Harjoittelu päiväkodissa järkytti..
Päätin vanhempainvapaalla että vaihdan alaa ja lähdin opiskelemaan lastenohjaajaksi.
Ensimmäinen harjoittelu päiväkodissa takana ja olen järkyttynyt siitä, kuinka pihalla lasten kasvatuksesta siellä "ammattilaiset" voivat olla.
Meillä oli muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi ryhmässä (ja ennenkuin joku tulee kertomaan vapaankasvatuksen tuloksista, niin tarkoitan ihan oikeasti tukea tarvitsevia mm. Autismin kirjoilla olevia jne.)
Ko. Lapset jos "mokasivat", eli eivät suoriutuneet isoissa ryhmissä tehtävistä vaatimuksista (jonotat pitkään ruokaa, jonosta ei saa poiketa, makaat nukkarissa tunnin paikallaan vaikket nuku päikkäreitä enää jne.). Jos teki pienenkin virheen eli ei kyennyt olemaan nukkarissa paikallaan tms. heidät poistettiin tilasta "tekemään tylsiä juttuja". Istuivat sitten toisessa tilassa tekemässä pöytähommia, joista eivät tykänneet.
Lapsia mielestäni käytännössä kuritettiin siitä etteivät suoriutuneet vaatimuksista, jotka oli ihan neurotyypillisillekin lapsille minusta älyttömiä.
Tuossa ryhmässä aikuisia ei kiinnostanut se, miten lapsia tuetaan selviytymään haasteista, kannustetaan ja posiitiivisin menetelmin etsitään keinoja oppia asioita. Enemmänkin näkyi tarve että aikuiset halusi pomottaa ja tehdä omasta työstään mahdollisimman helppoa..lasten kustannuksella.
Viereisessä ryhmässä onneksi oli ainakin yksi sensitiivinen aikuinen, mutta voi sääli näitä lapsiparkoja miten joutuvat kasvamaan myrkyllisessä ympäristössä. Muutenkin aikuisten tapa puhua lapsille oli ala-arvoista, jopa ilkeää..
Sitten kun vanhemmat tulivat hakemaan, lässytettiin ihan toisenlainen ääni kellossa vanhemmille.
Hyi, olen nähnyt riittävästi.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.
Hän on nähnyt just sen mitä päiväkodissa tapahtuu.Se on just noin.
Juuri tuota se on. Vanhemmille tosiaan lässytetään että hyvä päivä oli. Jokaiselle vanhemmalle samalla tavalla. Minulla on kokemuksen ääni. Kohta siirryn eläkkeelle lastenhoitajan työstä.
Kaikilla aloilla tuota menoa. Kukaan ei kykene tekemään töitään hyvin ja ei hirveesti kiinnosta duuni.
Palkat on huonoja ja työajat on ihan perseestä. Kaikki on ihan perseestä. Miksi kukaan edes haluaisi tehdä duunia nykyään?
Ne tekee joita se kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.
Hän on nähnyt just sen mitä päiväkodissa tapahtuu.Se on just noin.
Juuri tuota se on. Vanhemmille tosiaan lässytetään että hyvä päivä oli. Jokaiselle vanhemmalle samalla tavalla. Minulla on kokemuksen ääni. Kohta siirryn eläkkeelle lastenhoitajan työstä.
Se vanhemmille mairistelu ja lässytys on järkyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa kun olen itse ollut koko päivän töissä ilkeän ja lapsia rumasti kohtelevan työntekijän kanssa. Tuuppii ja puhuu kovalla ja komentelevalla tavalla. Mutta auta armias, jos pomo tulee yllättäen ryhmätilaan, niin ääni muuttuu silloinkin kellossa. " huhhuh, kun mä oon taas tehnyt sitä, tätä ja tota. Minä tein myös sen ja tämän". Nää työntekijät on niiiin oksettavia, mutta pomolle on turha yrittää sanoa..
Itse olin kotiäitinä ja tuli nähtyä esim. leikkipuistoissa perhepäivähoitajia sekä päiväkotiryhmiä hoitajineen. Nuoret hoitajat olivat asiallisia ja ammattimaisia, mutta vanhemmilla hoitajilla tuntui olevan huutaminen, tylysti puhuminen ja jonkinlainen simputus suorastaan ainoa keino lasten ohjaamisessa. Sama toistui koulun puolella ap-ip-ryhmissä ja koulunkäynninavustajissa.
Kuulostaa hurjalta tuo "muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi". Kuulostaa siis aivan liialta. Ei ihme, että ryhmä ei toimi.
Olen itse keikkaillut noin 30 päiväkodissa. Tosi hienoja ammattilaisia löytyy joka suunnalta, mutta samaan hengenvetoon voin sanoa, että joka suunnalla ollaan myös enemmän, tai vähemmän uupuneita. Lapset vaativat entistä enemmän, eikä ryhmien koossa tms. voida joustaa, vaan henkilökunta vedetään vain entistä tiukemmille koko ajan. Pienellä palkalla ja suurella sydämellä työskentelevät.
Ihan itkettää lukea tätä ketjua. Vanhemmat ei jaksa, hoitajat ei jaksa. Minkälainen sukupolvi meillä onkaan kasvamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Yhdessä päiväkodissa oli mm. vaikean tason kehitysvammainen isompi lapsi. Ei puhunut, vaipat piti vaihtaa, teki, mitä sattui. Saattoi mm. laittaa leluja suuhun. Piti huolehtia, ettei tukehdu jne. Koko ajan piti vahtia. Siinä ei koulutukset auta, jos lapsi on täysin väärässä paikassa.
Toimiva kasvatus vaatii sitä, että kielletyistä teoista tulee rangaistuksia eli sitä kuritusta. Ruumiillisesti ei enää saa kurittaa eikä käyttää jäähypenkkejä, joten ainoa vaihtoehto on jokin tuollainen tylsä tekeminen ei muu vastaava.
Toki muodin mukaan lapsia tulisi kasvattaa positiivisesti sanoittamalla, mutta ei se toimi käytännössä. Yhtä vähän kuin mitä yhteiskunta muutenkaan toimisi ilman rangaistusten uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kotiäitinä ja tuli nähtyä esim. leikkipuistoissa perhepäivähoitajia sekä päiväkotiryhmiä hoitajineen. Nuoret hoitajat olivat asiallisia ja ammattimaisia, mutta vanhemmilla hoitajilla tuntui olevan huutaminen, tylysti puhuminen ja jonkinlainen simputus suorastaan ainoa keino lasten ohjaamisessa. Sama toistui koulun puolella ap-ip-ryhmissä ja koulunkäynninavustajissa.
Nuoret ammattilaiset on hyvässä uskossa että tekee hyvää työtä. Vanhemmat on tajunneet että ei auta eikä näy missään. Vain simputus toimii jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.
Luulisi että henkilökunta jotain koulutusta saa näihinkin tapauksiin?
Varhaiskasvatuksen lastenhoitajat, sosionomit ja opettajat eivät lähtökohtaisesti ole mitään kehitysvamma-avustajia. Kaikkea heille toki yritetään sysätä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodin työntekijöiden osaamista päivitetä? Kai heitä koulutetaan ajan hermoille edes silloin tällöin?
Pitäisi "päivittää" johonkin lässytykseen? Tai siihen että nepsyn statuksella saa luvan rikkoa sääntöjä?
Eipäs mennä toiseen ääripäähän. Tukea, kuuntelemista ja lämpöä erkkakin tarvitsee, mutta myös rajoja ja tasapäistämistä.
Olen nähnyt satoja kertoja kun joku lapsi vaan ihan puhtaasti pompottaa aikuisia, ja hoitajat tässä yksilöllisyyden huumassa palvelevat muksua kuin kuningasta.
Sanoitetaan tunteita tilanteissa joissa pitäisi vaan sanoa EI, hommataan miljardit korvaavat tekemiset lapsille jotka kykenisivät tekemään ryhmässä vaikka tietyn askartelun mutta kun ei huvita. Haetaan keittiöltä korvaavia ruokia ihan vaan nirppanokkaiselle lapselle, jonka äiti tekee kotona nuggetteja ja pk-lounas ei maistu.
En epäile yhtään. Kaveri opiskelee varhaiskasvatuksen opettajaksi ja on nähnyt eri harjoittelupaikoissa vaikka ja mitä.
Noniin.
Nämä siirtymätilanteet ovat varmasti monessa ryhmässä suuri ongelma, että miten sen sujuvasti saisi menemään. Jos ruokailu tapahtuu ruokasalissa, eikä omassa ryhmätilassa, on ruokailuun varmaan käytettävissä rajattu aika. Esimerkiksi 20min, jonka aikana ruoka täytyy olla jaettu kaikille 21 lapselle, leivät voideltu, juomat kaadettu, lisäannokset myös jaettu ja syöty ja astiat viety pois pöydästä. Tuossa ei kovasti pitkää odotusta voi tulla kenellekään (joskin joillekin kuitenkin liian pitkä, tiedetään), eikä siirtymää juuri voi porrastaakaan, sillä henkilökunta ei riitä. Yksi jakaa ruuan, yksi on pöydässä varmistamassa ruokarauhaa jo ruokansa saaneiden kanssa, yksi vahtii jonoa. Sitten pitää miettiä jakaako niille vilkkaimmille ensimmäisten joukossa ruuan, jolloin he ovat ensimmäisinä valmiit eivätkä jaksa pöydässäkään odottaa yhtään sen paremmin kuin jonossakaan. Kaksi opettajaa syö, hoitaja jakaa lisäannoksia, huolehtii juomat, leivät, siivoo lattialle pudonneet astiat ja mitähän muuta vielä? Valmiita ei voi pöydästä päästää pois ennen kuin opettaja(-t) ovat saaneet oman soppansa hotkittua, sillä muuten ei olisi hoitaja jakamassa ruokaa, tai ryhmätilassa ei olisi aikuista vastaanottamassa lapsia.
Mitäpä ehdotat?
Oliko ryhmässä yhtään pätevää opettajaa? Mitä korkeampi koulutus, sen sensitiivisempiä kasvattajat ovat tutkimusten mukaan. Harmi, että ihmiset silti on sitä mieltä, että päiväkotityöhön ei tarvita koulutusta.
Et ole nähnyt riittävästi. Tuossa päiväkodissa ei homma toimi, johonkin muualle harjoitteluun seuraavaksi. On hyviä ja huonoja hoitopaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Oliko ryhmässä yhtään pätevää opettajaa? Mitä korkeampi koulutus, sen sensitiivisempiä kasvattajat ovat tutkimusten mukaan. Harmi, että ihmiset silti on sitä mieltä, että päiväkotityöhön ei tarvita koulutusta.
Yhtään uutta sensitiivistä lässyttäjää ei kaivata sinne. Ryhmissä tarvitaan kuri koska muuten homma on vaan kaaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulit kertomaan tämän kokemattomuuden syvällä rintaäänellä.
Hän on nähnyt just sen mitä päiväkodissa tapahtuu.Se on just noin.
Juuri tuota se on. Vanhemmille tosiaan lässytetään että hyvä päivä oli. Jokaiselle vanhemmalle samalla tavalla. Minulla on kokemuksen ääni. Kohta siirryn eläkkeelle lastenhoitajan työstä.
Se vanhemmille mairistelu ja lässytys on järkyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa kun olen itse ollut koko päivän töissä ilkeän ja lapsia rumasti kohtelevan työntekijän kanssa. Tuuppii ja puhuu kovalla ja komentelevalla tavalla. Mutta auta armias, jos pomo tulee yllättäen ryhmätilaan, niin ääni muuttuu silloinkin kellossa. " huhhuh, kun mä oon taas tehnyt sitä, tätä ja tota. Minä tein myös sen
Epäkohtiin pitää puuttua kuin niitä näkee, muuten olosuhteet eivät koskaan parane.
Totta on se, että kaikki kehitysvammaiset ja autistit sun muut on sijoitettu tavallisiin päiväkoteihin. Ei henkilökunnalla ole resursseja, tai osaamistakaan vastata kaikkien haasteisiin. Mutta ku integraatio.