Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpaikassa, jossa toimenkuvaasi koko ajan pikku hiljaa paisutetaan?
03.11.2025 |
Alkaa tämä kyseinen toiminta omalla työpaikalla jo pikku hiljaa ketuttamaan. Säännöllisesti tulee uusia juttuja ja koulutetaan muidenkin työtehtäviin. Esimiehet muotoilee tämän moniosaamisena ja tsemppaa, että kiva kun on monipuolista työtä. Itse koen tämän lähinnä stresaavana, kuluttavana ja kuormittavana. Ne työt ei kuitenkaan ole sellaisia, että ne opitaan sormia napsauttamalla, vaan on oikeasti opittavaa ja vaatii päättelykykyä sekä aivokapasiteetista tiettyä ulosmittaamista, eli toisin sanoen kuormittaa.
Onko työelämä mennyt tähän laajemminkin?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Muut työntantajan määräämät tehtäävät...
Niissäkin voisi olla joku raja. Minua on esim. pyydetty pesemään työpaikan ikkunat ja vaihtamaan kukkamullat (en tehnyt), vaikka oikeasti työ liittyi kirjan toimittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomot leikkivät maksavansa, minä leikin tekeväni töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastuut oleellisesti lisääntyy ja/tai kasvaa, niin sitten neuvottelemaan työehtoja ja palkkausta uusiksi. Ei työpaikalla tarvitse suostua kaikkeen mahdolliseen, vaan uusia tehtäviä tarjottaessa voi kysyä, että mitä minä tästä saan.
Työnantaja sanoo, että ovi on tuolla jos ei työt kelpaa. Tulijoita riittää.
Tätä oikeutta kannattaa käyttää. Niitä tulijoita ei nimittäin todellakaan riitä paskoille työnantajille, mistä itä-suomen ihmiskauppakeissit ovat hyvä esimerkki.
No eipä riitä työpaikkojakaan ole kaikille (joka päivä siitä uutisoidaan). Hyvin harva haluaa omatoimisesti hypätä työelämästä pois, jos ei ole rikas perijä.
Kyllä. Opettaja olen. Nykyään työnkuvaan kuuluu kierrätettävien roskien viemisestä alkaen vaikka ja mitä, kirjallisten töiden lisääntymisestä, jatkuvien kokousten pitämisestä ja sossuna toimimisesta puhumattakaan. Siinä pitäisi vielä kuitenkin ihan se perusduuni eli opettaminenkin hoitaa.
No TYPissä ainakin vaan kapenee. Kenellekään ei kuulu mikään eikä mistään tarvitse tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Opettaja olen. Nykyään työnkuvaan kuuluu kierrätettävien roskien viemisestä alkaen vaikka ja mitä, kirjallisten töiden lisääntymisestä, jatkuvien kokousten pitämisestä ja sossuna toimimisesta puhumattakaan. Siinä pitäisi vielä kuitenkin ihan se perusduuni eli opettaminenkin hoitaa.
Tuli mieleen se muutaman vuoden takainen kohu, kun manattiin mahdollisia tulevia sähkökatkoja ja sitä, että vessat eivät toimi kouluissa. Ehdotus oli, että oppilaat kakkaavat pusseihin, jotka opettajat keräävät ja hävittävät. Silloin kyllä ajattelin, että ei stana onko tällä mitään rajaa. Onneksi nuo katkot eivät toteutuneet.
T. Ope
Tuttua huttua. Niille jotka kirjoittelee täällä negaa että pitäisi kaikkea hyväksyä itsensäkehittämisen ja ylenemisen nimissä eivät ole tainneet kokea sitä että ei ole mikään itsestäänselvyys että lisä liksat=lisää rahaa. Itse olen sote-alalla ja olen hankkinut kaiken laista lisäkoulututa ja minulla on erikoisosaamista tiettyihin juttuihin mitä ei saa tehdä ilman sitä. Saanko siitä mitään lisärahaa? En. Onko mahdollisuus neuvotella palkan korotusta tai bonusta? Ei. Oletetaan, että koska minulla on tuota asiantuntija koulutusta niin teen sitä muun ohessa hymyssä suin. Mitä muutakaan voin, jos valittaa vastaus on että ovi on tuolla ja nyt kun on yteet niin varmaan lyödään irtisanomislappu kouraan kun on tottelematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä luulit työelämän sitten olevan?
Minä olen ollu työelämässä jo yli 20 vuotta, että en enää ihan tuore tapaus työmarkkinoilla. Työelämä tuntuu vaan muuttuneen, että ennen ihminen palkattiin tekemään jotain toimenkuvaa ja jokaisella oli oma ruutunsa tietyissä kehyksissä. Nyt tuntuu, että pitää tehdä kaikkea sellaistakin, joka menee oman osaamisen, valmiuksien ja ymmärtämisen äärirajoille.
Ap
Itse aloitin työelämäni n. 20-vuotta sitten kaupassa. Silloin taas turhautti se, että työtehtävät oli tosi yksipuolisia. Eli esim. kassamyyjänä oli oikeasti koko ajan, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen työ pelkästään sitä kassatyötä läpi sen 8h työvuoron.
Nykyään olen jo ihan eri alalla, mutta on virkistävää kun työtehtävät ovat monipuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Jos vastuut oleellisesti lisääntyy ja/tai kasvaa, niin sitten neuvottelemaan työehtoja ja palkkausta uusiksi. Ei työpaikalla tarvitse suostua kaikkeen mahdolliseen, vaan uusia tehtäviä tarjottaessa voi kysyä, että mitä minä tästä saan.
Pienessä yrityksessä käytännössä saat potkut jos lisätyö ei kelpaa. Isommissa HR toimii ja kysytään onko kiinnostusta edetä uralla ja sitten tietysti neuvotellaan palkkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ensin olin pelkkä työntekijä. Nyt olen työnjohtaja jolla on 25 alaista joita ohjaan ja kerron niille työtehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vastuut oleellisesti lisääntyy ja/tai kasvaa, niin sitten neuvottelemaan työehtoja ja palkkausta uusiksi. Ei työpaikalla tarvitse suostua kaikkeen mahdolliseen, vaan uusia tehtäviä tarjottaessa voi kysyä, että mitä minä tästä saan.
Pienessä yrityksessä käytännössä saat potkut jos lisätyö ei kelpaa. Isommissa HR toimii ja kysytään onko kiinnostusta edetä uralla ja sitten tietysti neuvotellaan palkkauksesta.
...ja sitten heräsin ja päästin kissan ulos.
No, voihan jossain hyvässä työpaikassa noin käydäkin, mutta yleensä asiantuntijan työnkuva paisuu uusilla vastuilla ikään kuin huomaamatta ilman tehtävän vaativuuden uudelleenarviointia. Joskus voi toki saada ruinattua oman IPE-luokituksensa ylöspäin, mutta palkkauksen suhteen joutuu tyytymään tyhjään lupaukseen "tämän vuoden palkantarkistusbudetti on valitettavasti jo käytetty, mutta ehkä sitten myöhemmin...". Joitakuita on jopa puskettu lähiesimiehen asemaan samalla lupauksella. Toiseen suuntaan mennessä palkkaa kyllä muistetaan tarkistaa alaspäin.
Mulla palkka pienentynyt ja työnkuva muuttunut organisaation muututtua täysin. Ei ole enää systemaattista työnkuvaa vaan koko aika tulee uudenlaisia töitä. En pidä tästä mihin asetelmaan työni ovat menneet, mutta pitäisi kai olla tyytyväinen, että työpaikka sentään on.