Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun vanhemmilla vuorosysteemi ja lapsi pelkää isän luona olevaa koiraa?
09.11.2025 |
Koira oli meidän yhteinen ennen eroa, joten tunnen sen, ja en missään nimessä usko sen esimerkiksi purreen lasta, eikä isäkään ole tällaisesta puhunut. Lapsi kuitenkin pelkää isän luokse menemistä koiran takia niin paljon, että itkee sinne menoa aina jo edeltävänä iltana. Ei pelkää muita koiria. Koira on shetlanninlammaskoira eli ei mikään isokaan.
Kommentit (172)
No tuo 2 päivän välein vaihto on kyllä liian tiuhaan. Vaikka sitten 4 päivää. Tai jos lapsi enemmän ollut sinun kanssasi ennen eroa, niin miehelle sitten vaan ne viikonloput.
Me erottiin kun lapset oli 7 ja 8, vuoroviikoin meni, kun isä tätä vaati. Lähes heti kun isompi lapsi täytti 12, ei halunnut enää sinne mennä kuin joka toinen viikonloppu. Samaan siirtyi nuorempikin. Ei siellä isän luona mitään isoa ongelmaa ole, eivät vaan viihdy siellä. Isä on varsin itsekäs ja ei paljon lasten kanssa mitään tee. Yritti myös eron jälkeen puhua pahaa minusta lapsille. No, se osui omaan nilkkaan. Nyt ei sitten edes yritä korjata välejä lapsiin. Kohta tuskin menee sinne enää ollenkaan.
Mutta ei tuossa oikein mitään voi, jos isä päällisin puolin on kunnollinen. Toki jos lapsen osoite on sinun luona, voit muuttaa kauemmas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä suhtaudut lapsen pelkoon? Lähdetkö siihen mukaan? Saako lapsi huomiota sinulta asiasta, erityistä kohtelua kun kertoo ettei halua mennä isälle?
Lapsi oppii nopeasti miellyttämään toista vanhempaa vaihtotilanteissa. Erityisesti jos toinen vanhempi näyttää, ettei pidä toisesta vanhemmasta. Älä vahvista lapsen pelkoa omalla käytökselläsi.
Lastenvalvoja on arvioinut, että isä on sopiva järjestelyyn. Todella harvoin tehdään muutoksia sopimukseen muuta kuin jos toisella päihdeongelma tai muuten sopimaton vanhemmaksi.
Totta kai tehdään muutoksia sopimukseen, jos lapsi kärsii vuorottelussa. Ei vuoroasuminen ole ainoa eikä edes yleisin vaihtoehto eron jälkeen lapsille. Jos toinen vanhempi ei siihen suostu, niin sitä ei tule. Myös vanhempien yhteistyön sujumattomuus vaikuttaa, sen pitäisi olla parempaa kuin tässä tapauksessa. Iskä ei luovu koirasta eikä anna sitä edes hoitoon lapsen tulon ajaksi vaan syyllistää 3-VUOTIAAN että kaikilla paha mieli ja lemmikillä. Hohhoijaa. Jossain tämäkin sankari tänään juhlii isänpäiväänsä. Ehkä koiralapsensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas tässä ketjussa näkee miten on tasa-arvotyöllä tekemistä Suomessa. Ei isän oikeudet toteudu tässä maassa. Ihan varmasti asiaan on joku muu ratkaisu, kuin muuttaa tapaamissopimusta.
Äidillä ei ole mitään ensimmäistä oikeutta lapseen! Eikä äiti aina päätä mikä on lapsen etu.
Ensin kokeillaan kaikki muut vaihtoehdot, perheterapia, koiran uudet järjestelyt, jne jne. Eikä heitetä lapsestaan välittävää isää rekan alle.
Kulnka moni isä jättää lapset tapaamatta, elarit maksamatta ja täällä äiti jonka lapsen isä haluaa olla lapsen elämässä etsii vastauksia vauvapalstalta, ettei tarvitsisi antaa lasta isälle!
Hyvää isänpäivää vaan teillekin vieraannuttajat!
Poistetaan sukupuolet yhtälöstä. Toinen eroaa yksin siitä päättämällä, muuttaa pois, hämmästyy kun kolmevuotias lapsi ei ole matkalaukku jonka voi pakata mukaansa ja palauttaa aina välillä vanhaan kotiin, yksin tästäkin päättämällä. Sopimuksissa ja neuvotteluissa on kaksi osapuolta, ja kun mitään absoluuttista yhtä hyvää ratkaisua ei ole, pitää katsoa lapsen etua erilaisissa vaihtoehdoissa. Tämä vaihtoehto on kokeiltu ja tuottaa lapselle kärsimystä, jopa niin paljon, että hän itkee kun joutuu toiseen asuntoonsa. Mitä pitäisi tehdä ja kenen? Isä vieraannuttaa nyt ihan itse itsensä pistämällä koiran oikeudet lapsen ohi. Eihän isä halua olla lapsen elämässä, vaan isä haluaa että lapsi on hänen elämässään, hänen ehdoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas tässä ketjussa näkee miten on tasa-arvotyöllä tekemistä Suomessa. Ei isän oikeudet toteudu tässä maassa. Ihan varmasti asiaan on joku muu ratkaisu, kuin muuttaa tapaamissopimusta.
Äidillä ei ole mitään ensimmäistä oikeutta lapseen! Eikä äiti aina päätä mikä on lapsen etu.
Ensin kokeillaan kaikki muut vaihtoehdot, perheterapia, koiran uudet järjestelyt, jne jne. Eikä heitetä lapsestaan välittävää isää rekan alle.
Kulnka moni isä jättää lapset tapaamatta, elarit maksamatta ja täällä äiti jonka lapsen isä haluaa olla lapsen elämässä etsii vastauksia vauvapalstalta, ettei tarvitsisi antaa lasta isälle!
Hyvää isänpäivää vaan teillekin vieraannuttajat!
Laki puhuu vain lapsen oikeudesta vanhempiinsa. Ei mitään isän tai äidin oikeuksista lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iloinen isänpäiväaloitus. Iskän on pakko olla paska ja tehdä asiat x y z å väärin koska lapsi pelkää siellä.
Niinpä voisi ajatella. Miksi lapsi sitten pelkää, pitääkö lapsi pakottaa sinne missä pelkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vuoroviikkosysteemiä yleensä noin pienellä, taitaakin olla taas trollaus.
Ei ole trolli. Ei ole myöskään vuoroviikkosysteemi, vaan lapsi on aina 2 yötä kummallakin ja vaihtaa taas.
Ja ei soi kello että tällainen saattais stressata lasta, eikä mikään koira?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo 2 päivän välein vaihto on kyllä liian tiuhaan. Vaikka sitten 4 päivää. Tai jos lapsi enemmän ollut sinun kanssasi ennen eroa, niin miehelle sitten vaan ne viikonloput.
Me erottiin kun lapset oli 7 ja 8, vuoroviikoin meni, kun isä tätä vaati. Lähes heti kun isompi lapsi täytti 12, ei halunnut enää sinne mennä kuin joka toinen viikonloppu. Samaan siirtyi nuorempikin. Ei siellä isän luona mitään isoa ongelmaa ole, eivät vaan viihdy siellä. Isä on varsin itsekäs ja ei paljon lasten kanssa mitään tee. Yritti myös eron jälkeen puhua pahaa minusta lapsille. No, se osui omaan nilkkaan. Nyt ei sitten edes yritä korjata välejä lapsiin. Kohta tuskin menee sinne enää ollenkaan.
Mutta ei tuossa oikein mitään voi, jos isä päällisin puolin on kunnollinen. Toki jos lapsen osoite on sinun luona, voit muuttaa kauemmas.
Sä oletat että tässäkin tapauksessa isä olisi itsekäs lapsen äidistä pahaa puhuva lurjus. Tilanne voi olla myös toisinpäin.
Itse tiedän tapauksen joss oltu lähes kymmenen kertaa käräjillä, koska lapsen äidillä henkisiä ongelmia. Tuomittu esim. Vainoamisesta, useista kunnianloukkauksista, lapsen pahoinpitely epäilyä jne jne. Mutta kun on lapsen äiti, niin voi voi, huoltajuus säilyy. Vasta yli kymmenen vuoden päästä asiat muuttuivat oikeuden päätöksellä.
En kannustaisi ketään lähtemään oikeuteen muuttamaan tapaamissopimusta asioiden takia jotka voidaan muuten hoitaa.
Paljon ratkaisee kuinka lapsen itkuun reagoidaan, jos toinen vanhempi suhtautuu toiseen vanhempaan hirviön ja vaihtoon kuin lapsi lähetettäisiin sotaan, ei ole ihme että lapsen reaktiot vain kasvavat.
Suosittelisin perhwneuvolaa, jossa vanhemmat voisivat sopia asioista ja lapsen elämästä, jos keskenään eivät onnistu. Koira ei ole syy laittaa toisen vanhemman vanhemmuutta ja huoltajuutta katkolle.
Mitäpä jos puhut asiasta sen isän kanssa ja koira menee vaikka johonkin hoitoon siksi aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kans mun miehen lapset pelkäs mun koiraa kun tavattiin. Koira oli äärimmäisen kiltti, mutta lapset oli peloteltu kuoliaaksi jo aiemmin. Hetki hetkeltä ja tunti tunnilta kuitenkin toteutettiin. Ei annettu periksi. Itkut loppuivat , sitten jo silitettiin ja lopulta halittiin. Koirasta ja lapsista tuli parhaat kaverit ja nyt rakastavat kaikkia koiria ja eläimiä. Älkää antako pelolle periksi!!!!!!
Lapsi ei pelännyt koiraa aiemmin kun koira asui perheen yhteisessä kodissa. Isän luona alkanut pelko/itku/ahdistus viittaa muuhun kuin koiraan. Ehkä isä pelottelee lasta koiralla?
Koiran koti on muuttunut. Koiran hoito on mahdollisesti muuttunut. Lapsen oma käytöskin muuttuu iän kasvaessa. Ehkä siellä stressaantunut koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo 2 päivän välein vaihto on kyllä liian tiuhaan. Vaikka sitten 4 päivää. Tai jos lapsi enemmän ollut sinun kanssasi ennen eroa, niin miehelle sitten vaan ne viikonloput.
Me erottiin kun lapset oli 7 ja 8, vuoroviikoin meni, kun isä tätä vaati. Lähes heti kun isompi lapsi täytti 12, ei halunnut enää sinne mennä kuin joka toinen viikonloppu. Samaan siirtyi nuorempikin. Ei siellä isän luona mitään isoa ongelmaa ole, eivät vaan viihdy siellä. Isä on varsin itsekäs ja ei paljon lasten kanssa mitään tee. Yritti myös eron jälkeen puhua pahaa minusta lapsille. No, se osui omaan nilkkaan. Nyt ei sitten edes yritä korjata välejä lapsiin. Kohta tuskin menee sinne enää ollenkaan.
Mutta ei tuossa oikein mitään voi, jos isä päällisin puolin on kunnollinen. Toki jos lapsen osoite on sinun luona, voit muuttaa kauemmas.
Sä oletat että tässäkin ta
Totta kai tilanne voi olla myös toisinpäin. Kyseinen kommentoija kertoi miten tilanne oli heillä. Kauhean vaikea käydä järkevää keskustelua, kun siihen osallistuu näitä vänkääjiä joiden mielestä myös äidit voivat olla pahiksia eroissa. Kukaan ei ole puhunut sukupuolista pääpointtina. Puhutaan sitten vaikka lähivanhemmasta ja etävanhemmasta, jos se on teille jumittajille helpompaa. Kotoa muuttamalla pääsee etävanhemmaksi isä tai äiti, jos lasta ei ota mukaan. Siitä lähdetään sitten sopimaan etävanhemman tapaamisia lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset eroatte, kun on pienet lapset? Voi kai sitä lastakin vähän ajatella. Aina kaikki kuuntelee vain sydämensä ääntä ja ikinä ei ajatella lapsen parasta. Yksi koti 3-vuotiaalle ja vanhemmat kantavat vastuun tekemisistään. Teidän pitää kummankin tehdä uhrauksia lapsen vuoksi. Ei tuo ole oikein lasta kohtaan.
Komppaan edellistä. Kolmivuotiaan maailma repeilee, totta kai itkee.
Jos ap neljä vuotta sitten olette olleet miehesi kanssa niin läheisissä väleissä, että olette saaneet lapsen aikaiseksi, niin miten ette voisi pitää perhettä koossa edes lapsen kouluikään saakka? Tahdon asia, ja muutama vuosi elämästä.
Mitä pitäisi tehdä? Raportoida neuvolaan tilanteesta, pyytää niitä miettimään uudestaan suositustaan. Yhteinen neuvonpito miehen ja sinun välillä asiantuntijan läsnäollessa: mikä on tässä tilanteessa lapselle vähiten haitallista, eniten hyödyllistä. Tilannehan muuttuu koko ajan kun lapsi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin saa antaa neuvoja miten lapsen saa erotilanteessa asumaan itselleen, kun virallinen sopimus vaatii myös toisen huoltajan suostumuksen.
Lastenvalvojan luona neuvottelu, jossa käsitellään nykymallin soveltumattomuutta lapselle. Itkuisuus äidistä erotessa on normaalia. Kodin vaihto 2 vrk välein ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eroavat, vaikka täällä kuinka mitä muuta puhutaan. Mistä kukaan tietää niitä oikeita syitä? Hirveää moraalipaniikkia sanoa, että pitää olla yhdessä vaikka suhde olisi kuinka paska. Ei pidä.
Todella monta kertaa se vieraannuttaminen lähtee juuri siitä, että lapsi ei halua mennä toiselle vanhemmalle. Usein toinen vanhempi omalla käytöksellään kannustaa lasta kertomaan kuinka ei halua nähdä toista vanhempaa. Syystä tai toisesta. Jos kyseessä ei ole SELKEITÄ MERKKEJÄ pahoinpitelystä tai laiminlyönneistä, niin miksi pitää kannustaa lähtemään oikeudesta hakemaan tapaamissopimuksen muuttamista?
Hakekaa apua esim. perheneuvolasta. Siellä selkeitä käytännön apukeinoja ja keskusteluapua vanhemmille.
En lähtisi ollenkaan luottamaan sellaisen ihmisen kertomuksia, jonka mielestä koira on hyvä syy jättää isän tapaamiset välistä. Naurettavaa. Kyllä tässä on nyt muuta taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas tässä ketjussa näkee miten on tasa-arvotyöllä tekemistä Suomessa. Ei isän oikeudet toteudu tässä maassa. Ihan varmasti asiaan on joku muu ratkaisu, kuin muuttaa tapaamissopimusta.
Äidillä ei ole mitään ensimmäistä oikeutta lapseen! Eikä äiti aina päätä mikä on lapsen etu.
Ensin kokeillaan kaikki muut vaihtoehdot, perheterapia, koiran uudet järjestelyt, jne jne. Eikä heitetä lapsestaan välittävää isää rekan alle.
Kulnka moni isä jättää lapset tapaamatta, elarit maksamatta ja täällä äiti jonka lapsen isä haluaa olla lapsen elämässä etsii vastauksia vauvapalstalta, ettei tarvitsisi antaa lasta isälle!
Hyvää isänpäivää vaan teillekin vieraannuttajat!
Vieraannuttaminen my ass. On tietenkin hyvä, että isä haluaa olla lapsen elämässä, mutta ei silti millä hinnalla tahansa. Kyse on lapsen edusta ja hänen mielenterveydestään. Koira ei ole tässä ongelma, vaan se, että lapsi ahdistuu jatkuvasta maisemanvaihdosta. Isä voi tietenkin olla lapsen elämässä, mutta öiden sijaan voisi tavata lastaan muutaman tunnin ajan iltaisin viikolla ja sitten joka toinen viikonloppu 2 yötä, jotta lapsi tiedostaisi, missä hänen kiinteä KOTInsa on eikä tuntisi itseään irralliseksi heittopussiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi erota. Ei voi pakottaakaan jäämään.
Mies voisi ottaa silloin vastuun ratkaisustaan ja hyväksyä, että näkee lastaan toistaiseksi vähemmän. Lapsi tarvitsee vakautta muuttuneiden olosuhteiden jälkeen.
Joskus alussa esitetyt vaatimukset on tähdätty kuornittamaan toista vanhempaa, jotta eroaja saa hyvällä omallatunnolla kohta vetäytyä vastuusta, kun "itsehän toinen vastusti osallistumista".
Vierailija kirjoitti:
Ei vuoroviikkoile vaan vuorottelee. On neuvolan suosittelema että lapsi näkee kumpaakin vanhempaa muutaman päivän välein eikä isä suostu esimerkiksi joka toiseen viikonloppuun.
Suosituksena "nähdä", ei varmaankaan asua, tuossa iässä muutaman pvän välein vaihtuvassa kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloinen isänpäiväaloitus. Iskän on pakko olla paska ja tehdä asiat x y z å väärin koska lapsi pelkää siellä.
Niinpä voisi ajatella. Miksi lapsi sitten pelkää, pitääkö lapsi pakottaa sinne missä pelkää?
Lapsi ei pelkää isän luona todennäköisesti mitään vaan häntä ahdistaa tuo jatkuva kodin vaihto ja ahdistava tunne pelottaa, koska ei tiedä mistä se tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi erota. Ei voi pakottaakaan jäämään.
Mies voisi ottaa silloin vastuun ratkaisustaan ja hyväksyä, että näkee lastaan toistaiseksi vähemmän. Lapsi tarvitsee vakautta muuttuneiden olosuhteiden jälkeen.
Joskus alussa esitetyt vaatimukset on tähdätty kuornittamaan toista vanhempaa, jotta eroaja saa hyvällä omallatunnolla kohta vetäytyä vastuusta, kun "itsehän toinen vastusti osallistumista".
Eli jos erossa jää tarpeeksi katkeraksi, kun toinen jätti, niin lasta saa käyttää koston välineenä? Eli mitäs lähdit, lastasi et enää näe? Naurettavaa ja lapsellista! Eikä missään nimessä lapsen edun mukaista!
Kaikki sopimukset paperille ja viralliseksi. Jos eivät toteudu voi lapsen hakea vaikka poliisin kanssa. Jos lapsi oirehtii, niin aika perheneuvolaan ja asiantuntijat katsomaan mitä perheessä oikeasti tapahtuu.
Hyvää isänpäivää kaikille! Katsotaan yhdessä, että lapsenoikeudet toteutuvat ja estetään vieraannuttaminen ja huoltokiusaus. Puolin ja toisin! Kyse ei ole aikuisista vaan lapsen oikeudesta vanhempiinsa. Myös isään!
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei pelännyt koiraa aiemmin kun koira asui perheen yhteisessä kodissa. Isän luona alkanut pelko/itku/ahdistus viittaa muuhun kuin koiraan. Ehkä isä pelottelee lasta koiralla?