Uskovat: Onko oikein, että leipäjonosta saa ruokaa vain jos osallistuu ensin uskonnolliseen ohjelmaan?
Asun sellaisessa kaupungissa, jolla leipäjonoja/ruokajakeluja järjestää useampi taho. Yksi näistä (ei ev.lut.) jakaa ruokaa vain niille, jotka osallistuvat sitä ennen uskonnolliseen ohjelmaan. Ohjelma kestää noin tunnin ja sisältää yhteislauluja, Raamatun lukemista, siihen liittyvän opetuspuheen, rukousta ja kolehdin, jolla kerätään rahaa ruokajakelusta aiheutuvien kulujen kattamiseksi. (Kolehdin kohdalla mainitaan aina, että lahjoittaminen on täysin vapaaehtoista eikä kenenkään pidä lahjoittaa vasten tahtoaan. Toisaalta yleensä sanotaan myös, että omastaan antaminen koituu siunaukseksi ja Jumala rakastaa iloista antajaa) Ovi laitetaan lukkoon 15 minuuttia ohjelman alkamisen jälkeen, joten kaikkien täytyy kuunnella uskonnollista sanomaa vähintään 45 minuuttia.
Kysyisin lähinnä palstan uskovaisilta, onko tällainen toimintatapa mielestänne hyvä tai edes hyväksyttävä? Vai pitäisikö ruokaa jakaa kaikille tarvitseville ja jättää jokaisen oman harkinnan varaan, haluavatko he kuunnella uskonnollista paasausta vai ei?
Kommentit (1097)
Vierailija kirjoitti:
Se uskonnollisen yhteisön jakama ruokakassi ei ole mikään kansalaisoikeus, joten he voivat järjestää asian miten haluavat. Kenenkään ei ole pakko mennä sinne, voi pysyä kotona. Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys, että on vain valtavasti oikeuksia vaatia milloin mitäkin, mutta vastapainoisesti itseltä ei saisi kukaan olla vaatimassa yhtään mitään vastineeksi.
No ei ole mikään kansalaisoikeus ei. Mutta kun nyt esiinnytään niin rakastavina ja hyvinä kristittyinä, niin onko tosiaan liikaa vaatia edes ALKEELLISTA EMPATIAA niitä avuntarvitsijoita kohtaan? V*TTU PER*ELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kyllä vähän kunnioitusta pitäisi olla eikä solvata ja haukkua niitä jotka kumminkin auttavat, käyttävät aikaansa ja näkevät vaivaakin sen auttamisen eteen. Pieni "hinta" siitä on että istuisi sen hetken siellä.
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se uskonnollisen yhteisön jakama ruokakassi ei ole mikään kansalaisoikeus, joten he voivat järjestää asian miten haluavat. Kenenkään ei ole pakko mennä sinne, voi pysyä kotona. Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys, että on vain valtavasti oikeuksia vaatia milloin mitäkin, mutta vastapainoisesti itseltä ei saisi kukaan olla vaatimassa yhtään mitään vastineeksi.
No ei ole mikään kansalaisoikeus ei. Mutta kun nyt esiinnytään niin rakastavina ja hyvinä kristittyinä, niin onko tosiaan liikaa vaatia edes ALKEELLISTA EMPATIAA niitä avuntarvitsijoita kohtaan? V*TTU PER*ELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihanko totta he esiintyvät rakastavina ja hyvinä? Varmasti ovat ihan kohteliaita ja ystävällisiä mutta tuskin toitottavat omaa hyvyyttänsä. Tuo on taas yksi valhe ja lyömäase josta ateistit pitävät kiinni kynsin hampain. Uskovien hyvyyteen kuuluu se että he eivät tahdo vihollistensakaan hukkuvan. Sinä koet sen pahuutena ja vilpillisyytenä, heille se taas on sitä puhtainta rakkautta. Vaikka sinä kuinka meuhkaisit ja raivoaisit et saa muutosta aikaan siinä että uskovaiset lakkaisivat evankelioimasta ja pitämästä ylistys/rukouskokouksia. Jos he sen tekevät ei ole enää mitään seurakuntaa. Sehän sinua miellyttäisi mutta mistäs sitten hädänalainen ruokasi haet jos nytkin ainoa mahdollinen paikka on se srk?
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
vertailkaa tilanteita:
1) uskonnollinen yhteisö ei jaa ruokakasseja, pysytte kotona ettekä saa ruokakassia
2) uskonnollinen yhteisö jakaa ruokakasseja vastineeksi tapahtumaan osallistumisesta, pysytte kotona ettekä saa ruokakassia
= sama lopputulos riippumatta mitä uskonnollinen yhteisö tekee. on teidän oma vapaasta tahdosta tehty päätös mennä paikalle. ei sillä uskonnollisella yhteisöllä ole velvollisuutta jakaa niitä ruokakasseja.
Vierailija kirjoitti:
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Jos minä menisin ateisteilta hakemaan hädässäni ruokaa niin minä istuisin ja kuuntelisin. En laulaisi mitään ateistilauluja enkä pilkkaisi heitä selän takana enkä somessa. Olisin kiitollinen avusta. Miksi ateistit muuten eivät järjestä mitään ruokajakeluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Jos minä menisin ateisteilta hakemaan hädässäni ruokaa niin minä istuisin ja kuuntelisin. En laulaisi mitään ateistilauluja enkä pilkkaisi heitä selän takana enkä somessa. Olisin kiitollinen avusta. Miksi ateistit muuten eivät järjestä mitään ruokajakeluja?
Juuri näin. Jotkut osaavat käyttäytyä. Ei uskovat muuten pakota, velvoita tai odota että kukaan vasten tahtoaan laulaa tai teeskentelee laulavansa mitään hengellisiä lauluja. Maalaatte nyt melkoisen liioiteltuja kuvia uskovista. Mutta mehän tiedämme kuka on valheen isä joka on tullut vain tappamaan ja tuhoamaan..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vähän kunnioitusta pitäisi olla eikä solvata ja haukkua niitä jotka kumminkin auttavat, käyttävät aikaansa ja näkevät vaivaakin sen auttamisen eteen. Pieni "hinta" siitä on että istuisi sen hetken siellä.
Aivan, kenen leipää syö sen lauluja laulaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Jos minä menisin ateisteilta hakemaan hädässäni ruokaa niin minä istuisin ja kuuntelisin. En laulaisi mitään ateistilauluja enkä pilkkaisi heitä selän takana enkä somessa. Olisin kiitollinen avusta. Miksi ateistit muuten eivät järjestä mitään ruokajakeluja?
Sinusta siis ihan oikeasti on ok kiusata hädässä olevia? OMG...
Minusta tuo(kin) kirjoittamani esimerkki kuvaa törkeää käytöstä.
Mitä ateistien olemattomiin ruoanjakotilaisuuksiin tulee niin täytyypä sanoa etten ole tullut paljoa moista pohtineeksi. Itselleni verojen maksu --> rahaa ihmisarvoiseen sosiaaliturvaan riittää.
Vierailija kirjoitti:
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Ei se tuntuisi miltään. Onnellinen tietysti olisin jos ateistit auttaisivat ja iloitsisin siitä. Ei minun uskoani horjuta enkä ahdistu jos kuulen ko luentoja ja esitelmiä - vai pitäisikö teitä lainaten sanoa aivopesua? Sen sijaan että herjaisin ja mitätöisin ateisteja kertoisin että sieltä sain avun kun kukaan muu ei auttanut. Pysyisin silti uskovana. Miksi sama toisinpäin on niin mahdotonta?
Vierailija kirjoitti:
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
Mikä sinä kuvittelet olevasi, kun asetat itsesi toisten yläpuolelle? Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa. Sinä ajattelet että minä kuljen pimeydessä ja minä ajattelen että sinä kuljet. Kuka päättää, kumpi meistä on oikeassa. Et ainakaan sinä.
Oletteko te ketjun ateistit sellaisia että omassa tuttava- saati ystäväpiirissänne teillä ei ole ketään uskovia ihmisiä? Niin allergisia tunnutte olevan ja pitävän heitä jotenkin epäihmisinä. Minulla on suvussa, ystävissä, kavereissa ja työkavereissa sekä uskovia että ateisteja ja me tulemme hyvin toimeen keskenämme. Arvostamme toisiamme, osan kanssa tietenkin ollaan enemmän tekemisissä ja läheisempiä kuin toisten mutta ei meidän suhteita määrittele kenenkään vakaumus. Uskovien kanssa pystyy tietenkin uskon asioista puhumaan ihan eri tasolla koska puhutaan "samaa kieltä" ja toinen ymmärtää mitä toinen sanoo, samaan ei ateistien kanssa pääse mutta tuntemani atiesiti eivät mene tolaltaan jos sanon nimen Jeesus eivätkä he halveeraa minua, uskoani tai älyäni. Heidän kanssaan on myös syviä ja mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta. Akateemisiakin on molemmissa porukoissa että se siitä älyn vähättelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
Mikä sinä kuvittelet olevasi, kun asetat itsesi toisten yläpuolelle? Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa. Sinä ajattelet että minä kuljen pimeydessä ja minä ajattelen että sinä kuljet. Kuka päättää, kumpi meistä on oikeassa. Et ainakaan sinä.
<
Etkö tosiaan ymmärrä? Kerroin miten uskovat asian näkevät, ihan Jeesuksen sanojen kautta. Ei se ole itsensä yläpuolelle asettamista. Mutta jos/kun sinä et joko ymmärrä tai hyväksy mitä (kristin)usko on ei ikinä tule löytymään keinoa jotta käsittäisit mistä on kyse ja miksi se evankeliointi on uskoville niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
Mikä sinä kuvittelet olevasi, kun asetat itsesi toisten yläpuolelle? Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa. Sinä ajattelet että minä kuljen pimeydessä ja minä ajattelen että sinä kuljet. Kuka päättää, kumpi meistä on oikeassa. Et ainakaan sinä.
"Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa" kirjoitit. Kuitenkin sinä olet vaatimassa että uskovat eivät saa uskoa oman uskonsa mukaan ja elää eli toteuttaa sitä kuten Raamattu on heitä kehoittanut, vieläpä heidän omissa tiloissaan, omassa seurakunnassaan.
Minua tuossa häiritsee se, että ylipäätään edellytetään johonkin oheistoimintaan osallistumista, ihan sama onko se uskonnollista, tieteellistä, viihteellistä tai mitä tahansa. Jos ihminen tarvitsee ruokaa itselleen, niin eikö nyt vain voisi jakaa sitä ruokaa?
Näinhän käsittääkseni esim. Hurstin apu tekee. Ei siellä odoteta ihmisiltä mitään, vaan vilpittömästi halutaan vain auttaa köyhiä. Arvostan todella heidän työtään.
Ainakin tähän ketjuun vastanneet uskovaiset vaikuttavat omahyväisiltä ja tekopyhiltä, nauttivat ilmeisesti vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
Mikä sinä kuvittelet olevasi, kun asetat itsesi toisten yläpuolelle? Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa. Sinä ajattelet että minä kuljen pimeydessä ja minä ajattelen että sinä kuljet. Kuka päättää, kumpi meistä on oikeassa. Et ainakaan sinä.
<
Tuossa kerrottiin mitä on kristillinen rakkaus, miksi riehaannuit? Hindu, buddhalainen, ym olisi vastannut erilailla. Kristillistä rakkauttahan ketjussa peräänkuulutetaan, on aiheellista selventää tietämättömille mitä se on ja mitä se ei ole. Ateistit eivät ole se taho joka määrittää miten kristittyjen tulee rakkauttaan osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska teille satuilijoille on tunnetusti vaikea puhua järkeä niin yritetääs tätä: Kuvitelkaa tilanne että teillä on tilanne jossa kerta kaikkiaan tarvitsette ruokaa tilaisuudesta jossa teidän on pakko istua paikallanne ja kuunnella esitelmiä siitä miten järjen/tieteen vastainen juttu on minkään sortin jumala tms.
Joudutte laulamaa pari ateistilaulua tai ainakin teeskentelemään sitä ja sitten saatte ruokaa ja voitte kiiruhtaa kotiin ruokkimaan nälkäiset lapsenne.
Tuntuisiko mukavalta?
Ei se tuntuisi miltään. Onnellinen tietysti olisin jos ateistit auttaisivat ja iloitsisin siitä. Ei minun uskoani horjuta enkä ahdistu jos kuulen ko luentoja ja esitelmiä - vai pitäisikö teitä lainaten sanoa aivopesua? Sen sijaan että herjaisin ja mitätöisin ateisteja kertoisin että sieltä sain avun kun kukaan muu ei auttanut. Pysyisin silti uskovana. Miksi sama toisinpäin on
"Ei minun uskoani horjuta enkä ahdistu jos kuulen ko luentoja ja esitelmiä"
Tästähän taitaakin olla kyse. Kun ateisti kuulee Jumalan Sanaa niin hän ahdistuu tai horjuu vakaumuksessaan tai pelkää että niin käy. Siksi tuo valtaisa välttely ja raivoaminen. Ettei vaan tulisi uskoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristillistä rakkautta ei ole se että hymistellen silittää päätä, antaa ruokaa ja katsoo vaieten kun toiset kulkevat pimeydessä ymmärtämättä sitä. Se olisi välinpitämättömyyttä mikä on rakkauden vastakohta.
Rakkautta on pitää niitä hartauksia vaikka saa p*skaa niskaansa.
Muuten, Jeesusta ei ristiinnanulittu siksi että hän teki ihmisille hyvää. Hänet ristiinnaulittiin koska hänen opetuksensa ja puheensa Jumalasta, synnistä, taivasten valtakunnasta jne herättivät kovasydämisissä raivoa. Hänet haluttiin nolata ja hiljentää mutta hän ei vaiennut.
Mikä sinä kuvittelet olevasi, kun asetat itsesi toisten yläpuolelle? Jokaisella on oma totuutensa ja uskonsa. Sinä ajattelet että minä kuljen pimeydessä ja minä ajattelen että sinä kuljet. Kuka päättää, kumpi meistä on oikeassa. Et ainakaan sinä.
<Kukas se nyt asettaakaan itsensä toisen yläpuolelle? "Et ainakaan sinä" pitää sisällään ajatuksen että minä (päätän kuka on oikeassa).
Joku nätisti kehotti työntämään p*rseeseen ikuisen elämän. Ilman sitä ikuista elämää tai uskoa siihen ei olisi mitään seurakuntia eikä sitä vähäistäkään ruoanjakelua mitä nyt on.