Parhaita syitä, miksi ette saaneet hakemaanne työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

En saanut hakemaani paikkaa koska olin mies. Rekrytoiva esinainen vielä sanoi tämän syyn suoraan että halusi tiimiin naisen koska muutkin tiimissä olivat naisia, ja ajatteli kai pehmentävänsä takaiskua lisäämällä vielä, että olit kyllä muuten pätevin hakija! Tapahtui 90-luvulla. 

 

Kukaan ei halua naistiimiin likaista miestä, etenkään sellaista, joka saattaa olla potentiaalinen seksuaalisen häirinnän lähde.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko se syy miksen saanut paikkaa, mutta kerran olin työhaastattelussa missä haastattelija kyseli kaikkea kummallista varhaislapsuudestani. Monesko lapsi olin perheessä, millaisia leikkejä leikin lapsena jne.. 

Tuli mieleen että oli lukenut jonkun psykiatrian alkeet -oppaan ja yritti tehdä omaa psykoanalyysiä. Onneksi en siihen firmaan joutunut. 

Kyllä, minulla on lapsuus, josta en todellakaan haluaisi puhua, ja onneksi minulta ei kysytty siitä. En halua edes ajatella isääni, joka löi minua päähän.

Vierailija kirjoitti:

Hain virastossa pikkupäälliköksi. Muuten olin hyvä ja osaava, mutta viestinnän osaaminen heikompi kuin valitulla. (Paikka ei ollut viestintäyksikkö)

Joopa joo, olin tehnyt kirjoittavan toimittajan töitä 4 vuotta, freenä pätkiä radioon sekä työskennellyt viestintäpäällikkönä 2 vuotta. Valittu ei koskaan mitään näistä - oli toki kiva ja huumorintajuinen tyyppi.

Julkisella sektorilla on julkisen sektorin pätevyysvaatimukset.

Olen törmännyt samaan tilanteeseen. He sanoivat, että jos en puhu ruotsia, minun tarvitsee vain osata sujuvasti suomea tai englantia.

"Valitsimme kokeneemman" 

Sinänsä validi syy, mutta kun paikkaa hain, niin ajattelin, että olen jo hieman liian kokenut ko. paikkaan työnkuvauksen perusteella. Luultavasti oli joku henk.koht. syy miksi jäi valitsematta ja firma vaan laittoi jonkun vastauksen "lailliset epämääräiset syyt" listalta. 

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Jos työnantaja nauttii laulamisesta, eikö olisi luonnollista palkata joku, joka myös nauttii laulamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.

Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

No siis mulle jäi kuva, että aikoo kohdella tulevaa alaistaan niin että kukaan ei sitä vapaaehtoisesti katsele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut hakemaani paikkaa koska olin mies. Rekrytoiva esinainen vielä sanoi tämän syyn suoraan että halusi tiimiin naisen koska muutkin tiimissä olivat naisia, ja ajatteli kai pehmentävänsä takaiskua lisäämällä vielä, että olit kyllä muuten pätevin hakija! Tapahtui 90-luvulla. 

 

Kukaan ei halua naistiimiin likaista miestä, etenkään sellaista, joka saattaa olla potentiaalinen seksuaalisen häirinnän lähde.

Jos kertoisin, että tämä naisryhmä on enimmäkseen ylipainoinen, kaljuuntuva ja paljon mua vanhempi, luuletko, että olisin kiinnostunut heistä?

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

No siis mulle jäi kuva, että aikoo kohdella tulevaa alaistaan niin että kukaan ei sitä vapaaehtoisesti katsele. 

Et voi täällä työskennellä, ellet nuole esimiehen paskaa kymmenellä eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kova palkkapyyntö. Harkitsen siis työpaikan vaihtoa ja saisin kyllä töitä monesta paikasta mutta palkkaa haluaisivat maksaa 1000 - 2000 e/kk vähemmän kuin nyt saan. Juu kiitos ei.

Työstä maksetaan kyseisen tehtävän mukaan, ei sen mukaan mitä nykyään saat.

Tämä on monen palstamamman vaikea tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin haastattelussa, että motivaationi hommaan on sisäsyntyinen, koska taloudellisesti en edes tarvitsisi työpaikkaa. Siis että ihan rakkaudesta lajiin haluaisin tehdä sitä työtä. Haastattelija (pomo) vastasi, että palkkaa mielummin jonkun joka on sitten taloudellisesti riippuvainen. Siinä hetkessä tajusin toki itsekin että ei taida olla kiva paikka.

Työnteon motivaattoreita on monia, ja raha on vain yksi niistä. Jos työnantaja uskoo, että raha on ainoa tärkeä motivaattori, hän saattaa asettaa rahan kaiken muun edelle tai jopa ylikorostaa sitä.

No siis mulle jäi kuva, että aikoo kohdella tulevaa alaistaan niin että kukaan ei sitä vapaaehtoisesti katsele. 

Kyllähän "rakkaudesta lajiin" työskentelevä lähtee helpommin pois jos ja kun tulee töissä vastoinkäymisiä/ikävämpiä aikoja, kun normaali työntekijä puree hammasta, koska palkka se on jostakin saatava ja harva saa uutta työtä noin vaan. Työnantaja lähtökohtaisesti haluaa kuitenkin, että vaihtuvuus on pientä, joten kannattaa palkata se, joka todennäköisemmin hommassa pysyy ellei "työn ilosta" hakeva sitten ole merkittävästi pätevämpi samalla hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.

Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.

Minultakin on kysytty ns. kiellettyjä kysymyksiä, mutten nostanut haloota asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.

Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.

Minultakin on kysytty ns. kiellettyjä kysymyksiä, mutten nostanut haloota asiasta.

Ööh enkö mä viestissäni nimenomaan tuonut sen ilmi, etten nostanut asiasta haloota :DDD

- 28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jäi saamatta koska en ollut käynyt armeijaa. Ja olen siis nainen... Tämä työnantaja (mies) sanoi mulle ihan suoraan että hän palkkasi tehtävään luutnantin, koska hän on itsekin sellainen. Jos olisin käynyt armeijan, olisin kuulemma ollut vahvoilla tulla valituksi.

Nuorena en ymmärtänyt, että työhaastattelussa ei saa kysyä armeijasta, sotilasarvoista eikä edes esim. lempiväreistä mitään.

Minultakin on kysytty ns. kiellettyjä kysymyksiä, mutten nostanut haloota asiasta.

Ööh enkö mä viestissäni nimenomaan tuonut sen ilmi, etten nostanut asiasta haloota :DDD

- 28

Joskus niihin kiellettyihin kysymyksiin jopa kannattaa vastata, esim. ettei ole lapsia eikä sellaisia ole tulossa tai jos on käynyt RUK:in.

Hain vuoden mittaista määräaikaista (unelma)virkaa. Valinnan ratkettua rekrytointiryhmän edustaja kertoi minulle, että olin paras hakija ja olisin tullut valituksi, mutta virka oli juuri lyhennetty kymmenen kuukauden mittaiseksi, joten otettiin kakkoseksi tullut, joka oli jo  omassa virassaan talon sisällä. Kas kun pääsikin noin käymään.

Sain myös soittaa laitoksen työpsykologille, joka oli korjannut osansa soveltuvuuskokeista. Hän kertoi, että olin osoittautunut täysin soveltuvaksi tehtävään, mutta miinuksen hän antoi siitä, että ei voinut olla varma yhteistyökyvyistäni, koska olin liian oma-aloitteinen. Kysyin, voisiko oma-aloitteisuus johtua siitä, että olin ollut vuosia yksinyrittäjänä. Hän myönsi, että hyvinkin voisi, ja poisti lausunnosta miinuksen. Minua se ei enää lohduttanut.

"Perusteethan on mainittu hakuilmoituksessa."

Näin Helsingin yliopisto viesti meille, miksi me rannalle jääneet emme tulleet kysymykseen tehtävää täytettäessä. Saman yliopiston mielestä kirjakauppa vuokralaisena on rasite.