Miten hautajaiskulut maksetaan jos kuolleella ei ole rahaa tilillä?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan merkitty erikseen edes niitä design-huonekaluja, isovanhemmilta perittyjä antiikkisia huonekaluja, paikallisen taiteilijan maalaamia tauluja tai koruja perukirjaan kun äitipuoli kuoli. Tavanomainen kodinirtaimisto jonka arvo oli vähäinen, perukirjan mukaan. Sehän olisi ollut ihan mahdoton homma alkaa arvioimaan jokaisen huonekalun tai tavaran arvoa erikseen.

Maan tapa, ei niitä merkitä, koska ei haluta maksaa yhtään enempää perintöveroja kuin on pakko. Jos irtaimiston pystyy jakamaan sovussa perikunnan kesken, niin harvoin siihen kukaan pystyy huutelemaan mitään jälkeenpäin. Mutta jos irtaimiston arvo on yhteensä yli 4000 euroa, niin pitäisi kyllä merkitä. 

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan höpöhöpötietoa. Laki määrää siitä mitä perukirjassa pitää ilmoittaa erikseen ja mitä ei. Ei se velkoja. Kenenkään perheen ei tarvitse lähteä myymään vainajan mummoltaan perimää lipastoa tai kultaista kaulakorua, vaikka niistä joitain tuhansia euroa esimerkiksi keräilijöille myytynä saisikin. Velkojalla ei myöskään ole mitään asiaa katsastamaan vainajan tavanomaista kodinirtaimistoa, mihin myös se lipasto ja kaulakoru kuuluu.

Tässä on nyt selkaisin kaksi asiaa: 1) mitä on pesään ryhtyminen ja 2) mitä irtaimistosta kuuluu eritellä perukirjaan. Pesään ryhtymistä on, vaikka ottaisi sellaisenkin irtaimistoon kuuluvan tavaran, jota ei ole tarvinnut eritellä perukirjassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisethan hautajaiskulut maksaa. Ei vainajan tilille ole mitään asiaa, ennen kuin perukirjoitus on tehty.

 

Maksujen hoito: 

Vainajan tiliä ei suljeta täysin, vaan sen käyttö rajoitetaan kuoleman jälkeen. Vainajan tililtä voi edelleen maksaa arjen laskuja ja hautajaisiin liittyviä kuluja. 

Kyllä voi pankki maksaa niitä laskuja sekä kaikilta perillisiltä valtakirjan saanut henkilö ne laskut sinne pankkiin toimittaa ja asioita hoitaa. Ilman valtakirjaa ei saa hoitaa. 

Keneltä valtakirja, jos ainoa lapsi?

Sun pitää todistaa pankille että olet ainoa lapsi. Ei pankki sitä automaattisesti tiedä .Siksi perukirja. Ja vainajan laskut voi maksaa hänen tililtä ilman mitään. Mutta ei mitään muita laskuja, siis jos niissä on jonkun toisen nimi kuin vainajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes niitä vanhoja kalsareita tai rikkinäistä kahvikuppiakaan muistoksi. Periaatteessa. Mutta käytäntö on

Juuri näin. Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan. Ja jos jotain vie, se on selkeästi pesään ryhtymistä, eikä todellakaan ole väliä, onko se pesästä viety esine eritelty vai ei. Mutta näköjään turha selittää sitä tällä palstalla. Alapeukkuja tulee. Totuus on joillekin hankala juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan merkitty erikseen edes niitä design-huonekaluja, isovanhemmilta perittyjä antiikkisia huonekaluja, paikallisen taiteilijan maalaamia tauluja tai koruja perukirjaan kun äitipuoli kuoli. Tavanomainen kodinirtaimisto jonka arvo oli vähäinen, perukirjan mukaan. Sehän olisi ollut ihan mahdoton homma alkaa arvioimaan jokaisen huonekalun tai tavaran arvoa erikseen.

Maan tapa, ei niitä merkitä, koska ei haluta maksaa yhtään enempää perintöveroja kuin on pakko. Jos irtaimiston pystyy jakamaan sovussa perikunnan kesken, niin harvoin siihen kukaan pystyy huutelemaan mitään jälkeenpäin. Mutta jos irtaimiston arvo on yhteensä yli 4000 euroa, niin pitäisi kyllä merkitä. 

Ei tuossa kukaan mitään perintöveroja yleensä mieti, ei kaikki kulje euronkuvat silmissä kodin tavaroita arvioiden. Yleisesti kodin tavanomaiseen irtaimistoon voi hyvin laittaa kaikki ne jokapäiväisessä käytössä olevat tavarat mitä kodissa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan varattomasta pesästä ei saisi ottaa edes sitä valokuva-albumia. 

Mutta nykyaikana senkin voi valokuvata puhelimeen ja jättää sinne asuntoon. 

Myös perillisillä ei ole edes velvollisuutta tyhjentää vuokra-asuntoa. Näin usein silti tehdään, että jäisi vähän enemmän perintöä.

Mutta vaarattoman pesän tapauksessa sitäkään ei kannata tehdä itse. Voisi  pyytää vuokranatajalta korvauksen (pimeänä) , että suostuu siivoamaan. 

Mitä ajattelet, että sille valokuva-albumille sitten tapahtuu?

Velkaisen pesän tapauksessa kannattaa olla tarkkana, että ei voida tulkita, että on ottanut pesästä jotain. Varsinkin, jos siellä ei ole mitään arvokasta. 

Jos patjassa on 10 000 euroa pieninä seteleitä, niin moni varmaan ottaisi, eikä kertoisi mitään. 

Toki se albumi menee roskikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan höpöhöpötietoa. Laki määrää siitä mitä perukirjassa pitää ilmoittaa erikseen ja mitä ei. Ei se velkoja. Kenenkään perheen ei tarvitse lähteä myymään vainajan mummoltaan perimää lipastoa tai kultaista kaulakorua, vaikka niistä joitain tuhansia euroa esimerkiksi keräilijöille myytynä saisikin. Velkojalla ei myöskään ole mitään asiaa katsastamaan vainajan tavanomaista kodinirtaimistoa, mihin myös se lipasto ja kaulakoru kuuluu.

Tässä on nyt selkaisin kaksi asiaa: 1) mitä on pesään ryhtyminen ja 2) mitä irtaimistosta kuuluu eritellä perukirjaan. Pesään ryhtymistä on, vaikka ottaisi sellaisenkin irtaimistoon kuuluvan tavaran, jota ei ole tarvinnut eritellä perukirjassa. 

Periaatteessa on, käytännössä ei koska kukaan ei ole valvomassa sitä kuka ottaa jotkut vanhat lakanat tai valokuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesään ryhtyminen koskee vain jäämistöä, omaisuutta. Se että otat kuolleen sukulaisesi kodin vaatekaapista käyttöösi hänen vanhat kalsarinsa ei ole pesän ryhtymistä. Mutta se, jos otat pihasta omaksesi hänen rekisterissä olevan autonsa onkin jo ihan eri juttu.

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes niitä vanhoja kalsareita tai rikkinäistä kahvikuppi

Juuri näin. Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan. Ja jos jotain vie, se on selkeästi pesään ryhtymistä, eikä todellakaan ole väliä, onko se pesästä viety esine eritelty vai ei. Mutta näköjään turha selittää sitä tällä palstalla. Alapeukkuja tulee. Totuus on joillekin hankala juttu.

Selvitä itsellesi, mitä pesä tarkoittaa. Meillä tyhjennettiin asunto ensin, valokuvat ja muu käyttökelpoinen otettiin itselle, muut roskiin. Asunnolle oli ostaja valmiina joten siksi kiire. Sitten perunkirjoituksen jälkeen kieltäydyttiin perinnöstä.

Kukaan ulkopuolinenhan ei sinne vainajan asuntoon pääse katselemaan, että mitäs täällä onkaan, ei pankki eikä muut velkojat.

" Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan"

Höpsistä. Pesän asiat on pakko hoitaa eikä se ole vielä pesään ryhtymistä. Pesään ryhtyminen tarkoittaa pesän omaisuudenjakoon osallistumista omaksi hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan varattomasta pesästä ei saisi ottaa edes sitä valokuva-albumia. 

Mutta nykyaikana senkin voi valokuvata puhelimeen ja jättää sinne asuntoon. 

Myös perillisillä ei ole edes velvollisuutta tyhjentää vuokra-asuntoa. Näin usein silti tehdään, että jäisi vähän enemmän perintöä.

Mutta vaarattoman pesän tapauksessa sitäkään ei kannata tehdä itse. Voisi  pyytää vuokranatajalta korvauksen (pimeänä) , että suostuu siivoamaan. 

Mitä ajattelet, että sille valokuva-albumille sitten tapahtuu?

Velkaisen pesän tapauksessa kannattaa olla tarkkana, että ei voida tulkita, että on ottanut pesästä jotain. Varsinkin, jos siellä ei ole mitään arvokasta. 

Jos patjassa on 10 000 euroa pieninä seteleitä, niin moni varmaan ottaisi, eikä kertois

Kuka sen tulkitsisi ja miten?

Vierailija kirjoitti:

" Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan"

Höpsistä. Pesän asiat on pakko hoitaa eikä se ole vielä pesään ryhtymistä. Pesään ryhtyminen tarkoittaa pesän omaisuudenjakoon osallistumista omaksi hyväkseen.

Niinpä, esimerkki asunnon tyhjennys on yleensä ensimmäisiä hommia, jos vuokra-asunto tai asunto menossa pakon edessä myyntiin. Vasta perukirjan kohdalla sitten selvitetään vainajan varat ja velat. Kukaan ei ala silloin tenttaamaan, monetko kalsarit vainajalla oli ja mitä niille tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan höpöhöpötietoa. Laki määrää siitä mitä perukirjassa pitää ilmoittaa erikseen ja mitä ei. Ei se velkoja. Kenenkään perheen ei tarvitse lähteä myymään vainajan mummoltaan perimää lipastoa tai kultaista kaulakorua, vaikka niistä joitain tuhansia euroa esimerkiksi keräilijöille myytynä saisikin. Velkojalla ei myöskään ole mitään asiaa katsastamaan vainajan tavanomaista kodinirtaimistoa, mihin myös se lipasto ja kaulakoru kuuluu.

Tässä on nyt selkaisin kaksi asiaa: 1) mitä on pesään ryhtyminen ja 2) mitä irtaimistosta kuuluu eritellä perukirjaan. Pesään ryhtymistä on, vaikka ottaisi sellaisenkin irtaimistoon kuuluvan tavaran, jota ei ole tarvinnut eritellä perukirjassa. 

Periaatteessa on, käytännössä ei koska kukaan ei ole valvomassa sitä kuka ottaa jotkut vanhat lakanat tai valokuvat.

Käytännössä velkojat ovat harvoin valvomassa, eikä sellaiset edes kiinnosta, millä ei ole rahallista arvoa.

Mutta jos pesässä on useita osakkaita, ja yksi haluaa luopua perinnöstä, niin useinkin sisarukset vahtivat toisiaan. Perinnöstäluopujan ei kannata ottaa mitään, jos välit muihin perillisiin ovat riitaiset. Jos olisin riitaisessa perikunnassa ja haluaisin luopua perinnöstä mutta kuitenkin haluaisin valokuvat, mahdollisesti yrittäisin sopia vaikka toisen sisaruksen kanssa, jos hän voisi ottaa vallokuvat ja teettää niistä kopiot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ihan höpöhöpötietoa. Laki määrää siitä mitä perukirjassa pitää ilmoittaa erikseen ja mitä ei. Ei se velkoja. Kenenkään perheen ei tarvitse lähteä myymään vainajan mummoltaan perimää lipastoa tai kultaista kaulakorua, vaikka niistä joitain tuhansia euroa esimerkiksi keräilijöille myytynä saisikin. Velkojalla ei myöskään ole mitään asiaa katsastamaan vainajan tavanomaista kodinirtaimistoa, mihin myös se lipasto ja kaulakoru kuuluu.

Tässä on nyt selkaisin kaksi asiaa: 1) mitä on pesään ryhtyminen ja 2) mitä irtaimistosta kuuluu eritellä perukirjaan. Pesään ryhtymistä on, vaikka ottaisi sellaisenkin irtaimistoon kuuluvan tavaran, jota ei ole tarvinnut eritellä perukirjassa. 

Periaatteessa on, käytännössä ei koska kukaan ei ole va

Mutta jos pesässä on useita osakkaita, ja yksi haluaa luopua perinnöstä, niin useinkin sisarukset vahtivat toisiaan. Perinnöstäluopujan ei kannata ottaa mitään, jos välit muihin perillisiin ovat riitaiset. Jos olisin riitaisessa perikunnassa ja haluaisin luopua perinnöstä mutta kuitenkin haluaisin valokuvat, mahdollisesti yrittäisin sopia vaikka toisen sisaruksen kanssa, jos hän voisi ottaa vallokuvat ja teettää niistä kopiot.

Riidat perillisten keskenhän on asia ihan erikseen, eikä sinällään liity mitenkään perukirjan tekemiseen. Perukirjassa kun ei jaeta omaisuutta, vaan siinä ainoastaan todetaan vainajan varata ja mahdolliset velat. Perinnönjaot on sitten asia ja homma ihan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes ni

Juuri näin. Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan. Ja jos jotain vie, se on selkeästi pesään ryhtymistä, eikä todellakaan ole väliä, onko se pesästä viety esine eritelty vai ei. Mutta näköjään turha selittää sitä tällä palstalla. Alapeukkuja tulee. Totuus on joillekin hankala juttu.

Selvitä itsellesi, mitä pesä tarkoittaa. Meillä tyhjennettiin asunto ensin, valokuvat ja muu käyttökelpoinen otettiin itselle, muut roskiin. Asunnolle oli ostaja valmiina joten siksi kiire. Sitten perunkirjoituksen jälkeen kieltäydyttiin perinnöstä.

No se että te teitte noin, ei tarkoita, että te teitte oikein. Mutta niin kauan kuin kukaan perikunnan jäsenistä ei valita, niin kaikki hyvin. Ei tuohon kyllä kukaan velkoja yleensä puutu. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ulkopuolinenhan ei sinne vainajan asuntoon pääse katselemaan, että mitäs täällä onkaan, ei pankki eikä muut velkojat.

Mutta muut perikunnan jäsenet kyllä pääsevät. Ainahan ei ole tilanne se, että kaikki perilliset haluaisivat luopua perinnöstä. Esimerkiksi yksi perikunnan jäsenistä voi olla ulosotossa eikä luopuminen silloin ole hänen kohdallaan edes vaihtoehto. Voi olla myös vanhoja riitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä tullut hyvät ohjeet. Ota siis heti yhteys isän kotikunnan sosiaalitoimistoon. Varmasti mielellään sysäävät hautajaiset kontollesi mutta pidä pääsi. Varaudu byrokratiaan! Kuolintodistus, virkatodistus yms. Jos et halua periä hänen velkoja, on perunkirjoitus tehtävä pilkulleen oikein etkä saa ottaa perintöä mitenkään vastaan nyt etkä tulevaisuudessa. 

Ensinhän pitää selvittää isän rahatilanne, jos tilillä nyt vaikka on sellainen summa mikä kattaa hautajaiskulut ei se sosiaalitoimisto mitään maksa. Velat ei periydy. Sitäpaitsi, ei kaikilla varattomillakaan edes ole velkoja. Jos taas varattomalla on velkoja, eihän silloin ole mitään perittävääkään, silloin ei erikseen tarvitse kieltäytyä perinnöstä. Esimerkiksi asunnontyhjennyksen joudut kuitenkin tekemään itse.

Aika pienellä rahalla ihmisen saa hautaan, isälläni oli tilillä kuollessa 1300e (eläke juuri tullut), tuhkaus 590e halvimmalla, yhteen sukuhautaan saatiin mahtumaan, ei kuluja siitä kun sukulaiset antoivat luvan, hautakiveen ei kaiverruksia tullut. Mitään tilaisuutta ei pidetty. Itse tehtiin perunkirja (ei oo mikään monimutkainen jos osaa ohjeet lukea ja ei oikein mitään omista). Lopulla maksettiin vuokra ja puhelinlasku, tavarat kaatopaikalle. Jäi vielä vähän rahaa ylikin.

Ainiin unohtui tuosta isäni hautaamisesta, liittoon kuului ja sieltä sai reilun satasen hautausavustusta helposti hakemalla. En tiedä onko kaikilla liitoilla sama? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Rekisteröidyt ajoneuvot merkitään perukirjaan, mutta kalsareita erikseen ei.

Meilläkin erilteltiin erikseen vaan ajoneuvot sekä metsästysaseet. Muute kodinirtaimistosta ei eritelty mitään 

Kyllä, noin se menee. Mutta myös erittelemättömän jäämistön ottaminen on kyllä pesään ryhtymistä. Jos haluaa kieltäytyä perinnöstä, ei saa ottaa edes ni

Juuri näin. Pesään ryhtymistä on jo sekin, että ottaa pesän asioihin kantaa ja hoitaa niitä, vaikka ei lopulta veisi yhtään tavaraakaan. Ja jos jotain vie, se on selkeästi pesään ryhtymistä, eikä todellakaan ole väliä, onko se pesästä viety esine eritelty v

No se että te teitte noin, ei tarkoita, että te teitte oikein. Mutta niin kauan kuin kukaan perikunnan jäsenistä ei valita, niin kaikki hyvin. Ei tuohon kyllä kukaan velkoja yleensä puutu.

Kyllä tuo ihan oikein oli. Pankki oli tyytyväinen kun sai asunnon myytyä nopeasti. Lopulta velkoja jäi vain joitain tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellä tullut hyvät ohjeet. Ota siis heti yhteys isän kotikunnan sosiaalitoimistoon. Varmasti mielellään sysäävät hautajaiset kontollesi mutta pidä pääsi. Varaudu byrokratiaan! Kuolintodistus, virkatodistus yms. Jos et halua periä hänen velkoja, on perunkirjoitus tehtävä pilkulleen oikein etkä saa ottaa perintöä mitenkään vastaan nyt etkä tulevaisuudessa. 

Ensinhän pitää selvittää isän rahatilanne, jos tilillä nyt vaikka on sellainen summa mikä kattaa hautajaiskulut ei se sosiaalitoimisto mitään maksa. Velat ei periydy. Sitäpaitsi, ei kaikilla varattomillakaan edes ole velkoja. Jos taas varattomalla on velkoja, eihän silloin ole mitään perittävääkään, silloin ei erikseen tarvitse kieltäytyä perinnöstä. Esimerkiksi asunnontyhjennyksen joudut kuitenkin tekemään itse.

Aika pienellä r

Se on ihan sama miten pienellä summalla saa ihmisen hautaan, jos vainajan tilillä ei ole kuin muutama kymppi ja perillisille vainaja oli, vaikkakin isä/äiti, täysin tuntematon ihminen, ei kukaan ns perillinen ala maksamaan hautajaisia. Se olisi sama kun maksaisit tuntemattoman naapurisi hautajaiset.