Hyvä seksielämä kaikissa elämänvaiheissa?

Naisen biologiaan kuuluvan vaihdevuosien takia mies tarvitsee elämänsä aikana vähintään kaksi nuorikkoa (teininaista) jotta heillä kaikilla olisi mahtavan hyvä intiimielämä.

Vierailija kirjoitti:

Naisen biologiaan kuuluvan vaihdevuosien takia mies tarvitsee elämänsä aikana vähintään kaksi nuorikkoa (teininaista) jotta heillä kaikilla olisi mahtavan hyvä intiimielämä.

Tuo on noin, mikäli rakasteleminen naisen kanssa on laillista kun nainen tulee seksuaaliseksi (puberteetissa). Suomessa mies tarvitsee vähintään kolme nuorikkoa.

Vierailija kirjoitti:

"Te feministit olette ihan samanlaisia kun vihaamanne sovinistit (vaikka vihaattekin kaikkia miehiä). Teillä on vaan eri vehkeet jalkojenne välissä"

Yleistät nyt pahan kerran naiset nippuun. Minä luen itseni feministiksi, mutta en suinkaan vihaa  miehiä, paitsi tappajia ja raiskaajia yms. mutta yleisesti rakastan miehiä, ja miesteäni eritoten.

Kukaan mies palstala ei ole vielä pystynyt kertomaan miksi vihaavat feminismiä ja miksi. Kuhan räyhätään femekoista  paskoina. Ei se ole niin, muttei taida mennä perille.

No juurihan mä kerroin.

Incellit taas vauhdissa- Voi voi poikia kun eivät onnistu saamaan naista, kun eivät vaan osaa. Se on se syy.

"Komppaan edellistä. Näin iolen itekin toiminut ja ollut, vaikka parikymppineä menikin jo naimisiin. Kohta tulee 50v täyteen yhteistäe parisuhdetta. Me ollaan onneksi pystytty alusta lähtien keskustelemaan seksistä, toiveista ja haluista avoimesti ja avoimesti niitä myös toteutettu ja muutettu seksiä vuosien vieriessä. Vähinätän puolet tästä "keskustelusta" ollut sanatonta viestintää ja annettu aistien viedä kohti yhdeisiä päämääriä. Olen ymmärtänyt mitä vaimon halunnut ja toivonut, samoin vaimoni lukenut minua ja monesti tiennyt paremmin kuin minä  itse. Mutta sitä se on kun toisen tyydyttäminen on tärkeämpää kuin oma. Toimii kun molemmat ajattelee näin."

Noin se varmasti juurikin on, että kun kumpikin ajattelee, että erityisen tärkeää on se, että toinen saa nautintoa, niin silloin sitä saa kumpikin riittävästi. Kun sitten kantaa vastuun myös omasta nautinnostaan siten, että kertoo, mitä haluaa, niin on aika todennäköistä, että seksi toimii. Toki on varmasti suuri onni, jos ei tule jotain isompia ongelmia pitkässä suhteessa jossain vaiheessa, esim. toinen on jostain syystä haluton, eikä välttämättä ollenkaan mistään siitä kumppanista johtuvasta syystä. Onko kellään kokemusta siitä, että olisi itse herätellyt toisen vuoksi omia halujaan, vaikka ei ole erityisesti tehnyt mieli? Mikä siinä on toiminut? Halut ovat varmasti hormoneista riippuvaisia mutta jotenkin uskon, että ihminen on sen verran monimutkainen olento, että niihin vaikuttavat monet muutkin asiat. Esimerkiksi hyvät seksikokemukset varmasti pitävät seksielämää helpommin yllä, vaikka ihminen hormonaalisesti muuttuukin iän myötä, tai ainakin tämä tuntuisi loogiselta. Toki varmasti kaikissa tilanteissa innostus seksiin ei jatku, vaikka seksi olisi ollut kuinka hyvää tahansa. Joka tapauksessa ihmisen seksi ei lopu, vaikka lisääntymiskyky loppuu erityisesti naisilta huomattavan paljon ennen keskimääräistä kuolinikää. Jos kyse olisi vain hormoneista ja lisääntymisvietistä, luulisi, että seksikin loppuisi seinään, kun ei ole enää mahdollista lisääntyä. Tämä ei ole kyllä mitään biologin pohdiskelua, vaan ihan maallikon. 

N52

Taisin jossain viestissä mainita että miesystävä meillä se aloitteellinen osapuoli, itse sytyn hitaammin ja vasta kun näen ja tunnen hänen halunsa. Ja se on juuri se mikä auttaa "haluttomuuteen". Että haluaa antaa toiselle nautintoa. Ja haluan nauttia myös itse. Vaikea jotenkin selittää tuota tunnetta. Kummallekin meistä tärkeintä se että toisella on aina hyvä olla, että tuntee olevansa haluttu.

N50

No eihän se seksi lopu ihan helposti, jos toisen tyydytysvastuu on itsellä. Itsekkyydelle ei ole silloin tilaa kun pitää ajatella kumppanin parasta. Mutta tämä edellyttää sitä, että molemminpuolinen rakkaus säilyy ja siitä pidetään huolta. 

N50:n tilanne kuulostaa sillä lailla ihanalta, että halu herää helposti, kunhan toinen on aloitteellinen. Onko jollakulla ollut sellainen tilanne, että halu on oikeasti kateissa ja on yrittänyt silti esim. olla aloitteellinen tai tehdä jotain muuta, että halu palaisi, jotta seksielämä ei aivan kuihtuisi? Oma kokemukseni on, että tällaisessa tilanteessa toisen pitäisi olla tosi vastaanottavainen ja joustava. En tiedä kaikkinensa, onko halun "väkisin" herättely edes järkevää tai ainakin jos sitä haluaa yrittää, sen pitäisi olla täysin paineetonta ja pitäisi saada mennä pieleen (niin kuin seksissä muutenkin, ei pitäisi olla vaarallista, jos kaikki ei aina onnistu). Mutta ainakin toinen ihminen voi viedä sitä ongelmatilannetta huonompaan suuntaan, jos suhtautuu väärällä tavalla toisen yritykseen tehdä heikosti sujuvalle seksielämälle jotain. Vaikka ymmärrän toki senkin, että helposti turhautuu, jos menee pitkään niin, ettei seksielämä ole sitä, mitä haluaisi. 

N52

Pari ajatusta vielä fantasioista ja niiden jakamisesta. Itselläni on samoin kuin AP:llä, että omat fantasiani ovat rajumpia ja rajattomampia kuin seksi, jota haluan oikeasti toteuttaa. Luulen, että monet niistä on parempi pitää fantasioina ja ammentaa sillä tavoin seksuaalista energiaa.

Joitakin fantasioitani olen kertonut puolisolleni, joka on suhtautunut niihin aika neutraalisti. Toisaalta hän kyllä kuuntelee minua, sillä yhden pukeutumiseen ja leluihin liittyvän fantasiani hän toteutti. Aikaa ehti kulua sen verran, että se oli todella kiva yllätys. Hän itse on pidättyväisempi, ehkä häveliäämpi, ja on kertonut minulle vain joitakin fantasioitaan. Kuulisin niitä kyllä mielelläni.

Rajuimpia fantasioitani en ole kertonut puolisolle. Pelkään, että väärinymmärryksen vaara on suuri, jos niihin liittyy esimerkiksi muita ihmisiä. Fantasia pitäisi osata pohjustaa todella hyvin ja korostaa, että kyse on fantasiasta, jota en edes haluaisi toteuttaa oikeasti. Olen valinnut linjan, että pidän ne vain itselläni.

M51

Vierailija kirjoitti:

Pari ajatusta vielä fantasioista ja niiden jakamisesta. Itselläni on samoin kuin AP:llä, että omat fantasiani ovat rajumpia ja rajattomampia kuin seksi, jota haluan oikeasti toteuttaa. Luulen, että monet niistä on parempi pitää fantasioina ja ammentaa sillä tavoin seksuaalista energiaa.

Joitakin fantasioitani olen kertonut puolisolleni, joka on suhtautunut niihin aika neutraalisti. Toisaalta hän kyllä kuuntelee minua, sillä yhden pukeutumiseen ja leluihin liittyvän fantasiani hän toteutti. Aikaa ehti kulua sen verran, että se oli todella kiva yllätys. Hän itse on pidättyväisempi, ehkä häveliäämpi, ja on kertonut minulle vain joitakin fantasioitaan. Kuulisin niitä kyllä mielelläni.

Rajuimpia fantasioitani en ole kertonut puolisolle. Pelkään, että väärinymmärryksen vaara on suuri, jos niihin liittyy esimerkiksi muita ihmisiä. Fantasia pitäisi osata pohjustaa todella hyvin ja korostaa, että kyse on fantasiasta, jota en edes haluais

Toiset ihmiset varmasti moni voisikin käsittää väärin. Se, että pitää jotakuta haluttavana, ei automaattisesti tarkoita, että haluaa oikeasti sen ihmisen kanssa seksiä. On kyllä ymmärrettävää, että tahtoisi oman kumppanin halujen kohdistuvan vain itseen, mutta toisin päin ajatellen on aika epätodennäköistä, että maailmassa olisi vain yksi ihminen, jonka kokee seksuaalisesti haluttavana. Siksi tavallaan vaikkapa pornon katselun ei pitäisi olla uhka (eri asia toki, jos on pornoriippuvainen ja se sotkee seksielämän toisen ihmisen kanssa). Vaikka nauttisi mielessään halusta muihin ihmisiin, ihan oikeassa maailmassa tai vaikkapa pornoa katsellen, voi silti olla ihminen, jolla on halu seksin harrastamiseen vain yhden ihmisen kanssa. Tiedän toki, että monet näkevät tämän aika paljon jyrkemmin. Itse olen päätynyt siihen, että jyrkkä ajattelu voi johtaa myös haitallisiin asioihin, esim. siihen, että syyllistää itseään tunteista, jotka ovat aika lailla väistämättömiä (esim. tämä toisesta ihmisestä kiinnostuminen jossain vaiheessa pitkää suhdetta). Tunteet eivät sinänsä ole väärin, koska ei niitä voi päättää, mutta kuten täälläkin todettua, voi sitten päättää, miten lähtee toimimaan. On aina mahdollisuus olla lähtemättä tunteidensa perään.

N52

Ap ei ole vieläkään vastannut kysymykseeni.

Ap eli N52, kertoisitko jotakin omasta parisuhde-/seksuaalihistoriastasi. Sillä tarkkuudella kuin itse haluat. Ja jos olet jo tässä ketjussa kertonut, niin pahoittelut, en ole huomannut.

Kysyn siksi, että olen näköjäön monissa asioissa samaa mieltä kanssasi. Siksi olisi kiinnostava kuulla, millainen seksielämänkaari sinulla on takanasi. Oletan, että se on hyvin erilainen kuin itselläni, mutta jotakin yhtäläisyyksiäkin varmaan löytyy. 

M51

Vierailija kirjoitti:

Ap eli N52, kertoisitko jotakin omasta parisuhde-/seksuaalihistoriastasi. Sillä tarkkuudella kuin itse haluat. Ja jos olet jo tässä ketjussa kertonut, niin pahoittelut, en ole huomannut.

Kysyn siksi, että olen näköjäön monissa asioissa samaa mieltä kanssasi. Siksi olisi kiinnostava kuulla, millainen seksielämänkaari sinulla on takanasi. Oletan, että se on hyvin erilainen kuin itselläni, mutta jotakin yhtäläisyyksiäkin varmaan löytyy. 

M51

Mitenkähän minä avaisin tätä riittävän epämääräisesti? Minulla on ollut yksi pitkä parisuhde, ja siitä on jo runsaasti aikaa. Seksiä on ollut sitten lyhyemmissä tuttavuuksissa myös, ja niiden anti on ollut aika vaihteleva, itsetuntoa lisäävistä haitallisiin. Mitään oikeasti suurta määrää näitä ei ole. Yhdenillanjutuista en ole koskaan ollut kiinnostunut, mutta silti jotkut jutut ovat jääneet yhteen kertaan. Seksuaalisesti parasta aikaa taidan elää nyt, kun minulla on seksisuhde.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eli N52, kertoisitko jotakin omasta parisuhde-/seksuaalihistoriastasi. Sillä tarkkuudella kuin itse haluat. Ja jos olet jo tässä ketjussa kertonut, niin pahoittelut, en ole huomannut.

M51

Mitenkähän minä avaisin tätä riittävän epämääräisesti? Minulla on ollut yksi pitkä parisuhde, ja siitä on jo runsaasti aikaa. Seksiä on ollut sitten lyhyemmissä tuttavuuksissa myös, ja niiden anti on ollut aika vaihteleva, itsetuntoa lisäävistä haitallisiin. Mitään oikeasti suurta määrää näitä ei ole. Yhdenillanjutuista en ole koskaan ollut kiinnostunut, mutta silti jotkut jutut ovat jääneet yhteen kert

Kiitos tästä. Sekä aloituksesta että kommenteistasi huomaa, että olet oppinut kokemuksistasi ja pohtinut näitä asioita paljon. Pidän siitä, ettet esitä miepiteitäsi ehdottomina totuuksina vaan pikemminkin puntaroit niitä eri näkökulmista. Ja kiva kuulla, että koet eläväsi seksuaalisuuden suhteen nyt elämäsi parasta aikaa.

M51

Yhdistän seksin haluamisen vahvasti tunteisiin, tarkoitan että minulla pitää olla seksikumppaniini (varsinkin pidempiaikaiseen) kiintymyksen tunteita, ihailua, kunnioitusta, ihastumista, joskus jopa rakastumista. Kun pitkät parisuhteet ovat alkaneet kariutua, silloin kaikki tuollainen hälvenee ja myös halu seksiin. Sitä on turha yrittää herätellä. Jos tuo halu katoaa, tiedän että suhde elää lopun alkua. Siispä minua ei itseäni haittaa vaikka sytyn vasta kun kumppani osoittaa haluavansa seksiä. Niin kauan kun itse vastaan siihen, suhde on hyvä ja kunnossa. En siis osaa ajatella tilannetta että kadonneita haluja pitäisi herätellä, ne ovat joko hereillä tai kuolleet.

N50

Itse ajattelen, että haluttomuus ei välttämättä aina ole merkki siitä, että suhde olisi vetelemässä viimeisiään. Ennemminkin näen, että tosi monille tulee elämän aikana jaksoja, jolloin halut ovat vähissä, eikä se johdu siitä, ettei tahtoisi haluta kumppania vaan muista syistä. Hormonaaliset muutokset esim. vaihdevuosissa voivat vaikuttaa haluun, samoin masennus ja surkuhupaisesti myös siihen määrätyt lääkkeet, tai stressi tai se, että kaikki energia menee perheen arjen pyörittämiseen. Siksi ajattelen, että on hyvä, jos pystyy jotenkin paineita lisäämättömästi herättelemään halujaan itsekin. Vaikka yhteispeliähän se aina on. Itse uskon siihen, että jokainen on vastuussa omasta seksuaalisesta tyydytyksestään ja myös kumppaninsa tyydytyksestä sillä tavoin, ettei yhteistä asiaa pitäisi jättää vain toisen osapuolen vastuulle. Toki joillakuilla sekin voi toimia, että vastuu seksin aloittamisesta on vain toisella, mutta mitä sitten tapahtuu, jos tämä vastuussa oleva esimerkiksi sairastuu masennukseen ja kiinnostus seksiin vähenee radikaalisti? Uskon, että moni pari haluaisi löytää tuohon muun ratkaisun kuin ero. 

Toinen asia on tietysti myös se, että monille se toisen osoittama aloitteellisuus on tärkeä osoitus halusta. Mutta meitä on erilaisia, ja varmasti on myös niitä, joille on ok olla aina se aloitteen tekevä osapuoli. Ei tässä ole mitään yhtä oikeaa tapaa, kunhan suhteen osapuolet ovat tyytyväisiä.

N52

Vierailija kirjoitti:

Yhdistän seksin haluamisen vahvasti tunteisiin, tarkoitan että minulla pitää olla seksikumppaniini (varsinkin pidempiaikaiseen) kiintymyksen tunteita, ihailua, kunnioitusta, ihastumista, joskus jopa rakastumista. Kun pitkät parisuhteet ovat alkaneet kariutua, silloin kaikki tuollainen hälvenee ja myös halu seksiin. Sitä on turha yrittää herätellä. Jos tuo halu katoaa, tiedän että suhde elää lopun alkua. Siispä minua ei itseäni haittaa vaikka sytyn vasta kun kumppani osoittaa haluavansa seksiä. Niin kauan kun itse vastaan siihen, suhde on hyvä ja kunnossa. En siis osaa ajatella tilannetta että kadonneita haluja pitäisi herätellä, ne ovat joko hereillä tai kuolleet.

N50

Kiinnostavaa miten ihmiset ovat tuossa suhteessa erilaisia. Itse olen samanlainen kuin sinä, mutta on myös heitä, jotka voivat harrastaa seksiä ja nauttia siitä ilman erityistä tunneyhteyttä partneriin. Tämä varmaan selittää myös sen, miksi joillekin yhdenillanjutut toimivat ja toiset eivät voi kuvitellakaan lähtevänsä sellaiseen.

Sinulla ja kumppanillasi tuo varmasti toimii, kun kumpikin tiedostaa asian. Ja onhan se myös hyvä mittari: jos et syty kumppanisi aloitteista, on se merkki, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa. Onko käynyt koskaan niin, että olet seksuaalisen halun hiipuessa havahtunut asiaan ja ottanut suhteen muita ongelmakohtia esille? Ja sitä kautta löytänyt halua uudelleen? Vai onko suhde silloin auttamattomasti lopussa?

M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eli N52, kertoisitko jotakin omasta parisuhde-/seksuaalihistoriastasi. Sillä tarkkuudella kuin itse haluat. Ja jos olet jo tässä ketjussa kertonut, niin pahoittelut, en ole huomannut.

M51

Mitenkähän minä avaisin tätä riittävän epämääräisesti? Minulla on ollut yksi pitkä parisuhde, ja siitä on jo runsaasti aikaa. Seksiä on ollut sitten lyhyemmissä tuttavuuksissa myös, ja niiden anti on ollut aika vaihteleva, itsetuntoa lisäävistä haitallisiin. Mitään oikeasti suurta määrää näitä ei ole. Yhdenillanjutuista en ole koskaan ollut kiinnostunut, mutta silti jotkut jutut ovat jääneet yhteen kert

Kiitos tästä. Sekä aloituksesta että kommenteistasi huomaa, että olet oppinut kokemuksistasi ja pohtinut näitä asioita paljon. Pidän siitä, ettet esitä miepiteitäsi ehdottomina totuuksina vaan

Joo, kieltämättä on tullut aika paljon kaikkea seksiin liittyvää pohdittua. Olen joutunut myös mylläämään ylösalaisin sen, miten olen kuvitellut asioiden olevan ja mitä olen kuvitellut itseni haluavan. Sen jälkeen on aika vaikea sanoa, että olisi olemassa vain yksi totuus tai että asiat olisivat yksioikoisia. Pidän erityisen tärkeänä kunnioittavaa lähestymistapaa toisten ihmisten seksuaalisuutta ja esimerkiksi kehoa kohtaan. Sellaisilla herkillä alueilla toisen tahallinen loukkaaminen on mielestäni aivan ala-arvoista. Eri asia toki on, jos toinen ihminen käyttäytyy oikeasti väärin. On mukava nähdä, että jopa täällä on ihmisiä, jotka kykenevät keskustelemaan tällä lailla arvostavasti ajatuksia vaihtaen tästä aiheesta. 

N52

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että haluttomuus ei välttämättä aina ole merkki siitä, että suhde olisi vetelemässä viimeisiään. Ennemminkin näen, että tosi monille tulee elämän aikana jaksoja, jolloin halut ovat vähissä, eikä se johdu siitä, ettei tahtoisi haluta kumppania vaan muista syistä. Hormonaaliset muutokset esim. vaihdevuosissa voivat vaikuttaa haluun, samoin masennus ja surkuhupaisesti myös siihen määrätyt lääkkeet, tai stressi tai se, että kaikki energia menee perheen arjen pyörittämiseen. Siksi ajattelen, että on hyvä, jos pystyy jotenkin paineita lisäämättömästi herättelemään halujaan itsekin. Vaikka yhteispeliähän se aina on. Itse uskon siihen, että jokainen on vastuussa omasta seksuaalisesta tyydytyksestään ja myös kumppaninsa tyydytyksestä sillä tavoin, ettei yhteistä asiaa pitäisi jättää vain toisen osapuolen vastuulle. Toki joillakuilla sekin voi toimia, että vastuu seksin aloittamisesta on vain toisella, mutta mitä sitten tap

Erittäin hyvä huomio, että halut voivat hävitä eri syistä, vaikka suhde muutoin olisi kunnossa. Itse olen käynyt läpi sairauden, joka käytännössä vei haluni kokonaan moneksi kuukaudeksi. Ja koska teen suhteessamme useammin aloitteita, olisi seksielämämme voinut kuivua kokonaan.

Päätin, etten anna sen tapahtua ja jatkoin aloitteiden tekemistä, vaikka itseäni ei haluttanut enkä usein edes saanut orgasmia. Kerroin puolisolleni, että minulle on tärkeää, kun saan pitää häntä hyvänä ja näen hänen nauttivan. Se piti seksuaalisen yhteytemme elossa myös tuon hankalan jakson yli.

Onneksi kumpikaan ei ajatellut, että haluttomuuteni olisi merkki siitä, että suhteemme vetää viimeisiään. Myöskään erosta ei puhuttu, enkä ainakaan itse sitä edes ajatellut. Tuostakin vaiheesta päästiin yli, ja haluni sekä seksielämämme palautui ennalleen.

M51

Muuten kyllä mutta puoliso sairastui 50 v. ja hommat loppui siihen, sairauksia tuli hälle lisää ja enää ei tekis mielikään sen kanssa ollakseni rehellinen.