Se on "kapeakatseista", jos joku ei halua hautajaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitin näitä asioita selvitellessäni, että pahvin ongelma on myös säilytys, jos vainajaa säilytetään pitempään. Jossain oli tarjolla pellavainen vai mikä ihmeen kangas se olikaan ekologisen arkun materiaalina. Mutta pointtini kuitenkin oli, että vain tuhkaukseen käytettävä arkku on huomattavasti halvempi.

Siis tuhkaukseenhan saa valita ihan minkälaisen arkun haluaa, ja vaikka minkä hintaisen.

Toki monet suosii niitä halvempia ja ulkonäöltään ehkä vähän karumpia arkkuja, varsinkin jos kyseessä esimerkiksi suoratuhkaus.

Kun puhutaan ekologisista arkuista ei tarkoiteta pelkkää arkun materiaalia tai hintaa, vaan sitä miten se on valmistettu, valmistustapa määrittää sen serkun ekologisuuden. Ekologisia arkkuja on kaiken hintaisia. Pellavakangasta taas käytetään arkun puuosien verhoiluun.

Mun pointtini on se, että ihmiset eivät välttämättä halua käyttää rahaa arkkuun, joka heti poltetaan ja sellaisia halpoja arkkuja on olemassa, jotka menevät suoraan krematorioon. En siis halua kiistellä arkuista sen enempää :)  Ap

Vierailija kirjoitti:

"Miksi noita järjestettäisiin, tai miksi ihmiset menisi niihin tilaisuuksiin, jos ei niissä koettaisi olevan mitään positiivista?

En missään vaiheessa väittänyt, että kaikki ihmiset kokisivat nuo tilaisuudet samalla tavalla. Huomautin vain, että tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia."

Sinä tai joku muu kirjoitti: "Yleisesti tuollaiset tilaisuudet kun kuitenkin koetaan hyviksi ja jopa lohduttaviksi." Minun näkemykseni on koko ajan ollut, että tiettyjen ryhmien kohdalla on myös riskejä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, en ihmettele miksi näihin tilaisuuksiin tullaan ja miksi kirkko niitä järjestää. Nehän ovat käsittääkseni olleet suosituimpian tapahtumien joukossa. Niinpä niitä varmaankin järjestetään, vaikka riskejä olisikin tiedossa. Mutta riskejä voi myös koettaa torjua, siksi on tärkeää tiedostaa millaisia riskejä on olemassa. Ap

Niin? Ne jotka niihin osallistuvat tekevät sen omasta halustaan. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia ja jos siellä jotain riskejä on, niin varmaankin sellaiset ihmiset hakeutuvat sitten tarvittessa muihin, terveydenhuollon, palveluihin. Suruhartauksien tehtävänä kun ei ole kuitenkaan traumat tai niiden käsittely, vaan se yhteisöllinen tuki.

Käsittääkseni evl -kirkolla on omat ohjeensa tuollaisten tilaisuuksien järjestämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen ihminen ole edes pienen muistotilaisuuden arvoinen?

Eli eikö ole, kuoppaan vaan, ilman että ainuttakaan surijaa. Surullista.

Suurin osa tuhkataan nykyään eli mitään kuoppia ja hautausmaita ei edes välttämättä tarvita. 

Suoraan sanottuna pidän todella omituisena ajatteluna sitä, että vain hautajaiset ja muistotilaisuudet osoittaisivat onko ihmisellä aitoja surijoita vai ei?! Mitä ihmettä? Onko tällainen ajatus muka kovinkin yleinen? Ap

 

Kuoppaan se tuhkakin menee. Kokemuksesta tuplasto raskasta, ensin hautajaiset sitten vielä maahanpanijaiset.

No ei mene. Pari vuotta sitten viimeksi ystäväni tuhkat siroteltiin mereen. Minun tuhkani sirotellaan omalle maalle sitten aikanaan. Ap

Ei kukaan maata omista Meri on parempi vaihtoehto.

1. Identiteetti on mielen luomus ja perustuu valheeseen.  (Luuk. 14:26)

2. Omistusoikeus on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (Matt. 19:23,24)

3. Maailma on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (Jaak. 4:4)

4. Maallinen ruumis on mielen luomus ja perustuu valheeseen. (1. Kor. 15:44,47)

"Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat."

"Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."

Älä siis jää valheisiin kiinni. Valheet pitävät sinut kiinni maailmassa.

Hautajaiset järjestetään vain mieltä varten, koska mieli ei näe aineetonta todellisuutta ja liittää "elämän" kuolleeseen ruumiiseen. Mielelle on helpompaa, jos se pystyy käsittelemään eli selittämään itselleen, että joku kuolee. Näinhän ei todellisuudessa ole, koska ei se henki mihinkään kuole. 

"Niin? Ne jotka niihin osallistuvat tekevät sen omasta halustaan. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia ja jos siellä jotain riskejä on, niin varmaankin sellaiset ihmiset hakeutuvat sitten tarvittessa muihin, terveydenhuollon, palveluihin. Suruhartauksien tehtävänä kun ei ole kuitenkaan traumat tai niiden käsittely, vaan se yhteisöllinen tuki.

Käsittääkseni evl -kirkolla on omat ohjeensa tuollaisten tilaisuuksien järjestämiseen."

Mitä tuo yhteisöllinen tuki mielestäsi on? Jos mietitään vaikkapa ihmisiä, joilla ei ole mitään kontaktia onnettomuuden tai rikoksen uhreihin eikä siis traumojakaan kyseiseen asiaan liittyen? Miksi tällaiset tilaisuudet ovat suosittuja, mutta jumalanpalvelukset eivät ole suosittuja? Ap

Vierailija kirjoitti:

"Niin? Ne jotka niihin osallistuvat tekevät sen omasta halustaan. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia ja jos siellä jotain riskejä on, niin varmaankin sellaiset ihmiset hakeutuvat sitten tarvittessa muihin, terveydenhuollon, palveluihin. Suruhartauksien tehtävänä kun ei ole kuitenkaan traumat tai niiden käsittely, vaan se yhteisöllinen tuki.

Käsittääkseni evl -kirkolla on omat ohjeensa tuollaisten tilaisuuksien järjestämiseen."

Mitä tuo yhteisöllinen tuki mielestäsi on? Jos mietitään vaikkapa ihmisiä, joilla ei ole mitään kontaktia onnettomuuden tai rikoksen uhreihin eikä siis traumojakaan kyseiseen asiaan liittyen? Miksi tällaiset tilaisuudet ovat suosittuja, mutta jumalanpalvelukset eivät ole suosittuja? Ap

Eiköhän ne tilaisuudet ole mahdollisuus olla yhdessä, toisten ihmisten seurassa. Yleensä kai näihin tilaisuuksiin osallistuvilla on jonkinlainen yhteys tapahtumaan ja siinä kuolleeseen tai kuolleisiin, ovat esimerkiksi ystäviä, koulukavereita, päiväkotikavereita, työkavereita, naapureita, hrrastuskavereita tai muuten tuttuja. Eihän sellaiseen tilaisuuteen osallistuakseen mitään sen kummempaa tapahtumaan liittyvää traumaa tarvitse olla, mutta onhan se usein aika pysäyttävää, kun vaikka työkaveri tai koulukaveri kuolee onnettomuudessa.

Raamatunlauseita siteeraavista kommenteista tuli mieleen, ettei Raamatussa taida olla mitään varsinaisia ohjeita ja määräyksiä oikein mihinkään toimituksiin liittyvistä asioista ehtoollista lukuunottamatta, joka sekin on siellä kuvattu ateriana. Ei siis jumalanpalveluksena. Kristillisen kirkon perinteet eivät siis tarkkaan ottaen ole peräisin Raamatusta.Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin? Ne jotka niihin osallistuvat tekevät sen omasta halustaan. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia ja jos siellä jotain riskejä on, niin varmaankin sellaiset ihmiset hakeutuvat sitten tarvittessa muihin, terveydenhuollon, palveluihin. Suruhartauksien tehtävänä kun ei ole kuitenkaan traumat tai niiden käsittely, vaan se yhteisöllinen tuki.

Käsittääkseni evl -kirkolla on omat ohjeensa tuollaisten tilaisuuksien järjestämiseen."

Mitä tuo yhteisöllinen tuki mielestäsi on? Jos mietitään vaikkapa ihmisiä, joilla ei ole mitään kontaktia onnettomuuden tai rikoksen uhreihin eikä siis traumojakaan kyseiseen asiaan liittyen? Miksi tällaiset tilaisuudet ovat suosittuja, mutta jumalanpalvelukset eivät ole suosittuja? Ap

Eiköhän ne tilaisuudet ole mahdollisuus olla yhdessä, toisten ihmisten seurassa. Yleensä kai näihin tilaisuuksiin osallistuvilla on jonkinlainen yhte

Onko näin, että tilaisuuksiin menevät vain vainajat jollain tasolla tunteneet ihmiset? Itselläni on se käsitys, että tilaisuuksiin menevät myös sellaiset, jotka eivät ole missään tekemisissä olleet uhrien kanssa. Siksihän niistä tulee massatapahtumia. Surraan siis surullista tapausta yhdessä, vaikkapa viattoman lapsen kuolemaa pahassa maailmassa - tyyppisesti. Mietitään miksi pahuutta on olemassa jne. Mitä enemmän asiaa miettii, sitä enemmän tekisi mieli tutustua aiheeseen tutkimuksen kautta. MItä nämä tilaisuudet oikeastaan ovat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kuulu kirkkoon, eikä ole lähiomaisia. Miten pitää hautajaiset ja kenelle?

Tästä on ollut useampi juttu viime vuosina mediassa, että kirkko siunaa kaikki vainajat. Ja tämäkin on ollut sellainen asia, joka ikään kuin esitetään siinä valossa, että se on hyvää peeärrää kirkolle, kun hän näin tekee. Mutta jos vainaja ei kuulu kirkkoon, niin onko se itse asiassa niin sankarillista ja myötätuntoista, että hänen arkkunsa kuvataan lehteen yksinäisen ja hylätyn ihmisen esimerkkinä, missä kirkko näyttää välittävänsä? Entäpä jos vainaja eli täyden ja hyvän, omannäköisensä elämän eikä haluaisi itseään kehystettävän noin, ikään kuin välittävän kirkon mainoksessa? 

Kyllä olisi syytä miettiä saako ihmiselle toimittaa kristillisen hautauksen, jos tämä ei kuulu kirkkoon, vain omaisten toiveesta tai jopa siitä syystä, että niin on vain ollut

Siunausmahdollisuus

Omaisten toiveesta: Omaisten pyynnöstä kirkkoon kuulumaton voidaan siunata kristillisin menoin, kunhan se ei ole ristiriidassa vainajan oman tahtonsa kanssa.

Pappi arvioi: Omaisten ja papin tulee keskustella asiasta, jotta varmistetaan, ettei siunaaminen loukkaa vainajan vakaumusta.

Seurakunnan käytäntö: Jokaiseen tapaukseen sovelletaan omia sääntöjä, jotka vaihtelevat paikkakunnittain. Siksi on tärkeää ottaa yhteyttä suoraan paikalliseen seurakuntaan tai hautaustoimistoon asian selvittämiseksi.

Siviilihautajaiset: Jos vainaja on ilmaissut tahtonsa toisin tai siunausta ei järjestetä, voidaan järjestää siviilihautajaiset. Tällöin tilaisuus on vapaamuotoisempi ja voidaan toteuttaa ilman uskonnollisia elementtejä. 

"Omaisten ja papin tulee keskustella asiasta, jotta varmistetaan, ettei siunaaminen loukkaa vainajan vakaumusta."

Jos vainaja on yksinäinen ihminen kuten noissa lehtijutuissa niin miten se varmistetaan? Ja siihen ei ole mitään lupaa, että "yksinäisten arkuista" tehdään lehtijuttua, joita sitten puidaan keskustelupalstoilla. Vaikka nimeä ei mainita, niin silti. En pitäisi siitä, että minua käytetään tuolla tavalla kirkon imagon luomiseen. 

Mutta kaikenlaista tapahtuu eikä tuo vainaja asiasta koskaan tule tietämään. Itselleni se vain tuo huonoa imagoa kirkosta. Eivät vainajat ole kirkon rekvisiittaa pitää esillä omia asioitaan. Ap

Olen ateisti. Olen tehnyt selväksi perheelleni, että minut tuhkataan nopesti ja edullisesti, heitetään tuhkat mökkimme järveen, ja siinä se. En halua kalliita arkkuja, kukkia, pappeja, siunauksia, kahvihetkiä, en yhtään mitään. Haluan vain kadota nopeasti. Perheeni ymmärtää tämän, ja haluavat myös itselleenkin sitten joskus tulevaisuudessa samankaltaiset "hautajaiset". Tuo artikkelin pappi on vain huolissaan oman työpaikkansa puolesta. Ei se välitä meistä kuolleista ja surevista.

Ihmiset ovat usein muuttaneet moneen kertaan töiden ja/tai opiskeluiden perässä. Suku voi olla kaukana. Kun ikää on yli 80 v. Niin monet ystävät ja sisarukset ovat jo kuolleet. Hautajaiset jäävät näin usein pieniksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti. Olen tehnyt selväksi perheelleni, että minut tuhkataan nopesti ja edullisesti, heitetään tuhkat mökkimme järveen, ja siinä se. En halua kalliita arkkuja, kukkia, pappeja, siunauksia, kahvihetkiä, en yhtään mitään. Haluan vain kadota nopeasti. Perheeni ymmärtää tämän, ja haluavat myös itselleenkin sitten joskus tulevaisuudessa samankaltaiset "hautajaiset". Tuo artikkelin pappi on vain huolissaan oman työpaikkansa puolesta. Ei se välitä meistä kuolleista ja surevista.

Onhan asiassa tietysti sekin puoli, että kirkko korostaa toimituksiaan, jotta heillä olisi työtä ja toimeentuloa kirkollisverojen myötä. Se sukupolvi joka ehdottomasti haluaa perinteiset hautajaismenot on kuitenkin vähenemässä kovaa vauhtia. Se on myös sama sukupolvi, jossa on tapana kuulua kirkkoon, vaikkei erityisesti uskoisikaan. Jos kirkko olisi mielestäni järkevä laitos, niin kuuluisin itsekin perinteiden takia kirkkoon. Onhan vaikkapa armollisuuden käsitekin hieno juttu, että sitä pidetään esillä. Hengellisyys on tärkeä aspekti ihmisyydessä, mutta se taitaa ilmetä nykyään enemmän muilla kuin kristillisten menojen kautta, luontosuhteessa ja sen sellaisissa. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat usein muuttaneet moneen kertaan töiden ja/tai opiskeluiden perässä. Suku voi olla kaukana. Kun ikää on yli 80 v. Niin monet ystävät ja sisarukset ovat jo kuolleet. Hautajaiset jäävät näin usein pieniksi.

Näin moni "yksinäiseksi" leimattu vainaja syntyy. Omienkin vanhempien (yli 85v.) läheisistä ystävistä ovat kaikki kuolleet jo. Jos asutaan kaupungissa, ei tunneta naapureita, puoliso on kuollut, lapsia ei ole tai hekin ovat kuolleet, pitkään työelämän ulkopuolella olleilla ei myöskään ole välttämättä työkavereihin siteitä, suku voi olla pieni tai sitä ei vain ole. Voisin itsekin olla se vainaja, jolla ei ole yhtään saattajaa, koska olen melko introvertti ja on vain yksi lapsi, olen ainoa lapsi jne. Tunnen paljon vanhempia ihmisiä, joiden lapset ovat kuolleet ennen heitä. Eli se yksinäinen arkku ilman saattajia ei välttämättä ole lainkaan yksinäisen elämän tulosta. Ap

Minulle ei järjestetä hautajaisia. Halvin arkku ja tuhkaus, tuhkan voi levittää vaikka mereen. Lapseni eivät siedä toisiaan, joten siinäkin tarpeeksi syytä ettei hautajaisia pidetä. Vanhempani hautajaiset olivat niin naurettavat, että toisintaa ei tarvita.

Elämme 2000-luvulla ja satuihin uskotaan ja papit paasaa pelastusta, vaikka kuolema on täydellinen The End, kukaan ei ole tullut takaisin eikä tule, mikä on tuhkaa tai mädännyt ei henkiin herää. Papisto on Suomen suurin tyhjäntoimittajien porukka.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei järjestetä hautajaisia. Halvin arkku ja tuhkaus, tuhkan voi levittää vaikka mereen. Lapseni eivät siedä toisiaan, joten siinäkin tarpeeksi syytä ettei hautajaisia pidetä. Vanhempani hautajaiset olivat niin naurettavat, että toisintaa ei tarvita.

Elämme 2000-luvulla ja satuihin uskotaan ja papit paasaa pelastusta, vaikka kuolema on täydellinen The End, kukaan ei ole tullut takaisin eikä tule, mikä on tuhkaa tai mädännyt ei henkiin herää. Papisto on Suomen suurin tyhjäntoimittajien porukka.

Et sitten varmaan kuulu kirkkoon? Ap

"Siviilihautajaiset: Jos vainaja on ilmaissut tahtonsa toisin tai siunausta ei järjestetä, voidaan järjestää siviilihautajaiset. Tällöin tilaisuus on vapaamuotoisempi ja voidaan toteuttaa ilman uskonnollisia elementtejä. "

Mihin kysymykseen tekoäly tässä pyydettiin vastaamaan? Siiviilihautaus, onpa erikoinen termi, en ole koskaan kuullut. Sotilas ja siviili ovat vastakohtia, enpä ole nähnyt kristillisen vastakohtana käytettävän tuota sanaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin? Ne jotka niihin osallistuvat tekevät sen omasta halustaan. Tilaisuudet ovat täysin vapaaehtoisia ja jos siellä jotain riskejä on, niin varmaankin sellaiset ihmiset hakeutuvat sitten tarvittessa muihin, terveydenhuollon, palveluihin. Suruhartauksien tehtävänä kun ei ole kuitenkaan traumat tai niiden käsittely, vaan se yhteisöllinen tuki.

Käsittääkseni evl -kirkolla on omat ohjeensa tuollaisten tilaisuuksien järjestämiseen."

Mitä tuo yhteisöllinen tuki mielestäsi on? Jos mietitään vaikkapa ihmisiä, joilla ei ole mitään kontaktia onnettomuuden tai rikoksen uhreihin eikä siis traumojakaan kyseiseen asiaan liittyen? Miksi tällaiset tilaisuudet ovat suosittuja, mutta jumalanpalvelukset eivät ole suosittuja? Ap

Eiköhän ne tilaisuudet ole mahdollisuus olla yhdessä, toisten ihmisten seurassa. Yleensä kai näih

Onko näin, että tilaisuuksiin menevät vain vainajat jollain tasolla tunteneet ihmiset? Itselläni on se käsitys, että tilaisuuksiin menevät myös sellaiset, jotka eivät ole missään tekemisissä olleet uhrien kanssa. Siksihän niistä tulee massatapahtumia. Surraan siis surullista tapausta yhdessä, vaikkapa viattoman lapsen kuolemaa pahassa maailmassa - tyyppisesti. Mietitään miksi pahuutta on olemassa jne. Mitä enemmän asiaa miettii, sitä enemmän tekisi mieli tutustua aiheeseen tutkimuksen kautta. MItä nämä tilaisuudet oikeastaan ovat. Ap

Mistähän olet saanut sellaisen käsityksen?

Kai ihmisillä yleensä on muitakin tuttavia ja yhteisöjä kuin vain lähiomaisia, työkavereita, koulukavereita, samalla paikkakunnalla asuvia muualta tuttuja ihmisiä. Esimerkiksi meidän tapauksessa vanhemman työkaverit, ystävät, sisarusten kaverit perheineen ja kaikki sellaiset jotka tunsi meidän perheen.

Eihän noihin seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin mitään selvitystä vaadita keneltäkään siitä, mistä kukakin oli tuttu.

Olen pahoillani jos seuraava viestini järkyttää.

Tuhkaa ei pääsääntöisesti kirkossa haluta siunata, koska kyseessä on kristillinen ruumiin (!) siunaaminen. Ei tuhkan.

Varsinkin kun ihmisestä ei paljoa jää jäljelle tuhkaa reilussa 1000C lämmössä. Ihmisruumis isoimpia luita lukuunottamatta haihtuu palokaasuina ilmaan.

Tuhkauurnan sisältö siis ikävä kyllä on vain arkun puurakenteiden palamistuhkaa ja isoimpien luiden jälkeenpäin murskattua jauhoa. 

Se on teologisesti aivan eri asia siunata ruumiita kuin arkkujen tuhkaa.

Vain erityisissä poikkeustapauksissa kuten ulkomailla kuollut ja tuhkauurnassa kotiin palava ihminen siunataan kristillisesti hautaan.

Kirkko ei nillitä asiassa huvikseen ja aiheuta kuljetuskustannuksia tahallaan. Mutta kirkon oppia ei voi muuttaa ainoastaan raha ja helppous edellä.

Kaikessa ei ole eikä saa olla kyse rahasta ja kunkin omista fiiliksistä.

Kaikella käytänteillä on syvemmät juuret. Seurakunnissa säilytetään sukupolvelta toiselle siirtyneen kristillisen uskon muokkaamia käytännön perinteitä.

Kirkon liturgiassa se laajasti ymmärtäen kaikki mitä ja miten tehdään osoittaa sen, mihin ja miten yhteisö uskoo. Ei ole samantekevää, miten toimitaan. 

Siunaamme toki myös kuolleeksi julistettuja kadonneeksi jääneitä ihmisiä hautaan. Ruumis ei ole siis pakollinen, mutta tämä on aina poikkeustapaus.

En ole kirkkoherra itsekään ja joskus olen joutunut tuhkaa siunaamaan, vaikka asia on itselleni mahdoton ja ennen kaikkea mieletön. 

Mutta nekin työtehtävät olen tehnyt tietysti arvokkaasti, kauniisti ja kaikella kunnioituksella. Kirkon oppi ja praxis, käytäntö, ei ole kenenkään yksilön oma projekti.

Periaatteellista keskustelua kaipaisin, kuten myös kirkkoon kuulumattomien siunaamisen teologisista perusteista, mutta eihän luterilainen kirkko ole teologisesti riittävän sivistynyt tällaista(kaan) pohtimaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani jos seuraava viestini järkyttää.

Tuhkaa ei pääsääntöisesti kirkossa haluta siunata, koska kyseessä on kristillinen ruumiin (!) siunaaminen. Ei tuhkan.

Varsinkin kun ihmisestä ei paljoa jää jäljelle tuhkaa reilussa 1000C lämmössä. Ihmisruumis isoimpia luita lukuunottamatta haihtuu palokaasuina ilmaan.

Tuhkauurnan sisältö siis ikävä kyllä on vain arkun puurakenteiden palamistuhkaa ja isoimpien luiden jälkeenpäin murskattua jauhoa. 

Se on teologisesti aivan eri asia siunata ruumiita kuin arkkujen tuhkaa.

Vain erityisissä poikkeustapauksissa kuten ulkomailla kuollut ja tuhkauurnassa kotiin palava ihminen siunataan kristillisesti hautaan.

Kirkko ei nillitä asiassa huvikseen ja aiheuta kuljetuskustannuksia tahallaan. Mutta kirkon oppia ei voi muuttaa ainoastaan raha ja helppous edellä.

Kaikessa ei ole eikä saa olla kyse rahasta ja kunkin omista fiiliksistä.

Kaik

Tämähän on vain sinun näkemyksesi asiasta. Mitäs jos vainaja on siinä kunnossa, että jäljellä on esimerkiksi palanut ruumis, muumioitunut ruumis tai vaikka käytännössä pelkkä luuranko, tai luita? Pohditko silloinkin siunatako tätä vai ei?

Onneksi löytyy toisinkin ajattelevia pappeja, joille vainajan siunaaminen, oli kyseessä arkku tai uurna, ei ole mikään ongelma.

On olemassa erilaisia syitä, miksi vainaja tuhkataan ennen siunaamista, eikä mielestäni ole omaisten asia tätä alkaa seurakunnan työntekijöille selvittää.

Vierailija kirjoitti:

"Siviilihautajaiset: Jos vainaja on ilmaissut tahtonsa toisin tai siunausta ei järjestetä, voidaan järjestää siviilihautajaiset. Tällöin tilaisuus on vapaamuotoisempi ja voidaan toteuttaa ilman uskonnollisia elementtejä. "

Mihin kysymykseen tekoäly tässä pyydettiin vastaamaan? Siiviilihautaus, onpa erikoinen termi, en ole koskaan kuullut. Sotilas ja siviili ovat vastakohtia, enpä ole nähnyt kristillisen vastakohtana käytettävän tuota sanaa. Ap

Google-haku: kirkkoon kuulumattoman siunaus. Oletko koskaan kuullut termiä siviilivihkiminen? Se tietääkseni on aika yleisesti käytössä.

Ja tuota siviilihautaus-termiä on käytetty esim täällä: https://ehautaus.fi/kirkkoon-kuulumattoman-hautaus/