Hyvä seksielämä kaikissa elämänvaiheissa?

(1/2)

Olen osittain traumojenkin takia aloittanut seksielämäni hieman myöhemmin eli 22-vuotiaana. Seurustelin kyllä teininä, mutta suhteen ainoa seksi oli että hyväilin käsin poikaystävän loppuun asti ja en antanut hänen koskea itseeni. En oikeastaan osaa selittää tarkalleen miksi en, hän ei vain lähestynyt oikein. Jätin hänet lopulta kun lähdin muualle opiskelemaan. 

Tuolloin 22-vuotiaana tapasin silloisen poikaystäväni ja olimme yhdessä kolmikymppisiksi. Hän oli aivan uskomattoman hyvä sängyssä, seksielämämme oli upeaa. Hän lähestyi minua oikein, ei kiirehtinyt, eikä pitänyt minään mahdollisuutena että minun tehtävä olisi yksipuolisesti tyydyttää hänet tai "antaa" hänelle ja että minun nautintoa katsellaan sitten myöhemmin. Muuten olisimme ehkä päätyneet samaan tilanteeseen kuin ensimmäisen poikkiksen kanssa. 

Jätin tuon eksäni täysin tietäen, etten tule löytämään samanlaista. Mutta eromme oli ikävä kyllä aivan pakollinen siksi mitä halusimme elämältä ja miten sitä ei voinut sovittaa yhteen. Mutta en tosiaan uskonut löytäväni mitään hyvää sinänsä, ajattelin että kunhan jotain kelvollista ja että molemmilla on ihan kivaa. Jo ihan siksikin tämä ajatus, että lähemmin tuntemistani naispuolisista ystävistä ja kavereista en tiedä yhtäkään joiden kukaan mies olisi ollut hyvä sängyssä ja seksielämä hyvää. Eli odotukset oli melko nollissa.

Ja silti nykyinen mieheni onnistui ne alittamaan. Tapasin hänet vähän vaikeassa elämäntilanteessa ja hän on oikeasti niin huono sängyssä että tilanne on välillä aivan absurdi. Hän pitää minua aivan outona kun "pilluun pitäisi koskea" tai seksistä puhua. 😅 Hänen mielestään parisuhteen seksielämä voisi olla että minä tyydytän hänet suulla tai käsin, sen mukaan mihin hän sanattomasti alkaa yhtäkkiä piliään hinkuttamaan.. tai että pannaan, niin että hän kömpii päälleni, taaskin, ilman mitään sanoja ja niin että olen kuiva tai korkeintaan vasta vähän kostunut, sitten panee, sitten joko nukkuu lähtee pihahommiin tai alkaa selittää jotain ihan seksiin tai rakkauteen liittymätöntä paskea tyyliin että pitäisi korjata se vanha ruohonleikkuri..

(2/2)

No, lienee sanomattakin selvää että asiasta on puhuttu yhteensä kymmeniä tunteja ja että en enää suostu tuollaiseen ! Eli meillä ei ole seksiä. Koska hän ei kertakaikkiaan suostu koskemaan minuun oikeastaan ollenkaan koska kokee olonsa kritisoiduksi. Mutta aluksi meillä oli viikkojen ajan seksiä jossa hänellä olisi milloin vain ollut mahdollista koskea minuun ilman kritiikkiä? Olen jopa kirjoittanut hänelle kirjeen aiheesta jonkun riidan jälkeen jossa hän väitti että hän ei tiedä mitä haluan. Siinä A-nelosella lukee yksityiskohtaisesti mitä haluan.. kirjoitin sen viime joulukuussa. Mies ei ole tehnyt mitään niistä asioista. Ei yhtäkään. Ei edes puhunut seksistä. 

Minun on käytännön syistä vaikea irrottautua tästä liitosta ihan yhtäkkiä, mutta ensi vuonna sen pitäisi onnistua. Tällä hetkellä tuntuu että tämä seksiasia yksinään on tehnyt ikävän särön itsetuntooni. Ensimmäistä kertaa teini-iän jälkeen minulla on kaikkia kehonkuvanhäiriö juttuja, että tunnen itseni rumaksi ja ihan epämuodostuneeksi, vaikka en ilmeisestikään sitä ole. Tuntuu että tässä liitossa seksuaalisuuteni valuisi täysin hukkaan. 

Ja mieheni ei todellakaan alussa, tietenkään, ollut tuollainen. Puheet oli kovat että kinky seksi kiinnostaa ja hän ottaa mielellään ohjat ja vie tilannetta ja on itsevarma herrasmies. Alussa näennäisesti vähän vaikuttikin siltä mutta se kinkyily olisi siis sitä että hän antaa täysillä piiskaa vailla mitään sanoja ja sitten seuraa se muutaman sekunnin munantyydytys joko minun käden, suun tai pillun avulla ja minuun ei ikinä kosketa edes pyydettäessä. 🥲

Ja vaikka eroan hänestä jossain kohtaa juurikin koska en kestä tätä seksuaalisesti, niin myönnän että en uskalla enää myöskään jatkossa etsiä seksiä. Selvästi olen ihan avuton ja vailla ihmistuntemusta enkä tämän kokemuksen jälkeen halua enää ketään lähelleni. Tuntuu että tämä kurja suhde on purkanut kaiken sen hyvän mitä ex sai aikaan seksuaalisen nautinnon ja itsevarmuuden osalta.

-onneton omaa syytään

Vierailija kirjoitti:

(2/2)

No, lienee sanomattakin selvää että asiasta on puhuttu yhteensä kymmeniä tunteja ja että en enää suostu tuollaiseen ! Eli meillä ei ole seksiä. Koska hän ei kertakaikkiaan suostu koskemaan minuun oikeastaan ollenkaan koska kokee olonsa kritisoiduksi. Mutta aluksi meillä oli viikkojen ajan seksiä jossa hänellä olisi milloin vain ollut mahdollista koskea minuun ilman kritiikkiä? Olen jopa kirjoittanut hänelle kirjeen aiheesta jonkun riidan jälkeen jossa hän väitti että hän ei tiedä mitä haluan. Siinä A-nelosella lukee yksityiskohtaisesti mitä haluan.. kirjoitin sen viime joulukuussa. Mies ei ole tehnyt mitään niistä asioista. Ei yhtäkään. Ei edes puhunut seksistä. 

Minun on käytännön syistä vaikea irrottautua tästä liitosta ihan yhtäkkiä, mutta ensi vuonna sen pitäisi onnistua. Tällä hetkellä tuntuu että tämä seksiasia yksinään on tehnyt ikävän särön itsetuntooni. Ensimmäistä kertaa teini-iän jälk

Olipas siinä tarina..aika surullista..kunpa löytäisit vielä sopivan ja toiveesi toteuttavan miehen..jos noin selkeästi kerrotaan omista toiveista ja mieltymyksistä niin en ymmärrä miksi niitä ei voi täyttää ja kuinka helppoa kaikenlisäksi olisi kun ei tarvitse arvuutella mistä tykkäät 

Veikkaan, että on myös aika yleistä, että ihmiset eri syistä peittelevät omia epävarmuuksiaan seksissä antamalla jollain tapaa väärän kuvan taidoistaan tai kiinnostuksenkohteistaan (juuri tuo, että puheet ovat kovat). Jos sanoo, että on epävarma eikä tunne osaavansa jotain juttua tai ole kokenut kovin paljon, se tulkitaan negatiivisesti eli siten, ettei toinen voisi olla hyvä kumppani. Jos taustalla on huonoja kokemuksia eikä seksuaalinen itsetunto ole kovin hyvä, se vaatisi ihan toista lähestymistapaa. Seksuaalinenkin itsetunto kasvaa, kun huomaa, että on hyväksytty ja osaa. 

Itse suhtaudun suurella varauksella, jos joku kertoo osaavansa tyydyttää naisen (tai miehen yhtä lailla). Minusta on iso riski ajatella, että osaisi jotenkin automaattisesti tehdä näin. Siinä sivuutetaan se, että haluaisi aidosti tutustua toisen haluihin ja reaktioihin ja mieltymyksiin. 

N52

Seksi on yliarvostettua. Sitä pitäisi harrastaa kun lisääntymis vaiheessa. 

Miehenä en seksikumppania etsiessä mainostaisi seksitaitojani tai -kykyjäni realismia pidemmälle, mieluummin jopa jättäisin isomman osan niistä arvoitukseksi, koska vaikka taitoa ja kykyä olisikin niin eihän niistä tiedä mitenkään etukäteen toimiiko omat taidot juuri sillä hetkellä ajankohtaiseen itselle uuteen naiseen vai ei. Tai iskeekö tosipaikassa jokin jännitys tai epävarmuus, joka vie kyvytkin kun eihän siitäkään voi koskaan tietää, vaikka aiemmin ei olisi niin käynyt. Sehän selviää vasta kokeilemalla toimiiko kemiat ja osuuko halut yhteen myös käytännössä, vaikka ne etukäteen keskustellessa tuntuisikin sille.

Muutenkin kun ei mainosta ihan kaikkia kykyjään ja taitojaan heti, jää jotain jolla yllättää toinen iloisesti mikäli siinä onnistuu. Turhia paineita tulisi luotua vain itselleen, jos suhdetta solmiessaan ennen petipuuhiin päätymistä tykittäisi kaiken mahdollisen mitä konepellin alta löytyy. Itsellä ei ole huonoja kokemuksia taustalla seksin harrastamisessa kenenkään kanssa ja seksuaalinen itsetunto on omasta mielestä kohdillaan, mutta silti lähestyn mieluummin hiukan varaa jättäen kuin kaiken mahdollisen peliin pistäen heti.

Enhän käytä kaikkia keinojani muutenkaan ekoilla kerroilla sekstaillessa uuden naisen kanssa, johan siitä säikyimmät voisi lähteä jo karkuun ennen kuin pääsee temppuvalikoimassa edes puolivälin paikkeille. Tutustuminen toiseen seksuaalisesti kannattaa aina tehdä toisen haluja ja reaktioita tunnustellen ja rajoja kunnioittaen. Mieltymyksistä olisi hyvä keskustella jo ennen ensimmäistä seksikertaa, mutta ihan aina ei ole maltti siihen riittänyt ennen kuin on jo petihommiin päädytty, mutta silloin pitääkin ymmärtää pitää malttia rohkeampaan suuntaan siirtyessä.

M58

Haluaisin tavata tuommoisen -onneton omaa syytään -tyyppisen naisen. Olisi jotenkin ihana löytää yhdessä semmoinen yhteinen sävel, miten lähteä tutustumaan seksiin ikään kuin puhtaalta pöydältä. Jossa molemmat pystyisi mahdollisimman  avoimesti kertoa haluistaan, ja samalla avoimesti kuuntelemaan toisen toiveita ja pyrkiä toteuttamaan niitä mahdollisimman hyvässä ja turvallisessa hengessä. Mielettömän kutkuttava ajatus olisi päästä näyttämään toiselle sitä toimivampaa seksia, ja itse saada samanlaista huomiota mistä nyt on jäänyt paitsi. Molemminpuoleista nautintoa...

Tähän asti omat toiveet ja halut on jääneet hieman arjen haasteiden jalkoihin, eikä kovinkaan paljon ole niitä tullut sitten vaadittua. On ollut siis haasteita ihan vaimon yksityiselämän kanssa, sekä nyt lisäksi tulleet vaihdevuosioireet. Kun liikaa tommosia haasteita päällä, ei halua enää omilla "vaatimuksillaan" tuoda mitään lisää siihen.

Tällä hetkellä turhautuminen omaan seksielämään, ja muutkin ongelmat parisuhteessa on herättäneet halun saada oikeasti jotain muuta, ja pohdinnan erosta. Eihän sinkkuus tietenkään automaattisesti mitään muuta, mutta mahdollisuus johonkin muuhun olisi ainakin enemmän mahdollinen.

Eikä minulla ole edes mitään kummoisia toiveita seksiin, mutta se ihan intohimoinen perusseksi olisi jo mahtavaa. Siis se tunne että toinen oikeasti haluaa ja himoitsee toista, ja teoilla myös näyttää sen. Ja se vastavuoroisuus, missä molemmat saa toisessa sen tunteen, jolloin se ruokkii sitä himon liekkiä. Tuntuu ihmeen kaukaiselta ajatukselta, kun riittävän kauan siitä on jäänyt paitsi...

-Pian 50v-

Itse olen elänyt välillä pitkiä aikoja ilman seksiä ja siinä ajatus siitä on muuttunut jo niin kaukaiseksi, ettei seksi ole tuntunut edes todelliselta asialta. On tuntunut epätodelliselta, että joillekin se on arkista, usein tapahtuvaa. 

Olen pohtinut, että olennaisinta seksissä on tosiaan se molemminpuolinen kunnioitus ja halu. Tietysti on mieltymyksiä kaikilla, mutta itse olen huomannut, että olennaista ei ole se, saako tiettyjä akteja vaan se, miltä tuntuu olla toisen kanssa. Sitten sitä onkin myös helppo haluta kaikenlaista, tavallista ja ehkä vähän harvinaisempaakin. 

Kaikillahan on oma historiansa ja pidemmälle aikuisikään ehtineillä siihen useimmiten sisältyy seksihistoria. Silti tuo että aloittaa puhtaalta pöydältä uuden ihmisen kanssa on minusta hieno ajatus. Ei oleteta mitään, lähdetään vaan tutustumaan toiseen. Minusta on myös aivan olennaista, että voi puhua epävarmuuksistaan ja jännittämisistään. Silloin ei tarvitse esittää mitään vaan voi vain kokea aidosti. Ei tarvitse olla seksipeto, mutta kun saa olla oma itsensä, se voi vapauttaa niin, että vähitellen muuttuukin seksipedoksi. 

N52

Vierailija kirjoitti:

(2/2)

No, lienee sanomattakin selvää että asiasta on puhuttu yhteensä kymmeniä tunteja ja että en enää suostu tuollaiseen ! Eli meillä ei ole seksiä. Koska hän ei kertakaikkiaan suostu koskemaan minuun oikeastaan ollenkaan koska kokee olonsa kritisoiduksi. Mutta aluksi meillä oli viikkojen ajan seksiä jossa hänellä olisi milloin vain ollut mahdollista koskea minuun ilman kritiikkiä? Olen jopa kirjoittanut hänelle kirjeen aiheesta jonkun riidan jälkeen jossa hän väitti että hän ei tiedä mitä haluan. Siinä A-nelosella lukee yksityiskohtaisesti mitä haluan.. kirjoitin sen viime joulukuussa. Mies ei ole tehnyt mitään niistä asioista. Ei yhtäkään. Ei edes puhunut seksistä. 

Minun on käytännön syistä vaikea irrottautua tästä liitosta ihan yhtäkkiä, mutta ensi vuonna sen pitäisi onnistua. Tällä hetkellä tuntuu että tämä seksiasia yksinään on tehnyt ikävän särön itsetuntooni. Ensimmäistä kertaa teini-iän jälk

Voisitko katsoa asiaa niin, että koska elämässäsi on joskus ollut hyvää seksiä, sitä voi vielä tulevaisuudessa löytyä? Ikävien asioiden jälkeen on kova homma muuttaa käsitys elämästään ja mahdollisuuksistaan, mutta se on mahdollista. Aina voi edetä rauhassa, ja jos tuntuu, että ammattilaisen kanssa puhuminen auttaisi, sitä kannattaa kokeilla. Seksin saralla on kyllä mahdollista satuttaa itsensä tosi pahasti, mutta vaikeatkin haavat voi saada paranemaan ainakin siinä määrin, että pystyy taas ottamaan elämässään hyvää vastaan. Ainakin minä uskon pohjimmiltani siihen, vaikka tiedän hyvin, että vaikeimpina aikoina kaikki tuntuukin mahdottomalta. 

N52

Tuo vapautuminen on juuri se, mitä itse haluaisin tapahtuvan. Kun molemmat on siinä hyvässä tilassa, ja molemmilla on luottamus toiseen, voi alkaa rohkeammin avautumaan. Tällä hetkellä se oma sisäinen seksipeto on aika visusti jossain tuolla syvällä, ja se että voisi jonkun kanssa yhdessä saada molempien seksipedot kaivettua esiin, olisi vain yksinkertaisesti upeaa. 

-Pian 50v mies-   (äsken jäi tuo "mies" pois)

Minun seksuaalisuus on muuttunut aikalailla viimeisen 6 vuoden aikana. Olen tullut hirveän kokeilunhaluiseksi ja avoimeksi seksin kanssa. Kinky taitaa olla se sana. Myös bicurious vilisee mielessä fantasiana, mutta todellisuudessa aihe ei kiinnosta. Nykyään tosin minua pelottaa hieman anhedonia seksissä parisuhteessa. Seksuaalinen mielihyvä on vähentynyt vuosi vuodelta parikymppisestä lähtien, mutta veikkaampa niistä mielialalääkkeitä. Panettaa kuitenkin ihan normaalisti ja runkkailu ja seksi on kivaa, mutta mielihyvän tunne sakkaa. Vähän vituttaa. Mietityttää, että koska tyttöystäväni huomaa tämän, vaikka meillä on hyvä seksielämä.

M46

Vierailija kirjoitti:

Minun seksuaalisuus on muuttunut aikalailla viimeisen 6 vuoden aikana. Olen tullut hirveän kokeilunhaluiseksi ja avoimeksi seksin kanssa. Kinky taitaa olla se sana. Myös bicurious vilisee mielessä fantasiana, mutta todellisuudessa aihe ei kiinnosta. Nykyään tosin minua pelottaa hieman anhedonia seksissä parisuhteessa. Seksuaalinen mielihyvä on vähentynyt vuosi vuodelta parikymppisestä lähtien, mutta veikkaampa niistä mielialalääkkeitä. Panettaa kuitenkin ihan normaalisti ja runkkailu ja seksi on kivaa, mutta mielihyvän tunne sakkaa. Vähän vituttaa. Mietityttää, että koska tyttöystäväni huomaa tämän, vaikka meillä on hyvä seksielämä.

M46

Valitettavasti tuo taitaa olla mielialalääkkeiden ei kovinkaan harvinainen sivuvaikutus. Jos on mahdollista katsoa lääkitystä uudelleen tämä asia mielessä, niin sitä kannattaa kyllä harkita. Seksuaalisuudella on usein hyvin tärkeä rooli ihmisen hyvinvoinnissa. 

Tuo oman seksuaalisuuden muuttuminen on kiintoisaa. En tiedä, puhutaanko siitä kauhean paljon, mutta varmasti aika monen mieltymykset muuttuvat elämän aikana. Itse olen huomannut, että myös kumppanin mieltymykset vaikuttavat siihen, mikä itsestä on kivaa. Ei tietysti varmaan ihan täydellisesti kukaan muutu niiden mukaan, mutta olen huomannut, että jos toinen kiihottuu jostain asiasta, itsestänikin se voi alkaa tuntua kivalta jutulta, vaikka aiemmin asia ei olisi kiinnostanut. 

Fantasiat ovat myös kiinnostava aihe. Kuinkahan usein ihmiset fantasioivat juurikin asioista, jotka eivät tosielämässä kiinnosta? Uskoisin, että se on hyvin yleistä. Sitten on tietysti asiat, joista fantasioi, koska haluaa kokea ne. Ja varmaan sekin on mahdollista, että "pelkkä" fantasia muuttuu jossain kohtaa oikeaksi haluksi kokea jokin asia.

N52

Kiitos ap!

Olen vaikuttunut asiallisesta, empaattisesta ja lämpimästä tavastasi sanoittaa ja kommentoida  tätä mielestäni yleistä asiaa tässä ja tuossa toisessakin ketjussa.

olen sinua pari vuotta vanhempi M. Itse tilanteessa, jossa mietin tyytyäkö pitkän parisuhteen vakiintuneisiin juttuihin vai hakea uutta ja puuttuvaa muualta. Mieli tekisi enemmän ja eri mausteilla vieläkin. Meidän suhde sen sallii mutta mietin onko oikeus tai mahdollistakaan saada kaikki ja mihin pitää tyytyä?

m56

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ap!

Olen vaikuttunut asiallisesta, empaattisesta ja lämpimästä tavastasi sanoittaa ja kommentoida  tätä mielestäni yleistä asiaa tässä ja tuossa toisessakin ketjussa.

olen sinua pari vuotta vanhempi M. Itse tilanteessa, jossa mietin tyytyäkö pitkän parisuhteen vakiintuneisiin juttuihin vai hakea uutta ja puuttuvaa muualta. Mieli tekisi enemmän ja eri mausteilla vieläkin. Meidän suhde sen sallii mutta mietin onko oikeus tai mahdollistakaan saada kaikki ja mihin pitää tyytyä?

m56

Nämä ovat kyllä tosi hyviä kysymyksiä. En tiedä, kuinka moni saa elämässään seksuaalisesti kaiken, mitä haluaa. Ehkä se uteliaisuus ja uuden kokemisen halu ihan itsessään on se, mikä osin pitää ihmisen seksuaalisuutta voimissaan. Kuten muissakin asioissa, se ei ehkä useinkaan ole paras tila, että on saanut kaiken, mitä tahtoo. Aika paljon voi varmasti saada, ja varmaan ihmisestä riippuu kuinka helposti. SInänsä ei tietysti ole absoluuttista oikeutta saada kokea jotain seksuaalisesti, mutta aina varmasti on joku, joka on valmis lähtemään mukaan. Mutta elämä ei tietysti ole niin yksinkertainen. Estot voivat estää hakemasta seksiä, jota haluaisi, tai pelot. Tai se, että on suhteessa, jossa ajatuksena on harrastaa seksiä vain sen oman vakikumppanin kanssa. En tiedä, onko välttämättä helppoa lähteä etsimään seksiseuraa, vaikka olisikin siihen puolisolta lupa ja itsellä halua. Mutta jos on selvästi tyytymätön, jotain ratkaisua kannattaa minusta etsiä. Itse ajattelen, että on hyvä etsiä jotain muuta vaihtoehtoa kuin salasuhdetta tai salaista irtoseksiä. Mutta en ajattele, että voisin osoitella sormella ihmisiä, jotka päätyvät sellaisiinkin ratkaisuihin. Joskus tilanteet ovat lukossa eikä niitä ole onnistuttu korjaamaan, vaikka olisi yritetty. Ja tosiaan, erokaan ei ole helppo asia, ei edes silloin kun itse ajattelee, että se olisi paras ratkaisu. Siksi vältän sitä, että jakelisin kellekään moraalisia tuomioita. 

AIka paljon tässä tuli yleistä ajatusvirtaa. Mutta sinulla siis oli tilanne, että suhde sallisi seksikokemusten laajentamisen muidenkin ihmisten kanssa? Mitä eniten mietit siinä, miksi et toimi niin? Onko muilla tällaisesta kuviosta hyviä ja/tai huonoja kokemuksia?

N52

Minulla on käynyt lottovoittoa lähentelevä tuuri. 2 pitkää liittoa takana. Seksi molemmissa kyllä säännöllistä mutta jotenkin yksitoikkoista, tylsääkin ja nopea suoritus. 49 v aloin miettiä että haluan muutakin elämältä. Haluan katsoa ja etsiä mitä löydän. Haluan seikkailla ja olla vapaa. Kyse ei ollut vain seksistä, ei oikeastaan lainkaan siitä. Vain elämästä ylipäätään. Tuntui että jumitan enkä ollut valmis jumittumaan. Nyt vuosi mennyt tuosta päätöksestä. Niin paljon tapahtunut. Ja olen löytänyt miehen jonka kanssa olen oppinut paljon lähinnä itsestäni. Piilossa lymynneitä juttuja. Olen myös aina kuvitellut olevani epähaluttava, epänaisellinen, epäseksikäs. Ei siksi että joku olisi sanonut niin vaan koska kukaan ei ole sanonut mitään. Nyt saan tuntea olevani haluttu. Saan olla oma itseni, kertoa toiveistani. Saan olla epävarma, jopa arka. Saan pyytää juttuja joita en ole ennen uskaltanut edes ajatella. En tiedä onko tämä n. 50 v jotenkin maaginen ikä ja raja tässä. Elämä puolessa, ylikin. Alkaa ajatella mikä on tärkeää ja miten haluaa elää. Mistä voi luopua ja mitä haluaa tilalle. Hienoa aikaa, en olisi enää 20 v 

N50 

Pian kuulemme jorinat tuhansista orgasmeista ja vaimon mankelipillusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on käynyt lottovoittoa lähentelevä tuuri. 2 pitkää liittoa takana. Seksi molemmissa kyllä säännöllistä mutta jotenkin yksitoikkoista, tylsääkin ja nopea suoritus. 49 v aloin miettiä että haluan muutakin elämältä. Haluan katsoa ja etsiä mitä löydän. Haluan seikkailla ja olla vapaa. Kyse ei ollut vain seksistä, ei oikeastaan lainkaan siitä. Vain elämästä ylipäätään. Tuntui että jumitan enkä ollut valmis jumittumaan. Nyt vuosi mennyt tuosta päätöksestä. Niin paljon tapahtunut. Ja olen löytänyt miehen jonka kanssa olen oppinut paljon lähinnä itsestäni. Piilossa lymynneitä juttuja. Olen myös aina kuvitellut olevani epähaluttava, epänaisellinen, epäseksikäs. Ei siksi että joku olisi sanonut niin vaan koska kukaan ei ole sanonut mitään. Nyt saan tuntea olevani haluttu. Saan olla oma itseni, kertoa toiveistani. Saan olla epävarma, jopa arka. Saan pyytää juttuja joita en ole ennen uskaltanut edes ajatella. En tiedä onko tämä n.

Kuinka tärkeää se onkin että voi tuntea itsensä halutuksi ja seksikumppani sanoo sen ääneen, että haluaa. Kuulostaa myös tosi ihanalta, että saat olla arkakin. Silloin ei tarvitse esittää mitään. Ja kun kumpikaan ei esitä, tietää että halut ovat aitoja. 

Jos ei ole saanut olla haluttu, voi siihen olla vaikea uskoakin että joku oikeasti haluaisi. Itse olen monesti ajatellut, ettei kukaan halua minua, mutta tietysti olen ollut väärässä. 

N52

Opettelen edelleen kuulemaan ja näkemään sitä että olen haluttu ja seksikäs. Ja sanon sen hänelle myös. Ettei luovu kehujen sanomisesta vaikka en osaa vielä ottaa niitä vastaan. Tunnen itseni välillä siinäkin mielessä jotenkin vialliseksi ja keskeneräiseksi etten osaa suhtautua "oikein" tuollaiseen. Hänen kanssaan sekin on tavallaan matkaa uuteen ja ennenkonemattomaan.

N50

Olipa fiksu ja poikkeuksellisen hyväntahtoinen avaus tällä palstalla. 

Olen itse 59 vuotias mies ja minulla ei ole ollut tyydyttävää seksisuhdetta koskaan. On ollut hyvää seksiä ajoittain, mutta kaikissa suhteissa olen ollut se (liian) aktiivinen osapuoli, eikä omat halut ole tulleet tyydytetyksi. Nuorena olin liian ujo ottaakseni kontaktia tyttöihin, välillä 20 v suhteessa ja lapsetkin maailmalla.Nykyään olen liian vanha löytääkseni  viriiliä seuraa ikäisistäni naisista. Liian osaava, atleettinen, älykäs ja itseriittoinen mies ei herätä kiinnostusta. Miksi näyttelisin pöljää saadakseni nsisseuraa?

Hyvä aloitus - ja tämä seksi se vasta on ihmeellistä ja yksilöllistä. Yksi haluaa toista, opit sen ja saat toisen tyytyväiseksi illan että vastavuoroisesti omat toiveesi tulisivat kuulluksi. Ja sitten tapaat toisen jonka seksuaalisuus muuttuu niin nopeasti ja radikaalisti että olet ihan hukassa. Siinä se oma seksuaalinen itsetunto huuhtoutuu kontran vitalikkoon. 

Ja tottahan se on, että kaikki eivät sovi seksuaalisesti kertakaikkiaan yhteen. Traagista jos tämä selviää ns liian myöhään. Siinä ei sitten auta muu kuin toteuttaa seksuaalisuuttaan ns itse, hakea oma nautinto muualta tai erota. Hankalia ja vaikeita vaihtoehtoja