Lue keskustelun säännöt.
AL: Isänpäiväkortti pois päiväkodista Näin vanhemmat reagoivat
08.11.2025 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/80e1a53b-cc46-47d5-ab36-327b5bc5dc93
Kyllä on hulluus huipussaan... en ymmärrä tätä vähemmistöjen pillin mukaan hyppelemistä. Kauhee härdelli joidenkin panda-henrikkien ja mesi-mattien, ym tiuhti-viuhti-kummitusten vuoksi. Antakaa edes lapsien olla rauhassa tältä aivopesulta.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Kohta ei saa juhlia syntymäpäiviäkään, koska kaikilla ei ole sinä päivänä syntymäpäivää. Muille tulee paha mieli ja se ei nykypäivänä sovi.
Ennen vanhaan lapset ymmärsivät, että oma vuoro tulee aikanaan. Nykylapset ei menevät rikki vanhempiensa mielestä, jos ei heti saada kaikkea. Sumu-Murmelilla ja Kataja-Marmelaadilla on siihen oikeus!
Eikä varsinkaan toivottaa kellekään hyvää nimipäivää, koska aina on joku jonka nimi ei ole nimipäiväkalenterissa ja jolle tulee siitä paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mun lapsellakin tämä tilanne. Minun tehrävä on ollut kasvattaa lapsi hyväksymään erilaisia tilanteita. Ei meuhkaamaan lopettamaan asioita.
Eli isäkanditaatteja oli pesäjoukkueen verran?
Ja se ns. homerun ykkös-kolmospesän sijasta jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni kuoli kun olin tokalla luokalla. Kyllä se oli aina sellainen kipeä asia totta kai, ja ärsytti kun ehdotettiin että tekisin kortin isän sijaan vaikkapa papalle (joka ei ollut mitenkään läheinen). Tein sen kortin sitten kuitenkin, enkä varsinkaan koskaan ajatellut että muiden ei pitäisi minun takiani saada muistaa isää. Eihän se heidän vikansa ollut.
Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään tällaisia asioita, varsinkaan kuollutta isä kun ei koskaan voi takaisin saada. Se on kurjaa, mutta se on elämää ja kasvamista.
Miksi se ärsytti?
Koska se tuntui holhoavalta ja siltä että kiinnitettiin huomiota juuri siihen itselle kipeään asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni kuoli kun olin tokalla luokalla. Kyllä se oli aina sellainen kipeä asia totta kai, ja ärsytti kun ehdotettiin että tekisin kortin isän sijaan vaikkapa papalle (joka ei ollut mitenkään läheinen). Tein sen kortin sitten kuitenkin, enkä varsinkaan koskaan ajatellut että muiden ei pitäisi minun takiani saada muistaa isää. Eihän se heidän vikansa ollut.
Kyllä lapsen pitää oppia käsittelemään tällaisia asioita, varsinkaan kuollutta isä kun ei koskaan voi takaisin saada. Se on kurjaa, mutta se on elämää ja kasvamista.
Miksi se ärsytti?
Koska se tuntui holhoavalta ja siltä että kiinnitettiin huomiota juuri siihen itselle kipeään asiaan.
Eipä se asia välttämättä toisille lapsillekaan mikään niin helppo asia ollut, vaikka se isä näennäisesti olisikin ollut kotona. Saattoi olla hyvinkin kipeä asia jos ei ollut mitään isäsuhdetta tai isä oli vaan joku pelottava ja etäinen raivopää.
Ne joilta vanhempi on kuollut tuskin pakotetaan tekemään korttia sille kuolleelle vanhemmalle. Mutta jos on joku lapsi jonka isäsuhde on kuollut tai sitä ei ole koskaan ollutkaan niin lasta vaan syyllistetään jos tämä ei halua tehdä isänpäiväkorttia.
Mulla ei ollut ikinä isää elämässä, joten askartelin koulussa kortin isoisälle. Hän menehtyi sairauteen kun olin vielä ala-asteella ja siitäkin selvisin ilman että olisin alkanut vaatimaan ettei kukaan saa askarrella isänpäiväkorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juttu jo vuodelta 2017:
"Isänpäivä laventui monessa helsinkiläisessä päiväkodissa läheisten päiväksi Isänpäivää ei olla romuttamassa, Helsinki vakuuttaa
Varhaiskasvatusjohtajan Satu Järvenkallaksen mukaan isänpäivää ei haluta romuttaa.
Marraskuun toisena sunnuntaina vietettävä isänpäivä on monissa helsinkiläisissä päiväkodeissa laventunut läheisten päiväksi.
Ilmiö ei ole uusi, mutta se on yleistymään päin. Iltalehti kertoi torstaina Yliskylän ja Kulosaaren päiväkotien läheisten päivästä."
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000005433761.html
Kortin voi tehdä myös kotona. Tai päiväkodissa voi ohjeistaa että lapsi saa tehdä kortin sille aikuiselle joka on hänelle tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tärkeän ihmisen päivä ei voisi olla omana päivänään isänpäivän ja äitien päivän rinnalla? Ei isänpäivää voi perua sen takia, että kaikilla ei ole isää.
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mitä sitten?Väitän että vielä enemmän on lapsia, joilla on ihan hyvä isäsuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänpäivän poistaminen kalenterista olisi ihan ok, mutta äitienpäivään ei tule puuttua. Kaikilla lapsilla on äiti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoin kerran erään lesboparin tubea. He halusivat isänpäiväsn kortista luovuttavan, mutta halusivat, että äippäpäivänä saa tehdä kaksi korttia🤔
Tämä nyt on jo naurettavuuden huippu.
Itseäni lapsena ärsytti askarrella isänpäivä kortteja. Isä lähtenyt jo vauvana muualle, ei olla oltu tekemisissä. Ukit kuollut. Tein kortit ja heitin roskiin.
Ja selvisit silti hengissä ja ilman suurempia traumoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa mennä liian pitkälle setan mielistely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voi olla ennen juhlapäiviä askarteluja, jolloin voi tehdä vaikka kortin itselle tärkeälle ihmiselle, on se kuka hyvänsä: isä, äiti, mummu, pappa....Miksi näistä vielä nillitetään?
Ja jos se kortti isälle on niin tärkeä, eikö sen voi tehdä kotona? Miksi päiväkodin tai koulun pitää olla tuotantotoimisto näille?
Kuinka monella on samanlainen askarteluarsenaali kotona mitä kouluilla ja päiväkodeilla on? Tulee kalliiksi ostaa yhden kortin takia kaikki kartongista lähtien.
Eikö kaikilla ole kotona kynä ja paperia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Ihan hyvä, että on olemassa normi siitä, että lapset tietävät kuka isä on.
Jotta lapset, jotka ovat saaneet alkunsa luovutetuista sukusoluista, tuntisivat itsensä huonommiksi?
Lapsen alkuun saattaminen esim.itsellisenä naisena on oma valinta ja se on kyllä jo hyvä etukäteen miettiä, miten tämän isättömyyden lapselleen selittää parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni lapsi on pahoittanut tästä mielensä?
En usko että kovin moni lapsi. Lähinnä vanhemmat ovat pahoittaneet mieltään. Varmaan ovat niitä vieraannuttaja äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon lapsia joiden isä on kuollut tai poistunut kokonaan lapsen elämästä.
Ja sellaisia, jotka eivät tiedä, kuka isä on.
Mun lapsellakin tämä tilanne. Minun tehrävä on ollut kasvattaa lapsi hyväksymään erilaisia tilanteita. Ei meuhkaamaan lopettamaan asioita.
Sitten varmaan älyät sen, ettei kaikkien lasten vanhemmat opeta lapsiaan niin? Ymmärrätkö? Tajuatko? Siis lapsen näkökulman? Älyätkö esimerkiksi, että joissain tapauksissa ero tai puolison kuolema on niin tuore juttu, ettei sitä ole vielä kyetty käsittelemään kunnolla, saati sitten selittämään lapselle ikötasoisesti, usein ammattilaisen ohjaamana?
Tuossa asiassa on kyse lapsen edusta, ei siitä, ettei lumihiutale äippyli vaan pahoittaisi mieltänsä muiden persuvanhempien puolesta.
Tämmöisessä tapauksessa olisi lapsen edun mukaista, että hän saisi tuota tilannetta käsitellä sitten siellä päiväkodissa tai koulussa, aikuisen ammattilaisen tukemana, jos ei kerran kotona siihen kyetä.
Jos esimerkiksi isä on vasta kuollut, niin ei se ikävä katoa sillä, että lakaistaan isänpäivä maton alle. Lapsi joutuu joka päivä kohtaamaan sen faktan, että hänellä ei enää ole isää, vaikka "kaikilla muilla" on ja on äärimmäisen tärkeää, että lapsen kanssa käsitellään niitä negatiivisia tunteita, mitä se isän menetys aiheuttaa.
Olen 50v isä.
Tyttäret tehneet aina isänpäiväkortit päiväkodissa, koulussa tai kotona. Nykyään ostavat jonkun "huumorikortin" ja jonkun pienen lahjan.
Itse tapasin isääni joka toinen viikonloppu lapsena. Kortit tehtiin ja vietiin joskus.
Miksi tästä tehdään ongelma?
Mietin eikö olisi voinut sitten tehdä Tärkeän ihmisen kortin? Vai oliko pohjimmainen syy korttien poistumiseen joku muu?
Tein lapsena noita isänpäiväkortteja vaikkei minullakaan oikein isä ollut läsnä, mutta sitä suuremmalla syyllä tuollaiseen tärkeän ihmisen päivään ei olisi ollut ketään tulijaa, äidin piti ihan käydä töissä.
On synnyttäjän päivä ja tärkeän ihmisen päivä
2x äitienpäivä
Olen 73v kolmen lapsen isä. Minulle on pojat soittaneet isänpäivän onnittelut ja se riittää. Tyttären pojat on tehnyt kortin ja tuoneet sen . Emme yleensä kovin juhli. Aamulla kahvit vaimon kanssa ja minä laitan. Kyllä isänpäivää on hyvä viettää ja se on tärkeä pienille lapsille varsinkin. Uimahallissa on tosi kiva huomata että isät ovat lastensa kanssa paikalla. Se lämmittää ! Hyvää isänpäivää isät!