Se on "kapeakatseista", jos joku ei halua hautajaisia?

No ei ole mitään väliä mitä mieltä pappi on. Ei ole papilla mitään valtaa päättää esim minun hautajaisistani. Tehkää hautaustestamentti ja/tai voi jopa tehdä sopparin hautaustoimiston kanssa etukäteen. Itse haluan suorahautauksen. Eli suoraan uuniin ja tuhkat muistolehtoon ja ehkä nimikyltti sinne muistolehtoon. Läheiset voi sitten vaikka sytyttää kynttilän, kokata hyvää ruokaa yhdessä ja siemailla hyvää punaviiniä. 

Siis miten ihmeessä joku voi vääntää esimerkiksi paikkakuntaa tai koko Suomea koskettaneiden onnettomuuksien jälkeiset kirkossa järjestetyt tilaisuudet noin negatiivisiksi?

Suoraan sanoen en usko, että kukaan traumatisoituu sellaisesta. Niihinhän kun ei ole mikään pakko osallistua jos ei halua, koe tarvetta tai pysty.

Kun tapahtuma koskettaa nuoria, niin ei se siitä hyssyttelemällä parane. Noiden tilaisuuksien tarkoitus antaa ihmisille mahdollisuus kokoontua yhteen.

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Tuosta toisesta asiasta en tiennyt eli kyseessä on varmaankin sitten ollut pappi, joka ei ole halunnut tuhkauurnaa siunata eikä omainen tiennyt, että se on mahdollista. Iso vahinko, koska tiedän ainakin yhden, joka on tuon takia eronnut kirkosta. Lienee yleinen luulo, koska tuhkattavaksi viedyt vainajat on minun näkemissäni hautajaisissa olleet arkussa.  Ap

Vierailija kirjoitti:

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Haluatko tahallasi antaa väärän kuvan vai etkö tiedä? Jos vainaja tuhkataan ilman hautajaisia, siihen on erilliset arkut, jotka voivat olla pahvia eli paljon halvempia. 

Ei pidä paikkaansa. Pahviarkku nimenomaan ei kelpaa tuhkaukseen, vaan vaaditaan puuarkku.

Hautajaiset oli niitä tai ei, ei liity oikeastaan mitenkään siihen onko tuhkaus vai arkkuhautaus.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä joku voi vääntää esimerkiksi paikkakuntaa tai koko Suomea koskettaneiden onnettomuuksien jälkeiset kirkossa järjestetyt tilaisuudet noin negatiivisiksi?

Suoraan sanoen en usko, että kukaan traumatisoituu sellaisesta. Niihinhän kun ei ole mikään pakko osallistua jos ei halua, koe tarvetta tai pysty.

Kun tapahtuma koskettaa nuoria, niin ei se siitä hyssyttelemällä parane. Noiden tilaisuuksien tarkoitus antaa ihmisille mahdollisuus kokoontua yhteen.

Ei se ole uskon asia, että tuollaisessa tilanteessa voi tapahtua traumatisoitumista. Se on fakta, siis sellaisen kohdalla, jolla on kosketusta menehtyneisiin tai tapahtumaan muuten. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Haluatko tahallasi antaa väärän kuvan vai etkö tiedä? Jos vainaja tuhkataan ilman hautajaisia, siihen on erilliset arkut, jotka voivat olla pahvia eli paljon halvempia. 

Ei pidä paikkaansa. Pahviarkku nimenomaan ei kelpaa tuhkaukseen, vaan vaaditaan puuarkku.

Hautajaiset oli niitä tai ei, ei liity oikeastaan mitenkään siihen onko tuhkaus vai arkkuhautaus.

Eli et tiedä. Ei siinä mitään, asiahan on kenen tahansa helposti tarkistettavissa. Halvimmillaan krematorioarkun saa parilla sadalla eurolla. Ekologiset arkut voivat olla pahvia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Haluatko tahallasi antaa väärän kuvan vai etkö tiedä? Jos vainaja tuhkataan ilman hautajaisia, siihen on erilliset arkut, jotka voivat olla pahvia eli paljon halvempia. 

Ei pidä paikkaansa. Pahviarkku nimenomaan ei kelpaa tuhkaukseen, vaan vaaditaan puuarkku.

Hautajaiset oli niitä tai ei, ei liity oikeastaan mitenkään siihen onko tuhkaus vai arkkuhautaus.

Eli et tiedä. Ei siinä mitään, asiahan on kenen tahansa helposti tarkistettavissa. Halvimmillaan krematorioarkun saa parilla sadalla eurolla. Ekologiset arkut voivat olla pahvia. Ap

Krematoriot määrittelee sen millaisen arkun tuhkuakseen tarvitsee. Pahviarkku ei ainakaan Suomessa kelpaa, koska ne eivät sovellu tuhkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä joku voi vääntää esimerkiksi paikkakuntaa tai koko Suomea koskettaneiden onnettomuuksien jälkeiset kirkossa järjestetyt tilaisuudet noin negatiivisiksi?

Suoraan sanoen en usko, että kukaan traumatisoituu sellaisesta. Niihinhän kun ei ole mikään pakko osallistua jos ei halua, koe tarvetta tai pysty.

Kun tapahtuma koskettaa nuoria, niin ei se siitä hyssyttelemällä parane. Noiden tilaisuuksien tarkoitus antaa ihmisille mahdollisuus kokoontua yhteen.

Ei se ole uskon asia, että tuollaisessa tilanteessa voi tapahtua traumatisoitumista. Se on fakta, siis sellaisen kohdalla, jolla on kosketusta menehtyneisiin tai tapahtumaan muuten. Ap

Siis millä tavalla nimenomaan se järjestetty tilaisuus voisi itsessään aiheuttaa niitä traumoja, traumatisoida? Eihän sinne ketään pakoteta, ovat vapaaehtoisia tilaisuuksia.

Olen ollut itse myös lähiomaisen asemassa, ja ei se ainakaan minulta ollut pois, että vainajien työkaverit, koulukaverit ja päiväkotikaverit saivat myös mahdollisuuden surra. Samalla paikkakunnalla taidettiin silloin järjestää myös jonkinlaista kriisiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Haluatko tahallasi antaa väärän kuvan vai etkö tiedä? Jos vainaja tuhkataan ilman hautajaisia, siihen on erilliset arkut, jotka voivat olla pahvia eli paljon halvempia. 

Ei pidä paikkaansa. Pahviarkku nimenomaan ei kelpaa tuhkaukseen, vaan vaaditaan puuarkku.

Hautajaiset oli niitä tai ei, ei liity oikeastaan mitenkään siihen onko tuhkaus vai arkkuhautaus.

Eli et tiedä. Ei siinä mitään, asiahan on kenen tahansa helposti tarkistettavissa. Halvimmillaan krematorioarkun saa parilla sadalla eurolla. Ekologiset arkut voivat olla pahvia. Ap

Tuhkauksen idea on, että vainajaa ei poltetaan vaan vainaja palaa sen arkun mukana. Siksi tuhkaukseen käytetään puuarkkua, koska puu palaa niissä korkeissa tuhkauslämpötiloissa, toisin kuin pahviarkku joka vaan humahtaa.

Ne halvimmatkin, ekologiset, arkut ovat puuta, ulkonäöltään vaan yleensä karkeampia ja karumman näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä joku voi vääntää esimerkiksi paikkakuntaa tai koko Suomea koskettaneiden onnettomuuksien jälkeiset kirkossa järjestetyt tilaisuudet noin negatiivisiksi?

Suoraan sanoen en usko, että kukaan traumatisoituu sellaisesta. Niihinhän kun ei ole mikään pakko osallistua jos ei halua, koe tarvetta tai pysty.

Kun tapahtuma koskettaa nuoria, niin ei se siitä hyssyttelemällä parane. Noiden tilaisuuksien tarkoitus antaa ihmisille mahdollisuus kokoontua yhteen.

Ei se ole uskon asia, että tuollaisessa tilanteessa voi tapahtua traumatisoitumista. Se on fakta, siis sellaisen kohdalla, jolla on kosketusta menehtyneisiin tai tapahtumaan muuten. Ap

Siis millä tavalla nimenomaan se järjestetty tilaisuus voisi itsessään aiheuttaa niitä traumoja, traumatisoida? Eihän sinne ketään pakoteta, ova

Varsinkin nuoren ja lapsen kohdalla riski on isompi. Mutta trauma aktivoi aikuisenkin ihmisen aiemmat mahdolliset traumakokemukset ja lisää riskiä. Jopa jokin yksittäinen sana, ilme tai lause voi traumatisoida ja jäädä traumamuistoksi, sillä trauma saa ihmisen mielen ja minuuden suojakerroksen rikki. Esimerkiksi jos muistotilaisuudessa kuulee jotain, joka herättää aiheettoman syyllisyydentunteen tai muuten reagoi yksilöllisellä herkkyydellä johonkin muiden toimintaan liittyvään (usein nämä ovat täysin tahattomia eli ei ole ollut tarkoitus traumatisoida). Jokaisella lienee tästä ilmiöstä kokemusta. Jos esimerkiksi lääkäri naurahtaa, kun kysyy jotain sairaudesta, joka on juuri todettu, ihminen voi kokea sen ivanauruna ja se jää mieleen loppuiäksi. Tai poliisin harkitsemattomat sanat voivat jäädä asioiksi, joita joutuu käsittelemään terapiassa pitkään. Kun järjestetään tilaisuus, jossa on paljon tunteita nostattavia elementtejä ja muita, joilla myös on oma prosessinsa onnettomuuteen tai rikokseen liittyen kesken, pitäisin riskiä tiettyjen ryhmien kohdalla jopa kohtalaisen suurena, mutta asiasta ei ole ainakaan minun tiedossani tutkimuksia. En siksi halua väittää, että se olisi yleistä tai että nämä tilaisuudet olisivat iso ongelma - kiinnitän vain huomiota siihen, että niihin suhtaudutaan hyvin myönteisesti, vaikka tiettyjä ongelmia on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä joku voi vääntää esimerkiksi paikkakuntaa tai koko Suomea koskettaneiden onnettomuuksien jälkeiset kirkossa järjestetyt tilaisuudet noin negatiivisiksi?

Suoraan sanoen en usko, että kukaan traumatisoituu sellaisesta. Niihinhän kun ei ole mikään pakko osallistua jos ei halua, koe tarvetta tai pysty.

Kun tapahtuma koskettaa nuoria, niin ei se siitä hyssyttelemällä parane. Noiden tilaisuuksien tarkoitus antaa ihmisille mahdollisuus kokoontua yhteen.

Ei se ole uskon asia, että tuollaisessa tilanteessa voi tapahtua traumatisoitumista. Se on fakta, siis sellaisen kohdalla, jolla on kosketusta menehtyneisiin tai tapahtumaan muuten. Ap

Siis millä tavalla nimenomaan se järjestetty tilaisuus voisi itsessään aiheuttaa niitä traumoja

Varsinkin nuoren ja lapsen kohdalla riski on isompi. Mutta trauma aktivoi aikuisenkin ihmisen aiemmat mahdolliset traumakokemukset ja lisää riskiä. Jopa jokin yksittäinen sana, ilme tai lause voi traumatisoida ja jäädä traumamuistoksi, sillä trauma saa ihmisen mielen ja minuuden suojakerroksen rikki. Esimerkiksi jos muistotilaisuudessa kuulee jotain, joka herättää aiheettoman syyllisyydentunteen tai muuten reagoi yksilöllisellä herkkyydellä johonkin muiden toimintaan liittyvään (usein nämä ovat täysin tahattomia eli ei ole ollut tarkoitus traumatisoida). Jokaisella lienee tästä ilmiöstä kokemusta. Jos esimerkiksi lääkäri naurahtaa, kun kysyy jotain sairaudesta, joka on juuri todettu, ihminen voi kokea sen ivanauruna ja se jää mieleen loppuiäksi. Tai poliisin harkitsemattomat sanat voivat jäädä asioiksi, joita joutuu käsittelemään terapiassa pitkään. Kun järjestetään tilaisuus, jossa on paljon tunteita nostattavia elementtejä ja muita, joilla myös on oma prosessinsa onnettomuuteen tai rikokseen liittyen kesken, pitäisin riskiä tiettyjen ryhmien kohdalla jopa kohtalaisen suurena, mutta asiasta ei ole ainakaan minun tiedossani tutkimuksia. En siksi halua väittää, että se olisi yleistä tai että nämä tilaisuudet olisivat iso ongelma - kiinnitän vain huomiota siihen, että niihin suhtaudutaan hyvin myönteisesti, vaikka tiettyjä ongelmia on. Ap

Samalla tavalla kuka tahansa voisi traumatisoitia mistä tahansa. Myös siitä, kun esimerkiksi työpaikalla, koulussa tai vaikka päiväkodissa kerrotaan tapahtuneesta.

Noista kirkossa järjestetyistä vapaaehtoisista tilaisuuksista oikeastaan on jopa helpompaa tarvittaessa poistua kesken kaiken jos tuntuu että tarvitsee tai haluaa.

"Samalla tavalla kuka tahansa voisi traumatisoitia mistä tahansa. Myös siitä, kun esimerkiksi työpaikalla, koulussa tai vaikka päiväkodissa kerrotaan tapahtuneesta.

Noista kirkossa järjestetyistä vapaaehtoisista tilaisuuksista oikeastaan on jopa helpompaa tarvittaessa poistua kesken kaiken jos tuntuu että tarvitsee tai haluaa."

Trauma on luonteeltaan sellainen, että hyvin pienestä asiasta voi tulla hyvin suuri. Ja ikävää on nimenomaan se, ettei lisätraumatisoitumista välttämättä pysty estämään eikä varsinkaan itse siinä tilanteessa ymmärrä mikä on hyväksi ja mikä ei. Mutta kirkko on tässä järjestävä taho, joten sillä olisi mielestäni syytä miettiä näitä asioita, jos ne kerran eivät ole tiedossa.

Ilmeisesti ei ole yleistä tietoa, että traumatisoitumisen osana hyvin usein ovat trauman jälkeiset tapahtumat. Nähtävästi ajatellaan, että trauma tarkoittaa vain itse tapahtumaa, onnettomuutta, rikosta tms. Näin ei tosiaan ole, vaan heti trauman jälkeen tapahtuneilla asioilla voi olla jopa suurempi merkitys siinä miten ihminen selviää traumasta. Ap

Noiden kirkossa järjestettyjen tilaisuuksien tarkoitus on tarjota ihmisille mahdollisuus esimerkiksi kokoontua yhteen jonkin yhteisöä koskettaneen tapahtuman jälkeen. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia kaikille, ketään ei sinne pakoteta ja kaikki voivat osallistua omilla ehdoillaan. Yleensä nuo pyritään myös pitämään suht neutraaleina, esimerkiksi uhrien tai omaisten asioita ei aleta siellä käymään läpi sen tarkemmin.

En sano ettei joku yksittäinen osallistuja voisi kokea tuollaista tilaisuutta traumaattisena, mutta mielestäni se ei ole mikään syy olla järjestämättä niitä. Yleisesti tuollaiset tilaisuudet kun kuitenkin koetaan hyviksi ja jopa lohduttaviksi.

"Tuhkauksen idea on, että vainajaa ei poltetaan vaan vainaja palaa sen arkun mukana. Siksi tuhkaukseen käytetään puuarkkua, koska puu palaa niissä korkeissa tuhkauslämpötiloissa, toisin kuin pahviarkku joka vaan humahtaa.

Ne halvimmatkin, ekologiset, arkut ovat puuta, ulkonäöltään vaan yleensä karkeampia ja karumman näköisiä."

Käsitin näitä asioita selvitellessäni, että pahvin ongelma on myös säilytys, jos vainajaa säilytetään pitempään. Jossain oli tarjolla pellavainen vai mikä ihmeen kangas se olikaan ekologisen arkun materiaalina. Mutta pointtini kuitenkin oli, että vain tuhkaukseen käytettävä arkku on huomattavasti halvempi. 

Hautausmaat ovat minusta todella epäekologisia, vaikkakin usein hienoja paikkoja, tykkään kierrellä. Mutta iso määrä roskaa ja muovia niistä kerääntyy. Pidän myös kirkoista ja varmasti kuuluisin edelleen kirkkoon, jos asiat olisivat vähän toisella tavalla kirkossa. Kiitos kuitenkin oikaisijoille siitä asiasta, että sain tietää, ettei oikeasti ole mitään estettä siunata tuhkattu uurnassa, vaan se on ollut vain kyseisten pappien omaa ajattelua. Lähiomaiset jäivät siihen uskoon, ettei se ole mahdollista ja olen vuosia itsekin luullut niin. 

En sanoisi näitä asioita kirkosta kuin anonyymina, koska minusta on vähän tylsää, että kirkkoa aina pidetään ikään kuin tikkatauluna kaikille vääryyksille. Puuttuu ikään kuin se asiallinen kritiikki, uskonnonvastaisuus ja kirkko ovat vain vastakkain. Kirkko on niin suuri asia, että sinne mahtuu monenlaista, jo historiankin puitteissa. Tilanne kyllä näyttää nyt aika huonolta kirkon kannalta, valtio ehkä joutuu tulevaisuudessa maksamaan kirkon työntekijöiden eläkkeitä, kun kirkon omat varat eivät riitä.

Haluan vielä sanoa, että arvostan kirkon työntekijöitä monia korkealle, esim. diakoneja. Heillä vain on todella pienet palkat, vaikka mielestäni se on alkuperäinen virka, joka Raamatussakin asetetaan. Piispoja ei Suomen kokoisessa maassa tarvittaisi kuin yksi monista muista korkeista viroista puhumattakaan. Jos piispoja olisi vain yksi, hän olisi merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen ihminen ole edes pienen muistotilaisuuden arvoinen?

On normaalia muistella kuolleita ystäviä epävirallisissa tilaisuuksissa, mutta koskaan en ole sellaisissa hautajaisissa tai muistotilaisuudessa ollut, joka olisi ollut jotenkin vainajan näköinen ja miellyttävä tilaisuus. Siksikään en mitään virallisia muistotilaisuuksia saati hautajaisia halua. Ja Suomessa on paljon sukuja, missä on päihdeongelmaisia, jotka tulevat jokaiseen tilaisuuteen kännäämään ja sönkkäämään. Haluan säästää lähiomaiseni heiltä. Ap

No se ei enää sua kiinnosta, millainen sun muistotilaisuus on. Jos olit pidetty, siellä todennäköisesti on ihmisiä, jotka haluavat sanoa sinulle viimeiset tervehdyksensä.

Jos olit pidetty, niin eiköhän ne ihmiset halunneet olla jutuilla jo eläessä ihan riittävästi. Miksi sanoa jotain viimeisiä tervehdyksiä henkilöille, jotka eivät sitä voi enää kuulla? 

Hautajaiset ovat aina jäljelle jääviä varten, ei täältä lähteneitä.

Vierailija kirjoitti:

Noiden kirkossa järjestettyjen tilaisuuksien tarkoitus on tarjota ihmisille mahdollisuus esimerkiksi kokoontua yhteen jonkin yhteisöä koskettaneen tapahtuman jälkeen. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia kaikille, ketään ei sinne pakoteta ja kaikki voivat osallistua omilla ehdoillaan. Yleensä nuo pyritään myös pitämään suht neutraaleina, esimerkiksi uhrien tai omaisten asioita ei aleta siellä käymään läpi sen tarkemmin.

En sano ettei joku yksittäinen osallistuja voisi kokea tuollaista tilaisuutta traumaattisena, mutta mielestäni se ei ole mikään syy olla järjestämättä niitä. Yleisesti tuollaiset tilaisuudet kun kuitenkin koetaan hyviksi ja jopa lohduttaviksi.

Onko sinulla tutkimustietoa siitä miten tuollaiset tilaisuudet on koettu? Itselläni ei sellaisia tietoja ole. Mielestäni on epätodennäköistä, että suuri joukko ihmisiä kokisi asiat aivan samalla tavalla, kun me ihmiset olemme erilaisia. Sekään ei mitään takaa, että tilaisuuteen on tultu vapaaehtoisesti, joten en oikein ymmärrä miksi se on perusteena, siirtääkö se sitten vastuun menijälle kokonaan tyyliin "mitäs läksit". Kai järjestävällä tahollakin on vastuuta siitä miten tilaisuus sujuu ja miten sitä on suunniteltu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Käsitin näitä asioita selvitellessäni, että pahvin ongelma on myös säilytys, jos vainajaa säilytetään pitempään. Jossain oli tarjolla pellavainen vai mikä ihmeen kangas se olikaan ekologisen arkun materiaalina. Mutta pointtini kuitenkin oli, että vain tuhkaukseen käytettävä arkku on huomattavasti halvempi.

Siis tuhkaukseenhan saa valita ihan minkälaisen arkun haluaa, ja vaikka minkä hintaisen.

Toki monet suosii niitä halvempia ja ulkonäöltään ehkä vähän karumpia arkkuja, varsinkin jos kyseessä esimerkiksi suoratuhkaus.

Kun puhutaan ekologisista arkuista ei tarkoiteta pelkkää arkun materiaalia tai hintaa, vaan sitä miten se on valmistettu, valmistustapa määrittää sen serkun ekologisuuden. Ekologisia arkkuja on kaiken hintaisia. Pellavakangasta taas käytetään arkun puuosien verhoiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden kirkossa järjestettyjen tilaisuuksien tarkoitus on tarjota ihmisille mahdollisuus esimerkiksi kokoontua yhteen jonkin yhteisöä koskettaneen tapahtuman jälkeen. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia kaikille, ketään ei sinne pakoteta ja kaikki voivat osallistua omilla ehdoillaan. Yleensä nuo pyritään myös pitämään suht neutraaleina, esimerkiksi uhrien tai omaisten asioita ei aleta siellä käymään läpi sen tarkemmin.

En sano ettei joku yksittäinen osallistuja voisi kokea tuollaista tilaisuutta traumaattisena, mutta mielestäni se ei ole mikään syy olla järjestämättä niitä. Yleisesti tuollaiset tilaisuudet kun kuitenkin koetaan hyviksi ja jopa lohduttaviksi.

Onko sinulla tutkimustietoa siitä miten tuollaiset tilaisuudet on koettu? Itselläni ei sellaisia tietoja ole. Mielestäni on epätodennäköistä, että suuri joukko ihmisiä kokisi asiat aivan samalla tavalla,

Miksi noita järjestettäisiin, tai miksi ihmiset menisi niihin tilaisuuksiin, jos ei niissä koettaisi olevan mitään positiivista?

En missään vaiheessa väittänyt, että kaikki ihmiset kokisivat nuo tilaisuudet samalla tavalla. Huomautin vain, että tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitin näitä asioita selvitellessäni, että pahvin ongelma on myös säilytys, jos vainajaa säilytetään pitempään. Jossain oli tarjolla pellavainen vai mikä ihmeen kangas se olikaan ekologisen arkun materiaalina. Mutta pointtini kuitenkin oli, että vain tuhkaukseen käytettävä arkku on huomattavasti halvempi.

Siis tuhkaukseenhan saa valita ihan minkälaisen arkun haluaa, ja vaikka minkä hintaisen.

Toki monet suosii niitä halvempia ja ulkonäöltään ehkä vähän karumpia arkkuja, varsinkin jos kyseessä esimerkiksi suoratuhkaus.

Kun puhutaan ekologisista arkuista ei tarkoiteta pelkkää arkun materiaalia tai hintaa, vaan sitä miten se on valmistettu, valmistustapa määrittää sen serkun ekologisuuden. Ekologisia arkkuja on kaiken hintaisia. Pellavakangasta taas käytetään arkun puuosien verhoiluun.

Ei serkun vaan arkun

"Miksi noita järjestettäisiin, tai miksi ihmiset menisi niihin tilaisuuksiin, jos ei niissä koettaisi olevan mitään positiivista?

En missään vaiheessa väittänyt, että kaikki ihmiset kokisivat nuo tilaisuudet samalla tavalla. Huomautin vain, että tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia."

Sinä tai joku muu kirjoitti: "Yleisesti tuollaiset tilaisuudet kun kuitenkin koetaan hyviksi ja jopa lohduttaviksi." Minun näkemykseni on koko ajan ollut, että tiettyjen ryhmien kohdalla on myös riskejä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ihmettele miksi näihin tilaisuuksiin tullaan ja miksi kirkko niitä järjestää. Nehän ovat käsittääkseni olleet suosituimpian tapahtumien joukossa. Niinpä niitä varmaankin järjestetään, vaikka riskejä olisikin tiedossa. Mutta riskejä voi myös koettaa torjua, siksi on tärkeää tiedostaa millaisia riskejä on olemassa. Ap