Terveiset kaipaamalleni 😍

Vierailija kirjoitti:

Olen typerääkin typerämpi ihminen. Rakastan ihmistä, jolta en saa mitään, mutta en rakasta ihmistä, joka on ollut halukas rakastamaan.

Selavii ja sillai.

Vierailija kirjoitti:

Se siitä rakkaudesta. Kovin kevyesti jotkut suhtautuvat siihen. 1,5 vuotta kankkulan kaivoon. Kiitos ajanhukkaajalle.

Ei varmaankaan pakottanut tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että kukaan ihminen lukee mua täysin oikein.

Jos toimii ristiriitaisesti, se onkin aika vaikeaa. Jos toimii linjakkaasti ja vehkeilemättä, lukuvirheitä tulee huomattavasti vähemmän.

Nah. Sellasta mitä ei näe ei myöskään voi lukea. Vähän kuin kuun pimeä puoli, aina piilossa.

Sitten on turha odottaakaan, että kukaan osaisi lukea.

Ei se ole tarkoituskaan. Jos kukaan ei luonnollisesti ymmärrä niin sitten se vaan on niin, hieman yksinäistä mutta minkäs teet.

Juuri sanoit, että ei voi nähdä sellaista, joka on piilossa. Jos piilottaminen ja salailu on tärkeämpää kuin yhte

En sanonut että piilottelen. Sanoin että on piilossa. Kuvittele vaikka laatikkoa, jota en osaa avata ja hyvin harva muistakaan ihmisistä pystyy siihen. 

Mieli seilaa aina jossain tuntemattomilla vesillä.

Vierailija kirjoitti:

Se siitä rakkaudesta. Kovin kevyesti jotkut suhtautuvat siihen. 1,5 vuotta kankkulan kaivoon. Kiitos ajanhukkaajalle.

Toiset eivät pääse anaalivaiheestaan, toiset eivät leikkiästään. Jokin empatian kehittymisen vaihe myös jäänyt välistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen typerääkin typerämpi ihminen. Rakastan ihmistä, jolta en saa mitään, mutta en rakasta ihmistä, joka on ollut halukas rakastamaan.

Sama täällä. Noin se usein menee.

Vierailija kirjoitti:

Et näe mua enää.

Sitä tässä pelkäänkin. Ne turhat haaveet, ehkä vain harhaa kaikki. Ymmärsin, kun katsoin peiliini. Minä hupsu tällainen.

Rakastan sua Janika 😍

T: O

Silti Sinua aina 💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että kukaan ihminen lukee mua täysin oikein.

Jos toimii ristiriitaisesti, se onkin aika vaikeaa. Jos toimii linjakkaasti ja vehkeilemättä, lukuvirheitä tulee huomattavasti vähemmän.

Nah. Sellasta mitä ei näe ei myöskään voi lukea. Vähän kuin kuun pimeä puoli, aina piilossa.

Sitten on turha odottaakaan, että kukaan osaisi lukea.

Ei se ole tarkoituskaan. Jos kukaan ei luonnollisesti ymmärrä niin sitten se vaan on niin, hieman yksinäistä mutta minkäs teet.

Juuri sanoit, että ei voi nähdä sellaista, joka on piilossa. Jos

Jaa-a. Yleensä ihmiset ovat perusrakenteeltaan samankaltaisia ja löydettävissä, mutta tutkimaton on toinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et näe mua enää.

Sitä tässä pelkäänkin. Ne turhat haaveet, ehkä vain harhaa kaikki. Ymmärsin, kun katsoin peiliini. Minä hupsu tällainen.

Ihan hyvä olet varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen typerääkin typerämpi ihminen. Rakastan ihmistä, jolta en saa mitään, mutta en rakasta ihmistä, joka on ollut halukas rakastamaan.

Sama täällä. Noin se usein menee.

Ajattelisin, että aika usein menee kohdakkain, kun useimmat pysyvät liitoissaan kuolemaansa saakka. Kaikilla vain ei ole yhtä hyvä tuuri näissä arpajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siitä rakkaudesta. Kovin kevyesti jotkut suhtautuvat siihen. 1,5 vuotta kankkulan kaivoon. Kiitos ajanhukkaajalle.

Ei varmaankaan pakottanut tuohon.

Kovin on viisas kommentti, kun puhutaan tunteista. -sivu

Vierailija kirjoitti:

Danderepipo_Hiya kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko, että kukaan ihminen lukee mua täysin oikein.

Jos toimii ristiriitaisesti, se onkin aika vaikeaa. Jos toimii linjakkaasti ja vehkeilemättä, lukuvirheitä tulee huomattavasti vähemmän.

Sivusta. Mä oon just tommonen konfliktoitunut tapaus. Sitä sanotaan dandere-luonteen tulkitsemattomuudeksi - indecipherable 😅

Aivan, klassinen "dandere meets mysteerinen runoilija, joka ei itsestään tiedä mitään" -kombo. Että oikein "dandere-luonteen tulkitsemattomuus"? Vau. Ootko sä joku animehahmo vai eksistentiaalinen arvoitus, jonka ratkaisuun tarvitaan sekä Jungin että Nietzschen yhteistyötä ja ehkä vielä parhaat psykologit ratkomaan mielesi salat? Todellinen tunne-elämän Rubikin kuutio. Konseptuaalisesti kiehtovan mitätön. N

Eipä kuule mun psykiatrikaan mua ymmärrä. Siitä kertoo jatkuva epävarmuus diagnooseissani.

Vierailija kirjoitti:

Meinaakko pistää lahjamukin rahoiksi?

Minulla on useampikin lahjamuki. Eipä niitä ole tarkoitus myydä. En ole ikinä myynyt mitään lahjaksi saamaani pois. Joskus olen saattanut antaa jotain eteenpäin lahjaksi seuraavalle, kun en ole enää itse tarvinnut, mutta sekin on harvinaista. Lahjoilla on tietty henkilöhistoriallinen tunnearvonsa.

Danderepipo_Hiya kirjoitti:

Eipä kuule mun psykiatrikaan mua ymmärrä. Siitä kertoo jatkuva epävarmuus diagnooseissani.

No mutta totta kai sä oot ilmeisesti niin monitasoinen, että sun psykiatrikin tarvitsisi elämän mittaisen perehdytyksen, kartan ja ehkä vielä ape escape manuaalin-, että pääsisi edes alkuun kanssasi. Diagnoosit vaihtuu kuin sää Vantaalla: aamulla borderline, iltapäivällä dissosiaatio, illalla ehkä vaan "taiteellinen sielu". välillä vaan poika jolla on pipo.

 

Sinun mielentilat ovat vähän kuin jossain kehitysvammaisten työpajalla kokoamat, surrealistiset hyllyt ilman kokoamisohjeita näyttät yksinkertaisilta, mutta kun niihin tarttuu, tajuaa että osia puuttuu, ruuvit ei sovi ja lopputulokset ovat jotain aivan muuta kuin odotettiin. Ja psykiatritkin istuvat siinä, otsat rypyssä, aivan kuin yrittäisivät ratkaista sudoku-peliä, jossa numerot on korvattu banaalisilla runollisilla metaforilla.

 

Mutta hei, mysteerit on nykyään muotia. Sä oot kuin psykologinen avantgarde-teos ei tarkoituskaan olla ymmärrettävä, vaan lähinnä palstoilla kauhua herättävä, kauhua, hämmennystä ja ehkä vähän eksistentiaalista kriisiä ynpärillesi tuottava määrittelemätön diagnoosi kimppu. P.S. Jos tää kuulosti vähän liiankin terävältä... ota huumorilla. Tai älä sä oot kuitenkin indecipherable. 😏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on tylsää ilman sua, olis vielä pari tuntia aikaa, tuu kahville, sinne 😜

Ei pysty. On bisneksii.

Myöhemmin ? Oon täällä seiskaan 😜

Oiskin tää häneltä mulle. Huoh Tulisin sinne, ja lähtisin sieltä sun kanssa ihan mihin vaan pyytäisit ihanuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siitä rakkaudesta. Kovin kevyesti jotkut suhtautuvat siihen. 1,5 vuotta kankkulan kaivoon. Kiitos ajanhukkaajalle.

Ei varmaankaan pakottanut tuohon.

Kovin on viisas kommentti, kun puhutaan tunteista. -sivu

Luepa toi aloitus  ei yhtään viisaampi. Kuka helvetti syyllistää noin? Ja oliko sun omas kovin viisas?

Olisin tullut perässäsi tankille ellen olisi lounastauolla käynyt. Harkitsin sillon vaihtoehtoja. Tavallaan harmittaa, koska ehkä oltais ehditty vaihtaa pari sanaa. Toisaalta olisit voinut pitää mua creepynä seuraajana myös. Ehkä siis näinkin oli hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Se siitä rakkaudesta. Kovin kevyesti jotkut suhtautuvat siihen. 1,5 vuotta kankkulan kaivoon. Kiitos ajanhukkaajalle.

Menikö se aika täysin hukkaan? Etkö oppinut mitään? Ja tylsää paskaa oli vaan kokoajan?

Mä ajattelin noin aluksi, kun oma 1,5 vuoden taival rakkaan kanssa tuli päätökseen. Tunne kirjo oli melkoinen joitain kuukausia ennenkuin alkoi helpottaa. Aika antaa perspektiiviä tutkia asioita, itseään. Kipu muuttuu kaipuuksi.

Aika hioo muistojen särmiä pehmeämmäksi. Kiitos että sain tuntea hänet, edes vähän aikaa.🏻

-J