Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpaikassa, jossa toimenkuvaasi koko ajan pikku hiljaa paisutetaan?
03.11.2025 |
Alkaa tämä kyseinen toiminta omalla työpaikalla jo pikku hiljaa ketuttamaan. Säännöllisesti tulee uusia juttuja ja koulutetaan muidenkin työtehtäviin. Esimiehet muotoilee tämän moniosaamisena ja tsemppaa, että kiva kun on monipuolista työtä. Itse koen tämän lähinnä stresaavana, kuluttavana ja kuormittavana. Ne työt ei kuitenkaan ole sellaisia, että ne opitaan sormia napsauttamalla, vaan on oikeasti opittavaa ja vaatii päättelykykyä sekä aivokapasiteetista tiettyä ulosmittaamista, eli toisin sanoen kuormittaa.
Onko työelämä mennyt tähän laajemminkin?
Kommentit (72)
"kuka sinua käskee ja kenen takia sinä tuota kaikkea teet"
Arvelisin, että asunto- ja muut arjenlainat, elatusvelvollisuus, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai toimenkuvan pitääkin muuttua koko ajan, kun tulee lisää kokemusta ja osaamista. Vauvapalstalla näköjään spinnataan negatiiviseksi sekin, että saa kehittyä työssään ja työnantaja vieläpä tsemppaa ja kouluttaa ilmaiseksi! Itsekin olen ollut 10 v samalla työnantajala, joka on maksanut koulutukset ja sertifikaatit. Palkkakin on näiden myötä tuplannut 3600 --> 7200.
Sekä työelämä, että muu maailma ympärillämme on muuttunut laajemminkin. On aina ollut illuusio, että työelämä, yms säilyy läpi elämän sellaisenaan. Kysy vaikka äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä luulit työelämän sitten olevan?
Minä olen ollu työelämässä jo yli 20 vuotta, että en enää ihan tuore tapaus työmarkkinoilla. Työelämä tuntuu vaan muuttuneen, että ennen ihminen palkattiin tekemään jotain toimenkuvaa ja jokaisella oli oma ruutunsa tietyissä kehyksissä. Nyt tuntuu, että pitää tehdä kaikkea sellaistakin, joka menee oman osaamisen, valmiuksien ja ymmärtämisen äärirajoille.
Ap
Oikeesti?! Työntajasi luottaa ammattitaitoosi ja edistää sitä ja sinä höyläät ranteitasi auki?
Onneksi olen lähellä eläkeikää. Vuosikymmeniä takana loputtomia kehityskeskusteluja, joilla on painostettu ottamaan lisätöinä varsinaiseen tehtävääni ja ammattitaitooni kuulumattomia lisätöitä ilman palkankorotusta. Ehkä pahinta on ollut niin sanotut yhteiset työn kehityspäivät, joissa iso pomo hihkuu: tästä tehtävästä joku voisi "ottaa koppia". Mieluummin olen ottanut lisätehtäviä vastaan palkankorotuskeskustelun kautta. Ammatillisuutta ja taitoa pitää arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä luulit työelämän sitten olevan?
Minä olen ollu työelämässä jo yli 20 vuotta, että en enää ihan tuore tapaus työmarkkinoilla. Työelämä tuntuu vaan muuttuneen, että ennen ihminen palkattiin tekemään jotain toimenkuvaa ja jokaisella oli oma ruutunsa tietyissä kehyksissä. Nyt tuntuu, että pitää tehdä kaikkea sellaistakin, joka menee oman osaamisen, valmiuksien ja ymmärtämisen äärirajoille.
Ap
Oikeesti?! Työntajasi luottaa ammattitaitoosi ja edistää sitä ja sinä höyläät ranteitasi auki?
No nämä esimiehet eivät itsekään osaa niitä töitä ja prosesseja. He ovat pelkkiä teoriaihmisiä. Voihan arkkitehtikin osata suunnitella rakennuksen, mutta ei hän välttämättä sen konkreettista rakentamista osaa. Saati sitten että hän pystyy arvioimaan kenenkin kyvykkyyden rakentaa kyseinen pytinki juurikin siitä syystä, koska ei itsekään sitä käytännössä osaa. Ei meillä esimiehet tiedä vaikka hommista a,b ja c, että mikä niistä on vaikein ja mikä kenties helpoin. Heille kaikki on samaa massaa "alaisten hommia", että hoitakaa te, minä käskytän.
Ap
Mitä tarkoitat "toimenkuvaasi kasvatetaan"?
Eikö sitä kasvateta itse? Sehän se on koko urakehityksen sielu ja tarkoitus että saa tehdä yhä vaan haastavampia hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua huttua. Pikkuhiljaa yhden jäädessä pois työt jaetaan jäljelle jääville ja lopulta ne muut työt on paisuneet niin että perustyölle ei jää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat "toimenkuvaasi kasvatetaan"?
Eikö sitä kasvateta itse? Sehän se on koko urakehityksen sielu ja tarkoitus että saa tehdä yhä vaan haastavampia hommia.
Samalla palkalla ja virkanimikkeellä se vaan ei ole kovinkaan motivoivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat "toimenkuvaasi kasvatetaan"?
Eikö sitä kasvateta itse? Sehän se on koko urakehityksen sielu ja tarkoitus että saa tehdä yhä vaan haastavampia hommia.
Miksi helvetissä oletat, että kaikki haluaa jotenkin kehittyä urallaan ja saada aina uusia haasteita? En minä ainakaan. Vihaan työelämää, ja lähinnä se on elämän pakollinen paha. Mieluiten olen työpaikassa, jossa saa tehdä rutiinihommat ja sitten kotiin. En todellakaan halua työlle kuluttaa tässä elämässä määräänsä enempää energiaa. Laiska työntekijä en koskaan ole ollut, mutta kuten todettua, työhön en halua panostaa ja siitä ottaa stressiä. Se syö muuta elämänlaatua ja sen muun elämän takia minä täällä elän, työlle en todellakaan elä.
Olen onnistunut jotenkin rajaamaan työni, että saan välillä myös asioita pois, eikä aina vain lisää. Mutta on tuo tyypillistä ja töiden alle nääntyisi, jos ei pitäisi varaansa.
Keväällä oli yksi palaveri, jossa pohdittiin parille henkilölle työnkuvia. Yksi pomo totesi eräs pomo reteästi, että kyllähän "Anne" osaa hoitaa noi kaikki. No varmasti osaisi, mutta kun siinä oli mm. noin 80 h / viikko työt, joista 20 h pelkkää koulutusvastuuseen verrattavaa, ei sitä hoida edes "Anne", vaikka olisi kuinka kova osaaja. Yksi ihminen kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Sitä kutsutaan itsensä kehittämiseksi. Ja osaamisen ylläpidoksi. Mutta käytännössä se tarkoittaa vaan lisää töitä ja hoidettavia asioita samalla palkalla ja toimenkuvalla. :D
Vaikka toimenkuva ei sinänsä laajenisi, niin yhä pikkutarkemmaksi muuttuva raportointi ja uusien, alkuun aina toimimattomien, ohjelmien käytön kanssa räpeltäminen lisää työtaakkaa.
Jostain syystä mitään ei tosiaan pudoteta pois, kun uusia taulukoita lisätään täytettäviksi ja ruutuja klikattaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläkoulun aineenopettaja. Työhön käytännössä kuuluu useimpina vuosina luokanvalvojuus, josta tienaa reilun satasen kuussa. Tähän tehtävään on urani aikana alettu liittää jos vaikka mitä. Esimerkiksi tuen papereiden laatiminen, lasujen teko, alati lisääntyvät palaverit ja viimeisimpänä poissaolojen seurantaan liittyvä viestit, puhelut, tapaamiset ja raportointi. Käytännössä suurin osa luokan oppilaista on niin paljon poissa, että saamieni ohjeiden mukaan minun pitää ryhtyä erityistoimiin. Ennen riitti, kun piti vanhempainillan ja katsoi vähän perään, ehkä vahti jonkun jälkän, allekirjoitti ja jakoi todistukset.
Ja niinä aikoina, kun ei ollut Wilmaa, vanhemmilla oli vähän korkeampi kynnys olla yhteydessä. Nyt Wilma paukkuu valvontaluokan huoltajien viestejä jatkuvasti. Milloin on kuollut kissa tai on sattunut polveen, on huolta matikan opinnoista (opetan vain äikkää) ja kaverihuolia jne. Minun sitten pitäisi olla yhteydessä matikanopeen ja huolehtia tenava kuraattorille jne.
Huvittavin juttu oli, kun huoltaja soitti minulle (joo en enää anna nroa) aamulla kotiin ja kysyi, mitä hän tekee, kun oppilaalla on futista ja nappulakengät ovat liian pienet.
On ymmärrettävää, että huoltajat eivät tule ajatelleeksi, kuinka paljon (vähän) tästä maksetaan ja mikä oikeasti minulle kuuluu. Mutta se kyllä ottaa päähän, että muu yhteiskunta ja viranomaiset sekä esimiehemme ihan sumeilematta voivat aina vain todeta, että eiköhän tämäkin juttu hoideta sillä luokanvalvojan satasen palkalla. Voisi joskus miettiä, kuinka paljon ja mitä olisi itse valmis sillä rahalla tekemään. Luokanvalvojuus on käytännössä hyväntekeväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toimenkuva ei sinänsä laajenisi, niin yhä pikkutarkemmaksi muuttuva raportointi ja uusien, alkuun aina toimimattomien, ohjelmien käytön kanssa räpeltäminen lisää työtaakkaa.
Jostain syystä mitään ei tosiaan pudoteta pois, kun uusia taulukoita lisätään täytettäviksi ja ruutuja klikattaviksi.
Tämä! Ja mihin hittoon niitä kaikkia uusia juttuja tarvitaan, kun ennenkin on pärjätty ilman. Olen usein miettinyt, että jotkut pomot vain kehittelee tuollaisia kaikenlaisia turhuuksia, koska heillä ei oikeasti ole mitään oikeita töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä luulit työelämän sitten olevan?
Minä olen ollu työelämässä jo yli 20 vuotta, että en enää ihan tuore tapaus työmarkkinoilla. Työelämä tuntuu vaan muuttuneen, että ennen ihminen palkattiin tekemään jotain toimenkuvaa ja jokaisella oli oma ruutunsa tietyissä kehyksissä. Nyt tuntuu, että pitää tehdä kaikkea sellaistakin, joka menee oman osaamisen, valmiuksien ja ymmärtämisen äärirajoille.
Ap
Mitä siellä työpaikkalla on sanottu, kun olet kertonut tunteistasi?
En ole ihan suoraan sanonut, koska tiedän ettei se mitään auta. Se asia toteutetaan niin joka tapauksessa ota tai jätä periaatteella. Olen kyllä yrittänyt tuoda ilmi, että epäilen olenko oikea henkilö johonkin toimenkuvaan, m
Itse yritin aikoinaan taistella työpaikkani vääryyksiä vastaan, luulin että se hyödyttäisi itseäni ja toisia. Aivan turhaa, väsyin vain eikä mikään muuttunut. Onneksi pääsin eläkkeelle, mutta muistan sen turhautumisen ja jopa vihan tunteen kun totesin tilanteen toivottomuuden. Myötätuntoni on entisten työkavereiden puolella, asiat työpaikalla nykyisin samalla ellei jopa pahemmalla tolalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastuut oleellisesti lisääntyy ja/tai kasvaa, niin sitten neuvottelemaan työehtoja ja palkkausta uusiksi. Ei työpaikalla tarvitse suostua kaikkeen mahdolliseen, vaan uusia tehtäviä tarjottaessa voi kysyä, että mitä minä tästä saan.
Työnantaja sanoo, että ovi on tuolla jos ei työt kelpaa. Tulijoita riittää.
Tätä oikeutta kannattaa käyttää. Niitä tulijoita ei nimittäin todellakaan riitä paskoille työnantajille, mistä itä-suomen ihmiskauppakeissit ovat hyvä esimerkki.
Sosiaaliturva kattaa ihmisen peruselämän. Jos työ ei tuo merkittävää parannusta tähän, sitä ei kannata tehdä. Jos se tuo huononnusta, esim. terveyshaittoja tai psyykkisiä haittoja, sitä kannattaa tehdä vielä vähemmän, vaikka saisikin pari euroa enemmän rahaa.
Aina olin. Jo 1980-luvulla. Kun teit työsi hyvin etkä saikutellut, sait lisää työtehtäviä. Palkka ei luonnollisestikaan noussut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat "toimenkuvaasi kasvatetaan"?
Eikö sitä kasvateta itse? Sehän se on koko urakehityksen sielu ja tarkoitus että saa tehdä yhä vaan haastavampia hommia.
Jos palkka vastaa aloittelijan tason hommia niin en minä arvokasta potentiaaliani käytä tekemällä priimaa. Parissa tällaisessa työpaikassa olleena se aiheuttaa ongelmia myös työkulttuuriin, sillä siellä on myös niitä luusereita, jotka eivät selviä vaativimmista tehtävistä.
Minä oitin pari vuotta sitten muutosneuvotteluissa sen jätä vaihtoehdon. Muutin maalle ja perustin kotipalvelu-yrityksen ja voin määritellä itse mitä teen ja mitä en.
Jos edes hetkeksi uskallat lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olet itsellesi luonnut , kannattaa nostaa omille huulille kysymys, kuka sinua käskee ja kenen takia sinä tuota kaikkea teet?