Ei kavereita aikuisella
Tuntuu, että olen maailman ainoa kaveriton aikuinen ihminen. En siis soittele tai viestittele kenenkään muun kuin puolisoni tai vanhempieni kanssa. Puoliso viihtyy kotona niin hyvin, etten juuri koskaan käy missään, jos en lähde yksin. Parisuhde on viime vuosina ollut vähän huonolla tolalla, ja olen miettinyt, että olisin eron tullessa ihan totaalisen yksin. Olen nelikymppinen nainen. Kaikki vanhat kaverit on vain vuosien saatossa jääneet pois, eikä työkavereissakaan ole sellaista, jonka kanssa oltaisiin samalla aaltopituudella. Suurimman osan ajasta asia ei niin häiritse, mutta välillä tuntuu todella yksinäiseltä.
Kommentit (4)
Olen 50 v nainen
Puoliso on, ei vanhempia, ei sisaruksia,
Ei kavereita myöskään.
Samoin jäisin "tyhjän päälle" ellei olisi puolisoa, ja hänen sukua.
Sama juttu reilu 45 v miehellä . Täytyisi alkaa vissiin juomaan viinaa, että saisi kavereita .
Perheen ulkopuolelta ei tule ikinä keneltäkään viestiä tai soittoa.
Se kun hoitaa asiansa, käy töissä. Vapa-ajat liikkuu,on kotona. Harrastaa ulkona oloa, luonnossa liikkumista. Saa olla yksin.
Ja ei lähesty naisetkaan.
Saa olla rauhassa.
Juominen varmaan muuttaisi tilanteen
Muuta ulkomaille johonkin sosiaaliseen kulttuuriin. Suomessa vaikea löytää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu reilu 45 v miehellä . Täytyisi alkaa vissiin juomaan viinaa, että saisi kavereita .
Perheen ulkopuolelta ei tule ikinä keneltäkään viestiä tai soittoa.
Se kun hoitaa asiansa, käy töissä. Vapa-ajat liikkuu,on kotona. Harrastaa ulkona oloa, luonnossa liikkumista. Saa olla yksin.
Ja ei lähesty naisetkaan.
Saa olla rauhassa.
Juominen varmaan muuttaisi tilanteen
Et oo sitten ajatellut itse lähestyä niitä naisia? Prinsessasyndrooma miehellä on turn off.
Yksinäisyys on Suomessa epidemia. Eri ikäiset, erilaisissa elämäntilanteissa olevat yksilöt ovat yksinäisiä. Meitä on paljon.
Sinulla on asiat vielä aika hyvin. On perhettä ja puolisokin. Kaikilla ei ole niitäkään.