Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun vanhemmilla vuorosysteemi ja lapsi pelkää isän luona olevaa koiraa?
09.11.2025 |
Koira oli meidän yhteinen ennen eroa, joten tunnen sen, ja en missään nimessä usko sen esimerkiksi purreen lasta, eikä isäkään ole tällaisesta puhunut. Lapsi kuitenkin pelkää isän luokse menemistä koiran takia niin paljon, että itkee sinne menoa aina jo edeltävänä iltana. Ei pelkää muita koiria. Koira on shetlanninlammaskoira eli ei mikään isokaan.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Kyse ei ole koirasta, vaan siitä ettet ole päässyt yli erosta.
Kannattaa käydä juttelemassa jossain omista tunteista, koska sillä saralla on nyt paljon käsiteltävää. Jos et hoida itseäsi, vaikuttavat ongelmasi jossain vaiheessa lapseen. Ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa ennemmin.En ole eronnut. Omat vanhempani ovat. Itse en tee samaa omille lapsilleni.
Onpa kunnioitettavaa, tai sitten ei. Eräskin tuttavani piti kulisseista kiinni vuosikymmeniä, koska oli päättänyt ettei koskaan eroa.
Nyt lapsilla kaikenlaisia ongelmia, koska katsoivat täysin järkyttävää kotielämää vuosikausia, koska erota ei voi.
Ei sun kokemukset määritä mikä on toisten kohdalla ok. Eikä paskaan suhteeseen pidä jäädä lasten takia. Lapset siitä aikuisten itsekkyydestä kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Kyse ei ole koirasta, vaan siitä ettet ole päässyt yli erosta.
Kannattaa käydä juttelemassa jossain omista tunteista, koska sillä saralla on nyt paljon käsiteltävää. Jos et hoida itseäsi, vaikuttavat ongelmasi jossain vaiheessa lapseen. Ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa ennemmin.En ole eronnut. Omat vanhe
Eli totuus on se että ne lapset kärsii aina, eroaa tai ei eroa. Molemmat kun vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Kyse ei ole koirasta, vaan siitä ettet ole päässyt yli erosta.
Kannattaa käydä juttelemassa jossain omista tunteista, koska sillä saralla on nyt paljon käsiteltävää. Jos et hoida itseäsi, vaikuttavat ongelmasi jossain vaiheessa lapseen. Ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa ennemmin.
Suurin vale ja itsensä huijaamista on väite, että lapset sopeutuu ja ne kestää ja selviää mistä vaan.
Hyvä keino pestä kätensä omasta vastuusta vanhempana ja tehdä itsekkäitä päätöksiä minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Nythän ongelma on juuri se, että mies ei haluaisi jättää lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Nythän ongelma on juuri se, että mies ei haluaisi jättää lastaan.
Jätti perheensä muttei halua jättää lastaan. Epäloogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiasta jo retuutetaan. Ei siitä hyvä tuu. Häiriintynyt jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Nythän ongelma on juuri se, että mies ei haluaisi jättää lastaan.
Jätti perheensä muttei halua jättää lastaan. Epäloogista.
Jätti puolisonsa, ei perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Nythän ongelma on juuri se, että mies ei haluaisi jättää lastaan.
Jätti perheensä muttei halua jättää lastaan. Epäloogista.
Narsistinen vanhempi ei ymmärrä eroa itsensä ja lapsensa välillä. Lapsi on hänen jatkeensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän dissaavia kommentteja täällä kyllä. Lapsethan on hirveän sopeutuvia jos vaan perusterpeet tulee täytetyiksi. Onko siis niin että isän kanssa ette kommunikoi muuuta kuin välttämätötmät, ja että lapsestakaan ei oikein irtoa tarkempaa kuvausta että mitä pelkää? Jos se on vain se koira, ja jos pelolle ei ole mitään järkevää syytä, niin luulisi menevän aikanaan ohi. Toiselta puolen lapsi on jo hyvin pian kykenevä kertomaan paljon nykyistä laajemmin että millaista se elämä siellä isällä on, ja tästäkin voi olla apua kun mietitte mikä on lapsen paras.
Ok eli sinäkin asuisit vaikka vankikopissa kun tulisi perustarpeet (ruoka, suoja, uni) täytetyksi? Mitä väliä että kokisit syvää irrallisuutta ja yksinäisyyttä.
Olin 1-vuotiaasta asti täydet päivät perhepäivähoidossa ja mielsin senkin kodikseni. Olin siellä ajoittain myös yötä. En kärsinyt järjestelysta mielestäni mitenkään. Enkä tajua miksi äitiä tituleeraataan ensisijaiseksi hoitajaksi, josta ei saisi olla erossa, vaikka yhtä ensisijainenhan se isäkin on, kun kerran on 50/50-systeemi? -tuo jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, se nainen ottaa lapsen mukaansa tuossa tilanteessa. Tietenkin.
Eli nainen ottaa aina lapsen, oli sitten se jättäjä tai jätetty? Loogista.Yleensä näin. Nyt vasta hoksasit tän?
Ja tähän on ihan syy. Yleensä naiset kantaa vastuunsa ja hoitaa lapsensa paremmin. Äidit on äitejä eikä ne jätä lapsiaan. Kuten miehet tekee.
Nythän ongelma on juuri se, että mies ei haluaisi jättää lastaan.
Jätti perheensä muttei halua jättää lastaan. Epäloogista.
Jätti puolisonsa, ei perhettään.
Jätti naisen, joka on lapsensa äiti, muutti pois, eli jätti perheensä. Mikä tässä on niin vaikea tajuta?
Miten voit jättää puolison jättämättä sitä yhteistä kotia ja yhteistä perhettä samalla.
Et voi, kukaan ei voi. Täyttä harhaa kuvitella muuta. Perhe on 1 yksikkö.
Lapsi ei pelkää koiraa, vaan isän vaatimuksia olla samassa asunnossa koiran kanssa isän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 v vuoroviikkoilee ja sinä ihmettelet, miksi itkee?
Ei vuoroviikkoile vaan vuorottelee. On neuvolan suosittelema että lapsi näkee kumpaakin vanhempaa muutaman päivän välein eikä isä suostu esimerkiksi joka toiseen viikonloppuun. Itse pitäisin lapsen vaikka joka päivä, mutta kun en ole ainoa vanhempi. :)
Näkeminen ei ole öitsimistä. Voit vaikka viedä hänet päivävierailulle ja käydä hakemassa illansuussa pois. Sinun systeemilläsi voi tulla unihäiriöitä jo lapsuusaikana, eikä niistä sitten pääse eroon koko loppuikänään.
Ei tuo ole mikään äidin yksin päätös repiä pikkulasta kappaleiksi. Mies haluaa omistella lasta ja sosiaalitantat haluavat että isejä osallisteta
Ei pakoteta. Suomessa lapsen ei ole pakko tavata vanhempaa.
Lapsen koirapelon käsittely vaatii vanhemmilta yhteistyötä, kärsivällisyyttä ja ammattilaisen apua, jotta lapsen turvallisuus ja hyvinvointi voidaan taata. Tässä on joitain suositeltavia toimenpiteitä:
1. Avoin keskustelu ja yhteistyö vanhempien välillä
Kommunikointi: Vanhempien tulee keskustella tilanteesta rauhallisesti ja asettaa lapsen tarpeet etusijalle. On tärkeää, että molemmat vanhemmat ymmärtävät pelon olevan aito ja kunnioittavat sitä.
Yhteinen suunnitelma: Sopikaa yhteisistä pelon lievittämiseen tähtäävistä toimintatavoista ja aikatauluista.
2. Turvallisuuden takaaminen ja altistumisen asteittainen lisääminen
Ei pakottamista: Lastä ei saa koskaan pakottaa olemaan koiran lähellä tai samaan tilaan koiran kanssa, etenkään ilman valvontaa. Pakottaminen voi vain pahentaa pelkoa.
Koiran eristäminen tarvittaessa: Isän tulee varmistaa, että lapsella on koiraton, turvallinen tila, jonne hän voi vetäytyä isän luona ollessaan. Koiran voi eristää omaan huoneeseen tai ulos lapsen vierailun ajaksi, kunnes tilanne paranee.
Asteittainen totuttaminen: Totuttakaa lasta koiraan hitaasti ja lapsen ehdoilla. Voitte aloittaa puhumalla koirasta, katsomalla kuvia tai videoita koirasta, ja myöhemmin siirtyä tarkkailemaan koiraa turvallisen välimatkan tai aidan takaa.
Positiiviset kokemukset: Pyydä isää järjestämään tilanteita, joissa lapsi voi kokea jotain positiivista koiran läsnäollessa (esim. leikkiä tai syödä herkkua kauempana koirasta).
3. Ammattilaisen avun hakeminen
Koirakouluttaja tai eläinterapeutti: Ottakaa yhteyttä ammattitaitoiseen, lapsi-koira-suhteisiin perehtyneeseen koirakouluttajaan tai eläinterapeuttiin. He voivat antaa ohjeita koiran käytöksen hallintaan ja turvallisen ympäristön luomiseen.
Lapsen psykologi tai terapeutti: Jos pelko on voimakasta ja haittaa jo lapsen elämää tai isän ja lapsen suhdetta, on suositeltavaa hakea apua lapsen psykologilta tai perheterapeutilta. Terapeutti voi auttaa lasta käsittelemään pelkojaan ja antaa hänelle selviytymiskeinoja.
4. Joustavuus järjestelyissä
Väliaikaiset muutokset: Olkaa joustavia tapaamisjärjestelyissä, kunnes tilanne helpottaa. Ehkä vierailut voivat aluksi tapahtua neutraalissa paikassa tai äidin luona, jos koira ei ole siellä, tai kestää lyhyempiä aikoja.
Tapaamisoikeuden sovittelu: Jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen ja lapsi kieltäytyy menemästä isälle pelon takia, asia voidaan viedä sosiaalitoimen sovitteluun tai tuomioistuimeen, joka voi ohjata asian sovitteluun.
Tärkeintä on varmistaa, että lapsi tuntee itsensä kuulluksi ja turvalliseksi. Pelon ohittaminen tai vähätteleminen ei auta tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannepäivitys:
Ongelma on siis tosiaankin ilmeisesti ollut koira. Isä pyysi mua hakemaan koiran pois kun lapsi ei suostunut enää tulemaan samaan tilaan koiran kanssa. Ei kuulemma tiennyt syytä, mutta nyt kun koira on ollut päälle viikon verran eri paikassa lapsen kanssa niin kertoi että koira todella usein vie sekä lelut että ruoat lapsen käsistä. Lapsi ei ole enää itkeskellytkään vaihtotilanteissa, kun on tiennyt että koira viedään pois.
Mysteeri on miksei ole kieltänyt koiraa tekemästä tuota.
Vai että isä sanoo ettei koira ole purrut lasta. Oletko aivan varma?
Kyse ei todellakaan ole Apn tunteista tässä nyt vaan lapsen. Hohh hoijaa taas