Miten hautajaiskulut maksetaan jos kuolleella ei ole rahaa tilillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesä, eli siis isän tililtä/omaisuudesta, maksaa laskut siten kuin niihin on varaa. Välttämättömiin hautauskuluihin tosiaan saa avustusta sosiaalitoimesta, kuten tuolla jo kerrottiinkin.

Mutta jos joku omaisista haluaa, voi tietenkin itse järjestää ja maksaa vaikka minkälaiset hautajaiset. Mikään pakko ei tietenkään ole.

Hautajaisten jälkeen jos kuolinpesä on varaton, jää mahdolliset velat niiden velkojien tappioksi. Henkilökohtaiset tavarat ja tavanomaisen kodinirtaimiston omaiset toki saa pitää.

Koska tuollainen muutos on tullut? Tähän asti velanmaksu on siirtynyt perillisille, jos nämä ovat millään tavalla ottaneet omaisuutta kuolinpesästä. Henkilökohtaiset tavarat ja koti-irtaimisto kun voivat varsin hyvin olla satojen tuhansien arvoisia. Velat eivät periydy, mutta perintökaaren mukaan "Perilli

Irtain omaisuus on ilmoitettava perunkirjoituksessa, mutta sen yksityiskohtainen listaaminen riippuu arvosta. Tavanomaisen koti-irtaimiston, kuten huonekalujen ja kodinkoneiden, arvoa ei tarvitse eritellä, jos sen arvo on yhteensä alle 4 000 euroa. Kaikki rekisteröidyt omaisuuserät, kuten autot, veneet ja aseet, on kuitenkin aina ilmoitettava, ja arvoesineet, kuten taide, on mainittava erikseen, vaikka niiden arvo olisi alle 4 000 euroa. 

Kattava ohje Suomi.fi-sivulta 

https://www.suomi.fi/oppaat/laheisen-kuolema/vainajan-omaisuus/perunkir…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä tuollaista rajausta periaatteessa ole, irtaimisto on samallatavoin omaisuuttaa kuin kaikki muukin, mutta ei tosiaan niitä luetella erikseen perukirjaan, könttäsumma ja tietysti vähän arvokkaammat ykslöidysti. Pesään ryhtymistä on kaikki mitä sieltä ottaa, tästä on kyllä jauhettu, sen mukaan kuin kuolinpesän muut osakkaat sallii, eikä mene yli siitä verottajan köntästä.  

Selitähän toki, miksi meidän sisarusten kohdalla ei sitten katsottu pesään ryhtymiseksi sitä, että toisen vanhempamme asunto tyhjennettiin ja siivottiin. Tämä toinen vanhempi kuoli varattomana, velat ylitti varat, ja kuolinpesä todettiin varattomaksi. Sieltä hänen asunnosta saimme kaikki tavarat, niin valokuvat kuin huonekalutkin.

On se pesään ryhtymistä, jos sieltä jotain ottaa. Mutta eri asia sitten, kuinka tarkkoja sen kanssa ollaan. Joskus, jos on riitainen pesä, niin muut perikunnan jäsenet voivat olla tarkkoja. Jos esimerkiksi on useita perillisiä ja yksi haluaa kieltäytyä perinnöstä, niin silloin on paras, jos se yksi ei ota mitään. Velkoja taas ei yleensä edes tiedä, jos joku on jotain erittelemätöntä irtaimistoa ottanut, kuten jotain perhevalokuvia. Huonekalujen suhteen olisin varovainen myös jälkimmäisessä tapauksessa, sillä niillä voi olla rahallistakin arvoa, ja varsinkin jos niitä myy, voi sana kulkea velkojille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes niitä vanhoja kalsareita tai rikkinäistä kahvikuppiakaan muistoksi. Periaatteessa. Mutta käytäntö on kyllä usein toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Ei siinä tuollaista rajausta periaatteessa ole, irtaimisto on samallatavoin omaisuuttaa kuin kaikki muukin, mutta ei tosiaan niitä luetella erikseen perukirjaan, könttäsumma ja tietysti vähän arvokkaammat ykslöidysti. Pesään ryhtymistä on kaikki mitä sieltä ottaa, tästä on kyllä jauhettu, sen mukaan kuin kuolinpesän muut osakkaat sallii, eikä mene

Olen eri. Mutta yritän selittää. Tuo, mitä te teitte, on maan tapa ja yleinen käytäntö. Mutta jos esimerkiksi joku velkojista haluaisi olla tarkka saatavistaan, niin hän voisi siihen puuttua. Kun te otitte pesästä tavaroita, niin sillä tavalla te ryhdyitte pesään. Jos irtaimiston arvo olisi ollut sellainen, että siitä olisi myymällä voinut saada rahaa, se olisi pitänyt ilmoittaa perunkirjassa ja käyttää velkojen maksuun, eli rahat kuuluisivat velkojille eikä teille perillisille. Mutta yleensä velkojat eivät ole niin tarkkoja eivätkä vaadi myymään irtaimistoa. Eikä noita irtaimistoja yleensä kukaan tarkista, vaikka kyllä siellä usein on esim. joku kello tai koruja, jotka voisi velkojia kiinnostaa.

Taas ihan höpöhöpötietoa. Laki määrää siitä mitä perukirjassa pitää ilmoittaa erikseen ja mitä ei. Ei se velkoja. Kenenkään perheen ei tarvitse lähteä myymään vainajan mummoltaan perimää lipastoa tai kultaista kaulakorua, vaikka niistä joitain tuhansia euroa esimerkiksi keräilijöille myytynä saisikin. Velkojalla ei myöskään ole mitään asiaa katsastamaan vainajan tavanomaista kodinirtaimistoa, mihin myös se lipasto ja kaulakoru kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes niitä vanhoja kalsareita tai rikkinäistä kahvikuppiakaan muistoksi. Periaatteessa. Mutta käytäntö on

Minä kieltäydyin perinnöstä, koska perinnön vastaanottaminen ei olisi ollut kannattavaa. Siitä huolimatta olin mukana tyhjentämässä asuntoa ja otin sieltä esimerkiksi valokuvia ja sellaisia tavaroita mille on jotain käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Ei siinä tuollaista rajausta periaatteessa ole, irtaimisto on samallatavoin omaisuuttaa kuin kaikki muukin, mutta ei tosiaan niitä luetella erikseen perukirjaan, könttäsumma ja tietysti vähän arvokkaammat ykslöidysti. Pesään ryhtymistä on kaikki mitä sieltä ottaa, tästä on kyllä jauhettu, sen mukaan kuin kuolinpesän muut osakkaat sallii, eikä mene yli siitä verottajan köntästä.  

Kai se tavarat oli pelkkää roinaa, arvoltaan alle 4000€. Jos sovussa sisarusten kanssa pysyitte, niin eivät alkaneet perään huutelee. Kuitenkin, jos asunnossa olisi ollut arvotavaraa, desing- esineitä tms sekä taidetta, niin ne tulee ilmoittaa perunkirjaan. 

Ohjeita kyllä löytyy netistä, ei tarvitse täällä kinastella selvästä asiasta. Pääasian, kun pitää mielessä: jokainen tavara vainajan asunnossa on perikunnan omaisuutta eikä niitä voi kukaan lähteä omistelemaan, ennen kuin asia on sovittu, viimeistään perunkirjoituksessa. Vuokra-asunnon saa tyhjentää, mutta mitään perunkirjaan ym. merkittäviä ei saa hävittää, ennen kuin on perunkirjoitus tehty. Tämä asia tulee varmasti tulevaisuudessa tarkentumaan verottajan suunnalta. Nykyisin eläkeläiset sijoittavat kaikenlaiseen, taiteeseen ja desing-esineisiin, joiden arvo voi nousta hyvinkin korkealle. 

Ei ole oikein, että eläkeläisiään kahdehtivat ja heitä hyväksikäyttävät omaiset, jotka eivät vuosikausiin käy vanhempiaan tapaamassa saavat nöistä ko. sijoituksista hyödyn, josta eivät veroja maksa, kun tyhjentävät asunnon ennen perunkirjoitusta. Olen 15 vuotta tätä touhua läheltä katsonut ja todennut, ettei mikään ole niin ahne ja sieluton, kuin on omainen perinnön äärellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesä, eli siis isän tililtä/omaisuudesta, maksaa laskut siten kuin niihin on varaa. Välttämättömiin hautauskuluihin tosiaan saa avustusta sosiaalitoimesta, kuten tuolla jo kerrottiinkin.

Mutta jos joku omaisista haluaa, voi tietenkin itse järjestää ja maksaa vaikka minkälaiset hautajaiset. Mikään pakko ei tietenkään ole.

Hautajaisten jälkeen jos kuolinpesä on varaton, jää mahdolliset velat niiden velkojien tappioksi. Henkilökohtaiset tavarat ja tavanomaisen kodinirtaimiston omaiset toki saa pitää.

Koska tuollainen muutos on tullut? Tähän asti velanmaksu on siirtynyt perillisille, jos nämä ovat millään tavalla ottaneet omaisuutta kuolinpesästä. Henkilökohtaiset tavarat ja koti-irtaimisto kun voivat varsin hyvin olla satojen tuhansien arvoisia. Velat

Irtain omaisuus on ilmoitettava perunkirjoituksessa, mutta sen yksityiskohtainen listaaminen riippuu arvosta. Tavanomaisen koti-irtaimiston, kuten huonekalujen ja kodinkoneiden, arvoa ei tarvitse eritellä, jos sen arvo on yhteensä alle 4 000 euroa. Kaikki rekisteröidyt omaisuuserät, kuten autot, veneet ja aseet, on kuitenkin aina ilmoitettava, ja arvoesineet, kuten taide, on mainittava erikseen, vaikka niiden arvo olisi alle 4 000 euroa.

Missä kohtaa tuolla lukee "ja arvoesineet, kuten taide, on mainittava erikseen, vaikka niiden arvo olisi alle 4 000 euroa."?

Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Jos isällesi tulee vielä tukirahoja pankkitilille, niin niitä voi käyttää kohtuullisiin hautajaiskuluihin huoletta. 

Ei tietysti mitään isoja tarjoiluja tai hautakiveä voi hankkia. Mutta edullinen arkku, vaatteet arkkuun, tuhkaus ja itse hautajaiset. 

Vuokrat, lainan lyhennykset ja muut laskut voi jättää maksamatta. Myös mahdolliset tukien takaisin perimisen jää KELA:n murheeksi.

"Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Käytännössä taiteeksi ei katsota tauluja joiden arvo ei nosta koko irtaimiston arvoa tavanomaista korkeammaksi. Kukaan ei vaadi luetteloimaan "toritaidetta" jolla ei ole sen suurempaa arvoa. Ne ovat osa sisustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Ei siinä tuollaista rajausta periaatteessa ole, irtaimisto on samallatavoin omaisuuttaa kuin kaikki muukin, mutta ei tosiaan niitä luetella erikseen perukirjaan, könttäsumma ja tietysti vähän arvokkaammat ykslöidysti. Pesään ryhtymistä on kaikki mitä sieltä ottaa, tästä on kyllä jauhettu, sen mukaan

Sinä höpöttelijä, lue ohje. Vai oletko alan asiantuntija, joka tekee niin kuin luulee. 

https://www.suomi.fi/oppaat/laheisen-kuolema/vainajan-omaisuus/perunkir…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Ei siinä tuollaista rajausta periaatteessa ole, irtaimisto on samallatavoin omaisuuttaa kuin kaikki muukin, mutta ei tosiaan niitä luetella erikseen perukirjaan, könttäsumma ja tietysti vähän arvokkaammat ykslöidysti. Pesään ryhtymistä on kaikki mitä sieltä ottaa, tästä on kyllä jauhettu, sen mukaan kuin kuolinpesän muut osakkaat sallii, eikä mene

Kai se tavarat oli pelkkää roinaa, arvoltaan alle 4000€. Jos sovussa sisarusten kanssa pysyitte, niin eivät alkaneet perään huutelee. Kuitenkin, jos asunnossa olisi ollut arvotavaraa, desing- esineitä tms sekä taidetta, niin ne tulee ilmoittaa perunkirjaan.

Ei meillä ainakaan merkitty erikseen edes niitä design-huonekaluja, isovanhemmilta perittyjä antiikkisia huonekaluja, paikallisen taiteilijan maalaamia tauluja tai koruja perukirjaan kun äitipuoli kuoli. Tavanomainen kodinirtaimisto jonka arvo oli vähäinen, perukirjan mukaan. Sehän olisi ollut ihan mahdoton homma alkaa arvioimaan jokaisen huonekalun tai tavaran arvoa erikseen.

Vierailija kirjoitti:

"Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Käytännössä taiteeksi ei katsota tauluja joiden arvo ei nosta koko irtaimiston arvoa tavanomaista korkeammaksi. Kukaan ei vaadi luetteloimaan "toritaidetta" jolla ei ole sen suurempaa arvoa. Ne ovat osa sisustusta.

Taide- ja arvoesineillä tarkoitetaan niitä esineitä, jotka ei ole päivittäisessä käytössä kotona, ja josta on olemassa viralliset kauppakirjat ja esimerkiksi aitoustodistukset. Esimerkiksi joku erillinen taidekokoelma, satojentonnien arvokorut jostain 1800-luvulta jne. Yleensä tällaiset on myös erikseen vakuutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesä, eli siis isän tililtä/omaisuudesta, maksaa laskut siten kuin niihin on varaa. Välttämättömiin hautauskuluihin tosiaan saa avustusta sosiaalitoimesta, kuten tuolla jo kerrottiinkin.

Mutta jos joku omaisista haluaa, voi tietenkin itse järjestää ja maksaa vaikka minkälaiset hautajaiset. Mikään pakko ei tietenkään ole.

Hautajaisten jälkeen jos kuolinpesä on varaton, jää mahdolliset velat niiden velkojien tappioksi. Henkilökohtaiset tavarat ja tavanomaisen kodinirtaimiston omaiset toki saa pitää.

Koska tuollainen muutos on tullut? Tähän asti velanmaksu on siirtynyt perillisille, jos nämä ovat millään tavalla ottaneet omaisuutta kuolinpesästä. Henkilökohtaiset tavarat ja koti-irtaimisto kun voivat

Oletko jotenkin tyhmä vai etkö muuten vaan halua älytä! Mieti nyt hetki tuota ohjetta, jos vaikka lamppu syttyisi. 

Tosiaan varattomasta pesästä ei saisi ottaa edes sitä valokuva-albumia. 

Mutta nykyaikana senkin voi valokuvata puhelimeen ja jättää sinne asuntoon. 

Myös perillisillä ei ole edes velvollisuutta tyhjentää vuokra-asuntoa. Näin usein silti tehdään, että jäisi vähän enemmän perintöä.

Mutta vaarattoman pesän tapauksessa sitäkään ei kannata tehdä itse. Voisi  pyytää vuokranatajalta korvauksen (pimeänä) , että suostuu siivoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Käytännössä taiteeksi ei katsota tauluja joiden arvo ei nosta koko irtaimiston arvoa tavanomaista korkeammaksi. Kukaan ei vaadi luetteloimaan "toritaidetta" jolla ei ole sen suurempaa arvoa. Ne ovat osa sisustusta.

Taide- ja arvoesineillä tarkoitetaan niitä esineitä, jotka ei ole päivittäisessä käytössä kotona, ja josta on olemassa viralliset kauppakirjat ja esimerkiksi aitoustodistukset. Esimerkiksi joku erillinen taidekokoelma, satojentonnien arvokorut jostain 1800-luvulta jne. Yleensä tällaiset on myös erikseen vakuutettu.

Irtain omaisuus on siis ilmoitettava perunkirjoituksessa normaalisti ja sen arvo on merkittävä perukirjaan. Perukirjaan onkin merkittävä esimerkiksi vainajan omistama auto, arvokkaampi taulu tai asunto-osake, sekä sen käypä arvo eli todennäköinen myyntihinta. Perintöverotuksessa on kuitenkin perinnönjättäjän tai hänen perheensä käytössä ollut tavanomainen koti-irtaimisto määritetty verovapaaksi 4000 euroon asti, minkä vuoksi perukirjassa usein tyydytään koti-irtaimiston osalta toteamaan, että se on tavanomaista eikä sen arvo ylitä tätä summaa. Esimerkiksi yksittäisiä vaatekappaleita, huonekaluja tai astioita ei siten tarvitse käydä perukirjassa luettelemaan, ellei niiden arvo ole poikkeuksellisen korkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Käytännössä taiteeksi ei katsota tauluja joiden arvo ei nosta koko irtaimiston arvoa tavanomaista korkeammaksi. Kukaan ei vaadi luetteloimaan "toritaidetta" jolla ei ole sen suurempaa arvoa. Ne ovat osa sisustusta.

Taide- ja arvoesineillä tarkoitetaan niitä esineitä, jotka ei ole päivittäisessä käytössä kotona, ja josta on olemassa viralliset kauppakirjat ja esimerkiksi aitoustodistukset. Esimerkiksi joku erillinen taidekokoelma, satojentonnien arvokorut jostain 1800-luvulta jne. Yleensä tällaiset on myös erikseen vakuutettu.

Irtain omaisuus on siis ilmoitettava perunkirjoituksessa normaalisti ja sen arvo on merkittävä perukirjaan. Perukirjaan onkin merkittävä esimerkiksi vainajan omistama auto, arvokkaampi

Nuo kodin irtaimiston tavaroiden arvot on aika veteen piirretty viiva. Jotkut luetteloi perukirjaan erikseen sen olohuoneessa olleen parintonnin taulun, useimmat ei.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan varattomasta pesästä ei saisi ottaa edes sitä valokuva-albumia. 

Mutta nykyaikana senkin voi valokuvata puhelimeen ja jättää sinne asuntoon. 

Myös perillisillä ei ole edes velvollisuutta tyhjentää vuokra-asuntoa. Näin usein silti tehdään, että jäisi vähän enemmän perintöä.

Mutta vaarattoman pesän tapauksessa sitäkään ei kannata tehdä itse. Voisi  pyytää vuokranatajalta korvauksen (pimeänä) , että suostuu siivoamaan. 

Mitä ajattelet, että sille valokuva-albumille sitten tapahtuu?

Perunkirjoittajia on joka lähtöön. Toiset merkitsevät tarkasti irtaimistosta arvokkaat esineet, joiden arvo ei ole edes 4000 euroa.  Ei ole tarvittu aitoustodistuksia tai ostokuitteja. 

Toiset taas jättävät merkitsemättä kymmenen tuhannen arvosta irtainta, vaikka tietävät arvon ja ohjeet. "Joo, nehän on irtaimistoa ja arvo alle 4000€" Tämän olen omin korvin kuullut. Velkaa oli vainajalla, mutta kun omaiset halusivat viedä tuhkatkin pesästä ja tuttu oli perunkirjoitusta tekemässä. Muutenkin oli omaisuutta hävitetty ennen kuolemaa ja rahat pistetty jakoon pöydän alta. 

Vierailija kirjoitti:

"Siellähän lukee vain "Taide- ja arvoesineet eivät sisälly tavanomaiseen koti-irtaimistoon."

Käytännössä taiteeksi ei katsota tauluja joiden arvo ei nosta koko irtaimiston arvoa tavanomaista korkeammaksi. Kukaan ei vaadi luetteloimaan "toritaidetta" jolla ei ole sen suurempaa arvoa. Ne ovat osa sisustusta.

Onko se toritaide arvotaidetta, pelkkää roinaa se on. Joten ei tarvi merkitä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On nyt vastuussa veloista koska meni katoamaan rahanarvoiseen perintöön, eli asuntoon. Vainaja ei siis ollut varaton, ja velkojilla on siinä tapauksessa oikeus ottaa omansa

Ap: älä välitä tämän palstan täysin vääristä neuvoista! Ensinnäkin: Saat selville vainajan kuolintodistuksen kanssa vainajan pankkitilit ja niiden saldot. Varaa aikaa! Nykyään ei pääse pankkiin sisälle ilman ennakkovarausta tai tilaa sähköisesti. Saldotodistukset pitää antaa rintaperillisille. Sen jälkeen voit miettiä hautaamista. Jos tilit on tyhjät eikä mitään henkivakuutuksia ole, ota yhteys isäsi kuolinkunnan sosiaalitoimistoon. Tilaa virkatodistukset heti. Niitä tarvitaan perunkirjoituksessa. Siihen tarvitaan sekä vainajan että rintaperillisten virkatodistukset. 

T. Sekä isän että äidin haudannut ja perunkirjoituksissa mukana ollut

Minä samoin vanhempani ainoana lapsena haudanneena sain hautausluvan, en kuolintodistusta. Ilman haurauslupas ei voi oikein asioida. Kuolintodistuksen saanti kestää kai kauemmin.