Harjoittelu päiväkodissa järkytti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä myös yleensä on sellainen "yksi muotti sopii kaikille" filosofia, missä lapsia väännetään väkisin samaan muottiin. Tässä muotissa ei ole nepsyille, häiriköille, vilkkaille, hiljaisille tai muuten vaan erilaisille lapsille. Näitä lapsia kohdellaan kaltoin, eikä hyväksytä uusia kasvatusmetodeja tai erilaisia näkökulmia, koska "näin on aina tehty ja tullaan tekemään". Monesti nämä ovatkin leipiintyneitä työhönsä ja sen huomaa. Leipiintyminen taas johtuu siitä, että palkka on suhteellisen paska, vaikka olisit vaikka kasvatustieteiden maisteri. Lisiä ei juurikaan ole ja työsi laadulla ja panoksella ei suoranaisesti ole mitään merkitystä siihen saatko palkkaa vai et.

Pitäisi ymmärtää, että varsinkaan isossa ryhmässä jokaiselle lapselle ei voi olla omia sääntöjä ja varsinkaan ei voida loputtomasti vedota kaik

 

 

Miksi ne erityiset on sekaryhmissä?  Että ovat kuin muut vai että kohdellaan erityisesti?

Niitä erityisiä on ihan valtavasti. Yli neljäsosa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääs kuinka kansakoulussa 1 ope sai pidettyä 30-40 lasta kurissa? Niinpä. 

Armeijatyylisellä auktoriteetin korostamisella (opettajan puhuttelu vain seisten jne) ja kovilla rangaistuksilla kuten nurkassa seisottamisella ja karttakeppiä sormille antamalla.

Näinpä! Ja minkäslainen itsetunto näille ressukoilla olikaan aikuistuessa? 

Yhteistyökykyä sitäkin enemmän.  Jollain lailla pitää suhteellisuudentajua ajaa nuppiin.  Ei rangaistukset varmaan mitään yleisiä ollut kun nk. kiltteys oli määräävänä, ehkä olivat niitä adhd tai jotain. Pelkällä itsetunnolla,  joka muuten ilmenee kuin ahdh,  tai oman ainutlaatuisuuden makustelulla ei pitkälle pääse.  

Olen lopen kyllästynyt siihen höpötykseen, että kurinpitäjä-pedagogi ei muka olisi läsnä lapsille ja hallitsee nöyryyttämällä. 

Ok, oikeasti leipääntyneitä opettajia ja hoitajia on olemassa jotka vain huutavat lapsille. Mutta älkää nyt yleistäkö!

Itselläni on mielettömästi kokemusta mukavista tiukkis-tädeistä jotka pitävät porukan järjestyksessä, mutta joita lapset, myös erkat, suunnilleen palvovat. Ryhmässä on kuri ja järjestys mutta iloa ja huumoria.

Jos mentäis nyt ihan oppikirjan mukaan niin tärkeää olisi, että JOKAINEN lapsi saa tukea sen verran kuin tarvitsee. Tämä voi olla esimerkiksi lisäohjausta jossain taidossa, haastavien tilanteiden tukemista tai erilaisten oppimistehtävien tarjoamista.

Taitava ja ammattitaitoinen opettaja huomioi lapsen yksilölliset tarpeet, kiinnostuksen kohteet, kehitysvaiheen ja oppimistavat. Tämä tarkoittaa, että samaa opetusta ei tarjota kaikille samalla tavalla, vaan se räätälöidään lapsen mukaan.

Ei tarvii olla nepsy tai mitään muutakaan saadakseen yksilöllistä tukea.

Teen itse opena töitä pienessä päiväkodissa. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, etten ikinä olisi uskonut ennenkuin koin, kuinka paljon työporukan motivaatio ja kiinnostus  vaikuttavat lopulta siihen, mitä kaikkea töissä pystymme tekemään. Aiemmin kipuilin ja suunnittelin alan vaihtoa, kunnes sain vinkin päiväkodeista jonka painopisteenä on positiivinen pedagogiikka. Nyt olen parhaassa työpaikassa ikinä, eikä se kuormita kun siitä nauttii. 

Kiirettä meilläkin on, mutta hyvä työyhteisö tasapainottaa kiireen tuoman harmin. 

Miksi ne keharikakarat pitää tu kea sitte normipäiväkotiin? On niin alipalkattu ala, että vieläkö hoitajan muka pitöisi revetä lasten psykologiksi ja henkilökohtaiseksi avustajaksi? Kyllä olit ihan väärällä alalla siellä ollessasi. Toivottavasti tuo harjoittelu sai sut tajuamaan, ettet ole yhtään sopiva siihen työhön!

Mm. tämän vuoksi ja monen muun syynkin hoidan itse lapseni kotona. Olen sosiaalisesti aktiivinen ja tiedostava äiti, en makaa viltin alla puhelimen kanssa ja vaan karju lapsille.

En kyllä tajua miksi lapsen on pakko nukkua tai olla sängyssä tunti, vaikka on jo melkein 6v.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

30 min on mielestäni sopiva lepohetki niille, jotka eivät nuku. Itse en ainakaan raaski pedissään turhautuvia viisivuotiaita kauemmin siellä pitää. Mukavampaa kaikille on päästää heidät rauhallisten leikkien ja pöytätekemisten pariin.

Tämä vaihtoehto tosin edellyttää sen, että lasten leikkitaidot ovat sitä luokkaa, että yksi aikuinen heidän kanssaan pärjää sen ajan, kun toinen on kahvilla ja kolmas palaverissa.

Huomannut saman että lapsia kohdellaan kun olisivat aikuisia ja kaikki pitäisi jo hallita. Ei ihme että joillakin aikuisena esim. suolistotulehdus krooninen kun stressaantunut jo lapsena.

Ei ole omia lapsia niin ei ole niin justiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyviä varhaiskasvattajia on päiväkodeissa. Ja sitten on niitä joiden olisi pitänyt hakeutua aivan toiselle alalla. Kiertävänä hoitajana saira- ym lomia tuuranneena näin kaikkea mahdollista. Sen kokemuksen jälkeen totesin että omaa lastani en veisi kuin vasta 4- 5 vuotiaana päiväkotiin, jos mahdollista en silloinkaan. Jokin muu kerho missä oppii sosiaalisia taitoja, mutta ei leipääntyneet hoitajat. Joista jotkut olivat suorastaan pirullisia. Ja aina kaikista vanhemmista JUORUILTIIN ikävään sävyyn. Oikein juoruakkojen keskittymä päiväkodit. 

Olen myös ollut työharjoittelussa päiväkodissa vuosia sitten. Hoitajat juoruilivat ja kertoivat kenen lapsen vanhemmat ovat työttömiä ja yhteiskunta maksaa heidän lapsensa hoidon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

Tämä vaihtoehto tosin edellyttää sen, että lasten leikkitaidot ovat sitä luokkaa, että yksi aikuinen heidän kanssaan pärjää sen ajan, kun toinen on kahvilla ja kolmas palaverissa.

Ennen kaikkea tottelutaidot. Vaikka niinhän ei saisi sanoa.

Hyvät ihmiset, kortonki on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopen kyllästynyt siihen höpötykseen, että kurinpitäjä-pedagogi ei muka olisi läsnä lapsille ja hallitsee nöyryyttämällä. 

Ok, oikeasti leipääntyneitä opettajia ja hoitajia on olemassa jotka vain huutavat lapsille. Mutta älkää nyt yleistäkö!

Itselläni on mielettömästi kokemusta mukavista tiukkis-tädeistä jotka pitävät porukan järjestyksessä, mutta joita lapset, myös erkat, suunnilleen palvovat. Ryhmässä on kuri ja järjestys mutta iloa ja huumoria.

Modernille kasvattajalle se on käsittämätön ajatus, että sama aikuinen saattaa sekä kurittaa lasta että olla lapsen kaipuun kohde.

Jonottaminen, oman vuoron odottaminen, paikallaan istuminen ja nukkarissa rauhan antaminen muille ovat kaikki ihan normaaleja sosiaalisia taitoja joita harjoittelevat päiväkodissa kaikki lapset, oli kyseessä sitten nepsyoireinen lapsi tai ei. Nämä taidot on nykyään vaikeita ihan nenteillekkin, koska myös lasten elämä on liian hektistä, ruutuaikaa on perheissä tyypillisesti aika paljon, eikä lapsilta oikein vaadita enää mitään, missä heidän pitäisi hetki kestää sitä tylsyyttä. 

 

Harvalla päiväkoti-ikäisellä kuitenkaan edes on mitään diagnoosia; se että lapsi on levoton, oma-ehtoinen, ei kuuntele ohjeita tai ei ymmärrä niitä voi johtua monesta muustakin asiasta kuin nepsyydestä. Esim. ihan vain siitä, ettei sitä ole lapselta aiemmin vaadittu. 

 

On totta, että alalla on paljon leipääntyneitä ihmisiä ja niitä, joiden tiedot ja taidot vaatisi selvästi päivittämistä nykypäivään. Sitten alalla on myös niitä vastavalmistuneita, jotka ovat tarrautuneet liiankin tiukasti niihin vaaleanpunaisiin höttöpilviin, jossa kaikki menee kivasti aina kun me vain itse ollaan lapsille kivoja, puhutaan kivasti ja keksitään kivoja juttuja. 

 

Hyvä kasvattaja löytää tasapainon. Tottakai lapsia tulee kohdella kunnioittavasti ja reilusti; lapsella tulee myös olla olo että hänestä pidetään ja hänestä välitetään. Lapsella tulee myös olla kuitenkin selkeät rajat ja joskus niiden asettaminen vaatii tiukempaa äänensävyä, rajaamista ja lapsen protestoinnin sietämistä ja käsittelyä. Esim. tilanne, että lapsi ei jaksa olla jonossa odottamassa ruokaa tai nukkarissa kuuntelemassa satua, ei tarkoita että hänelle pitää keksiä tilalle jotain mielenkiintoista ja mukavaa. Silloin mennään nopeasti ojasta allikkoon ja lujaa. Tällöin pitäisi miettiä miten sitä lapsen olemista ja suoriutumista voitaisiin tukea, jotta lapsi pikkuhiljaa pystyy siihen mitä häneltä odotetaan. Jos esim. siellä nukkarissa on vaikeaa olla hiljaa, sitten voidaan harjoitella sitä rauhoittumista ja hiljaa olemista niiden pöytäpuuhien äärellä. Ei niin, että ne jotka eniten häiriköi, pääsee leikkimään kivoja leikkejä. Sillä päivälepohetkelläkin kun on ihan tarkoituksensa siinä päiväkodin hektisessä arjessa ja se palvelee kyllä hyvin niitäkin, jotka tarvitsee siihen rauhoittumiseen sitä harjoittelua. Myös seuraamuksien opettaminen on ihan asiallista, esim. jos lapsi häiriköi toistuvasti ruokajonossa tai huutaa ruokapöydässä, hän lähtee hetkeksi aikuisen kanssa rauhoittumaan ja pääsee takaisin sitten kun on valmis yrittämään sitä uudestaan. 99% tapauksissa tämä toimii oikein hyvin, kun se tehdään johdonmukaisesti. Eikä sitä tarvitse tehdä ilkeästi, sen voi tehdä ihan neutraalin lempeästi. Se on sitä käytöksen rajaamista, joka on myös asia, joka tuo levottomalle lapselle sitä turvaa. 

Haluaisin päiväkotiin töihin, rakastan lapsia. Mutta olen itse myös todella herkkä, niin pelottaa lukea tällaista. En tiedä kuinka kestäisin tuollaista. :(

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti lainausmerkkeihin "ammattilaiset" se kertoo paljon ja totuuden.

Tiedän itsekin yhden työttömän, joka vasten omaa tahtoaan pakotettiin päiväkotiin töihin.

Tämä on hyvä esimerkki juuri siitä, että saadaan mitä tilataan.

 

Tässä ei ole kyse työhön "pakotettujen" työttömien ryhmästä. Niillä ei ole hoitovastuuta; lähinnä lapasenvaihtajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lopen kyllästynyt siihen höpötykseen, että kurinpitäjä-pedagogi ei muka olisi läsnä lapsille ja hallitsee nöyryyttämällä. 

Ok, oikeasti leipääntyneitä opettajia ja hoitajia on olemassa jotka vain huutavat lapsille. Mutta älkää nyt yleistäkö!

Itselläni on mielettömästi kokemusta mukavista tiukkis-tädeistä jotka pitävät porukan järjestyksessä, mutta joita lapset, myös erkat, suunnilleen palvovat. Ryhmässä on kuri ja järjestys mutta iloa ja huumoria.

Modernille kasvattajalle se on käsittämätön ajatus, että sama aikuinen saattaa sekä kurittaa lasta että olla lapsen kaipuun kohde.

Kurittaa? Toivottavasti sinunkin työnantaja muistaa aina kurittaa sua, jos et suoriudu mintilleen hänen toiveistaan. Toinen työnantaja kun voi olla sitä mieltä että vessajonossa saa höpötellä työkaverille, ja toinen antaa jopa liikkua käytävällä odotellessa vessaan pääsyä. Yksi hurjapää antaa ottaa mukaan jopa kahvikupin! Kuka kurittaa ja milloin mistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan itkettää lukea tätä ketjua. Vanhemmat ei jaksa, hoitajat ei jaksa. Minkälainen sukupolvi meillä onkaan kasvamassa.

Minusta liioitellaan. Olen päiväkodissa töissä ja kyllä jokainen aikuinen on kärsivällinen eikä rähise lapsille asiattomasti. Rajoja on myös asetettava. Hyvään yhteistyöhön varmasti kaikki pyrkivät, tästä ketjusta tulee hajottava ja syyttelevä fiilis. Kaikkia väsyttää välillä mutta jokainen tekee parhaansa. Lapsissa voi olla myös hyvin haastavia käytökseltään. Muistakaahan se kun haukutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku pk-tyyppi selventää, miksi lasten pitää olla nukkarissa jos eivät nuku? 

Voisiko valvoville lapsille olla vaikka 30min lepo satua kuunnellen yms. 

Eikö päikkärittömälle lapselle tunti sängyssä paikallaan tuo levon sijaan jo enemmän ahdistusta. Se ei lienee varhaiskasvatuksen tavoitus, vai onko sillä väliä? Joku tekosyy varmaan löytyy selitykseksi tähänkin. 

Tämä vaihtoehto tosin edellyttää sen, että lasten leikkitaidot ovat sitä luokkaa, että yksi aikuinen heidän kanssaan pärjää sen ajan, kun toinen on kahvilla ja kolmas palaverissa.

Ennen kaikkea tottelutaidot. Vaikka niinhän ei saisi sanoa.

Olet asian ytimessä. Voit pukea sen pedagogisesti korrektimmin ja puhua kuuntelemisen ja ohjeen mukaan toimimisen taidoista.