Milloin tajusitte, että suuri osa ihmisistä on melko yksinkertaisia?
On väistämätön tosiasia, että noin puolet kansasta asettuu älykkyydeltään keskiarvon alapuolelle. Olen huomannut, että keskimääräistä älykkäämmät käyttävät yleensä vähemmän somea ja keskimääräistä vähemmän älykkäät usein merkittävän paljon. Tästä seuraa somessa esiintyvää ala-arvoista öyhötystä ja väärinymmärrysten aiheuttamaa asioiden kärjistymistä. Olen menettänyt toivoni - tästä ei enää ole suuntaa ylöspäin.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt sen aina. Tilanne on vain pahentunut.
Tiesithän, että suurimmalla osalla ihmisistä on ajatusharha, jolla kuvittelevat, että juuri he ovat keskivertoa älykkäämpiä.
Tiedän olevani keskivertoa älykkäämpi.
Dunning-Krugerisi on vahva.
Jos on saanut koulussa kymppejä ja kirjoittanut laudatureja, opiskellut haastavalle alalle ja menestyy työssään, voiko mielestäsi tietää olevansa keskivertoa älykkäämpi? Jos vielä saa Mensan testeissä selvästi keskivertoa paremmat tulokset, voiko jo tietää melko varmasti?
Vasta ajokortin saatuani. Liikenteessä näkee paljon niin idioottimaista omaa ajattelua, että yksinkertaisia täytyy olla paljon. Kapasiteetiltaan tyhmäkin voi elää fiksusti esimerkiksi noudattamalla liikennesääntöjä, joita vihmerämmät ovat suunnitelleet.
Asiakaspalvelutyö ja some ovat auttaneet tehokkaasti näkemään sen, että älykkyys todellakin jakautuu väestössä normaalijakauman mukaisesti. Vielä nuorena ajattelin, että suurin osa ihmisistä on vähintään yhtä älykkäitä kuin itse ja lähipiirini olemme. En vain ollut silloin juuri ollenkaan tekemisissä vähemmän älykkään kansanosan kanssa.
Silloin kun tapasin sinut, olet melko yksinkertainen.
Lapsena tajusin kun katselin aikuisten touhuja.
Eikä ole mieli matkalla muuttunut. Joka maassa sama juttu. Imbesillit vallassa.
Taisin olla kymmenen. Yritin selittää opettajalle, ettei viittaaminen kerro mitään oppilaan tietotasosta, vaan persoonallisuudesta.
Kun kerran otit esille sosiaalisen median niin puhutaan siitä.
Silloin kun sosiaalinen media lähti muuttumaan radikaalisti nykyiseen muotoonsa, aloin tuntea jonkinlaista epätoivoa siitä mihin suuntaan maailma on menossa. Aiemmin "sosiaalinen media" oli muotoa blogit, foorumit ja ehkä IRC-Galleria. Facebook oli minusta jo huono idea. Vaikka oma tavoite on ehkä vain kerätä sinne omat tutut ja kaverit koska on kiva saada tykkäyksiä omiin kuulumispostauksiin, siinä tulee paljastaneeksi älyttömästi tietoa itsestään. Moni huoletta kirjoittelee työpaikkansa ja syntymäpäivänsä ja kaverilistaan lisätään sukulaisia ja lähipiiri. Todella mehukasta dataa. Tai sitten insta jonne laitetaan kuvia itsestä, kavereista, paikoista joissa on ollut ja paikoista joissa on juuri nyt. Varsinkin jos profiili ei edes ole yksityinen, siinäpä kivat stalkkausmahdollisuudet. Snapchat taas ilmeisesti seuraa missä olet koko ajan ja kaverit voivat katsoa sinua kartalta. Ja tästä ihmiset tykkäävät??
Mutta jos ei, varsinkin nuorena ihmisenä, halunnut näihin palveluihin liittyä, jäi hyvin helposti muiden kelkasta. Näiden palveluiden myötä tekstailu ja henkilökohtainen yhteydenpito jäi tosi vähäiseksi tai kokonaan pois kun kaikki voi lukea kaiken facesta. Ei vain viitsi tekstata jollekin yksittäiselle tyypille joka ei siellä ole. Ja tuosta kaikesta alkoi jyrkkä alamäki. Ihmisiä ei kiinnosta oma, eikä muiden yksityisyys. Jos otetaan yhdessä porukalla kuvia, ne täytyy postailla nettiin. Kuvan muilta ihmisiltä ei kysytä haluavatko siellä olla. Kaikki postataan koska "mitäs salattavaa mulla nyt on". Jotenkin ymmärrys tällaisista asioista kuin yksityisyys, teknologia, internet, sosiaalinen media, datan kerääminen ja yhtiöiden toimintavat (yhdessä) on olematon. Tai ymmärrys siitä miten kammottavaa voi olla että kaikesta tekemisistäsi ja sanomisistasi on jossain logi. Jos tämän hetken yhteiskunta on oikeudenmukainen, mitä jos huomenna se ei ole? Mitä jos joku aiemmin sanomasi muuttuu huomenna laittomaksi? Ääriesimerkki kenties, mutta pienempää kiusaakin on riittämiin.
Ihmiset menivät niin laumana mukaan tähän kaikkeen että muistan jopa nähneeni juttuja siitä kuinka facebookin liittymätön ihminen voi olla jonkinlainen sosiopaatti. Ihminen on todellakin laumaeläin ja laumasta poikkeaminen nähdään epäilyttävänä.
En tiedä koska ensi kerran ajattelin että ihmiset ovat aika yksinkertaisia, mutta tuolloin viimeistään aloin ajatella että laumasieluisia he ainakin ovat, ja liian usein eivät viitsi ajatella asioita kovin syvästi vaikka syytä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Mun äo on 144 ja mulla on jatkuvasti tyhmä olo kun on niin hirveästi asioita joita en ymmärrä.
Haluutko jakaa pari ongelmaa mitä et ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Jo ihan polvenkorkuisena. Kuuntelin vanhojen ihmisten puheita ja ihmettelin, että miten voi olla noin tyhmä, vaikka on jo vanhus.
Millasia puheita niillä oli muistqisitko jonkun esimerkin?
Syykuun alussa vuonna 1981 Nurmijärven Klaukkalassa, Viirimarketin parkkialueella.
Jopa tähän keskusteluun on vastannut ihmisiä, jotka kirjoituksensa perusteella vaikuttavat yksinkertaisilta. Ihan pelkkä kirjoitustaitokin kertoo jotain ihmisen älykkyydestä, jutuista puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena tajusin kun katselin aikuisten touhuja.
Eikä ole mieli matkalla muuttunut. Joka maassa sama juttu. Imbesillit vallassa.
Poliitikkoja katsellessa huomaa. Asiantuntijat voivat varoittaa heitä vaikka mistä, yhtä hyvin voisivat pyyhkiä niihin varoituksiin peräröörinsä. Poliitikkoja ei kiinnosta, täytyy päästä paskomaan kaikki ihan vaan omaa ylemmyydentuntoaan.
Tai toimitusjohtajat. He rakastavat kaikkea pöhinää, viis siitä mihin se johtaa. Kovaan ääneen julistetaan että tekoäly korvaa nyt puolet työntekijöistä ja vasta näiden potkujen jälkeen suvaitaan huomata että tekoäly ei osaa yhtään mitään ilman jatkuvaa valvontaa ja virheiden korjausta. Sitten itketään takaisin työntekijöitä jotka sen koko yhtiön rakensivat.
Ja miksi toimarit rakastavat pöhinäsanoja? No koska myös osakkeenomistajat ovat pääosin samanlaisia imbesillejä. Tekoäly kuulostaa modernilta joten sitä on saatava lisää, joka paikkaan, viis siitä onko siinä järkeä tai tuottaako se oikeasti mitään. Annetaan mieluummin potkuja jotta vauva saa voittoa NYT. Viis siitä vaikka se huonontaa yhtiön tulosta taas ensi vuonna, annetaan sitten vain lisää potkuja taas. Mitäpä jostain asiakastyytyväisyydestä ja pitkäjänteisestä suunnittelusta. Mitäpä niillä lojaaleilla asiakkailla, onhan meillä tekoäly.
Usein se oikea tekoäly ovat nämä rikkaat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset. Heidät voisi korvata tekoälyllä ja oltaisiin varmaan paremmassa tilanteessa. Sitä ehkä miettii että jos nämä ovat johdossa, millainen onkaan keskivertoihminen. Mutta valtaan ei yleensä pääse tehokkain tai älykkäin ihminen vaan häikäilemättömin ja psykopaatein, eniten oikeasta ihmisten elämästä erkaantunut yksilö. Siksi johtajilta ei irtoa juuri muuta kuin jatkuvaa aivopierua: eivät he osaa samaistua normaaliin ihmiseen, eli myöskään asiakkaisiinsa. Siksi he luulevat että asiakas innostuu kun työntekijät saavat potkuja jotta vastedes asiakkaita palvelee joku surkeasti kasaankyhätty chättibotti.
Tajusin sen siirtyessäni työelämään. Olin silloin 19 vuotias ja aika naiivi tyttönen. Olihan se tavallaan järkytyskin.
Vierailija kirjoitti:
Jo ihan polvenkorkuisena. Kuuntelin vanhojen ihmisten puheita ja ihmettelin, että miten voi olla noin tyhmä, vaikka on jo vanhus.
Itse asiassa sama juttu. Pappani oli lehdestä lukenut satelliiteista. Ilmeisesti lehdessä ei asiaa ollut mainittu, koska sanoi niiden lentäbän ainakin kilometrin korkeudessa. Päättelin jo tuolloin n. 6 tai 7 vuotiaana juuri koulun aloittaneena, että pysyäkseen radallaan niiden täytyy kyllä kiertää paljon korkeammalla. Osasin lukea, ja luinkin paljon jo ennen koulua.
Pappa ei muuten pitänyt yhtään, kun korjasin hänelle asiaa. Silloin hoksasin, että meissä on eroja...
Some on tuonut typeryyden silmille. Kaikki keskinkertainen ja pikkusievä tuodaan ylpeästi julki. Enkä edes jaksa mainita varsinaista typeryyttä, ilkeilyå ja perseilyä.
Ala-asteella. Moni puolituttu aikuinen ei pysynyt mukana kun vitsailin ja pitivät siksi sitten minua outona 😀 Kotonani ja suvussani arvostetaan hyvää yleissivistystä. Varmaan siksi opettajat pitivät minusta, vaikka olinkin melko alisuorittaja kouluaikoina, keskinkertainen oppilas.
Pikkuhiljaa, kun on välillä törmännyt oikeasti fiksuihin ja pohdiskeleviin ihmisiin. Hyvä keino selvittää ihmisen yksinkertaisuus on seurata, että pyöriikö hänen keskustelunaiheet muiden ihmisten ja heidän asioidensa juoruilun ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuhiljaa, kun on välillä törmännyt oikeasti fiksuihin ja pohdiskeleviin ihmisiin. Hyvä keino selvittää ihmisen yksinkertaisuus on seurata, että pyöriikö hänen keskustelunaiheet muiden ihmisten ja heidän asioidensa juoruilun ympärillä.
"Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tiennyt sen aina. Tilanne on vain pahentunut.
Tiesithän, että suurimmalla osalla ihmisistä on ajatusharha, jolla kuvittelevat, että juuri he ovat keskivertoa älykkäämpiä.
Tiedän olevani keskivertoa älykkäämpi.
Dunning-Krugerisi on vahva.
Jos on saanut koulussa kymppejä ja kirjoittanut laudatureja, opiskellut haastavalle alalle ja menestyy työssään, voiko mielestäsi tietää olevansa keskivertoa älykkäämpi? Jos vielä saa Mensan testeissä selvästi keskivertoa paremmat tulokset, voiko jo tietää melko varmasti?
Älykkäälle se ei ois haastava ala, tuossa se ydin. taviksille haastavaa...
Se on jännä, miten yksinkertaiset ihmiset tuovat yksinkertaisuutensa esille ymmärtämättä ollenkaan itse olevansa yksinkertaisia.