Mitä tehdä kun vanhemmilla vuorosysteemi ja lapsi pelkää isän luona olevaa koiraa?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tein tämän keskustelun. Ajattelin ensin, että tuskin tähän tulee yhtäkään vastausta. Nyt jos oikeasti saisin tämän systeemin muutettua jollain konstilla. 

Niin, jos itse yhytät jonkun toisen miehen, suostuisitko edes aikuisena hyppäämään kahden päivän välein kumppanin asunnossa ja aivan alvariinsa? Ei yhtään pitempää öitsimistä eikä lyhyempää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Meillä on ollut tosi työn ja tuskan takana, että saadaan edes välttämättömät kommunikoitua. Isä ei siedä mua silmissään käytännössä yhtään eikä ilmeisesti lue viestejänikään kovin hyvin, koska ei monesti ole ollut tietoinen asioista, joista ole

Ja sun mielestä tämä on äidin vika että isä on jättänyt ihan itse perheensä? Selkeä. 

Ei se ihme ole että lapsi aistii jos tilanne on  oikeasti huono ja isä on lähtenyt ja perheen hylännyt. Saisi isä kantaa vastuunsa siitä.

Meillä kans mun miehen lapset pelkäs mun koiraa kun tavattiin. Koira oli äärimmäisen kiltti, mutta lapset oli peloteltu kuoliaaksi jo aiemmin. Hetki hetkeltä ja tunti tunnilta kuitenkin toteutettiin. Ei annettu periksi. Itkut loppuivat , sitten jo silitettiin ja lopulta halittiin. Koirasta ja lapsista tuli parhaat kaverit ja nyt rakastavat kaikkia koiria ja eläimiä. Älkää antako pelolle periksi!!!!!!

Ilmeisesti ei onnistu että lapsi olisi omassa kodissaan ja vanhemmat vaihtaisivat koteja vuorotellen.  Tämä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei onnistu että lapsi olisi omassa kodissaan ja vanhemmat vaihtaisivat koteja vuorotellen.  Tämä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu.

Tämä vaatisi erittäin hyviä välejä vanhemmilla. Harvoin varmaan toimii.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tein tämän keskustelun. Ajattelin ensin, että tuskin tähän tulee yhtäkään vastausta. Nyt jos oikeasti saisin tämän systeemin muutettua jollain konstilla. 

Hanki hyvä tapaamisoikeuksiin perehtynyt juristi. Mene sovitteluun, jos ei auta, oikeuteen. Älä riko lastasi. Saat apua myös perheneuvolasta ja lastensuojelusta lapsen oireiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ei onnistu että lapsi olisi omassa kodissaan ja vanhemmat vaihtaisivat koteja vuorotellen.  Tämä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu.

Tuokin on näitä nykypäivän älyttömyyksiä. Kenellä on varaa pitää kahta kämppää, koska toinen kämppähän pitäisi olla silloin kun omaan kotiinsa ei voi mennä.

Etävanhemmalle joka toinen viikonloppu tapaamiset ja viikolla joitain iltoja - tällöin tehdään mahdollisimman vähän traumoja lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä tässä on ongelma? Äiti tietysti ottaa koiran itselleen siksi aikaa kun lapsi isällä. 

Tulee kyllä mieleen, että äiti yrittää rikkoa lapsen ja isän välejä tässä tahallaan. 

Jos yrittäisin niin silloin nimenomaan en antaisi lasta isälleen. 

Miksi et ota koiraa siksi aikaa? Eikä sulla ole oikeutta olla antamatta lasta, jos olette tehneet kirjallisen sopimuksen asiasta. Tulee poliisi ovelle siinä tapauksessa. 

Sopimuksen voi muuttaa, viimeistään käräjäoikeudessa. Isän suostumusta ei voi odotella, eikä sitä tarvitse. Aina ei vanhemmat ole yksimielisiä lapsen parhaasta. Isän pitäisi olla valmis kokeilemaan muutakin, jos nykyisessä systeemissä lapsi voi huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tein tämän keskustelun. Ajattelin ensin, että tuskin tähän tulee yhtäkään vastausta. Nyt jos oikeasti saisin tämän systeemin muutettua jollain konstilla. 

Hanki hyvä tapaamisoikeuksiin perehtynyt juristi. Mene sovitteluun, jos ei auta, oikeuteen. Älä riko lastasi. Saat apua myös perheneuvolasta ja lastensuojelusta lapsen oireiluun. 

Kyllä, ehdottoman tärkeää on nostaa esiin nyt lastensuojeluun että lapsi itkee kun joutuu isälleen.

He ovat aina ensisijassa lapsen puolella. Se on heidän velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vuoroviikkosysteemiä yleensä noin pienellä, taitaakin olla taas trollaus.

Ei ole trolli. Ei ole myöskään vuoroviikkosysteemi, vaan lapsi on aina 2 yötä kummallakin ja vaihtaa taas. 

Vielä enemmän menee sekaisin jatkuvasta kotien vaihtamisista. Saat vaan kasvatettua luonnehäiriöisen lapsen, todnäk nepsyn, joka ei pysty rauhoittumaan missään.

Nepsyksi ei kukaan muutu kasvattamalla eikä nepsyys ole luonnehäiriö. 

Miten sinä suhtaudut lapsen pelkoon? Lähdetkö siihen mukaan? Saako lapsi huomiota sinulta asiasta, erityistä kohtelua kun kertoo ettei halua mennä isälle?

Lapsi oppii nopeasti miellyttämään toista vanhempaa vaihtotilanteissa. Erityisesti jos toinen vanhempi näyttää, ettei pidä toisesta vanhemmasta. Älä vahvista lapsen pelkoa omalla käytökselläsi. 

Lastenvalvoja on arvioinut, että isä on sopiva järjestelyyn. Todella harvoin tehdään muutoksia sopimukseen muuta kuin jos toisella päihdeongelma tai muuten sopimaton vanhemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Ihan sama millaista se elämä on, vaikka olisi kaksi täydellistä kotia niin niiden välillä reissaaminen tuolla tahdilla on pienelle lapselle liikaa. Liian rasittavaa, ymmärrätkö? Lapsi ei tiedä missä HÄN asuu, mitä on tapahtunut, mikä on avioero. Lapsella on kaksi elämää joiden välistä kuilua ei hänen aivoillaan vielä ylitetä sujuvasti. Huom isä ei ole koirastakaan luopunut / luopumassa, vaikka sen lapsi on nimennyt itkun ja pahan olon syyksi. Vanhempi ei jousta, laitetaan lapsi joustamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Ok eli sinäkin asuisit vaikka vankikopissa kun tulisi perustarpeet (ruoka, suoja, uni) täytetyksi? Mitä väliä että kokisit syvää irrallisuutta ja yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Ok eli sinäkin asuisit vaikka vankikopissa kun tulisi perustarpeet (ruoka, suoja, uni) täytetyksi? Mitä väliä että kokisit syvää irrallisuutta ja yksinäisyyttä. 

Kyllä sinne vankikoppiin sopeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Kai te mammat tajuatte, että jos lapsen tapaamisesta on tehty kirjallinen sopimus esim. lastenvalvojalla, niin ei niitä voi muuttaa mielensä mukaan. 

Ja isänpäivän vinkiksi kaikille isille, vaatikaa kaikki sopimukset kirjallisena. Joko lastenvalvojalla tai sitten oikeudessa. Silloin niitä voi vaatia vahvistamaan vaikka poliisin, jos on tarve. 

 

Sopimukset voi muuttaa oikeudessa tai sovittelemalla ne uudestaan, kun perusteet hyvät. Ei ne ikuisia ole. Vanhempien tilanteet muuttuvat. AP:n tilanne on henkistä väkivaltaa toisen huoltajan toimesta - estää soitot, lapsen asioita ei saa sovittua, koirasta ei luovu vaikka lapsi itkee, ei neuvottele vaan sanelee oman sopimuksensa ja kiristää sillä. Kolmevuotiaan tilanne on huono ja menossa huonommaksi, nykyinen tapaamissopimus ei siis toimi. 

Kyllä taas tässä ketjussa näkee miten on tasa-arvotyöllä tekemistä Suomessa. Ei isän oikeudet toteudu tässä maassa. Ihan varmasti asiaan on joku muu ratkaisu, kuin muuttaa tapaamissopimusta. 

Äidillä ei ole mitään ensimmäistä oikeutta lapseen! Eikä äiti aina päätä mikä on lapsen etu. 

Ensin kokeillaan kaikki muut vaihtoehdot, perheterapia, koiran uudet järjestelyt, jne jne. Eikä heitetä lapsestaan välittävää isää rekan alle. 

Kulnka moni isä jättää lapset tapaamatta, elarit maksamatta ja täällä äiti jonka lapsen isä haluaa olla lapsen elämässä etsii vastauksia vauvapalstalta, ettei tarvitsisi antaa lasta isälle! 

Hyvää isänpäivää vaan teillekin vieraannuttajat! 

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä suhtaudut lapsen pelkoon? Lähdetkö siihen mukaan? Saako lapsi huomiota sinulta asiasta, erityistä kohtelua kun kertoo ettei halua mennä isälle?

Lapsi oppii nopeasti miellyttämään toista vanhempaa vaihtotilanteissa. Erityisesti jos toinen vanhempi näyttää, ettei pidä toisesta vanhemmasta. Älä vahvista lapsen pelkoa omalla käytökselläsi. 

Lastenvalvoja on arvioinut, että isä on sopiva järjestelyyn. Todella harvoin tehdään muutoksia sopimukseen muuta kuin jos toisella päihdeongelma tai muuten sopimaton vanhemmaksi. 

Lastenvalvojalla ei ole mitään muuta virkaa kuin vahvistaa tapaamissopimukset sekä elatusopimukset allekirjoituksellaan. Mitään lapsen etuja hän ei oikeasti valvo eikä ehdota asioita lasten edun mukaisesti. Yhtäkaikki lastensuojelu on iso vitsi. Kokouksia kokousten perään eikä mitään päätöksiä saada aikaiseksi suuntaan tai toiseen. Ollaan kovasti huolissaan, mutta ainoa mitä sovitaan on seuraavan kokouksen aikataulu. Ja niitäkin voidaan siirtää tai peruuttaa sairastapauksen tms. vuoksi. "Soitelkaa ja varatkaa uutta aikaa omatoimisesti ni kattellaan sitten" Tapaamissopimusta ei tarvitse etävanhemman noudattaa millään tavalla. Lähivanhempaa se velvoittaa jopa sakon uhalla. Jos etävanhempi ei halua tavata lasta niin ei sille asialle voi tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras. 

Meillä on ollut tosi työn ja tuskan takana, että saadaan edes välttämättömät kommunikoitua. Isä ei siedä mua silmissään käytännössä yhtään eikä ilmeisesti lue viestejänikään kovin hyvin, koska ei monesti ole ollut tietoinen asioista, joista ole

Ota asianajaja ja lähde hakemaan muutosta sopimukseen, ei mitään poliiseja tule jos lapsi ei halua mennä isälleen ja pelkää. Ja tulkoot, sitten saatte dokumentoitua syyn käyntiin, eli lapsen tilanteen. Poliisi tekee lasun. 

Iloinen isänpäiväaloitus. Iskän on pakko olla paska ja tehdä asiat x y z å väärin koska lapsi pelkää siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Iloinen isänpäiväaloitus. Iskän on pakko olla paska ja tehdä asiat x y z å väärin koska lapsi pelkää siellä. 

Missä aloituksessa näet isää dissattavan?