Se on "kapeakatseista", jos joku ei halua hautajaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen ihminen ole edes pienen muistotilaisuuden arvoinen?

Eli eikö ole, kuoppaan vaan, ilman että ainuttakaan surijaa. Surullista.

Suurin osa tuhkataan nykyään eli mitään kuoppia ja hautausmaita ei edes välttämättä tarvita. 

Suoraan sanottuna pidän todella omituisena ajatteluna sitä, että vain hautajaiset ja muistotilaisuudet osoittaisivat onko ihmisellä aitoja surijoita vai ei?! Mitä ihmettä? Onko tällainen ajatus muka kovinkin yleinen? Ap

 

Kuoppaan se tuhkakin menee. Kokemuksesta tuplasto raskasta, ensin hautajaiset sitten vielä maahanpanijaiset.

No ei mene. Pari vuotta sitten viimeksi ystäväni tuhkat siroteltiin mereen. Minun tuhkani sirotellaan omalle maalle sitten aikanaan. Ap

Ei kukaan maata omista Meri on parempi vaihtoehto.

1. Identiteetti on mielen luomus ja perustuu valheeseen.  (Luuk. 14:26)

2. Omistusoikeus on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (Matt. 19:23,24)

3. Maailma on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (Jaak. 4:4)

4. Maallinen ruumis on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (1. Kor. 15:44,47)

"Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat."

"Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."

Älä siis jää valheisiin kiinni. Valheet pitävät sinut kiinni maailmassa.

Suhtaudun muuten siihenkin väitteeseen epäillen, kun usein sanotaan, että hautajaisten järjestäminen auttaa surutyössä, kun voi tehdä jotain konkreettista. Tässä jutussa ei siitä ollut mitään, mutta väite esitetään usein ns. varmana tietona. Mutta itse en ole tavannut hautajaisten järjestäjiä, jotka olisivat kokeneet niin. Surun keskellä joutuu miettimään rahoitusta, hautajaiset ovat kalliita, asioita on todella paljon järjestettävänä, vaikka ei jaksaisi. 

Pitkän sairauden jälkeen ymmärrän, että hautajaiset ovat luonteva päätepiste jättää jäähyväiset rituaalissa. Mutta on paljon muunkinlaisia kuolemia, nuorten kuolemia (ensimmäinen ystäväni kuoli jo ollessani 15, teki im), joiden järjestäjät ovat shokissa ja lähes toimintakyvyttömiä, on myös pienten lasten vanhempia, joilta on kadonnut puoliso äkillisesti, mutta hautajaiset on vain järjestettävä jollain rahalla ja energialla. Se nyt ei vain pidä paikkansa, että hautajaiset ja muistotilaisuus olisivat aina eteenpäin surun tiellä ja edistäisivät prosessia.

Suruun kuuluu usein myös ristiriitaisia ja traumaattisia asioita ja reaktioita. Ajatus surun suorittamisesta josta joku toinen kirjoittaja tässä ketjussa kertoi, oikeastaan kuuluu läheisesti hautajaisiin ja muistotilaisuuteen. On on juuri sitä, surun suorittamista. Se on pakko jaksaa, koska on ajateltu, että pitää tehdä, sitä on pidetty velvollisuutena. Se on selvästi muuttumassa. Ap

Rivipapin huomioita ap:lle:

- kirkkoherrakin on yksi ihminen, kuten sinäkin, ei ole "kirkon kanta" tai yksi yhteen mitä kirkossa ajatellaan tai mitä papisto ajattelee 

- itse tulkitsin kirjoituksen toisin, erilaisia surevia kunnioittavammaksi kuin mitä olet itse sen tulkinnut; silti vain Riikka Reina voi avata mitä kaikkea hän ajatellut

- olen kanssasi samaa mieltä että ei hautajaisten tai muistotilaisuuden viettäminen yksistään vielä kerro ihmisen merkityksestä yhteisölleen

- minustakin jonkinlainen yhteisöllinen muistaminen tärkeää; seurakunta ei ole se joka määrittelee tai menee sinne, vaan meitä pyydetään; ihan yhtä tärkeänä pidän toisenlaisia tapoja kuin kristillisiä hautajaisia

- oma yli 20v työkokemus kertonut, että hyvin usein kun omaiset pyytävät siunausta myös kirkosta eronneille rakkailleen, eivät he ajattele siinä kriisissä niinkään mitä vainaja itse olisi tahtonut; heillä on oma surunsa ja he kaipaavat lohtua ja tämä on tapa joka heille tutuin, he tahtovat itse näin (ei pahalla) ja usein ei olla puhuttu kuolemasta

- pappi tuo sen keskusteluun, mitä vainaja itse haluaisi, on meidän virkavelvollisuutemme (uskonnonvapauslaki), joskus päädytään yhdessä että ei siunata, mutta useimmiten siunataan; papilla ei ole omaa mielipidettä asiasta

- tärkeintä kaikkien tiedottaa omaisille, voi tehdä hautaustestamentin, jossa kertoo mitä haluaa ja mitä ei halua; tätä ei voi toimittaa seurakuntaan tiedoksi ikävä kyllä joten omaisista tämäkin kiinni 

- suruhartauksista: Näitäkin meiltä aina pyydetään, emme me "tunge" pitämään; kirkossa on iso tila kokoontua ja kirkko vain on jollain syvällä tasolla monen mielissä turvapaikka: ei toki ole velvollisuutta tulla

- papeilla ja kanttoreilla ainakin kaupungeissa on tosi paljon töitä, ei me hakeuduta ihmisten elämiin ja tilanteisiin olemaan jollain tapaa tärkeitä vaan olemme olemassa ja pyyntöjä on paljon; toki erityistyömuodoissa myös ns etsivää työtä eli saapuvilla oloa tehdään aina jos keritään (sairaalapapit tunnetuin esimerkki)

- surussa en koe olevani asiantuntija vaan yksi elämän ja kuoleman koskettama ihminen toisten samanlaisten joukossa vaikka kuunnellut muit olenkin paljon; luterilaisten hautajaisten järjestämisessä kyllä

- vielä kiitos kun jaksoit lukea ap, ajattelen sinua lämmöllä ja toivon että rohkenet kertoa ajatuksistasi läheisillesi niin, että he toimisivat sinun toiveittesi mukaan; tiedostan työkaverieni kanssa hyvin ettemme elä yhtenäiskulttuurissa eikä ole tarpeenkaan; ajan myötä varmasti myös toisenlaiset tavat surra yhdessä kehittyvät

Jos ei kuulu kirkkoon, eikä ole lähiomaisia. Miten pitää hautajaiset ja kenelle?

Tuhkaus riittää, sitten vaikka mereen tai kaatopaikalle, satusetiä en tarvitse mihinkään.

Turhaa rahan menoa.

Pitäisi olla enempi ihmisten kanssa, kun he ovat elossa.

Ja sitten, kun ihminen on kuollut. Joku lyhyt seremonia ja kauniit sanat haudalla riittävät. 

Olen tyttärelle sanonut, et polttohautaus. Halviten ja nopeiten menemään. Ei tartte kuollutta kroppaa saatella mihinkään ja ei mitään muistotilaisuuksia järjestää. Tämä on minun tahtoni, jos on niin hönö et järjestää jotain, oma asiansa sitten.

Minulla on hautaustestamentissa hautajaiskielto! Tuhkat muistolehtoon, ei minkään valtakunnan kissanristiäisiä. Jos olisi mahdollista, niin potkaistaisiin joukkohautaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen ihminen ole edes pienen muistotilaisuuden arvoinen?

Eipä se ihminen enää haudassa välitä tuon taivaallista. Kannattaisi muistaa kun on vielä elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuuulun ev.lut. kirkkoon, mutta en myöskään halua minkään kaltaisia hautajaisia ja olisin mieluusti ilman myös sitä palkkaansa vastaan saarnaavan papin siunaustakin. Ilman pappia olen tähän maailmaan tullut ja ilman pappia voin täältä myös poistua. Ihmiselle pitäisi suoda juuri sellainen tästä maallisesta maailmasta poistuminen kuin hän itse haluaa.

Itse oikeasti kuvittelin, että kirkon työntekijät kuuntelevat vainajan tahtoa ja haluavat sitä noudattaa, mutta jutun mukaan kirkko ajatteleekin, että hautajaiset ovat omaisia varten, joten silloinhan hautaustahdollakaan ei ole mitään merkitystä. Kannattaa lukea tuo juttu, jonka linkkasin. Ap

Tilaisuuksia voi pitää minkä laisia tahansa, mutta ilman minun ruumistani. Jos en pääse sinne paratiisiin ilman siunasta voin kyllä hyvin mennä sinne toisellekin puolelle ja tiedä vaikka se olisikin se parempi paikka vai onko joku paratiisiin menijä käynyt sen paikan tarkistamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuuulun ev.lut. kirkkoon, mutta en myöskään halua minkään kaltaisia hautajaisia ja olisin mieluusti ilman myös sitä palkkaansa vastaan saarnaavan papin siunaustakin. Ilman pappia olen tähän maailmaan tullut ja ilman pappia voin täältä myös poistua. Ihmiselle pitäisi suoda juuri sellainen tästä maallisesta maailmasta poistuminen kuin hän itse haluaa.

Itse oikeasti kuvittelin, että kirkon työntekijät kuuntelevat vainajan tahtoa ja haluavat sitä noudattaa, mutta jutun mukaan kirkko ajatteleekin, että hautajaiset ovat omaisia varten, joten silloinhan hautaustahdollakaan ei ole mitään merkitystä. Kannattaa lukea tuo juttu, jonka linkkasin. Ap

 

Luitko edes itse sitä juttua?

Siinä sanottiin, että muistotilaisuus on omaisia varte

Tästä kohdasta olisin huolissani, jos olisin kirkkoon kuuluva henkilö, joka ei halua hautausta ja haluaa tuhkauksen. Miten ihmeessä kirkkoherra tuollaisista asioista päättää? Veikkaan, ettei moni tiedä tätä. 

Ja jutussa sanottiin selkeästi, että muistotilaisuus on omaisia varten, se kävi monta kertaa selväksi, että vainajan tahto ei olekaan olennainen, vaan omaisten tahto. Hautajaistahto, jollaisia on olemassa on siis turha paperi, jos kuuluu kirkkoon ja haluaa asioita, jotka eivät olekaan omassa vallassa.

Tässä ketjussakin kirjoitti kirkon jäsen, joka ei halua hautajaisia. Sinun neuvosi hänelle taitaa siis olla aivan paikallaan eli hänen on erottava kirkosta, jos haluaa varmistua, ettei hänelle tule hautajaisia. Ap

Sinä jotenkin sotket nyt siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden.

Siunaustilaisuus järjestetään ev.lut.kirjkon jäsenille (ja omaisten tahtoessa kirkkoon kuulumattomillekin). Jos et sitä halua, silloin on tosiaan viisainta erota kirkosta ja tehdä omaisille selväksi, ettei halua siunausta. Siunaus tehdään ennen tuhkausta, mutta se ei millään lailla määritä mitä tuhkalle tehdään sitten myöhemmin. Edelleen tuhka voidaan haudata, sirotella hautausmaalle tai muualle, maalle tai mereen.

Muistotilaisuus on omaisten järjestämä ja he määrittävät tavat, jolla se toteutetaan. Se voi olla maljan kohotus lähikuppilasssa tai vainajan suosikkijoukkueen otteluun kokoontuminen.  Sen pitoa vainaja ei oikein voi estää (kuinka kieltää muistelemasta), mutta siitä tietysti kannattaa esittää selkeät toiveet lähimmille jo eläessään.

Vierailija kirjoitti:

Pappi tietää, että hautajaiset ja muistotilaisuus ovat eläviä varten, osa suruprosessia ja eräänlainen siirtymäriitti elämään ilman läheistä. Monelle se on konkreettinen "lupa" ymmärtää, että läheistä ei enää ole.

Eiköhän tuo pappi ole ihan riittävästi kuunnellut ihmisiä, jotka surevat vielä vuosien jälkeenkin sitä, että surulle ei koskaan ollut konkreettista paikkaa, piti jatkaa leskenä tai orpona ilman, että sai näyttää suruaan. Hautajaiset on usein se tila, jossa suru saa olla läsnä.

Miksi ap ei haluaisi sallia läheisilleen mahdollisuutta yhdessä muistella ja tuntea surua vai pelkäätkö, että edes kuollessasi ei kukaan halua paikalle?

Voihan haudalla käydä muistamassa. Sururyhmiäkin on. 

63. Kiitos fiksusta, ystävällisestä ja asiallisesta kommentista.

Ei minusta jutussa oltu epäkunnioittavia surevia kohtaan, vaan vainajan toiveita kohtaan. Itse ajattelen, että hautajaisten tulee olla vainajan toiveiden mukaan eikä surevilla läheisilläkään välttämättä ole mitään intoa järjestää hautajaisia tai olla niissä edes mukana, pappi oletti, että näin ei voi olla siitäkin huolimatta, että käsitteli juuri niitä tapauksia, joissa näin asia oli. Toisaalta osa voi haluta hautajaisin ja muistotilaisuuteen, vaikka ei edes kunnolla tuntisi vainajaa, hautajaiset ovat sukutapaamisia tai ajanvietettä yksinäiselle tms. syyt, jotka eivät välttämättä edes vainajaan liity (kuten on näissä julkisissa suremistilaisuuksissa, joita srk järjestää). Eivät surijat ole mitenkään yhtenäinen joukko kuten eivät ole vainajatkaan. 

Jos kirjoittaa pappina jotain, niin silloin ihmiset ajattelevat mielipiteen edustavan kirkon kantaa, kun vielä puhutaan hyvin keskeisistä toimituksista, joita kyseinen työnantaja toimittaa. Jos UPM:n johtaja kirjoittaisi metsän suojelusta, sekin tulkittaisiin UPM:n kannaksi ja työhön liittyvien lakienkin mukaan puhuessaan työntekijän roolissa työntekijä edustaa yritystään siinäkin tapauksessa, että hän tämän kieltäisi. Kirkon kanta näihin asioihin on mielestäni epäselvä. Se aiheuttaa kirkolle ongelmia ja jakaa kirkkoa, kun kirkossa saavat kukkia naisia ja seksuaalivähemmistöjä edustavat kannat. Sinänsä ymmärrän kyllä papin pointin siinä, että nuoriso ei välttämättä ollenkaan ymmärrä, että iäkkäille hautajaisilla voi olla iso merkitys sosiaalisena tapahtumana ja muutenkin. He voivat varmasti paheksua sitä, jos hautajaisia ei järjestetä. Pieni juttu voi siis vääristää kuvaa, jonka papin mielipiteestä saa, mutta itse koin sen tosiaan loukkaavana ja holhoavana. 

Mitä tulee siihen, että seurakuntaa pyydetään avaamaan tilansa, että yhteisö voi surra onnettomuutta tai rikosta, niin en epäile, etteikö näin voisi olla, mutta seurakunta kuitenkin kantaa vastuun siitä mihin pyyntöihin se suostuu. Pyydetään ehkä kaikenlaista muutakin, mutta niihin ei suostuta, koska niistä saisi huonoa peeärrää. Jos ajatellaan vaikkapa kouluampumisen kaltaista tapahtumaa, on itse asiassa melko suuri riski, että tuollainen tilanne lisää traumaoireita ja aiheuttaa vahinkoa niille, jotka ovat koulun oppilaita tai silminnäkijöitä. Jopa yksittäiset sanat ja muiden surijoiden reaktiot voivat aiheuttaa tunteenomaisessa ja dramaattisessa ympäristössä lisätraumatisoitumista, sillä traumassa ihminen kokee myös edeltävien traumojen painon ja traumaan liittyy ristiriitaisia ja yksilöllisiä tunteita. En ole ainakaan milloinkaan kuullut, että papit tai kirkko edes olisi tietoisia tästä faktasta, toisaalta sitä on mahdoton huomioida isossa joukkotilanteessa, jossa on mukava tunteita lietsovia elementtejä kuten urkujen soitto, Jumalasta puhuminen jne. Jo itse uskonto on merkitsee ihmisille eri asioita mikä myös vaikuttaa traumaoireiluun. Onnettomuuksilla ja katastrofeilla herkutellaan lehdistössä ja lehdistö onkin saanut ohjeet miten toimia eettisesti, mutta kirkon toiminta tässä asiassa ei ole mietitty lainkaan. Ap

"Sinä jotenkin sotket nyt siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden.

Siunaustilaisuus järjestetään ev.lut.kirjkon jäsenille (ja omaisten tahtoessa kirkkoon kuulumattomillekin). Jos et sitä halua, silloin on tosiaan viisainta erota kirkosta ja tehdä omaisille selväksi, ettei halua siunausta. Siunaus tehdään ennen tuhkausta, mutta se ei millään lailla määritä mitä tuhkalle tehdään sitten myöhemmin. Edelleen tuhka voidaan haudata, sirotella hautausmaalle tai muualle, maalle tai mereen.

Muistotilaisuus on omaisten järjestämä ja he määrittävät tavat, jolla se toteutetaan. Se voi olla maljan kohotus lähikuppilasssa tai vainajan suosikkijoukkueen otteluun kokoontuminen.  Sen pitoa vainaja ei oikein voi estää (kuinka kieltää muistelemasta), mutta siitä tietysti kannattaa esittää selkeät toiveet lähimmille jo eläessään."

Millä tavalla minä ne sotken? Veikkaan, ettei monikaan tiedä, että kirkko järjestää siunaustilaisuuden kirkkoon kuulumattomillekin, jos omaiset pyytävät. Ja että kirkko suosittelee kirkosta eroamista, jos ei siunausta halua. Kyllä minä ymmärsin, että tuhkan kanssa voi toimia monella tavalla, mutta se on aivan järjetöntä, että tuhkausta ei voi suorittaa ennen hautajaisia. Se on on todellakin aivan turhaa rahanmenoa rahdata ruumista edestakaisin ja ostaa arkku. Monilla on tiukka rahatilanne, tuo on mielestäni älytöntä rahanmenoa. Arkut ovat todella kalliita, samoin vainajan rahtaaminen.

Tiedän varsin hyvin, että muistotilaisuus on omaisten järjestämä, useimmissa hautajaisissa se on ollut seurakuntakodissa tai muussa paikassa kirkon lähellä, jonne hautajaisvieraat tulevat suoraan hautajaisista. Sen ajatellaan kuuluvan hautajaisiin jatkoksi. Se oikea ja merkityksellinen muistotilaisuus on useimmiten sitten ihan muualla. Niissä muistotilaisuuksissa, joihin olen osallistunut hautajaisten yhteydessä, on aina ollut muodollinen ja jäykkä, joskus myös jännittynyt ja vaivaantunut tunnelma. Veikkaan, että jos asiasta tehtäisiin tutkimus, ei tuo tyyppinen muistotilaisuus ole kenenkään lempitilaisuuksia, se on vain velvollisuus, joka pitää hoitaa ja kuuluu asiaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

63. Kiitos fiksusta, ystävällisestä ja asiallisesta kommentista.

Ei minusta jutussa oltu epäkunnioittavia surevia kohtaan, vaan vainajan toiveita kohtaan. Itse ajattelen, että hautajaisten tulee olla vainajan toiveiden mukaan eikä surevilla läheisilläkään välttämättä ole mitään intoa järjestää hautajaisia tai olla niissä edes mukana, pappi oletti, että näin ei voi olla siitäkin huolimatta, että käsitteli juuri niitä tapauksia, joissa näin asia oli. Toisaalta osa voi haluta hautajaisin ja muistotilaisuuteen, vaikka ei edes kunnolla tuntisi vainajaa, hautajaiset ovat sukutapaamisia tai ajanvietettä yksinäiselle tms. syyt, jotka eivät välttämättä edes vainajaan liity (kuten on näissä julkisissa suremistilaisuuksissa, joita srk järjestää). Eivät surijat ole mitenkään yhtenäinen joukko kuten eivät ole vainajatkaan. 

Jos kirjoittaa pappina jotain, niin silloin ihmiset ajattelevat mielipiteen edustavan kirkon kantaa, kun

*siis kukkivat naisia ja seksuaalivaähemmistöjä syrjivät kannanotot. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kuulu kirkkoon, eikä ole lähiomaisia. Miten pitää hautajaiset ja kenelle?

Tästä on ollut useampi juttu viime vuosina mediassa, että kirkko siunaa kaikki vainajat. Ja tämäkin on ollut sellainen asia, joka ikään kuin esitetään siinä valossa, että se on hyvää peeärrää kirkolle, kun hän näin tekee. Mutta jos vainaja ei kuulu kirkkoon, niin onko se itse asiassa niin sankarillista ja myötätuntoista, että hänen arkkunsa kuvataan lehteen yksinäisen ja hylätyn ihmisen esimerkkinä, missä kirkko näyttää välittävänsä? Entäpä jos vainaja eli täyden ja hyvän, omannäköisensä elämän eikä haluaisi itseään kehystettävän noin, ikään kuin välittävän kirkon mainoksessa? 

Kyllä olisi syytä miettiä saako ihmiselle toimittaa kristillisen hautauksen, jos tämä ei kuulu kirkkoon, vain omaisten toiveesta tai jopa siitä syystä, että niin on vain ollut tapana. Tässä on jo useampi kertonut, että niin toimitaan. Mistä tällainen oikeus oikein juontaa juurensa, kun millään muulla taholla ei moista oikeutta ole, esimerkiksi jollain toisella kirkkokunnalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuuulun ev.lut. kirkkoon, mutta en myöskään halua minkään kaltaisia hautajaisia ja olisin mieluusti ilman myös sitä palkkaansa vastaan saarnaavan papin siunaustakin. Ilman pappia olen tähän maailmaan tullut ja ilman pappia voin täältä myös poistua. Ihmiselle pitäisi suoda juuri sellainen tästä maallisesta maailmasta poistuminen kuin hän itse haluaa.

Itse oikeasti kuvittelin, että kirkon työntekijät kuuntelevat vainajan tahtoa ja haluavat sitä noudattaa, mutta jutun mukaan kirkko ajatteleekin, että hautajaiset ovat omaisia varten, joten silloinhan hautaustahdollakaan ei ole mitään merkitystä. Kannattaa lukea tuo juttu, jonka linkkasin. Ap

 

Luitko edes itse sitä juttua?

Siin

Siunaustilaisuus järjestetään ev.lut.kirjkon jäsenille (ja omaisten tahtoessa kirkkoon kuulumattomillekin). Jos et sitä halua, silloin on tosiaan viisainta erota kirkosta ja tehdä omaisille selväksi, ettei halua siunausta. Siunaus tehdään ennen tuhkausta, mutta se ei millään lailla määritä mitä tuhkalle tehdään sitten myöhemmin. Edelleen tuhka voidaan haudata, sirotella hautausmaalle tai muualle, maalle tai mereen.

Siunaustilaisuus voidaan järjestää myös tuhkauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

"Sinä jotenkin sotket nyt siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden.

Siunaustilaisuus järjestetään ev.lut.kirjkon jäsenille (ja omaisten tahtoessa kirkkoon kuulumattomillekin). Jos et sitä halua, silloin on tosiaan viisainta erota kirkosta ja tehdä omaisille selväksi, ettei halua siunausta. Siunaus tehdään ennen tuhkausta, mutta se ei millään lailla määritä mitä tuhkalle tehdään sitten myöhemmin. Edelleen tuhka voidaan haudata, sirotella hautausmaalle tai muualle, maalle tai mereen.

Muistotilaisuus on omaisten järjestämä ja he määrittävät tavat, jolla se toteutetaan. Se voi olla maljan kohotus lähikuppilasssa tai vainajan suosikkijoukkueen otteluun kokoontuminen.  Sen pitoa vainaja ei oikein voi estää (kuinka kieltää muistelemasta), mutta siitä tietysti kannattaa esittää selkeät toiveet lähimmille jo eläessään."

Millä tavalla minä ne sotken? Veikkaan, ettei monikaan tiedä, että kirkko järjestää siunaustil

Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin.

Ketjusta päätellen hyvin moni kirkollinen ihminen ajattelee, että hautajaiset ja muistotilaisuus mittaavat ihmisen elämää ja että niiden puute on jotain hyvin vakavaa ja osoittaa ihmisen olleen jopa huono ihminen. Pappi edellä vastatessaan kiisti ajattelevansa itse niin, mutta tällaisen ajatuksen voimin yksinäisiä arkkuja kuvataan lehteen ja kehystetään esimerkeiksi äärimmäisestä yksinäistä, jossa kirkko tekee viimeisen palveluksen ainoana muistavana tahona. Minusta oikeasti tuntuu pahalta, kun näen tuollaisen jutun, koska samaistun siihen vainajaan, joista nämä oletukset tehdään. Ap

"Mitä ihmettä? Kyllä se arkku aina hankitaan, oli tuhkaus tai ei. Ja tuhkauksen voi suorittaa myös ennen hautajaisia. Vaikka jotkut yksittäiset papit siitä nillittää, niin ei käytännössä ole mitään estettä tehdä näin."

Haluatko tahallasi antaa väärän kuvan vai etkö tiedä? Jos vainaja tuhkataan ilman hautajaisia, siihen on erilliset arkut, jotka voivat olla pahvia eli paljon halvempia.