Harjoittelu päiväkodissa järkytti..

Kuri toimii armeijassa joten miksi ei sitten varhaiskasvatuslaitoksessa?

Ap on uraansa aloitteleva (ja lopetteleva?) lastenohjaajaopiskelija. Idealismi on selvästi huipussaan. Enää puuttuu sen vieminen menestyksellisesti arjen työhön ja vuosien työkokemus isoista, inklusiivisista lapsiryhmistä.

Olen samaa mieltä siitä, että se, miten lapsille puhutaan, on todella tärkeää. Sanoisin, että varhaiskasvatuksen laadun voi päätellä siitä, miten ryhmän kasvattajat puhuvat lapsille.

Toinen, mistä olen samaa mieltä aloittajan kanssa: lapselle paikallaan oleminen tekemättä mitään ei ole luonnollista. Tämä ei toki tarkoita sitä, että lepohetkellä saisi häiritä muita. Oli erityinen tai ei. Tunti on silti mielestäni turhan pitkä aika esim. viisivuotiaille, jotka eivät päiväunia nuku.

Vierailija kirjoitti:

Ap on uraansa aloitteleva (ja lopetteleva?) lastenohjaajaopiskelija. Idealismi on selvästi huipussaan. Enää puuttuu sen vieminen menestyksellisesti arjen työhön ja vuosien työkokemus isoista, inklusiivisista lapsiryhmistä.

Olen samaa mieltä siitä, että se, miten lapsille puhutaan, on todella tärkeää. Sanoisin, että varhaiskasvatuksen laadun voi päätellä siitä, miten ryhmän kasvattajat puhuvat lapsille.

Toinen, mistä olen samaa mieltä aloittajan kanssa: lapselle paikallaan oleminen tekemättä mitään ei ole luonnollista. Tämä ei toki tarkoita sitä, että lepohetkellä saisi häiritä muita. Oli erityinen tai ei. Tunti on silti mielestäni turhan pitkä aika esim. viisivuotiaille, jotka eivät päiväunia nuku.

Ulkomailla 5-vuotiaat istuvat pulpetissa tunnin. Ja istuvat jälki-istunnossa toisen tunnin jos paikallaanolo ei maita.

Olen mies ja ollut duunissa useamman vuoden eri päiväkodeissa. Kokemukset olleet aika vaihtelevia. Jossain paikoissa suurin osa työntekijöistä ollut keski-ikäisiä naisia, jotka ovat olleet useamman vuosikymmenen alalla ja usein kehuskelevatkin sillä kokemuksella. Tosi usein nämä henkilöt ovatkin sitten niitä työpaikan myrkyttäjiä, jotka juoruilevat keskenään varsinkin nuorista harjoittelijoita. Näillä myös yleensä on sellainen "yksi muotti sopii kaikille" filosofia, missä lapsia väännetään väkisin samaan muottiin. Tässä muotissa ei ole nepsyille, häiriköille, vilkkaille, hiljaisille tai muuten vaan erilaisille lapsille. Näitä lapsia kohdellaan kaltoin, eikä hyväksytä uusia kasvatusmetodeja tai erilaisia näkökulmia, koska "näin on aina tehty ja tullaan tekemään". Monesti nämä ovatkin leipiintyneitä työhönsä ja sen huomaa. Leipiintyminen taas johtuu siitä, että palkka on suhteellisen paska, vaikka olisit vaikka kasvatustieteiden maisteri. Lisiä ei juurikaan ole ja työsi laadulla ja panoksella ei suoranaisesti ole mitään merkitystä siihen saatko palkkaa vai et.

Onneksi muutamissa paikoissa ollut parempi meininki. Opet on vähän nuorempia ja sopeutuvaisempia. Lapsia arvostetaan ja kohdataan oikeasti niiden ansaitsemalla tasolla. 



Mitä nyt tähän koulutus asiaan tulee, se on samantekevää onko sulla yliopisto koulutus vai ootko työkkärin kautta tekemässä lyhyttä määräaikaisuutta. Kaikista eniten merkitsee asenne, tilannetaju, tunne ja sosiaaliset taidot, sopeutuvaisuus ja kyky asettua lapsen tasolle. 

Siitä koulutuksesta ei oo mitään hyötyä jos olet ihmisenä ihan persereikä. 

 

On todella kurjaa että ala on mennyt siihen mitä se on. Päiväkodit on ylibuukattuja, henkilöstöä liian vähän, jatkuvasti vaihtuvia sijaisia ja vakkarit on kyrpiintyneitä työhönsä ja loppuunpalaneita. Tämäkin asia saataisiin rahalla hoidettua, mutta kun sitä ei ole tulossa niin ei voi muutaku voi voi.

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

Kuka niitä vahtii jotka eivät nuku? Yksi hoitaja on nukkarissa, toinen on kahvitauolla ja kolmas on jossain kirjallisia töitä tekemässä tai palaverissa.

Vierailija kirjoitti:

Näillä myös yleensä on sellainen "yksi muotti sopii kaikille" filosofia, missä lapsia väännetään väkisin samaan muottiin. Tässä muotissa ei ole nepsyille, häiriköille, vilkkaille, hiljaisille tai muuten vaan erilaisille lapsille. Näitä lapsia kohdellaan kaltoin, eikä hyväksytä uusia kasvatusmetodeja tai erilaisia näkökulmia, koska "näin on aina tehty ja tullaan tekemään". Monesti nämä ovatkin leipiintyneitä työhönsä ja sen huomaa. Leipiintyminen taas johtuu siitä, että palkka on suhteellisen paska, vaikka olisit vaikka kasvatustieteiden maisteri. Lisiä ei juurikaan ole ja työsi laadulla ja panoksella ei suoranaisesti ole mitään merkitystä siihen saatko palkkaa vai et.

Pitäisi ymmärtää, että varsinkaan isossa ryhmässä jokaiselle lapselle ei voi olla omia sääntöjä ja varsinkaan ei voida loputtomasti vedota kaikenlaisiin erityisyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

Kuka niitä vahtii jotka eivät nuku? Yksi hoitaja on nukkarissa, toinen on kahvitauolla ja kolmas on jossain kirjallisia töitä tekemässä tai palaverissa.

Voisiko kirjallisia töitä hoitaa lepäileviä valvoessa? Tai yhdistää toisen ryhmän kanssa nukkuvien ja nukkumattomien nukkarit? 

Ei kun toimivat ihan oikein. Juuri tämä on se ongelma, kun näitä neuroepätyypillisiä hyssytellään sen sijaan, että yksinkertaisesti vaaditaan samaa kuin muiltakin. Tämä vaatimattomuus näkyy myöhemmin mielenterveysongelmina jne. Aiemmin ei tullut, koska yksinkertaisesti opetettiin olemaan kuin muutkin, eikä hyssytelty erityisyyttä. 

Ja tämän sanon ammattilaisena. Olen kurkkuani myöten täynnä lapsia, joiden on annettu elää dg:nsä takia kuin pellossa ja lopputuloksena on täysin sietämätön teini-ikäinen/nuori aikuinen, jolta puuttuu sosiaaliset taidot, on sairaan itsekäs (suorastaan narsistinen) ja mielenterveys hajalla. Kiitos vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se on. En epäile yhtään.

Omin silmin minäkin olen nähnyt ja lapseni kokenut. Naisia täysin väärällä alalla. Mikä siinä on että sitä työpaikkaa tai alaa ei voi vaihtaa kun ei enää kiinnosta? Miksi pitää viattomia lapsia kiusata kymmeniä vuosia ja jäädä sitten katkerana eläkkeelle?

Just nämä 40-50 vuotiaat vaihdevuosi tädit kostavat omaa huonoa oloa lapsille. Surulliseksi vetää

Vierailija kirjoitti:

Ei kun toimivat ihan oikein. Juuri tämä on se ongelma, kun näitä neuroepätyypillisiä hyssytellään sen sijaan, että yksinkertaisesti vaaditaan samaa kuin muiltakin. Tämä vaatimattomuus näkyy myöhemmin mielenterveysongelmina jne. Aiemmin ei tullut, koska yksinkertaisesti opetettiin olemaan kuin muutkin, eikä hyssytelty erityisyyttä. 

Ja tämän sanon ammattilaisena. Olen kurkkuani myöten täynnä lapsia, joiden on annettu elää dg:nsä takia kuin pellossa ja lopputuloksena on täysin sietämätön teini-ikäinen/nuori aikuinen, jolta puuttuu sosiaaliset taidot, on sairaan itsekäs (suorastaan narsistinen) ja mielenterveys hajalla. Kiitos vaan. 

Sinulla ammattilaisena luulisi olevan sitten kokemusta, mitä tarkoittaa olla autismin kirjoilla. Sellainen lapsi ei välttämättä yksinkertaisesti kykene siihen mihin neurotyypillinen pystyy. Tai jos on adhd ja vaikeuksia pysyä paikallaan. Kyse ei ole kurin puutteesta vaan oikeasti aivojen rakenteissa olevasta poikkeavuudesta. Mitä se lapsi hyötyy siitä että häntä höykytetään päivästä toiseen samasta asiasta? Saman asian voi hoitaa myös ammatillisella ohjaamisella ja tilanteisen ennakoinnilla. Samalla saattaisi lapsen minäkuvakin pysyä suht okna. Lapsen minä kuva-rikkoutuu siinä kun hän kuulee jatkuvasti epäonnistuvansa (ja kertaan vielä, että kun kyse on asiasta mitä lapsi ei ihan oikeasti hallitse). Ei hän tarvitse kuritusta siitä. 

Iän myötä oppii hallitsemaan impulssejaan ja löytyy keinoja rauhoittaa kuhisevaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se on. En epäile yhtään.

Omin silmin minäkin olen nähnyt ja lapseni kokenut. Naisia täysin väärällä alalla. Mikä siinä on että sitä työpaikkaa tai alaa ei voi vaihtaa kun ei enää kiinnosta? Miksi pitää viattomia lapsia kiusata kymmeniä vuosia ja jäädä sitten katkerana eläkkeelle?

Kurinpito ei ole kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun toimivat ihan oikein. Juuri tämä on se ongelma, kun näitä neuroepätyypillisiä hyssytellään sen sijaan, että yksinkertaisesti vaaditaan samaa kuin muiltakin. Tämä vaatimattomuus näkyy myöhemmin mielenterveysongelmina jne. Aiemmin ei tullut, koska yksinkertaisesti opetettiin olemaan kuin muutkin, eikä hyssytelty erityisyyttä. 

Ja tämän sanon ammattilaisena. Olen kurkkuani myöten täynnä lapsia, joiden on annettu elää dg:nsä takia kuin pellossa ja lopputuloksena on täysin sietämätön teini-ikäinen/nuori aikuinen, jolta puuttuu sosiaaliset taidot, on sairaan itsekäs (suorastaan narsistinen) ja mielenterveys hajalla. Kiitos vaan. 

Sinulla ammattilaisena luulisi olevan sitten kokemusta, mitä tarkoittaa olla autismin kirjoilla. Sellainen lapsi ei välttämättä yksinkertaisesti kykene siihen mihin neurotyypillinen pystyy. Tai jos on adhd ja vaikeuksia pysyä paikallaan. Kyse ei ole kurin puutteesta vaan oikeasti aivojen rakenteissa olevasta poikkeavuudesta. Mitä se lapsi hyötyy siitä että häntä höykytetään päivästä toiseen samasta asiasta? Saman asian voi hoitaa myös ammatillisella ohjaamisella ja tilanteisen ennakoinnilla. Samalla saattaisi lapsen minäkuvakin pysyä suht okna. Lapsen minä kuva-rikkoutuu siinä kun hän kuulee jatkuvasti epäonnistuvansa (ja kertaan vielä, että kun kyse on asiasta mitä lapsi ei ihan oikeasti hallitse). Ei hän tarvitse kuritusta siitä. 

Iän myötä oppii hallitsemaan impulssejaan ja löytyy keinoja rauhoittaa kuhisevaa mieltä. 

Suurin osa erityisesti adhd-diagnooseista on vääriä. "Erityisen" on sitä paitsi opittava toimimaan epämukavuusalueella ihan niin kuin kaikkien muidenkin. Se vasta itsetuntoa syökin, jos opetetaan siihen, että ei vaan pysty mihinkään koska on se nepsydiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun toimivat ihan oikein. Juuri tämä on se ongelma, kun näitä neuroepätyypillisiä hyssytellään sen sijaan, että yksinkertaisesti vaaditaan samaa kuin muiltakin. Tämä vaatimattomuus näkyy myöhemmin mielenterveysongelmina jne. Aiemmin ei tullut, koska yksinkertaisesti opetettiin olemaan kuin muutkin, eikä hyssytelty erityisyyttä. 

Ja tämän sanon ammattilaisena. Olen kurkkuani myöten täynnä lapsia, joiden on annettu elää dg:nsä takia kuin pellossa ja lopputuloksena on täysin sietämätön teini-ikäinen/nuori aikuinen, jolta puuttuu sosiaaliset taidot, on sairaan itsekäs (suorastaan narsistinen) ja mielenterveys hajalla. Kiitos vaan. 

Kyllä, juuri eilen sanoin puolisolleni näin itsekin kirjolla olevana, että adhd-ihmiset ovat hyvin usein itsekkäitä. Koska minun ajatukset ja hingut pyörii vauhdilla päässäni, minäminäminä.

Heidän tulee opetella pienestä pitäen ottamaan muut huomioon eikä muiden täydy mukautua heihin.

Vierailija kirjoitti:

Noniin.

 

Nämä siirtymätilanteet ovat varmasti monessa ryhmässä suuri ongelma, että miten sen sujuvasti saisi menemään. Jos ruokailu tapahtuu ruokasalissa, eikä omassa ryhmätilassa, on ruokailuun varmaan käytettävissä rajattu aika. Esimerkiksi 20min, jonka aikana ruoka täytyy olla jaettu kaikille 21 lapselle, leivät voideltu, juomat kaadettu, lisäannokset myös jaettu ja syöty ja astiat viety pois pöydästä. Tuossa ei kovasti pitkää odotusta voi tulla kenellekään (joskin joillekin kuitenkin liian pitkä, tiedetään), eikä siirtymää juuri voi porrastaakaan, sillä henkilökunta ei riitä. Yksi jakaa ruuan, yksi on pöydässä varmistamassa ruokarauhaa jo ruokansa saaneiden kanssa, yksi vahtii jonoa. Sitten pitää miettiä jakaako niille vilkkaimmille ensimmäisten joukossa ruuan, jolloin he ovat ensimmäisinä valmiit eivätkä jaksa pöydässäkään odottaa yhtään sen paremmin kuin jonossakaan. Kaksi opettajaa syö, hoitaja jak

Ehdotan 30 min lounasaikaa. 20 min riittää aamu- ja välipalalle. Pieni porrastus ja jouheva ruuan jakaminen. Joka pöytään työntekijä ja hän on päävastuussa oman pöytänsä ruokailusta (ei voi hypätä moneksi minuutiksi toisaalle mikroateriaa lämmittämään, juttelemaan tms.)

Sitten, ruokailussa ohjaustyötä ja esimerkkinä olemista, pöytäkeskustelua ym. Kiittäminen ja astioiden vieminen, aikuisen luvalla. Pöytien pyyhkimisessä voi hyödyntää myös lasten apua. Aikuisen luvalla jonoon. Ryhmätilaan siirtyminen aikuisen johdolla. Hitaammat syöjät tulevat sitten viimeisen aikuisen kanssa.

Kirjoitettuna kuulostaa yksinkertaiselta, mutta toimiakseen vaatii (vähintään) kolme ammattitaitoista kasvattajaa sekä lapset, joille on opetettu perusasioita, erityisesti kuuntelemisen taitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä myös yleensä on sellainen "yksi muotti sopii kaikille" filosofia, missä lapsia väännetään väkisin samaan muottiin. Tässä muotissa ei ole nepsyille, häiriköille, vilkkaille, hiljaisille tai muuten vaan erilaisille lapsille. Näitä lapsia kohdellaan kaltoin, eikä hyväksytä uusia kasvatusmetodeja tai erilaisia näkökulmia, koska "näin on aina tehty ja tullaan tekemään". Monesti nämä ovatkin leipiintyneitä työhönsä ja sen huomaa. Leipiintyminen taas johtuu siitä, että palkka on suhteellisen paska, vaikka olisit vaikka kasvatustieteiden maisteri. Lisiä ei juurikaan ole ja työsi laadulla ja panoksella ei suoranaisesti ole mitään merkitystä siihen saatko palkkaa vai et.

Pitäisi ymmärtää, että varsinkaan isossa ryhmässä jokaiselle lapselle ei voi olla omia sääntöjä ja varsinkaan ei voida loputtomasti vedota kaikenlaisiin erityisyyksiin.

Miksi ne erityiset on sekaryhmissä?  Että ovat kuin muut vai että kohdellaan erityisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä. 

Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.

Näinpä! Ja minkäslainen itsetunto näille ressukoilla olikaan aikuistuessa? 

Hyvä? Kuten suurimmalla osalla suurista ikäpolvista? 

Ei kuri tarkoita julmuutta tai lapsen vihaamista.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kouluajoilta ne aikuiset jotka uskoi muhun. Oli myös niitä jotka näkivät että minä olin ongelma. He eivät tienneet että minun oli niin paha olla, etten osannut muuta. 

Ne kaksi opettajaa jotka uskoivat muhun, näkivät minut, eikä minun ongelmaa, loivat sen uskonsiemenen, että minä selviän ja minusta tulee vielä jotain hyvää. Ja hyvä tuli, selvisin lopulta. 

Oireileva lapsi oireilee syystä. 

Joo. Hienoa että suhun on uskottu. Mutta itse ainakin työssäni uskon jokaiseen lapseen, vaikka pidän kuria nepsyillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.

Taisi kolahtaa johonkin vanhaan kääkkään tämä. Ootko niitä jotka sanoo kättelyssä "minulla on neljänkymmen vuoden kokemus alalta" 😉 ei se kokemus kerro mitään. Joko on työssään hyvä, huono tai siltä väliltä. Oli uusi tai vanha. 

Neljänkymmenen vuoden kokemus tunnekylmyydestä lapsia kohtaan. Jep jep