Vihaan työpaikkojen moottoriturpia jotka eivät koskaan osaa olla hiljaa

Milleen olet yrittänyt päästä jatkamaan töitä, esim. "nyt täytyy keskittyä, jatketaan vaikka myöhemmin"? Jos heitä on kaksi, niin voidaan ohjata vaivihkaa toistensa seuraan. Sehän on sitten kiva, kun homma loksahtaa kohdalleen.

Sama! Ämmät rääkyy keskenään "menyt ollaan tämmöisiä moottoriturpia" kikatikikati hohotiho!

🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Milleen olet yrittänyt päästä jatkamaan töitä, esim. "nyt täytyy keskittyä, jatketaan vaikka myöhemmin"? Jos heitä on kaksi, niin voidaan ohjata vaivihkaa toistensa seuraan. Sehän on sitten kiva, kun homma loksahtaa kohdalleen.

Vastaan heidän jutteluun korkeintaan kahdella sanalla "joo, ei, niin, näin on", ja tauolla esitän näpytteleväni kännykkää taukoamatta. Vaikka nämä ihmiset näkevät minun keskittyvän kännykkääni niin he pälpättävät taukoamatta minulle. Aiemmin ruokatauko oli lepohetki. Nykyisin se on helvetillinen kokemus koska minun täytyy keskustella puoli tuntia taukoamatta jostain säästä tai muusta epäkiinnostavasta aiheesta.

Parempi olla hiljaa ja näyttää typerykseltä, kuin avata suunsa ja tuoda se julki kaikille...

Nuorena olin kateellinen työpaikan vitsiniekoille ja naistennaurattajille.

Enää en jaksaisi niitä paskanjauhajia viikkoakaan.

Etenin urallani tuotekehitykseen ja kun kerran kahvipöydässä muistelin vanhaa, kivaa työporukkaa, kollega naurahti, että tuskin enää viihtyisit niiden kavereiden seurassa.

No, työskentelin hetken eräässä projektissa, jossa olin vanhan tuotantotiimin kanssa ja asia valkeni minulle oitis.

Harmaantuvia kavereita, joiden jutut olivat kuin yläasteikäisillä...

Itseä suututtaa kun mun työpiste sattuu sijaitsemaan sillä reitillä jota pitkin tämmöinen pälättäjä aina menee työpisteelleen ja lähtee pois töistä. Aina siinä vähän vaille viisi kun haluaisi jo itsekin lopetella hommia ja lähteä kotiin, tämä tulee sieltä ja jää patsastelemaan ja seiskoskelemaan ja puhumaan kaikkea turhaa siihen mun työpisteen äärelle.. hitto kun meinaa joskus suoni räjähtää päässä, että pitääkö mun sun juttujen vuoksi jäädä ylitöihin vai? Miksei vain voi kävellä ovesta ulos suoraan, edes joskus? Sama homma töihin tulleessa, siihen jäädään patsastelemaan.

Ja sama tapahtuu myös pitkin työpäivää - ja aina työt keskeytyy. Kahvitauot vielä päälle. Joskus se tulee jonkun muka tärkeän asian varjolla ja jää sitten pölöttämään omia asioitaan sen asian päälle joka oli käsitelty 10 sekunnissa.

Olen miettinyt, että mitä väärää olen tehnyt että mut on tuomittu tämmöiseen työpaikkaan.

Jokin diagnoosi varmaan semmoisilla, eivät kykene olemaan hiljaa.

Pahimpia ovat he, jotka eivät millään tajua, että politiikka ja uskonto eivät kuulu työpaikalle.

Sitä sitten tungetaan jossain näennäisenpiilotetussa muodossa, kun asiasta on jo huomautettu. 

Poikkeuksena puoluetyö ja kirkkokunnat, siellä ihan jees.

On kiva kun on puheliaita työkavereita, mutta kun jutut on päivästä toiseen luokkaa -mun mies-mun lapset-mun äiti-isä-kumminserkunkaima- niin ei kiinnosta jutut kauaa. Onneksi on joulu ohi, ei tarvi kuunnella niiden stressiä jouluvalmisteluista. En tiedä onko miten yleistä luetella töissä mitä ukko kulta ja koko suku on antanut joululahjaksi.

Näitä kutsutaan aikavarkaiksi.

Mä sanon aina, nonii jatketaas töitä niin tulee tehdyksi. Pari kertaa kun noin sanoo niin loppuu lätinät.

Vierailija kirjoitti:

Jokin diagnoosi varmaan semmoisilla, eivät kykene olemaan hiljaa.

Sisäinen tyhjyys. He kokevat etteivät ole olemassa jos eivät mölyä koko ajan. Mölyän, siis olen.

Meilläkin on töissä näitä ja heillä on aina sama puheenaihe: he itse!!

Vuodesta toiseen juttua pelkästä heistä itsestään, heidän lapsista ja miehestä ja omakehua miten mahtava hän itse on. Mistä tahansa me muut puhutaankin niin nämä kääntää puheen aina heihin itseensä. Ihan käsittämätöntä miten ovat sokeutuneet omalle narsismilleen. Onneksi kahvikupin voi siirtää omaan työhuoneeseen ja kännykästä voi katsoa vaikka leffaa kahvitauon ajan.

Vierailija kirjoitti:

Jokin diagnoosi varmaan semmoisilla, eivät kykene olemaan hiljaa.

Ap:lläkin saattaa olla joku diagnoosi.

Tämän vuoksi olen etätöissä enkä koskaan palaa enää perinteiseen toimistotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on töissä näitä ja heillä on aina sama puheenaihe: he itse!!

Vuodesta toiseen juttua pelkästä heistä itsestään, heidän lapsista ja miehestä ja omakehua miten mahtava hän itse on. Mistä tahansa me muut puhutaankin niin nämä kääntää puheen aina heihin itseensä. Ihan käsittämätöntä miten ovat sokeutuneet omalle narsismilleen. Onneksi kahvikupin voi siirtää omaan työhuoneeseen ja kännykästä voi katsoa vaikka leffaa kahvitauon ajan.

Sinulla on paljon kiinnostavia erilaisia puheenaiheita? Kiellettyjä aiheita ovat siis perhe, puoliso ja lapset?

Tauot on taukoja. Vain tyhmät ei sitä ymmärrä. Ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään kotielämä. Itse en puhu asioistani mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on töissä näitä ja heillä on aina sama puheenaihe: he itse!!

Vuodesta toiseen juttua pelkästä heistä itsestään, heidän lapsista ja miehestä ja omakehua miten mahtava hän itse on. Mistä tahansa me muut puhutaankin niin nämä kääntää puheen aina heihin itseensä. Ihan käsittämätöntä miten ovat sokeutuneet omalle narsismilleen. Onneksi kahvikupin voi siirtää omaan työhuoneeseen ja kännykästä voi katsoa vaikka leffaa kahvitauon ajan.

Kumpa olisikin iso toimisto jossa näitä voisi paeta johonkin, mutta pienessä toimistossa kuten minulla..

Tunnistan tyypin, meilläkin on sellainen, lähes kuusikymppinen mies. Aloittaa jutut niin kaukaa, että kestää kauan päästä asiaan. Sanoo kaiken kolmeen kertaan. Kaikki on väärin ja huonosti, samoja juttuja kerrataan viikosta toiseen. Nytkin saatiin monta kertaa juurta jaksain kuulla, mitä jouluruokia ja mistä heille hankitaan.

Kohteliaisuuttani ole jäänyt kahvihuoneeseen kuuntelemaan, toinen jalka jo lähtövalmiina. Aina ei jaksais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on töissä näitä ja heillä on aina sama puheenaihe: he itse!!

Vuodesta toiseen juttua pelkästä heistä itsestään, heidän lapsista ja miehestä ja omakehua miten mahtava hän itse on. Mistä tahansa me muut puhutaankin niin nämä kääntää puheen aina heihin itseensä. Ihan käsittämätöntä miten ovat sokeutuneet omalle narsismilleen. Onneksi kahvikupin voi siirtää omaan työhuoneeseen ja kännykästä voi katsoa vaikka leffaa kahvitauon ajan.

Sinulla on paljon kiinnostavia erilaisia puheenaiheita? Kiellettyjä aiheita ovat siis perhe, puoliso ja lapset?

Ei toki kiellettyjä, mutta meillä muillakin voisi olla joskus asiaa, ei ole kohteliasta huutaa omia kotiasioita toisten puheen päälle. Aina. Heidän. Kotiasioita. Vai heidän.

Ei ikinä kenenkään muun. Meillä muilla on yleismaailmallisenmat aiheet kuten vaikka jouluruuat, ostoksilla käynti tmv niin nämä kääntää sen joka kerta itseensä mä niin tykkään rosollista, teen sen mun äidin ohjeella näin ja näin ja meidän Veetikin sano noin ja näin ja blaaaaah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on töissä näitä ja heillä on aina sama puheenaihe: he itse!!

Vuodesta toiseen juttua pelkästä heistä itsestään, heidän lapsista ja miehestä ja omakehua miten mahtava hän itse on. Mistä tahansa me muut puhutaankin niin nämä kääntää puheen aina heihin itseensä. Ihan käsittämätöntä miten ovat sokeutuneet omalle narsismilleen. Onneksi kahvikupin voi siirtää omaan työhuoneeseen ja kännykästä voi katsoa vaikka leffaa kahvitauon ajan.

Kumpa olisikin iso toimisto jossa näitä voisi paeta johonkin, mutta pienessä toimistossa kuten minulla..

Kumpa?

Kum olisi iso toimisto....

Opettele edes suomea kirjoittamaan oikein.

Kun tarinaniskijäksi itseään mainostava mies kertoo saman jutun kolmatta kertaa sanasta sanaan samanlaisena, (vain yleisö vaihtuu välillä), alkaa oksennus kohota suuhun.