Miksi siitä puhutaan niin vähän kuinka paljon elintaso

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan miten 80 -luvulla duunari pystyi elättämään perheen ja oli omakotitalot ja mökit. Mutta eipä ollut samoja menoja. Ei juurikaan matkailtu muuta kuin ehkä ylempi keskiluokka. Ei ollut nettiä, kännyköitä, tietokoneita, joten niihin ei mennyt rahaakaan. Ei ollut suoratoistoja, robloxeja, minecraftejä, joihin lapsiperheellä palaa rahaa. Vaatteita oli muutama vaateparsi, hyvä jos yhdet tai kahdet farkut per tyyppi. Ei ollut harrastuksia monellakaan. Joku ylemmän keskiluokan lapsi kävi musiikkiopistoa ja siinä ne oli. Ruoka oli kotiruokaa, aika vaatimatonta. Perunaa ja kastiketta pääosin, ehkä makaroonilaatikkoa. Ei käyty mäkkäreissä. Eikä ne mökitkään kummoisia olleet. Ei ollut juoksevaa vettä, ei sisävessaa ja hyvä jos sähköt oli, usein ei ollut. 

Tuo viimeinen lause vesitti juttusi täysin. Taatusti oli 80-lu

Haluaako sitä tänäpäivänäkään moni mökille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja yksinhuoltajaäidit nukkuivat olkkarissa. Nykyään pitää näillekin olla omat makkarit, asumistuella tietysti.

Minä nukuin vielä vuosi sitten olkkarissa että lapsi sai oman huoneen. Ja se järjestely oli melkein kymmenen vuoden ajan meillä. Ei ollut rahaa maksaa suuremmasta asunnosta vuokraa, koska en ole saanut mitään tukia vaan maksoin vuokrani omista ansiotuloistani. Minua kyllä sapettaa nämä jutut, että joku asuu leveästi asumistuella. 

Sama täällä sapettaa nämä oletukset, mitä kaikki muka tekee nykyään. Itse maksan myös palkallani yh perheen menot. Asuminen pk alueella vie ison osan tuloista, kun on useampi  jo lähes täysi-ikäinen lapsi, vaikka nukun olohuoneessa. Eikä todellakaan käydä ulkomailla, syödä ravintolassa, woltata ym. Tylsästi syödään perunaa ja makaronia kotona. Ostetaan vaatteet pääosin kirppareilta, jos saadaan. Välillä joutuu kyllä hakemaan varsinkin pojalle myös kaupasta, kun ei käytettyä löydy. Puhelimet on kaikilla, mutta nekin on hankittu käytettynä. Maksullisia harrastuksia ei todellakaan ole varaa maksella. Toki ei paljon "ahdinko" näy, kun ei yleensä myöskään valiteta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan miten 80 -luvulla duunari pystyi elättämään perheen ja oli omakotitalot ja mökit. Mutta eipä ollut samoja menoja. Ei juurikaan matkailtu muuta kuin ehkä ylempi keskiluokka. Ei ollut nettiä, kännyköitä, tietokoneita, joten niihin ei mennyt rahaakaan. Ei ollut suoratoistoja, robloxeja, minecraftejä, joihin lapsiperheellä palaa rahaa. Vaatteita oli muutama vaateparsi, hyvä jos yhdet tai kahdet farkut per tyyppi. Ei ollut harrastuksia monellakaan. Joku ylemmän keskiluokan lapsi kävi musiikkiopistoa ja siinä ne oli. Ruoka oli kotiruokaa, aika vaatimatonta. Perunaa ja kastiketta pääosin, ehkä makaroonilaatikkoa. Ei käyty mäkkäreissä. Eikä ne mökitkään kummoisia olleet. Ei ollut juoksevaa vettä, ei sisävessaa ja hyvä jos sähköt oli, usein ei ollut. 

Tuo viimeinen lause vesitti juttusi täysin. Taatusti oli 80-luvulla kaikilla sähkö, useimmilla myös juokseva ve

Meillä ei ollut 80-luvulla sisävessaa, eikä juoksevaa vettä, ellei juosten kannettuja ämpäreitä lasketa sellaisiksi. Tiedän myös taloja, joissa ei tuolloin ollut sähköjä, eikä ollut vielä 2000-luvullakaan.

Vierailija kirjoitti:

joo jo ysärin alussa 386 40Mb kovalevyllä maksoi semmoiset 36000 markkaa samaan aikaan kun keskipalkka oli jotain 12000 markkaa kuussa.

Mahtoiko olla noin kallista? Itse ostin 1995 pentium-prosessorilla varustetun uuden tietokoneen 4000 markalla. Muistelen että 1992 paikkeilla keskimääräinen tietokone olisi maksanut noin 10-11.000 mk.

Niinpä. Omassa lapsuudessa 90-luvulla meillä oli varaa vain yhteen telkkariin, vaikka meitä oli neljä. Nettiyhteyteen oli varaa vasta 2000-luvun puolella. Ruoka oli aina jotain makaronilaatikkoa ja oli luksusta, jos joskus tilattiin pizzaa. Nyt aikuisena mulla on kaksi telkkaria, nopea nettiyhteys ja wolttaan useamman kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan miten 80 -luvulla duunari pystyi elättämään perheen ja oli omakotitalot ja mökit. Mutta eipä ollut samoja menoja. Ei juurikaan matkailtu muuta kuin ehkä ylempi keskiluokka. Ei ollut nettiä, kännyköitä, tietokoneita, joten niihin ei mennyt rahaakaan. Ei ollut suoratoistoja, robloxeja, minecraftejä, joihin lapsiperheellä palaa rahaa. Vaatteita oli muutama vaateparsi, hyvä jos yhdet tai kahdet farkut per tyyppi. Ei ollut harrastuksia monellakaan. Joku ylemmän keskiluokan lapsi kävi musiikkiopistoa ja siinä ne oli. Ruoka oli kotiruokaa, aika vaatimatonta. Perunaa ja kastiketta pääosin, ehkä makaroonilaatikkoa. Ei käyty mäkkäreissä. Eikä ne mökitkään kummoisia olleet. Ei ollut juoksevaa vettä, ei sisävessaa ja hyvä jos sähköt oli, usein ei ollut. 

Tuo viimeinen lause vesitti juttusi täysin. Taatusti oli 80-luvulla kaikilla sähkö, useimmilla myös juokseva ve

80-luvulla kyllä käytiin jo hampurilaisravintoloissa. Monilla oli sähköt. Einesruokiakin syötiin jo 70-luvulla, vaikka valikoima oli suppea. Muistan ainakin einesmaksalaatikon ja einesvispipuuron.

Vierailija kirjoitti:

joo jo ysärin alussa 386 40Mb kovalevyllä maksoi semmoiset 36000 markkaa samaan aikaan kun keskipalkka oli jotain 12000 markkaa kuussa.

Näin oli. Härpäkkeistä sai maksaa maltaita suhteessa palkkaan. Asunnotkin olivat järkyttävissä hinnoissa ja sitten tuli lama ja valtava määrä ihmisiä jäi työttömiksi suuri velkamäärä harteillaan. Itsemurhat olivat tapissaan ja poliitikot syyttivät kansalaisia holtittomasta menosta Purran tapaan ja leikkasivat Suomen henkihieveriin, josta vieläkin osa suomalaisista kärsii kun ei ole enää mahdollista sosiaaliseen nousuun. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessani 90-luvulla oli kyllä parempi elintaso kuin mitä nyt. Vanhemmilla oli hyvät työt, ihan hyvät palkat, kiva asunto missä tilaa, iso kylppäri poreammeineen, lapsille omat huoneet, tehtiin reissuja huvipuistoihin, elämyspuistoihin ja sellaisiin lastenkohteisiin. Saatiin myös harrastaa mitä haluttiin, harrastin taitoluistelua, kävin pianotunneilla ja ratsastustunneilla, en tosin samaan aikaan. Lapsille hankittiin aina tarvittaessa asianmukaiset ja hyvät vaatteet ja esimerkiksi liikuntavälineet. Perheen kanssa tehdyt lomamatkat ulkomaille toi kivaa vaihtelua arkeen. Meillä oli myös kesäpaikka saaristossa.

Kun mietin omaa elintasoani nyt kolmekymppisenä, niin elintasoni ei ole lähellekään tuota. Palkasta jää vähän säästöön, mutta omistusasunnosta turha haaveillakaan, koska työllisyys epävarmaa.

Sama. Olen 91- syntynyt ja kyllä oli elintaso tuolloin korkeampi. Vanhempani hankkivat ensimmäisen omistusasuntonsa noin 25 vuotiaana ja siirtyivät parin vuoden välein isompaan. Siitä huolimatta, että ensimmäinen lapsi syntyi silloin 25v aikoihin ja toinen 5 vuotta myöhemmin. Matkustimme lapsuudessani kaksi kertaa vuodessa (kerran etelään, toinen kerta "lappiin") ja kun olin vähän vanhempi, meille tuli myös hevonen. Kotiin tuli ties mitä tilauslehtiä, joita emme välttämättä edes lukeneet. Kaksi autoa löytyi pihasta, ruokakaupassa ei tarvinnut pihtailla. Yms. Yms. 

Aika harvalla nykyään on enää tuollaista. Itse olen miehen kanssa samalla tavalla keskiluokkaisia palkan suhteen mutta ei me todellakaan matkustella, rahat menee aika perusmuotoiseen elämiseen. Ensimmäisen asuntonsa mies hankki 32 vuotiaana (hänen vanhemmat sponssasivat puolet), minä 33 vuotiaana (yhdessä miehen kanssa), vaikka molemmat oli lapsettomia. Jonkun verran palkasta jää sentään säästöön että voi laittaa sijoituksiin mutta ei jäisi, jos harrastaisin matkustamista, dokaamista tai tupakointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se elintaso (ja samalla vaatimustaso) noussut. Itsekin tulee välillä käytettyä "helppouspalveluita" kun niitä on saatavilla. Lentomatkailu on ihan kansanhuvia eikä mikään kerran elämässä -juttu. Kaikenlaista kulutustavaraa on kaapit väärällään ja lisää pitää saada, uusinta elektroniikkaa, kledjuja, kosmetiikkaa tai vaikka sisustustyynyjä. Asunto- ja autokaupoilla korostuu myös monilla. Juuri työuran alussa olevat vetää heti lainat tappiin että saadaan kiva skandinaavinen koti "oikealta" alueelta ja siihen velka-Volvo kylkeen. Eikä siinä, jokainen hassaa rahojaan mihin haluaa, mutta aika groteskia samaan aikaan valittaa ettei ole mihinkään varaa. Ihme käsitys, että rahat ja resurssit pitäisi riittää ihan mihin vain mitä sielu nyt keksiikään tänään haluta.

Juuri näin ja jo opiskelijat haluavat itselleen juuri rempatun tai uuden oman pienen asunnon, jonka sisustusta esitellä instassa ja tiktokissa. Minä olen 45-vuotias, ja opiskeluaikoinani 2000-luvun alussa vielä tosi moni asui solukämpässä, eikä tosiaan ollut mitään hienoja kalusteita tai iittalan astioita viinilaseineen. 

Luin ihan vastikään YLEn jutun opiskelijasta, jolla parikymmentä tuhatta opintolainaa. Kuulemma ensimmäisinä opintovuosinaan nosti lainaa sijoittamiseen mutta nyt menee jo ihan perus elämiseen. Kun luin juttua en yhtään ihmettele - opintolainoineen sekä -tukineen hänen kulut 1400 e/kk! Hänellä oli oma auto (kulut n. 300e /kk) ja ruokaankin meni ehkä 350 e/kk. Asumiseen reilu 400e, mikä on sinänsä ihan kohtuullinen. Sen lisäksi vakuutuksia yms. maksuja mitä nyt tulee. 

Kyllä opiskelijoiden odotukset elintasosta ovat nousseet TODELLA, TODELLA paljon. Kuinka moni oikeasti ajattelee, että pitäisi tukien varassa pystyä pitämään esim omaa autoa?