Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AL: Isänpäiväkortti pois päiväkodista Näin vanhemmat reagoivat
08.11.2025 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80e1a53b-cc46-47d5-ab36-327b5bc5dc93
Kyllä on hulluus huipussaan... en ymmärrä tätä vähemmistöjen pillin mukaan hyppelemistä. Kauhee härdelli joidenkin panda-henrikkien ja mesi-mattien, ym tiuhti-viuhti-kummitusten vuoksi. Antakaa edes lapsien olla rauhassa tältä aivopesulta.
Kommentit (105)
Olen 73v kolmen lapsen isä. Minulle on pojat soittaneet isänpäivän onnittelut ja se riittää. Tyttären pojat on tehnyt kortin ja tuoneet sen . Emme yleensä kovin juhli. Aamulla kahvit vaimon kanssa ja minä laitan. Kyllä isänpäivää on hyvä viettää ja se on tärkeä pienille lapsille varsinkin. Uimahallissa on tosi kiva huomata että isät ovat lastensa kanssa paikalla. Se lämmittää ! Hyvää isänpäivää isät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta ei saa juhlia syntymäpäiviäkään, koska kaikilla ei ole sinä päivänä syntymäpäivää. Muille tulee paha mieli ja se ei nykypäivänä sovi.
Ennen vanhaan lapset ymmärsivät, että oma vuoro tulee aikanaan. Nykylapset ei menevät rikki vanhempiensa mielestä, jos ei heti saada kaikkea. Sumu-Murmelilla ja Kataja-Marmelaadilla on siihen oikeus!
Eikä varsinkaan toivottaa kellekään hyvää nimipäivää, koska aina on joku jonka nimi ei ole nimipäiväkalenterissa ja jolle tulee siitä paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mun lapsellakin tämä tilanne. Minun tehrävä on ollut kasvattaa lapsi hyväksymään erilaisia tilanteita. Ei meuhkaamaan lopettamaan asioita.
Eli isäkanditaatteja oli pesäjoukkueen verran?
Ja se ns. homerun ykkös-kolmospesän sijasta jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni kuoli kun olin tokalla luokalla. Kyllä se oli aina sellainen kipeä asia totta kai, ja ärsytti kun ehdotettiin että tekisin kortin isän sijaan vaikkapa papalle (joka ei ollut mitenkään läheinen). Tein sen kortin sitten kuitenkin, enkä varsinkaan koskaan ajatellut että muiden ei pitäisi minun takiani saada muistaa isää. Eihän se heidän vikansa ollut.
Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään tällaisia asioita, varsinkaan kuollutta isä kun ei koskaan voi takaisin saada. Se on kurjaa, mutta se on elämää ja kasvamista.
Miksi se ärsytti?
Koska se tuntui holhoavalta ja siltä että kiinnitettiin huomiota juuri siihen itselle kipeään asiaan.
Alue: Aihe vapaa
Esikoinen teki kortin papalle tai minulle äitille. Myös eka ja toka luokalla teki lahjan minulle. Isäpuoli oli tuolloin jo kuvioissa. Jatkossa hän ja pappa saivat kortit. Ei pahoittanut mieltään.