Hyvä seksielämä kaikissa elämänvaiheissa?

Minä vaimona teen yleensä aina ns aloitteen, jos se katsotaan esim siksi, että otan kaluan ja alan sitä hyväilemään, Sitten otan suihin.

En tiedä moniko mies tekee saman.

Vierailija kirjoitti:

Minä vaimona teen yleensä aina ns aloitteen, jos se katsotaan esim siksi, että otan kaluan ja alan sitä hyväilemään, Sitten otan suihin.

En tiedä moniko mies tekee saman.

Tunnustan, että tuossa on yksi semmoinen tapa, millä haluaisin tulla "otetuksi". Aloite, minkä haluaisin joskus kokea. 

Voi ehkä jopa sanoa, että kadehdin miehiä, kenen vaimot tai vastaavat noin tekee. Vaikka toisaalta ehkä vähän semmonen vähäpätöinen onkin, niin tuo on yksi asia, mitä haluaisin vielä kokea. Mutta näinhän se taitaa usein mennä, mikä on toiselle lähes arkipäivää, toiselle fantasiaa...

-Pian 50v mies-

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen itsensä kehumis ketju pystyssä.

No lue sinä ihan mitä tahansa muuta ketjua, voi sanoa kaikissa haukutaan vuoron perään miehet ja naiset, lihavat ja laihat, nuoret ja vanhat. Tuntuu sitten sinustakin taas kotoisalta. Vai kuinka?

Lainaustoiminto on vähän kömpelö, joten vastaan AP:lle viestiin 35. Olen siis M51, joka kertoi toiveestaan, että puoliso ilmaisisi selvemmin sanallisesti, että olen haluttava.

Olen AP:n kanssa samaa mieltä, että sanat ovat tärkeitä. Uskon myös, että parisuhteessani tämä ongelma on korjattavissa, kunhan puhun toiveestani ääneen. Minun pitänee luopua ajatuksestani, että se tulisi häneltä täysin spontaanisti. Ehkä kipuilen vielä sen kanssa.

Vien keskustelua uuteen suuntaan. Itseäni on auttanut oivallus, että minun seksuaalisuuteni on spontaania ja vaimoni responsiivista. Minulla seksuaalisuus on sisäsyntyistä, se ikään kuin jyllää koko ajan taustalla ja syttyy hyvin herkästi. Etenkään nuorempana se ei katsonut aikaa eikä paikkaa. Vaimoni seksuaalisuus taas vaatii syttyäkseen jonkin ärsykkeen: tekemäni aloitteen, sopivan tilanteen tai mielentilan.

Tämä selittää sen, miksi minä teen aloitteita paljon useammin. Usein vaimoni syttyy aloitteestani ja nauttii seksistä oikeaan tunnelmaan päästyään. Aina näin ei tietenkään käy, mikä aiheuttaa minulle turhautumista ja torjutuksi tulemisen tunteita.

Oleeellista on ymmärtää, että spontaanius tai responsiivisuus eivät kumpikaan ole toistaan parempia. Ne ovat vain erilaisia seksuaalisuuden ilmenemistapoja. Siksi minun kannattaa tehdä aloitteita, eikä jäädä odottamaan vaimoni aloitetta. Hän taas voi tulla vastaan lähtemällä leikkiin mukaan, koska lämmettyään ja vauhtiin päästyään hän nauttii seksistä. Tuo ero on kummankin hyvä tiedostaa ja toimia sen mukaan.

M51

Vierailija kirjoitti:

Lainaustoiminto on vähän kömpelö, joten vastaan AP:lle viestiin 35. Olen siis M51, joka kertoi toiveestaan, että puoliso ilmaisisi selvemmin sanallisesti, että olen haluttava.

Olen AP:n kanssa samaa mieltä, että sanat ovat tärkeitä. Uskon myös, että parisuhteessani tämä ongelma on korjattavissa, kunhan puhun toiveestani ääneen. Minun pitänee luopua ajatuksestani, että se tulisi häneltä täysin spontaanisti. Ehkä kipuilen vielä sen kanssa.

Vien keskustelua uuteen suuntaan. Itseäni on auttanut oivallus, että minun seksuaalisuuteni on spontaania ja vaimoni responsiivista. Minulla seksuaalisuus on sisäsyntyistä, se ikään kuin jyllää koko ajan taustalla ja syttyy hyvin herkästi. Etenkään nuorempana se ei katsonut aikaa eikä paikkaa. Vaimoni seksuaalisuus taas vaatii syttyäkseen jonkin ärsykkeen: tekemäni aloitteen, sopivan tilanteen tai mielentilan.

Tämä selittää sen, miksi minä teen aloitteita paljon useammin. Usein

Mitä vanhemmaksi tulen sitä selkeämmin näen ja ymmärrän miten suunnattoman tärkeää on puhua seksistä sen ihmisen kanssa joka on tärkeä ja jonka kanssa siinä haluaa onnistua. Kuten sanoit, ihmiset on erilaisia ja syttyvät erilaisista asioista, eri tahtiin, eri syistä. Ja siksi on tärkeää tietää toisesta nämä piirteet. Spekulointi, arvailu, syyttely, loukkaantuminen ja kaikenlainen negatiivinen pahentaa tilannetta. Omista tavoistaan ja taipumuksistaan on vaikea luopua ja niitä muuttaa mutta niistä voi ja pitää puhua. 

N50

Vierailija kirjoitti:

Lainaustoiminto on vähän kömpelö, joten vastaan AP:lle viestiin 35. Olen siis M51, joka kertoi toiveestaan, että puoliso ilmaisisi selvemmin sanallisesti, että olen haluttava.

Olen AP:n kanssa samaa mieltä, että sanat ovat tärkeitä. Uskon myös, että parisuhteessani tämä ongelma on korjattavissa, kunhan puhun toiveestani ääneen. Minun pitänee luopua ajatuksestani, että se tulisi häneltä täysin spontaanisti. Ehkä kipuilen vielä sen kanssa.

Vien keskustelua uuteen suuntaan. Itseäni on auttanut oivallus, että minun seksuaalisuuteni on spontaania ja vaimoni responsiivista. Minulla seksuaalisuus on sisäsyntyistä, se ikään kuin jyllää koko ajan taustalla ja syttyy hyvin herkästi. Etenkään nuorempana se ei katsonut aikaa eikä paikkaa. Vaimoni seksuaalisuus taas vaatii syttyäkseen jonkin ärsykkeen: tekemäni aloitteen, sopivan tilanteen tai mielentilan.

Tämä selittää sen, miksi minä teen aloitteita paljon useammin. Usein

Toisen ymmärtäminen auttaa varmasti pitkälle, vaikka se ei poistakaan kaikkia ikäviä tunteita siitä, että tulisi torjutuksi tms. Muistelen lukeneeni jostain ajatuksen, että naisten seksuaalisuus nimenomaan olisi keskimäärin responsiivista ja miesten spontaania (ei kovin selkeää mielikuvaa tästä kylläkään). Joka tapauksessa vaikka varmasti voi oppia ottamaan toisen tarpeet esim. halun sanomisesta ääneen tai aloitteen tekemisestä huomioon, voi pohjimmiltaan olla mahdotonta muuttaa sitä, mitä perustavanlaatuisesti on. Puhuminen on joka tapauksessa hyvä asia, erityisesti jos siinä on tarkoituksena aidosti ymmärtää toista. Minusta on ihana lukea kerrankin tällaista keskustelua, jossa kuulee, kuinka ihmiset haluavat ymmärtää kumppaneitaan. Aika usein verkkokeskustelut ovat sitä että miehet haukkuvat naisia ja naiset miehiä, eikä kenelläkään ole edes pientä yritystä ymmärtää toisen näkökulmaa.

N52

Feminismistä hiukan, toisaalta.

Feminismi on hyve.Ja sitä pitäisi miestenkin enemmän kannattaa. Suojaisi naisia ja toisi tas-arvoa. Jospa joku mieskin haluasi naisille ja tyttärillen hyvää elämää.

Isäni ja äitini aikoinaan toitottivta meille kolmelle tyttårelleen, ETTÄ te pärjäätte yhtä hyinkuin miehet, äläkää ikinä alistuko, ja olko ikinä riippuviaisa miehestä! Näin on käynyt jokaiselle meille.

Ollaan pärjätty ja oltu rohkeita. Ja pärjätty miesten kanssa , ainakin rahallisesti, ja itse olen myös seksissä, koska olen hänelle laittanut heti selväksi mitä haluan. Hän rakastaa sitä, että saa antaa minulle kunnon  tyydytykset , ja samoi n minä miten hän haluaa parhaimmin. Toiminut jo vuoskymmenet, ja aina on ollut himoa ja rakkautta..

Vierailija kirjoitti:

Feminismistä hiukan, toisaalta.

Feminismi on hyve.Ja sitä pitäisi miestenkin enemmän kannattaa. Suojaisi naisia ja toisi tas-arvoa. Jospa joku mieskin haluasi naisille ja tyttärillen hyvää elämää.

Isäni ja äitini aikoinaan toitottivta meille kolmelle tyttårelleen, ETTÄ te pärjäätte yhtä hyinkuin miehet, äläkää ikinä alistuko, ja olko ikinä riippuviaisa miehestä! Näin on käynyt jokaiselle meille.

Ollaan pärjätty ja oltu rohkeita. Ja pärjätty miesten kanssa , ainakin rahallisesti, ja itse olen myös seksissä, koska olen hänelle laittanut heti selväksi mitä haluan. Hän rakastaa sitä, että saa antaa minulle kunnon  tyydytykset , ja samoi n minä miten hän haluaa parhaimmin. Toiminut jo vuoskymmenet, ja aina on ollut himoa ja rakkautta..

Nyky feminismi on kuin syöpä.

Aito halu ymmärtää toista ja halu tehdä toiselle hyvää. Kuulostavat niin itsestäänselviltä ja yksinkertaisilta parisuhteen peruskiviltä, mutta eivät sitä todellakaan ole.

Ja kun viedään nämä seksipalstan kontekstiin, niin ne ovat myös hyvän seksielämän perusta, olipa seksiä vakiintuneessa parisuhteessa tai satunnaisten kumppanien kanssa. Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta luulen, että yhdenillan juttukin on nautinnollisempi, kun osapuolet kunnioittavat ja huomioivat toisiaan. Joku kokeneempi voi kertoa oman näkemyksensä, kuulisin mielelläni.

M51

Vierailija kirjoitti:

Feminismistä hiukan, toisaalta.

Feminismi on hyve.Ja sitä pitäisi miestenkin enemmän kannattaa. Suojaisi naisia ja toisi tas-arvoa. Jospa joku mieskin haluasi naisille ja tyttärillen hyvää elämää.

Isäni ja äitini aikoinaan toitottivta meille kolmelle tyttårelleen, ETTÄ te pärjäätte yhtä hyinkuin miehet, äläkää ikinä alistuko, ja olko ikinä riippuviaisa miehestä! Näin on käynyt jokaiselle meille.

Ollaan pärjätty ja oltu rohkeita. Ja pärjätty miesten kanssa , ainakin rahallisesti, ja itse olen myös seksissä, koska olen hänelle laittanut heti selväksi mitä haluan. Hän rakastaa sitä, että saa antaa minulle kunnon  tyydytykset , ja samoi n minä miten hän haluaa parhaimmin. Toiminut jo vuoskymmenet, ja aina on ollut himoa ja rakkautta..

 "Jospa joku mieskin haluasi naisille ja tyttärillen hyvää elämää"

Tämä kertookin kaiken tämän päivän feminismistä ja sen kannattajista. KAIKKI miehet ovat sikoja ja hyväksikäyttäjiä. Luonnollisesti kaikki.

Te feministit olette ihan samanlaisia kun vihaamanne sovinistit (vaikka vihaattekin kaikkia miehiä). Teillä on vaan eri vehkeet jalkojenne välissä.

Kannatan tasa-arvoa, mutta feminismille käytän kyllä keskisormeani.

Ehdotan, että pidetään tämä ketju vapaana kaikesta vihamielisestä puheesta. Keskitytään puolin ja toisin kunnioittamaan toisiamme ja yrittämään ymmärtää toistemme näkemyksiä. Ei yleistetä naisia tai miehiä tietynlaisiksi sukupuolen perusteella.

N52

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan, että pidetään tämä ketju vapaana kaikesta vihamielisestä puheesta. Keskitytään puolin ja toisin kunnioittamaan toisiamme ja yrittämään ymmärtää toistemme näkemyksiä. Ei yleistetä naisia tai miehiä tietynlaisiksi sukupuolen perusteella.

N52

Kannatan..yllättävän siistinä pysynytkin tämä ketju 

Vierailija kirjoitti:

Aito halu ymmärtää toista ja halu tehdä toiselle hyvää. Kuulostavat niin itsestäänselviltä ja yksinkertaisilta parisuhteen peruskiviltä, mutta eivät sitä todellakaan ole.

Ja kun viedään nämä seksipalstan kontekstiin, niin ne ovat myös hyvän seksielämän perusta, olipa seksiä vakiintuneessa parisuhteessa tai satunnaisten kumppanien kanssa. Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta luulen, että yhdenillan juttukin on nautinnollisempi, kun osapuolet kunnioittavat ja huomioivat toisiaan. Joku kokeneempi voi kertoa oman näkemyksensä, kuulisin mielelläni.

M51

Ehdottomasti ihan kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä olisi hyvä lähtökohta, että haluaa toimia niin, että molemmille osapuolille jää hyvä muisto yhteisestä seksistä. En ihan tiedä, miten hyvin tämä toteutuu yhdenillanjutuissa, toisaalta se ei toteudu pitkissä parisuhteissakaan automaattisesti. Oma kokemukseni/ajatukseni on ehkä lähinnä se, että on enemmän kiinni ihmisestä kuin suhteen kestosta ja laadusta, miten tulee kohdelluksi seksissä. Mutta ehkä keskimäärin voisi olettaa, että yhdenillanjutuissa haetaan enemmän omaa tyydytystä, koska pelissä ei ole isompia asioita siinä mielessä kuin pitemmässä suhteessa, jossa hyödyttää enemmän itseäkin, että toisella on hyvä olla. Mielelläni minäkin kuulen tästä sellaisten ajatuksia, joilla on laajempaa kokemusta asiasta. 

N52

Jatkan osaltani vielä vähän. Vaikka olen ollut seksuaalisesti ns. yhden naisen mies, niin tietenkin pitkän parisuhteen aikana on ollut ihastuksia ja kiusauksia. En ole kuitenkaan ruokkinut niitä tai vienyt fyysiselle tasolle. Olen suhtautunut niihin elämää rikastuttavina tunteina, joita olen kanavoinut omaan parisuhteeseeni. Sama pätee fantasioihin. Minulla on rikas seksuaalinen mielikuvitus, enkä koe siitä syyllisyyttä.

Luultavasti vaimollanikin on ollut ihastuksia ja fantasioita, ja sen hänelle suon. Emme omista toisiamme emmekä voi määrätä tunteitamme, mutta tekoihimme voimme vaikuttaa. Niistä olemme vastuussa aikuisina ihmisinä.

M51

"Te feministit olette ihan samanlaisia kun vihaamanne sovinistit (vaikka vihaattekin kaikkia miehiä). Teillä on vaan eri vehkeet jalkojenne välissä"

Yleistät nyt pahan kerran naiset nippuun. Minä luen itseni feministiksi, mutta en suinkaan vihaa  miehiä, paitsi tappajia ja raiskaajia yms. mutta yleisesti rakastan miehiä, ja miesteäni eritoten.

Kukaan mies palstala ei ole vielä pystynyt kertomaan miksi vihaavat feminismiä ja miksi. Kuhan räyhätään femekoista  paskoina. Ei se ole niin, muttei taida mennä perille.

Itselläni ei ole koskaan ollut ihastuksia suhteessa tai oikein muutenkaan. Kerran on ollut kiinnostus ja ihastus nuorena sellaiseen jota en saanut, mutta nykyään olemme ystäviä. 

Kumppanille kuitenkin soisin ihastumiset, uskon että kyseessä on enemmän ominaisuus joka on suurimmalla osalla ihmisistä jo ihan biologisista syistä. Sehän voi varmasti olla ihanakin tunne, eikä tarkoita, että olisi heittämässä pitkän suhteen menemään. 

Itselläni on hyvin rikas fantasiamaailma ja on ollut aikanaan hyvin raskas kokemus kun nuoruuden poikkis oli näistä fantasioista vihainen ja mustasukkainen. 

Itse saatan kyllä olla mustis tai epävarma joissain tilanteissa, mutta pyrin tuomaan sen esille rakentavasti jos ollenkaan, enkä halua vahingossakaan kontrolloida tai syyllistää toista. Toisen fantasioista tai jos hän ihailee jonkun toisen ulkonäköä vaikka fiktiivinen hahmo, näyttelijä, laulaja.. en ole ollut mustis. Päinvastoin, minusta on kiva kuulla sellaisista ja puhua niistä. Sen entisen miesystävän kanssa jonka kanssa seksi oli hyvää, puhuimme tosi paljon fantasioistamme ja uskon että se vaikutti paljon, positiivisesti. Että niitä fantasioita molemmilla oli ja että niistä saattoi puhua. 

-onneton- 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan osaltani vielä vähän. Vaikka olen ollut seksuaalisesti ns. yhden naisen mies, niin tietenkin pitkän parisuhteen aikana on ollut ihastuksia ja kiusauksia. En ole kuitenkaan ruokkinut niitä tai vienyt fyysiselle tasolle. Olen suhtautunut niihin elämää rikastuttavina tunteina, joita olen kanavoinut omaan parisuhteeseeni. Sama pätee fantasioihin. Minulla on rikas seksuaalinen mielikuvitus, enkä koe siitä syyllisyyttä.

Luultavasti vaimollanikin on ollut ihastuksia ja fantasioita, ja sen hänelle suon. Emme omista toisiamme emmekä voi määrätä tunteitamme, mutta tekoihimme voimme vaikuttaa. Niistä olemme vastuussa aikuisina ihmisinä.

M51

Komppaan edellistä. Näin iolen itekin toiminut ja ollut, vaikka parikymppineä menikin jo naimisiin. Kohta tulee 50v täyteen yhteistäe parisuhdetta. Me ollaan onneksi pystytty alusta lähtien keskustelemaan seksistä, toiveista ja haluista avoimesti ja avoimesti niitä myös toteutettu ja muutettu seksiä vuosien vieriessä. Vähinätän puolet tästä "keskustelusta" ollut sanatonta viestintää ja annettu aistien viedä kohti yhdeisiä päämääriä. Olen ymmärtänyt mitä vaimon halunnut ja toivonut, samoin vaimoni lukenut minua ja monesti tiennyt paremmin kuin minä  itse. Mutta sitä se on kun toisen tyydyttäminen on tärkeämpää kuin oma. Toimii kun molemmat ajattelee näin.

Niin, ap. Vastaapa yksityiskohtaisesti, miten ratkaisen seksielämääni liittyvän ongelman: elimistössäni ei hormonihoidon ansiosta ole estrogeenia.

On varmaan aika harvinaista, ettei pitkässä suhteessa jossain kohtaa joku toinen kiinnostaisi seksuaalisestikin. Sen ei tarvitse olla uhka suhteelle. Kuten täällä on todettu, voi jättää ihastumisen ajatusten tasolle ja saada siitä jopa jonkinlaista energiaa omaan suhteeseen. Toki ihastuminen tai vahva seksuaalinen veto toiseen voi olla myös haastava tilanne ihan omien tunteiden kannalta (esim. huono omatunto) tai sitten sen kannalta, että toisen ihmisen vetovoima on niin kova, että sen vastustaminen on vaikeaa. Uskon kyllä, että esimerkiksi itselläni kynnys pettämiseen olisi järkyttävän korkea, jos olisin parisuhteessa jossa on tarkoitus olla uskollisia. 

Fantasiat ovat myös ihana asia. Itse pidän siitä, että niistä voi puhua, ihan kaikista. Sitten saattaa olla, että ajan kanssa ajatus tottuu ja lisää fantasioita voi toteuttaakin. Keskimäärin fantasiani ovat sotkuisempia ja rajumpia ja miten sitä kuvailisi, rajattomampia, kuin seksi, mitä oikeasti haluan. Toki jokaisella on oikeus pitää fantasiat ominaan. Kuinka paljon te olette jakaneet fantasioita kumppanin kanssa? 

Ja taas unohtui, edellinen oli N52