Muilla sellaista kokemusta että oma vanhempi olisi pitänyt sinua jollain tapaa mitättömänä aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen voin vielä lisätä tähän että tämä ko. vanhempi oli väkivaltainen minua kohtaan kun olin lapsi. Oli myös toista vanhempaani kohtaan. Voiko tämä vaikuttaa jotenkin? Ymmärtäisin jos minä olisin se joka ei halua pitää yhteyttä, mutta tässä tapauksessa se on väkivaltainen vanhempi.

Ja siis ehkä parempi näin. Silti oudoksuttaa kun kuulen serkuilta asioita vanhemmastani mitä en tiennyt ja hekin vähän ihmeissään että miten en tiedä mitään. T. Ap

No tämähän on tavallaan myös väkivaltaa, että mitätöi omaa lastaan. Anna hänen olla ja ole onnellinen, että hän ei yritä änkeä elämääsi.

Niin kyllä se kaikesta huolimatta tuntuu pahalta ja ihmetyttää. En vaan ymmärrä miksi toimii kuten toimii. Joskus olen miettinyt et häpeääkö sitä miten on kohdellut minua lapsena? Saa näyttää viattomalta ja harmittomalta muiden sukulaisten silmissä. Ehkäpä. T. Ap

Oletko se pärjäävä lapsi? Muut vieneet energian ja ajatellaan että sinä kyllä pärjäät?

Vierailija kirjoitti:

Oletko se pärjäävä lapsi? Muut vieneet energian ja ajatellaan että sinä kyllä pärjäät?

Joo kyllä olen. On ollut pakko pärjätä. Mitään tukiverkkoja ei ole ollut koskaan aikuisiällä perheen/suvun puolelta. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen voin vielä lisätä tähän että tämä ko. vanhempi oli väkivaltainen minua kohtaan kun olin lapsi. Oli myös toista vanhempaani kohtaan. Voiko tämä vaikuttaa jotenkin? Ymmärtäisin jos minä olisin se joka ei halua pitää yhteyttä, mutta tässä tapauksessa se on väkivaltainen vanhempi.

Ja siis ehkä parempi näin. Silti oudoksuttaa kun kuulen serkuilta asioita vanhemmastani mitä en tiennyt ja hekin vähän ihmeissään että miten en tiedä mitään. T. Ap

No tämähän on tavallaan myös väkivaltaa, että mitätöi omaa lastaan. Anna hänen olla ja ole onnellinen, että hän ei yritä änkeä elämääsi.

 

Niin kyllä se kaikesta huolimatta tuntuu pahalta ja ihmetyttää. En vaan ymmärrä miksi toimii kuten toimii. Joskus olen miettinyt et häpeääkö sitä miten on kohdellut minua lapsena? Saa näyttää viattomalta ja harmittomalta muiden sukulaisten silmissä. Ehkäpä. T. Ap

Voi olla. Ja vienyt ne vähäiset perinnötkin.

Ymmärrän, että tuntuu pahalta. Tietysti tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sen voin vielä lisätä tähän että tämä ko. vanhempi oli väkivaltainen minua kohtaan kun olin lapsi. Oli myös toista vanhempaani kohtaan. Voiko tämä vaikuttaa jotenkin? Ymmärtäisin jos minä olisin se joka ei halua pitää yhteyttä, mutta tässä tapauksessa se on väkivaltainen vanhempi.

Ja siis ehkä parempi näin. Silti oudoksuttaa kun kuulen serkuilta asioita vanhemmastani mitä en tiennyt ja hekin vähän ihmeissään että miten en tiedä mitään. T. Ap

No tämähän on tavallaan myös väkivaltaa, että mitätöi omaa lastaan. Anna hänen olla ja ole onnellinen, että hän ei yritä änkeä elämääsi.

 

Niin kyllä se kaikesta huolimatta tuntuu pahalta ja ihmetyttää. En vaan ymmärrä miksi toimii kuten toimii. Joskus ol

 

Niin kyllä. Ja rehellisesti en edes miettinyt koko perintöasiaa kun se oli ajankohtainen. Mutta kun alkaa kaikkia juttuja miettimään, niin enpä tiedä. Kyllähän se tietyn viestin antaa. En kyllä itse omia lapsiani kohtelisi noin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se pärjäävä lapsi? Muut vieneet energian ja ajatellaan että sinä kyllä pärjäät?

Joo kyllä olen. On ollut pakko pärjätä. Mitään tukiverkkoja ei ole ollut koskaan aikuisiällä perheen/suvun puolelta. T. Ap

Jotku vanhemmat käyttäytyvät tosiaan niin, että pärjäävä jätetään joka tuntuu oudolta. Ole onnellinen, elämä kyllä kantaa! Tietysti  olisi arvokasta jos voisit kertoa tunteistasi, eikö?

Nyt esim myynyt toisen vanhempani omaisuutta, jotain juttuja joita itsekin olisin mielelläni ottanut muistoksi. Teki tämän täysin kysymättä. Ironista on se että serkulleni lahjoitti yhden taiteilijan tekemän taulun, jonka toinen vanhempani oli ostanut. Ei noin varmaan oikeasti saisi edes tehdä. Mutta miten tuohon nyt voisi puuttua? Eikö ole kysymys rahallisesta arvosta, vaan tunnearvosta ja koen sen loukkaavana ettei mielipidettäni ole koskaan kysytty mihinkään. Eipä sillä tosiaan varmasti ole vanhemmalle mitään merkitystä. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se pärjäävä lapsi? Muut vieneet energian ja ajatellaan että sinä kyllä pärjäät?

Joo kyllä olen. On ollut pakko pärjätä. Mitään tukiverkkoja ei ole ollut koskaan aikuisiällä perheen/suvun puolelta. T. Ap

Jotku vanhemmat käyttäytyvät tosiaan niin, että pärjäävä jätetään joka tuntuu oudolta. Ole onnellinen, elämä kyllä kantaa! Tietysti  olisi arvokasta jos voisit kertoa tunteistasi, eikö?

Onko tämä todella joku yleinen ilmiö? Mikäköhän siinä on taustalla? Kun niin oudolta vaan tuntuu kaikin puolin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on siitä outoja, että he ovat mielellään tekemisissä mukavien ihmisten kanssa, eivät niiden, jotka ovat jatkuvasti kokemassa asioita ja syyttämässä siitä muita.

On ihan normaalia, että pääsyn terveystietoihin saa joku sellainen läheinen, johon voi luottaa. Koko ajan vanhempansa tekemisiä ruotivan lapsen kanssa ei kannata olla missään tekemisissä, jos haluaa elää hyvää elämää.

Lapsellahan pitää olla aina mukavaa. Nyt itse aikuisena olen ymmärtänyt olevan aikuisia joista jotkut jopa aikuisia jotka eivät ole koskaan oikeasti täysin aikuistuneet. Se näkyy juuri hyvin tässä ettei mitään vaikeita tai edes oikeaa asiaa haluta käsitellä vaan halutaan elää lapsuuteen kuuluvassa huolettomuudessa. Toinen ilmenemismuoto on sitten ylenpalttinen huolehtiminen ja joka asian pelkääminen. Aikuisuuteen kuuluu kyky elää tasapainoista elämää vaikka aikuinen ei koskaan ole enää huoleton kuten lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt esim myynyt toisen vanhempani omaisuutta, jotain juttuja joita itsekin olisin mielelläni ottanut muistoksi. Teki tämän täysin kysymättä. Ironista on se että serkulleni lahjoitti yhden taiteilijan tekemän taulun, jonka toinen vanhempani oli ostanut. Ei noin varmaan oikeasti saisi edes tehdä. Mutta miten tuohon nyt voisi puuttua? Eikö ole kysymys rahallisesta arvosta, vaan tunnearvosta ja koen sen loukkaavana ettei mielipidettäni ole koskaan kysytty mihinkään. Eipä sillä tosiaan varmasti ole vanhemmalle mitään merkitystä. T. Ap

Miten voisi puuttua? No, puuttumalla. Soita hänelle ja kerro mitä asiasta ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko se pärjäävä lapsi? Muut vieneet energian ja ajatellaan että sinä kyllä pärjäät?

Joo kyllä olen. On ollut pakko pärjätä. Mitään tukiverkkoja ei ole ollut koskaan aikuisiällä perheen/suvun puolelta. T. Ap

Jotku vanhemmat käyttäytyvät tosiaan niin, että pärjäävä jätetään joka tuntuu oudolta. Ole onnellinen, elämä kyllä kantaa! Tietysti  olisi arvokasta jos voisit kertoa tunteistasi, eikö?

Onko tämä todella joku yleinen ilmiö? Mikäköhän siinä on taustalla? Kun niin oudolta vaan tuntuu kaikin puolin. T. Ap

Puhut serkuista, onko sisaruksia. Itse olen  sisarussarjassa huomannut, että erityisesti äiti tunnetasolla ehkä tahtomattaan arvotti meitä lapsia eri tavalla. Yksi sisaruksistani syntyi heti hartaasti odotetun  veljemme jälkeen ja se ehkä vaikutti äidin suhtautumiseen. Surullusta, äitimme ei halunnut asioista puhua😢

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän äitiäsi hyvin. Sinä syyttelet, utelet, vaadit ja vähättelet. Miksi kanssasi pitäisi olla tekemisissä?

Onko tämä hyvä ketju sinulle? Tuleeko hyvä olo?

Ketä kiinnostaa

Ehkä aika jättää vanhempi omaan elämäänsä ja arvoonsa. Eikä suostua myöhemmin (syyllistetyksi) orjaksi, kun kukaan muu ei enää vaivaudu.

Taas hyppäsi idiootit sylkemään. Kiitos ap. tärkeän asian otit esille. Tsemppiä😊

Se pelaa valtapelejä, koska se on narsistinen kusipää. Sellaisia jotkut on.