Voiko työnarkomaani rakastaa puolisoaan?

Ei todellakaan. Seurasin vierestä toisen osapuolen kuolemaan asti. Työnarkomaani haukkui puolisoaan kuoleman jälkeen vuosikaudet.

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Työnarkomaani rakastaa vain itseään.

Työnarkomaani ei ole vanhempi.

Varmaan vähän sama kuin alkoholisteilla. Voi,  mutta se riippuvuus on ykkönen niin kauan kun se hallitsee elämää. Ihmissuhteet tulee vasta sen jälkeen. 

Tunteeko kukaan toipunutta työnarkomaania? Siitä taidetaan toipua harvemmin kuin muista riippuvuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko kukaan toipunutta työnarkomaania? Siitä taidetaan toipua harvemmin kuin muista riippuvuuksista.

Jatkuu, kunnes tulee seniiliys tms. stoppi, että työn tekeminen mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Tunteeko kukaan toipunutta työnarkomaania? Siitä taidetaan toipua harvemmin kuin muista riippuvuuksista.

Kuolevat työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan?

Tuota minäkin pelkään. Puolisolla "ei ole aikaa" itsestään huolehtimiseen ja elintavat ja yöunet ovat ihan hirveät. Mutta ihan normaali työ kyseessä, kun ainakin kerran viikossa pitää koneella tehdä jotain yön yli ja aamulla heti perään toimistolle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Työlle jää enemmän aikaa, kun joku hoitaa puolet (tai enemmän) kotitöistä ja ruokahuollosta.

Hän rakastaa  työtään. Todella moni mies on homososiaalinen eli kaveriporukat ja työporukat sekä raha eli valta ovat paljon tärkeämpiä kuin perhe, puolison tai lasten hyvintointi. Narsistien tapauksissa voiton vievät lapset, sillä ovat eniten narsistisen vanhemma kaltaisia. Mutta nämäkin haluavat yleensä maailmaan lisää itseään, eli kun pääsevät edellisestä kumppanista eroon, alkaa uuden jahtaaminen

Verrattuna oikeaan rakkaussuhteeseen, missä kumppani on tärkein ja tästä pidetään huolta, eikä tätä käytetä oman itsen monistuskappaleena tai muuten hyväksi

En usko, että työnarkomaani eroaa sen enempää muista riippuvaisista. Mitä pahempi riippuvuus, sen vähemmän elämään mahtuu yhtään mitään muuta. Siinä voi olla vaikka puoliso ja lapset vieressä, mutta heidänkin kanssaan ollessa riippuvaisen aivot ovat riippuvuuden kohteen luona.

Voi rakastaa. Työnarkomaani korvaa usein työllä muut harrastukset ja sosiaalisen elämän. Tällöin parisuhteelle jää saman verran aikaa kuin muissakin parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi rakastaa. Työnarkomaani korvaa usein työllä muut harrastukset ja sosiaalisen elämän. Tällöin parisuhteelle jää saman verran aikaa kuin muissakin parisuhteissa.

Ehkä siinä suhteen alkuvaiheessa. Parin vuoden jälkeen suhde on jo varma ja kumppani ei enää kiinnosta niin paljon. Sitten on vaan kiva, kun iltamyöhällä on valot päällä kotiin tullessa, ja jos oikein hyvin käy, ruoka valmiina ja siisti koti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan?

Ne harvat hetket, kun hän malttaa irtautua töistä, ovat ihania. Puoliso on parhaimmillaan hauska, huomioonottava ja välittävä. Näitä hetkiä on vuosi vuodelta vähemmän. Meillä on lapsia ja ihan kevyin perustein en lähde. Kuka on yllättynyt, että olen myös työnarkomaanin tytär...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan?

Ne harvat hetket, kun hän malttaa irtautua töistä, ovat ihania. Puoliso on parhaimmillaan hauska, huomioonottava ja välittävä. Näitä hetkiä on vuosi vuodelta vähemmän. Meillä on lapsia ja ihan kevyin perustein en lähde. Kuka on yllättynyt, että olen myös työnarkomaanin tytär...

No olen yllättynyt. Luulisi, että ois kiertänyt tuollaisen miehen, jos kotoa on jo kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan?

Ne harvat hetket, kun hän malttaa irtautua töistä, ovat ihania. Puoliso on parhaimmillaan hauska, huomioonottava ja välittävä. Näitä hetkiä on vuosi vuodelta vähemmän. Meillä on lapsia ja ihan kevyin perustein en lähde. Kuka on yllättynyt, että olen myös työnarkomaanin tytär...

Ei kukaan. Täällä toinen. Kävin juuri tänään terapiassa tälläisen työnarkomaanin jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työnarkomaanin kanssa parisuhteessa jo yli 15 vuotta, ja usein mietin samaa. Että miksi tuo edes haluaa olla suhteessa, kun se työ on kuitenkin aina ykkönen eikä koskaan tehdä mitään yhdessä.

Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan?

Ne harvat hetket, kun hän malttaa irtautua töistä, ovat ihania. Puoliso on parhaimmillaan hauska, huomioonottava ja välittävä. Näitä hetkiä on vuosi vuodelta vähemmän. Meillä on lapsia ja ihan kevyin perustein en lähde. Kuka on yllättynyt, että olen myös työnarkomaanin tytär...

No olen yllättynyt. Luulisi, että ois kiertänyt tuollaisen miehen, jos kotoa on jo kokemusta. 

Ei välttämättä. Työnarkomaanit ovat "kunnollisia" ja lähes väistämättä menestyivät työssään. Sitä ei välttämättä osaa kyseenalaistaa, jos on siihen lapsesta asti tottunut. Vähän pehmeämmin etenevä puoliso voi tuntua turvattomalta kun ei ole alfa.

Eli työhullu pitää vain hyväksyä sellaisenaan tai erota? Onko joku päättänyt, että tämä on ihan ok ja yhteistä aikaa ei ole? Oletko oikeasti asian kanssa sujut? Tuntuu, että eronneita tai eroa pohtivia on paljon.