Lue keskustelun säännöt.
Hyvä seksielämä kaikissa elämänvaiheissa?
10.11.2025 |
Elämään mahtuu monenlaisia vaiheita. Joskus on yksin, mutta haluaisi silti kokea paljonkin uutta seksuaalisesti. Ei ehkä edes halua parisuhdetta muttei yhdenillanjuttujakaan. Joskus on parisuhteessa, mutta haluaa enemmän seksiä kuin kumppani. Ei kuitenkaan tahtoisi erota vaan toivoisi, että tilanteen voisi korjata. Joskus haluaa seksuaalisesti eri asioita kuin kumppani, mutta silti tahtoisi pysyä yhdessä ja löytää tilanteeseen jonkin muun ratkaisun kuin eron.
Seksiin liittyviin ongelmiin on helppo heittää ulkopuolelta yksioikoisia ratkaisuja. Usein tilanteet ovat kuitenkin moniulotteisia. Yksiulotteiset ohjeet tai syyttelyt eivät auta mitään, ei myöskään se, että joku nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja kehuu, kuinka kaikki toimii, koska hän vain tekee kaiken oikein. Asiallisesta keskustelusta voi sen sijaan olla monelle iloa tai jopa hyötyäkin.
Miten sinun halusi ja tarpeesi ovat muuttuneet elämän aikana ja miten olet ratkaissut eteen tulleita ongelmia? Mitä uutta tai muutosta toivoisit nyt seksielämääsi?
N52
Kommentit (126)
M51, teidän suhteenne kuulostaa kyllä todella hyvältä, kun selvisitte halun väliaikaisesta katoamisestakin. Usein halu varmaan palautuukin, kun elämäntilanne tai vointi taas muuttuu. Mutta ei ole kyllä ollenkaan itsestäänselvää, että ihmiset osaisivat keskustella näistä asioista avoimesti tai ymmärtäisivät, jos yrittää selittää, miksi jokin asia seksissä tuntuu hankalalta tai ei tee mieli. Vaikea sanoa, miksi on helpompi lähteä syyttämään toista siitä, että hän pilaa kaiken. Voi tietysti olla, että silloin suhteessa on jo muutenkin ongelmia.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N50, on totta, että kommunikaatio on kyllä kahden kauppa. Yksin ei pysty millään pitämään yllä hyvää kommunikaatiota, joskin voi tietysti oikealla lähestymisellä joskus saada toista oppimaan puhumista, jos se on itsellä vahvuus ja toinen on esimerkiksi arka. Mutta helposti jos toinen on puhumaton, toisestakin tulee sellainen. On myös haastavaa yrittää avata tuntemuksiaan, jos tuntuu, että niitä ei haluta ymmärtää. Sekin on varmaan aika yleistä, että ihmisellä on vankkumaton ajatus seksiin liittyvistä asioista, eikä hän voi ajatella toisia näkökulmia.
Ajattelen että ihmisen pitää jotenkin tasapainotella sen välillä, mikä on itselle luontaista ja mihin "pitää taipua" ottaakseen toisen ihmisen huomioon. Väkisin ei pidä itseään muuttaa, mutta itse mielelläni yritän miettiä, voinko tehdä jotain, mikä olisi toisella tärkeää, vaikka en sitä spontaanisti osaisikaan tehdä. Tietysti se voi joskus vaatia omalle epämukavuusalueelle menemistä (enkä tarkoita tässä, että tekisin jotain, mitä en halua tehdä vaan että haluan tehdä jotain, mikä ei ole minulle tuttua vaan esim jännittää tai ei ole täysin luontaista), mutta olen kokenut, että se on hyväksi itsellenikin, kun teen sen omasta tahdostani toisen takia.
N52
Vierailija kirjoitti:
M51, teidän suhteenne kuulostaa kyllä todella hyvältä, kun selvisitte halun väliaikaisesta katoamisestakin. Usein halu varmaan palautuukin, kun elämäntilanne tai vointi taas muuttuu. Mutta ei ole kyllä ollenkaan itsestäänselvää, että ihmiset osaisivat keskustella näistä asioista avoimesti tai ymmärtäisivät, jos yrittää selittää, miksi jokin asia seksissä tuntuu hankalalta tai ei tee mieli. Vaikea sanoa, miksi on helpompi lähteä syyttämään toista siitä, että hän pilaa kaiken. Voi tietysti olla, että silloin suhteessa on jo muutenkin ongelmia.
N52
On ollut halujen eriparisuutta myös niin päin, että puoliso on halunnut vähemmän kuin minä. Etenkin pikkulapsiaikana, jolloin elämässä oli paljon kuormitusta. Puhumista, joustamista ja kärsivällisyyttä se vaatii, että pääsee hankalista vaiheista läpi.
Tullaan taas siihen, että kun pyrkii ymmärtämään toista ja on valmis joustamaan omista tarpeistaan hetkellisesti, niin pitkässä juoksussa se palkitaan. Eri asia on tietenkin, jos tilanne jumiutuu jopa vuosiksi, eikä ole yhteistä halua sitä parantaa. Silloin minunkin mielestäni ero voi olla paras ratkaisu.
Olen tässä ketjussa avannut elämääni, kun aloituksessa puhuit seksielämän erilaisista vaiheista. Esimerkkini osoittaa, että paljon voi kokea ja oppia myös yhden pitkäkestoisen suhteen sisällä. En ajattele, että suhteen pituus sinällään olisi mikään mittari, vaan kyllä laatu ratkaisee. Minulla se vain on mennyt näin ja olen tyytyväinen.
M51
Sinulle, jolla jäi levy päälle feminismistä: hätähuutosi on kuultu. Me täällä palstalla emme voi auttaa, mutta ammattiapua on tarjolla. Käytä sitä. Rakkautta ja valoa pimeään syksyyn!
"Olen tässä ketjussa avannut elämääni, kun aloituksessa puhuit seksielämän erilaisista vaiheista. Esimerkkini osoittaa, että paljon voi kokea ja oppia myös yhden pitkäkestoisen suhteen sisällä. En ajattele, että suhteen pituus sinällään olisi mikään mittari, vaan kyllä laatu ratkaisee. Minulla se vain on mennyt näin ja olen tyytyväinen."
Veikkaan, että moni olisikin juuri tällaiseen tyytyväinen, tämä olisi se, mitä toivoisi, jos saisi toivoa. Mutta on hyvä ajatus, ettei suhteen pituus aina ratkaise. Varmasti joskus lyhytkin kohtaaminen toisen ihmisen kanssa voi olla todella merkityksellistä, esimerkiksi voi huomata, etteivät kaikki näe itseä samalla tavalla, jos tulee kohdatuksi lyhyestikin hyvin ja kunnioittavasti huonojen kokemusten jälkeen. Itse koen kyllä että antoisaa on nimenomaan toisen seksuaalisuuteen tutustuminen kunnolla, että se antaa siihen seksuaaliseen kanssakäymiseen paljon, että saa pidemmän ajan tutkia omaa ja toisen seksuaalisuutta yhdessä ja toteuttaa yhteisiä haluja. Tällaista siis ensisijaisesti haluan omaan elämääni mutta lyhyemmätkin kohtaamiset voivat ilman muuta olla arvokkaita. Toisaalta sitten pitkä suhde tai yhdenillanjuttu voi olla seksuaalisesti todella köyhä.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi tosi kiva jos tuo feminismikeskustelu menisi muualle. Oma ketju sille?, vaikka ei siinä kai mitään vuorovaikutusta haeta.. Ei kuitenkaan liity mitenkään tämän ketjun aiheeseen, en itse ainakaan löydä mitään yhteyttä? Jos liittyy ja tarkoitus on keskustella, niin kirjoittaja voisi avata asiayhteyttä omin sanoin?
___
Olen nyt viime päivinä kipuillut tämän seksiasian kanssa. Aiheesta on -taas- ollut miehen kanssa riitaa. Ja nimenomaan riitaa, ei minkäänlaista kehittävää keskustelua. Hän tuntuu täysin kieltävän sen tosiasian, että olen onneton enkä voi jatkaa näin. Tai ainakin elämäniloni katoaa täysin seksittömässä liitossa, eikä ole helppoa kunnioittaa tai arvostaa häntä vaikka moni muu asia on hyvin.
Mies taas on loppukesästä ostanut minulle jotakin täysin seksiin ja seksuaalisuuteen tai romanttiikkaankaan liittymätöntä, mihin hän usein vetoaa kun riitelemme seksistä. 😅
Hän siis ottaa tämän asian Ö esille ja sanoo että sait tämänkin asian, se jos mikä on merkki siitä että olen sitoutunut ja rakastan sinua.
En usko että tulemme ikinä löytämään mitään keskinäistä oikeaa ymmärrystä, vaikka "paperilla" -kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti - molemmat tietävät mitkä ne toisen toiveet ja halut olisivat ja miksi kumpikaan ei voi toimia toisin. Tuntuu vain että minä hyväksyn tosiasiat eli että emme nyt kertakaikkiaan sovi yhteen, eikä näin voi jatkua. Kun taas mieheni on ihan suoraan sanonutkin että ei halua erota ja että käytännössä minun vain pitää kärvistellä ilman seksiä tai tyytyä siihen mitä on tarjolla.
Alan jopa ymmärtää miten ihmiset päätyvät tilanteisiin joissa ollaan jopa vuosikymmeniä yhdessä ilman että toiseen edes ohimennen hipaistaan. Ja meidän tapauksessa ainakin mies tosiaan koittaa kompensoida suunnasta jos toisestakin. Enkä itse voi ymmärtää miksi on niin tärkeää että hänellä on minut kun ei seksi kuitenkaan kiinnostele? Etenkin kun hän on ihan pärjäävä tyyppi ja ollut vuosia yksin ennen minua. Argh.
No. Ainakin on sooloseksi ja muuta elämää. Mutta ne eivät kyllä yhdessäkään paikkaa sitä että olisi läheisyyttä ja nautinnollista, tyydyttävää seksiä. Tuntuu niin turhalta, että yksi elämän antoisimpia asioita jää täysin pois toisen ihmisen kanssa. Olen itse muutenkin niin itsenäinen, että parisuhteen ja näin tiiviin liiton muut kiemurat käyvät kestämättömäksi hinnaksi kun se seksi ei toteudu. Kaiken muun sosiaalisen saan yhtä hyvin tai paremmin läheisiltä ystäviltäni.
-onneton-
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt viime päivinä kipuillut tämän seksiasian kanssa. Aiheesta on -taas- ollut miehen kanssa riitaa. Ja nimenomaan riitaa, ei minkäänlaista kehittävää keskustelua. Hän tuntuu täysin kieltävän sen tosiasian, että olen onneton enkä voi jatkaa näin. Tai ainakin elämäniloni katoaa täysin seksittömässä liitossa, eikä ole helppoa kunnioittaa tai arvostaa häntä vaikka moni muu asia on hyvin.
Mies taas on loppukesästä ostanut minulle jotakin täysin seksiin ja seksuaalisuuteen tai romanttiikkaankaan liittymätöntä, mihin hän usein vetoaa kun riitelemme seksistä. 😅
Monille, myös itselleni, seksi on juuri se asia, mikä erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Sen takia olen itse panostanut siihen ja tehnyt parhaani ollakseni (myös) hyvä seksikumppani puolisolleni. Mutta tyydyttävään seksiin tarvitaan kaksi, kuten olet kertonut.
Oletko pohtinut tai kysynyt mieheltäsi, mikä muuttuisi, jos ette olisi enää romanttisessa suhteessa vaan pelkästään ystäviä/kavereita? Jompikumpi varmaan muuttaisi eri osoitteeseen, mutta mikä muu muuttuisi? Jos viettäisitte yhteistä aikaa ystävinä, niin mikä olisi toisin ja mistä jäisitte paitsi? Tämä voi tuntua hassulta ajatusleikiltä, mutta ehkä se antaa uuden näkökulman tilanteeseen.
M51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsaus seuraavasti: tyttis tuli vaimoksi varusmiespalveluksen jälkeen -78 nelän vuoden seurustelun jälkeen, 1 lapsi. Niin se työelämä sitten meni ja kun juniori sitten muutti kotoa pois kun olimme viisissäkymmenissä niin rakkauselämältä odotimme kyllä enemmän. Vaimo käyttänyt ikänsä naisellisia alusvaatteita, ilmoitti esim. kännykkään päivän mittaan laittaneensa geishakuulat paikalleen odottamaan minun tuloa illalla kotiin reissupäivältä jne. Mutta elämä toi ajan myötä verenpainetaudin ja sen jälkeen aikuistyypin diabeteksen ja muita ongelmia joista syistä erektiokyky alkoi heiketä.
Erektiolääkkeet (pillerit) eivät tuoneet toivottua tulosta joten olemme ratkaisseet ongelmia apuvälineillä kuten dildo ja satisfyer. Vaimon alapään kunto ei enää tahdo kestää dildoa vaikka on runsaasti liukkaria. Minun pitäisi kokeilla pistoslääkettä ja vaimon pitäisi hakea limakalvoilleen hormonin korvaushoitoa. jotka yhdessä voisivat ehkä normalisoida tilanteen. Nämä asiat eivät ole meillä edenneet. Aina välillä kyllä toinen sanoo että "pitäisikö meidän tehdä jotain kivaa"?
Emme kuitenkaan ole menettäneet toisiamme vaikka elämä ei kaikilta osin ole samanlainen kuin nuorina ja ruuhkavuosina. Koska avioliitossa olemme olleet lähes 50v voi ajatella että sinä aikana olemme puolisoina "kasvaneet kiinni toisiimme kaikkine hyvine ja huonoine puolineen".
Pidempiaikainen seurustelusuhde ennen "vakiparinmuodostamista" on mielestäni paikallaan jotta oppii tuntemaan toisen sekä tavoiltaan että mieleltään jne. On ikävä lukea toisten kokemuksia kun havaitsevat että yhteiselo ei natsaa.
Vierailija kirjoitti:
Katsaus seuraavasti: tyttis tuli vaimoksi varusmiespalveluksen jälkeen -78 nelän vuoden seurustelun jälkeen, 1 lapsi. Niin se työelämä sitten meni ja kun juniori sitten muutti kotoa pois kun olimme viisissäkymmenissä niin rakkauselämältä odotimme kyllä enemmän. Vaimo käyttänyt ikänsä naisellisia alusvaatteita, ilmoitti esim. kännykkään päivän mittaan laittaneensa geishakuulat paikalleen odottamaan minun tuloa illalla kotiin reissupäivältä jne. Mutta elämä toi ajan myötä verenpainetaudin ja sen jälkeen aikuistyypin diabeteksen ja muita ongelmia joista syistä erektiokyky alkoi heiketä.
Erektiolääkkeet (pillerit) eivät tuoneet toivottua tulosta joten olemme ratkaisseet ongelmia apuvälineillä kuten dildo ja satisfyer. Vaimon alapään kunto ei enää tahdo kestää dildoa vaikka on runsaasti liukkaria. Minun pitäisi kokeilla pistoslääkettä ja vaimon pitäisi hakea limakalvoilleen hormonin korvaushoitoa. jotka yhdessä voisivat ehkä nor
Teilläkin kuulostaa suhde sellaiselta, että on ollut hyvä elää toisen kanssa ja on edelleen, vaikka on ollut vaikeuksiakin. Kelläpä niitä ei elämän aikana olisi. Vaikka kerrot tuossa monenlaisista ongelmista, niin minusta tuo kysymys siitä, pitäisikö tehdä jotain kivaa kertoo kyllä tosi paljon välillänne olevasta yhteydestä. Itse haluan uskoa, että seksi on hyvin monenlaisena hyvää eikä se voi eikä sen tarvitse olla samanlaista eri elämänvaiheissa. Mutta ilman muuta voi minusta myös hakea apua siihen, että kivoja asioita voisi mahdollisimman hyvin säilyttää entisenkaltaisina. Asioiden aikaansaaminen on vaan monesti vähän hankalaa, ainakin oman kokemukseni mukaan. En tiedä, kuinka monilla on sitten kynnystä vielä enemmän, jos asia liittyy seksiin. Onko siihen vaikeampi lähteä hakemaan apua esimerkiksi lääkäristä? Lääkärillehän asian pitäisi olla sellainen, ettei siitä ole ongelma puhua, mutta lääkäreitäkin on niin moneksi, että olisi kiva olla varma, millainen vastaanotto tulee olemaan.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei seksiä enää 40v jälkeen
Haluatko kertoa enemmän, miksi näin? Onko tämä sinulle hyvä vai huono tilanne? Kauanko seksittömyyttä on jatkunut?
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveysaseman nuori naisomalääkäri otti hyvin rakentavahenkisen asenteen ikämiesongelmaani. Edellinen omalääkäri oli hieman aiemmin tutkinut PSA-arvon jossa ei ollut huomauttamista. Uusi omalääkäri määräsi teston labrakokeen joka antoi lukeman 13 jolloin ei anneta korvaushoitoa, arvo oli lähellä sallittua alarajaa joka on 12. Uusi lääkitys on nyt Tadalafil kerran päivässä 5 mg, ja jos on kivanpitopäivä niin lisäksi Sildenafil 1x 100 mg. Noin 2,5 kuukauden kuurilla ei lääkityksellä ole päässyt normaaliin kanssakäymiseen.
Omalääkäri laittoi Maisaan viestin että pistosläke pilin kylkeen on varmin tapa, eli pallo on taas minulla. Vierastan tuota pilipiikkiä koska lääkkeen ohje sanoo että eka kerran lääkäri pistää sen että potilas osaa sen jälkeen itse sen piikittää. Sieluni silmin näen itseni nuoren naislääkärin edessä housut kintuissa ja lääkäri pitää pinsetillä sokeripalaa houkuttamassa piliä turpoamaan että löytyy pistospaikka. Kunhan jorma on juhlakunnossa niin pitää selkä koukussa ja kyyryssä painella vessaan vetämään käteen............. Lääkäri esittää asiallisia ratkaisuja ja minä sitten häpeän ajateltua toimintaa. En voi moittia lääkärin käytöstä ja myötäelämistä.
Tässä voisin samalla kysyä kanssaihmisiltä miten heillä toteutui tuo Caverject-aloitus?
Selväse..varmaan kaikilla. Taviksilla elämässä käy.
niin se myös "muillakin'. Luin artikkelista:
"
Eräs julkimo (erosi + Täräyttää totuuden) nykytilanteestaan: Näin mulle kävi ('tiiastaTuliHennaa' 👍)
..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveysaseman nuori naisomalääkäri otti hyvin rakentavahenkisen asenteen ikämiesongelmaani. Edellinen omalääkäri oli hieman aiemmin tutkinut PSA-arvon jossa ei ollut huomauttamista. Uusi omalääkäri määräsi teston labrakokeen joka antoi lukeman 13 jolloin ei anneta korvaushoitoa, arvo oli lähellä sallittua alarajaa joka on 12. Uusi lääkitys on nyt Tadalafil kerran päivässä 5 mg, ja jos on kivanpitopäivä niin lisäksi Sildenafil 1x 100 mg. Noin 2,5 kuukauden kuurilla ei lääkityksellä ole päässyt normaaliin kanssakäymiseen.
Omalääkäri laittoi Maisaan viestin että pistosläke pilin kylkeen on varmin tapa, eli pallo on taas minulla. Vierastan tuota pilipiikkiä koska lääkkeen ohje sanoo että eka kerran lääkäri pistää sen että potilas osaa sen jälkeen itse sen piikittää. Sieluni silmin näen itseni nuoren naislääkärin edessä housut kintuissa ja lääkäri pitää pinsetillä sokeripalaa houkuttamassa piliä turpoamaan että löytyy
Tosi ymmärrettävää, että tuossa kehittyy kynnys lähteä lääkäriltä tuota pistoshoitoapua hakemaan. Luulisi kyllä lääkärin olevan erityisen hienotunteinen tuollaisessa tilanteessa. Olisiko siinä myös mahdollisuutta toivoa jotain muuta kuin sitä nuorta naislääkäriä? Mutta ymmärrän kyllä, jos ei ollenkaan halua kokeilla pistoksia. Mutta jos haluaa, niin tässäkään kohtaa eivät varmaan oikeasti kaikki kauhukuvat siitä tarvittavasta lääkärikäynnistä toteudu.
N52
Itse olen ollut kohtuu tyytyväinen suhteisiin ja niitten seksiin, toki jokainen suhde opettaa uutta ja mitä itse haluaa.
Ja niin hassulta kuin se kuullostaa niin aika ja harjoittelu on se mikä yleensä ratkaisee monta ongelmaa seksissäkin.
Toki monesti syy on kommunikaatio, ei uskalleta puhua tai kertoa mikä tuntuu hyvältä tai halutaan lisää.
Mitä muutosta, luultavasti toisen rohkeus tutustua uusiin asioihin mitä "me" tykätään tehdä yhdessä ja nauttia, koska helposti muuten toinen vaan tulee mukana ja asioista tulee helposti rutiinia.
:M51
Minusta askel kerrallaan on hyvä taktiikka, jos haluaa kokeilla seksissä jotain uutta. Sillä lailla voi lähteä tutustumaan myös kumppanin fantasiaan, jos haluaa niin tehdä ja fantasia itsessään tuntuu suoraan jotenkin sellaiselta, että enhän minä tuollaiseen voi lähteä. Pienen kynnyksen yli ensin ja sitten seuraavan pienen. Pakko ei tietysti ole tehdä asioita, jotka eivät tunnu omilta ja mahdollisilta. Mutta uskon, että monet ehkä haluaisivat kokeilla uusia asioita. Tällä tavalla voi edetä kohti omienkin fantasioiden toteuttamista. Tietysti kaikki vaatii puhumista tai ainakin jonkinlaista halujen sanoittamista. Joskus olen miettinyt että sellainen ruksi halusi tähän -lista voisi olla hauska. Keskustelun aluksi sellainen voisi toimia hyvinkin. Ja ainakin toisille voisi olla helpompi ruksia mistä on kiinnostunut kuin ottaa asia puheeksi sanomalla se ääneen.
N52
Meidän elämämme ehtoopuolella tulee edelleen, yli 45 aviovuoden jälkeen, sanottua puolin ja toisin aloitteena että voisimme pitää kivaa yhteydessä, ihan kuten nuorempina. Aikojen saatossa olemme molemmat huomanneet toisen mieltymykset eikä niitä enää ole tarvis mainita.
Vuosien kokemuksella vaimo asettui päälle koska olen aikoinaan kolme kerta operoitu ruodon puolelta eli lähäri ei minulta onnistunut, ja osasin odottaa että hän nojaa etukenoon saamaan haluamaansa kielihoitoa nänneille ja saamaaan alku-oon.
Myöhemmin molemmat olemme tulleet ymmärtämään iän tuomat rajoitteemme, vaimolla limakalvot korppuuntuvat ja minulla erektiopillerit eivät ole riittävän tehokkaat mutta olemme yhdessä onnistuneet apuvälineiden avulla. Ihanaa on nähdä vaimon kokema nautinto kun käsittelen hänen klittaa satisfyerillä ja hetken päästä hänen kehonsa nousee sängystä kaarelle kun iso oo ravistaa häntä. Sitten on minun puoliturpean pikkuveikan vuoro olla iltalypsyn kohteena joka väsyneenä valuttaa satsin esille. Pitkäaikainen, tuttu ja turvallinen suhde toimii ajajssa kuten usein sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut kohtuu tyytyväinen suhteisiin ja niitten seksiin, toki jokainen suhde opettaa uutta ja mitä itse haluaa.
Ja niin hassulta kuin se kuullostaa niin aika ja harjoittelu on se mikä yleensä ratkaisee monta ongelmaa seksissäkin.Toki monesti syy on kommunikaatio, ei uskalleta puhua tai kertoa mikä tuntuu hyvältä tai halutaan lisää.
Mitä muutosta, luultavasti toisen rohkeus tutustua uusiin asioihin mitä "me" tykätään tehdä yhdessä ja nauttia, koska helposti muuten toinen vaan tulee mukana ja asioista tulee helposti rutiinia.:M51
Meitä on näköjään kaksi M51:tä palstalla. Onneksi sinulla on : nimimerkissä erottamassa meidät toisistaan. Hyvä juttu, kyllä meitä 51-vuotiaita miehiä palstalle sopii.
Ja itse asiasta ihan samaa mieltä: harjoittelu auttaa seksissäkin. Eikä kommunikaatiota voi korostaa liikaa.
M51
Vierailija kirjoitti:
Selväse..varmaan kaikilla. Taviksilla elämässä käy.
niin se myös "muillakin'. Luin artikkelista:
"
Eräs julkimo (erosi + Täräyttää totuuden) nykytilanteestaan: Näin mulle kävi ('tiiastaTuliHennaa' 👍)
..
Huono juttu.
Tuo että seksin haluaminen osaltani heikkenee ja loppuukin ja miten havahduin siihen ja muihin ongelmiin. Olen sellainen että tunnustelen oloani ja tunteitani automaattisesti koko ajan. Mikään ei oikeastaan pääse yllättämään, huomaan muutokset heti. Ja siinä vaiheessa myös puntaroin onko niille jotain tehtävissä ja haluanko sitä edes. En välttämättä kauheasti avaa tilannetta toiselle mutta kyllä sen huomaa että jotain on. Tiedän, tällainen on huono tyyli. Ehkä kylmä ja julma. Mutta en osaa muuta. Tosin tähän on vaikuttanut myös se millainen keskustelija kumppani on ollut. Jos toinen ei osaa eikä oikein halua asioista puhua, en osaa puhua itsekään. Näin on ollut menneisyydessäni.
Jos kävisi niin että kumppanini aloitteet vähenisivät sairauden tai vastaavan takia, se olisi eri asia. Koska tunteet olisivat muuten tallella. Olettaen että ovat.
N50