Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AL: Isänpäiväkortti pois päiväkodista Näin vanhemmat reagoivat
08.11.2025 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80e1a53b-cc46-47d5-ab36-327b5bc5dc93
Kyllä on hulluus huipussaan... en ymmärrä tätä vähemmistöjen pillin mukaan hyppelemistä. Kauhee härdelli joidenkin panda-henrikkien ja mesi-mattien, ym tiuhti-viuhti-kummitusten vuoksi. Antakaa edes lapsien olla rauhassa tältä aivopesulta.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullu maailma ja vielä hullumpi suomi eräissä paikoissa. Miksi niitä lapsia rangaistaan joilla on isä ja äiti siksi ettei joillakin ole? Tuon perusteella voisi lakkauttaa kaikki juhlapyhät koska aina on erimielisiä. Todella itsekkäitä tapauksia.
Miten niin rangaistaan?
Miksi päiväkodilla olisi joku velvollisuus järjestää joku korttiaskartelu?
Jotain on askarreltava, jotta motoriset taidot kehittyy. Juhlapäivät on helppo aihe, ja joihinkin juhliin liittyy valitettavasti kortit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mun lapsellakin tämä tilanne. Minun tehrävä on ollut kasvattaa lapsi hyväksymään erilaisia tilanteita. Ei meuhkaamaan lopettamaan asioita.
Sitten varmaan älyät sen, ettei kaikkien lasten vanhemmat opeta lapsiaan niin? Ymmärrätkö? Tajuatko? Siis lapsen näkökulman? Älyätkö esimerkiksi, että joissain tapauksissa ero tai puolison kuolema on niin tuore juttu, ettei sitä ole vielä kyetty käsittelemään kunnolla, saati sitten selittämään lapselle ikötasoisesti, usein ammattilaisen ohjaamana?
Tuossa asiassa on kyse lapsen edusta, ei siitä, ettei lumihiutale äippyli vaan pahoitta
Päiväkodin mielestä voi olla.
Yritätkö sinä yksilönä ajaa päiväkodin päätöksen ohi?
Järjetöntä.
Lapsille se korttien tekeminen on tärkeää. Isätön lapsi voi tehdä kortin jollekin muulle. Ei se ole hänelle traumatisoivaa.
Olen itse kasvanut ilman isää. Isäni kuoli kun olin lapsi. Ja tein isänpäiväkortteja muiden kanssa joka vuosi koulussa. En kokenut kortin tekemistä kurjaksi. Mutta muiden lasten isien näkeminen nosti surun pintaan. Vielä teininäkin se oli pahinta. Ei mikään kortin tekeminen.
Äidille se toki voi olla kurjaa jos lapsi tekee kortin isälle jota ei ole, tai jollekin muulle henkilölle.
Jollekin lapselle se kortin tekeminen voi tietysti olla kurjaa. Mutta sen tunteen kanssa oppii elämään. Pakko on oppia.
Kaiken kieltäminen siksi, että jollekin voi tulla paha mieli, on väärä lähestymistapa ongelmiin. Miten lapset oppivat sietämään mitään, jos kaikki hyssytellään siloiseksi ja piilotellaan?
Miksi kirjoitat höpöjä? Isänpäivä tuli Suomeen 1960-luvulla, mutta sitä alettiin viettämään vakiintuneesti vasta 1970-luvulla.
Virallinen liputuspäivä isänpäivästä tuli vuonna 2019."
Olen 45, tarhassa että koulussa askarreltiin isänpäiväkortit. Mikä on ongelma? Isille ei saa tehdä kortteja mutta sateenkaarilippu varmasti heiluu näkyvillä, eikö vain?
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä.
Lapsille se korttien tekeminen on tärkeää. Isätön lapsi voi tehdä kortin jollekin muulle. Ei se ole hänelle traumatisoivaa.
Olen itse kasvanut ilman isää. Isäni kuoli kun olin lapsi. Ja tein isänpäiväkortteja muiden kanssa joka vuosi koulussa. En kokenut kortin tekemistä kurjaksi. Mutta muiden lasten isien näkeminen nosti surun pintaan. Vielä teininäkin se oli pahinta. Ei mikään kortin tekeminen.
Äidille se toki voi olla kurjaa jos lapsi tekee kortin isälle jota ei ole, tai jollekin muulle henkilölle.
Jollekin lapselle se kortin tekeminen voi tietysti olla kurjaa. Mutta sen tunteen kanssa oppii elämään. Pakko on oppia.
Kaiken kieltäminen siksi, että jollekin voi tulla paha mieli, on väärä lähestymistapa ongelmiin. Miten lapset oppivat sietämään mitään, jos kaikki hyssytellään siloiseksi ja piilotellaan?
Tuolla argumentillahan voi perustella myös mitä tahansa syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kuullut äitienpäivänä puhuttavan siitä, että perinne pitäisi lakkauttaa tai puhua jostain läheisen päivästä. Jotenkin kummasti se isänpäivänä nousee esiin, että on isättömiä lapsia, joita toki on enemmän kuin äidittömiä, mutta silti. Voi jollain olla äitikin kuollut, sen takiako muut eivät saisi askarrella päiväkodissa äitienpäiväkorttia.
Jollain oli tuolla etusivulla hyvä kommentti, jossa lesbopari olisi halunnut lakkauttaa isänpäivän, mutta äitienpäivänä olisi halunnut saada kaksi korttia. Kauhean kaksinaismoralistista minä-minä -ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä.
Lapsille se korttien tekeminen on tärkeää. Isätön lapsi voi tehdä kortin jollekin muulle. Ei se ole hänelle traumatisoivaa.
Olen itse kasvanut ilman isää. Isäni kuoli kun olin lapsi. Ja tein isänpäiväkortteja muiden kanssa joka vuosi koulussa. En kokenut kortin tekemistä kurjaksi. Mutta muiden lasten isien näkeminen nosti surun pintaan. Vielä teininäkin se oli pahinta. Ei mikään kortin tekeminen.
Äidille se toki voi olla kurjaa jos lapsi tekee kortin isälle jota ei ole, tai jollekin muulle henkilölle.
Jollekin lapselle se kortin tekeminen voi tietysti olla kurjaa. Mutta sen tunteen kanssa oppii elämään. Pakko on oppia.
Kaiken kieltäminen siksi, että jollekin voi tulla paha mieli, on väärä lähestymistapa ongelmiin. Miten lapset oppivat sietämään mitään, jos kaikki hyssytellään siloiseksi ja piilotellaan?
Tu
"Tuolla argumentillahan voi perustella myös mitä tahansa syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta. "
Kunnon uhriutuja.
Se että joku erikoistapaus koke "syrjintää" siitä että muut ihmiset elävät normaalisti ja tekevät normaaleja asioita ei ole syy lopettaa muiden tapoja&tekemisiä vaan erikoistapaus itse sopeutuu normaaliin rytmiin. Uhri-kortin aika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Ja on paljon lapsia kellä on isä kuvioissa. Miksi heitä sorretaan?
Isän malli voi olla kuka vaan läheinen, jolla on hyvä suhde lapseen. Kortin voi antaa hänelle.
Minun isäni kuoli kun olin tokalla luokalla. Kyllä se oli aina sellainen kipeä asia totta kai, ja ärsytti kun ehdotettiin että tekisin kortin isän sijaan vaikkapa papalle (joka ei ollut mitenkään läheinen). Tein sen kortin sitten kuitenkin, enkä varsinkaan koskaan ajatellut että muiden ei pitäisi minun takiani saada muistaa isää. Eihän se heidän vikansa ollut.
Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään tällaisia asioita, varsinkaan kuollutta isä kun ei koskaan voi takaisin saada. Se on kurjaa, mutta se on elämää ja kasvamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä.
Lapsille se korttien tekeminen on tärkeää. Isätön lapsi voi tehdä kortin jollekin muulle. Ei se ole hänelle traumatisoivaa.
Olen itse kasvanut ilman isää. Isäni kuoli kun olin lapsi. Ja tein isänpäiväkortteja muiden kanssa joka vuosi koulussa. En kokenut kortin tekemistä kurjaksi. Mutta muiden lasten isien näkeminen nosti surun pintaan. Vielä teininäkin se oli pahinta. Ei mikään kortin tekeminen.
Äidille se toki voi olla kurjaa jos lapsi tekee kortin isälle jota ei ole, tai jollekin muulle henkilölle.
Jollekin lapselle se kortin tekeminen voi tietysti olla kurjaa. Mutta sen tunteen kanssa oppii elämään. Pakko on oppia.
Kaiken kieltäminen siksi, että jollekin voi tulla paha mieli, on väärä lähestymistapa ongelmiin. Miten lapset oppivat sietämään mitään, jos kaikki hyssytellään sil
Se oli ihan sun oma argumentti.
Tuolla perusteella voidaan jättää osa lapsista ilman ruokaa. Siten lapset oppivat, että elämä ei ole reilua ja kaikilla ei ole ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Ja on paljon lapsia kellä on isä kuvioissa. Miksi heitä sorretaan?
Isän malli voi olla kuka vaan läheinen, jolla on hyvä suhde lapseen. Kortin voi antaa hänelle.
Sorretaan miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni lapsi on pahoittanut tästä mielensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mun lapsellakin tämä tilanne. Minun tehrävä on ollut kasvattaa lapsi hyväksymään erilaisia tilanteita. Ei meuhkaamaan lopettamaan asioita.
Sitten varmaan älyät sen, ettei kaikkien lasten vanhemmat opeta lapsiaan niin? Ymmärrätkö? Tajuatko? Siis lapsen näkökulman? Älyätkö esimerkiksi, että joissain tapauksissa ero tai puolison kuolema on niin tuore juttu, ettei sitä ole vielä kyetty käsittelemään kunnolla, saati sitten selittämään lapselle ikötasoisesti, usein ammattilaisen ohjaamana?
Tuossa asiassa on kyse lapsen edusta, ei siitä, ettei lumihiutale äippyli vaan pahoittaisi mieltänsä muiden persuvanhempien puolesta.
Mitä sä oikein sössötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Ikävää, mutta ei siitä silti koko ikäluokkaa kuulu rangaista. Kaikki ei aina mene tasan ja se on vanhemman vastuu ja velvollisuus opettaa lapselle. Kortin voi tehdä äidille, isovanhemmalle, kummille, lemmikille, viedä haudalle jne. Se EI OLE muiden lasten vika, että jonkun perheessä ei isänpäivää vietetä. Enemmistön mukaan kuuluu mennä, muut sopeutukoot tai olkoot sopeutumatta.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole kuullut äitienpäivänä puhuttavan siitä, että perinne pitäisi lakkauttaa tai puhua jostain läheisen päivästä. Jotenkin kummasti se isänpäivänä nousee esiin, että on isättömiä lapsia, joita toki on enemmän kuin äidittömiä, mutta silti. Voi jollain olla äitikin kuollut, sen takiako muut eivät saisi askarrella päiväkodissa äitienpäiväkorttia.
Jollain oli tuolla etusivulla hyvä kommentti, jossa lesbopari olisi halunnut lakkauttaa isänpäivän, mutta äitienpäivänä olisi halunnut saada kaksi korttia. Kauhean kaksinaismoralistista minä-minä -ajattelua.
Ainakin meidän luokalla oli yksi tyttö jonka vanhemmat oli kuolleet ja itki ennen äitienpäivää miten epäreilua on. Tämä tyttö oli kyllä tosi ongelmainen tapaus, oli lastensuojelun asiakas ja huoltajat ihan ongelmissa sen kanssa. Lopulta päätyi johonkin laitossijoitukseen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni kuoli kun olin tokalla luokalla. Kyllä se oli aina sellainen kipeä asia totta kai, ja ärsytti kun ehdotettiin että tekisin kortin isän sijaan vaikkapa papalle (joka ei ollut mitenkään läheinen). Tein sen kortin sitten kuitenkin, enkä varsinkaan koskaan ajatellut että muiden ei pitäisi minun takiani saada muistaa isää. Eihän se heidän vikansa ollut.
Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään tällaisia asioita, varsinkaan kuollutta isä kun ei koskaan voi takaisin saada. Se on kurjaa, mutta se on elämää ja kasvamista.
Miksi se ärsytti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä.
Lapsille se korttien tekeminen on tärkeää. Isätön lapsi voi tehdä kortin jollekin muulle. Ei se ole hänelle traumatisoivaa.
Olen itse kasvanut ilman isää. Isäni kuoli kun olin lapsi. Ja tein isänpäiväkortteja muiden kanssa joka vuosi koulussa. En kokenut kortin tekemistä kurjaksi. Mutta muiden lasten isien näkeminen nosti surun pintaan. Vielä teininäkin se oli pahinta. Ei mikään kortin tekeminen.
Äidille se toki voi olla kurjaa jos lapsi tekee kortin isälle jota ei ole, tai jollekin muulle henkilölle.
Jollekin lapselle se kortin tekeminen voi tietysti olla kurjaa. Mutta sen tunteen kanssa oppii elämään. Pakko on oppia.
Kaiken kieltäminen siksi, että jollekin voi tulla paha mieli, on väärä lähestymistapa ongelmiin. Miten lapset oppivat sietämään mitään, jos kaikki hyssytellään siloiseksi ja piilotellaan?
Tu
Ei se nyt hit to vieköön ole mitään syrjintää, että tehdään perinteinen isänpäiväkortti. Jos se on syrjintää, sitten on oltava kielletty myös autoista ja omakotitaloista puhuminen, isovanhemmat lasta hakemassa ja muut epäreiluudet. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta sellaisiin. Tai lähti kotitalo alta, miten traumaattista. Minun lapseni pahoittaa mielensä kun hänen elämässään ei ole isovanhempia ja näkee kun muita hakee mummit ja ukit. Vaadinko lopettamaan tämän käytännön? No en vaadi, sen sijaan selitän lapselleni asian ja sanon, että minuakin harmittaa, mutta näin se nyt vaan on. Ryhdistäytykää nyt aikuiset ihmiset ja lopettakaa se uhriutuminen joka pikkuasiasta. Elämässä pitää oppia kohtaamaan myös epäreiluja tunteita.
Suvaitsevat eivät taas suvaitse kun yhtenä päivänä vuodessa pitäisi sietää valtaväestön tapoja.
Alue: Aihe vapaa
Sinun mölyämisesi ei ole yhtään sen järkevämpää ja tulihan sieltä ne pakolliset persu-jankkauksetkin. Se että jonkun lapsen vanhemmat ovat eronneet tai kuolleet ei ole syy lopettaa pitkäaikaisia perinteitä ja MUIDEN kortintekoa. On aika ymmärtää ettei yksilö mene aina yhteisön ohi.