Mitä tehdä kun vanhemmilla vuorosysteemi ja lapsi pelkää isän luona olevaa koiraa?

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Vierailija kirjoitti:

Tssiissus mitä keittiöpsykologeja taas täällä. Lapsi ei voi pelätä koiraa vaan se johtuu jostain muusta av-mammojen mielestä.

Ei siihen mitään keittiöpsykologia tarvitse vaan voi ihan asettua lapsen asemaan ja miettiä miltä tuntuu vaihtaa kotia 2 päivän välein ja olla jatkuvasti erossa ensisijaisesta hoitajasta, johon on syvä kiintymyssuhde (useimmiten äiti) ja joka kerta kokea hylkäämistunteen kun erotetaan äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Lapset ovat "sopeutuvaisia", koska heidät pakotetaan siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tässä on ongelma? Äiti tietysti ottaa koiran itselleen siksi aikaa kun lapsi isällä. 

Tulee kyllä mieleen, että äiti yrittää rikkoa lapsen ja isän välejä tässä tahallaan. 

Jos yrittäisin niin silloin nimenomaan en antaisi lasta isälleen. 

Miksi et ota koiraa siksi aikaa? 

Eikä sulla ole oikeutta olla antamatta lasta, jos olette tehneet kirjallisen sopimuksen asiasta. Tulee poliisi ovelle siinä tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Kyllä siellä isän luona voi kaikki olla hyvin, mutta ei lapsi kykene silti omia sisäisiä tuntojaan sanottamaan, miltä tuntuu kun koti vaihtuu jatkuvasti ja jatkuvasti erotetaan ensisijaisesta hoivaajasta. Hirveän vähättelevää kuvitella, etteikö tuollaisena heittopussina olemisella olisi kauaskantoisia seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Meillä on ollut tosi työn ja tuskan takana, että saadaan edes välttämättömät kommunikoitua. Isä ei siedä mua silmissään käytännössä yhtään eikä ilmeisesti lue viestejänikään kovin hyvin, koska ei monesti ole ollut tietoinen asioista, joista olen kirjoittanut hänelle useaan kertaan. Soitettua ei saa kun on estänyt. Lastenvalvojalla saatiin sopimus tehtyä vasta toisella kerralla ja isä uhkaili siinäkin käräjille viemisellä. Ei myöskään sitä koiraa haluaisi antaa minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tässä on ongelma? Äiti tietysti ottaa koiran itselleen siksi aikaa kun lapsi isällä. 

Tulee kyllä mieleen, että äiti yrittää rikkoa lapsen ja isän välejä tässä tahallaan. 

Jos yrittäisin niin silloin nimenomaan en antaisi lasta isälleen. 

Miksi et ota koiraa siksi aikaa? 

Eikä sulla ole oikeutta olla antamatta lasta, jos olette tehneet kirjallisen sopimuksen asiasta. Tulee poliisi ovelle siinä tapauksessa. 

Tarkoitin kommentillani sitä, että jos yrittäisin lapsen ja isän välit pilata niin silloin en antaisi lapsen nähdä isäänsä. En yritä niitä siis pilata. 

Olen koiran ottanut pari kertaa vaihdossa ja isä on ollut siitä tosi loukkaantunut sekä kertonut kuinka nyt on kaikilla paha mieli kun lemmikkikin vietiin. 

Kai te mammat tajuatte, että jos lapsen tapaamisesta on tehty kirjallinen sopimus esim. lastenvalvojalla, niin ei niitä voi muuttaa mielensä mukaan. 

Ja isänpäivän vinkiksi kaikille isille, vaatikaa kaikki sopimukset kirjallisena. Joko lastenvalvojalla tai sitten oikeudessa. Silloin niitä voi vaatia vahvistamaan vaikka poliisin, jos on tarve. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 v vuoroviikkoilee ja sinä ihmettelet, miksi itkee?

Ei vuoroviikkoile vaan vuorottelee. On neuvolan suosittelema että lapsi näkee kumpaakin vanhempaa muutaman päivän välein eikä isä suostu esimerkiksi joka toiseen viikonloppuun. Itse pitäisin lapsen vaikka joka päivä, mutta kun en ole ainoa vanhempi. :) 

Näkeminen ei ole öitsimistä. Voit vaikka viedä hänet päivävierailulle ja käydä hakemassa illansuussa pois. Sinun systeemilläsi voi tulla unihäiriöitä jo lapsuusaikana, eikä niistä sitten pääse eroon koko loppuikänään.

Ei tuo ole mikään äidin yksin päätös repiä pikkulasta kappaleiksi. Mies haluaa omistella lasta ja sosiaalitantat haluavat että isejä osallistetaan keinolla millä hyvänsä. Täyttä lapsenrääkk

Myös sen äidin on mahdollista antaa periksi ja antaa isän olla lähivanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ilmeisesti tykkää isästään joten kannattaisi hakea apua koiran koulutukseen, ettei se hauku tai murise, ja jättää lapsen rauhaan muutenkin. Lapselle pitää opettaa että koira on kiltti ja sitä voi silittää nätisti, koiran pitää antaa nukkua ja syödä rauhassa.

Ongelma ei ole koirassa. Koittakaa nyt edes nähdä sen läpi.

"Lapsi pelkää mennä isälleen koiran takia." Mikä tässä on epäselvää?

Koira ei ole ongelma vaan se, että joutuu olemaan öitä pois kotoa. Lapsi on ahdistunut, kun hänellä ei ole yhtä selkeää kotia vaan häntä pallotellaan lyhyin aikavälein kahden kodin väliä. Haluaisitko itse elää niin? Ei ole rajaa aikuisten itsekkyydellä ja neuvolassa jopa neuvottu toimimaan näin? Mitä he l v e t ti ä? Ei

Neuvolassa on puhuttu näkemisestä, ei öitsimisestä. Äippä on taas kuunnellut ohjeet niin kuin itse haluaa ohjetta varsinaisesti ymmärtämättä.

Lapset reagoi yleensä aina eroon ja nämä ero intoilijat aina selittää että lapset sopeutuu, lapset sopeutuu. Itse purkanut aikuisena omia lapsuuden erotraumojani vasta.

Kyllä se vaan vaikuttaa vaikka kuinka siihen "sopeutuisi". Sopeutuu sitä ihminen mihin vaan  vaikka sotatilaan jos tarve on. Tarkoittaako se että lapset sinne vaan, kyl ne sopeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Meillä on ollut tosi työn ja tuskan takana, että saadaan edes välttämättömät kommunikoitua. Isä ei siedä mua silmissään käytännössä yhtään eikä ilmeisesti lue viestejänikään kovin hyvin, koska ei monesti ole ollut tietoinen asioista, joista olen kirjoittanut hänelle useaan kertaan. Soitettua ei

Sitten isä hommaa koiralle hoitopaikan. Ja itseasiassa se asia ei edes sulle kuulu. 

Sulla on kirjallinen sopimus miten asia menee. Joko toimit sen mukaan tai tulee poliisit ovelle. 

Näin se vaan menee. Isällä ei ole myöskään velvollisuutta olla yhteydessä kuin vain lapsen asioissa. 

Järkyttävän itsekäs isä. Voihan lapsi vaikka sairastua aina kun tulee isävuoro. Sit ei voi mennä.

"Äippä on taas kuunnellut ohjeet niin kuin itse haluaa ohjetta varsinaisesti ymmärtämättä."

Tämä äippä ei ole missään vaiheessa halunnut erota saati olla erossa lapsestaan. Kysyin nimenomaan eikö pienen lapsen olisi parempi olla pääsääntöisesti äidillään. Kaksi kotia kuulemma parempi perhesuhteiden ylläpitämisen kannalta ja tiuhaan tapahtuvat vaihdot. 

Vierailija kirjoitti:

Tssiissus mitä keittiöpsykologeja taas täällä. Lapsi ei voi pelätä koiraa vaan se johtuu jostain muusta av-mammojen mielestä.

Se sama koira on ollut samassa kodissa siihen asti koko ajan, kunnes vanhemmat erosivat. Ei se silloin ole pelottanut yhtään. Tssiissus itsellesi.

"Näin se vaan menee. Isällä ei ole myöskään velvollisuutta olla yhteydessä kuin vain lapsen asioissa. "

Kerro toki missä kohtaa olet nähnyt maininnan että haluaisin mistään muusta syystä olla yhteyksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 v vuoroviikkoilee ja sinä ihmettelet, miksi itkee?

Ei vuoroviikkoile vaan vuorottelee. On neuvolan suosittelema että lapsi näkee kumpaakin vanhempaa muutaman päivän välein eikä isä suostu esimerkiksi joka toiseen viikonloppuun. Itse pitäisin lapsen vaikka joka päivä, mutta kun en ole ainoa vanhempi. :) 

No ei ole mitenkään normaali käytäntö toikaan, lapsi heittopussin asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Meillä on ollut tosi työn ja tuskan takana, että saadaan edes välttämättömät kommunikoitua. Isä ei siedä mua silmissään käytännössä yhtään eikä ilmeisesti lue viestejänikään kovin hyvin, koska ei monesti ole ollut tietoinen asioista, joista olen kirjoittanut hänelle useaan kertaan. Soitettua ei

Kyllähän lapsi sen sinusta aistii, että et ole isän kanssa väleissä, ei se silloin ole ihmekään jos pelottaa mennä hänen luokseen. 

Koska koiranomistajien mielestä koira on aina tasa-arvoinen ihmisiin nähden, niin eihän tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin että lapsi ei enää mene isän luo. Koirahan ei tietenkään voi koskaan väistää ihmistä.

Tiedän vastaavan tapauksen, missä alle 2-vuotiaasta alkaen kaksosia on palloteltu samalla tavalla. Äiti nimenomaan vaati tätä, koska ei halunnut olla lasten kanssa kuin puolet ajasta. Oli paljon harrastuksia ja kavereiden kanssa kahvittelua. Äitiys väsytti. Näennäisesti lapset olivat tyytyväisiä eikä ollut normaaleita kitinöitä suurempia ongelmia. Ongelmat alkoivat 4 -vuotiaina, kun etenkin toiselle näistä tuli jatkuvasti itkukohtauksia vaikka kesken leikin eikä häntä meinannut saada rauhoittumaan lainkaan. Öisin alkoi heräillä jatkuvasti ja näki koko ajan painajaisia, takertui äitiin eikä suostunut lähtemään isän mukaan enää päiväkodista. Isän luona oli turvallista eikä ahdistukselle löytynyt selitystä. Lapsi joutui aloittamaan terapian neuvolan lähetteellä ja käy siellä yhä nyt kun ovat 6 -vuotiaita. Ei ole kyennyt selittämään, mikä häntä ahdistaa, mutta selvää on, että äidin itsekkyys ahdistuksen takana.