Mikä nuorisoa vaivaa? Lähipiirissä useampikin tapaus että vedetään masennuslääkkeitä eikä pää kestä opiskeluja,halutaan vain katsoa himassa

Vierailija kirjoitti:

Aivojen dopamiinijärjestelmä on tuhottu. Laitteet pois viikoksi.

Ai viikko ilman Tiktokia parantaa tytöt? 🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Miten omassa lapsuudessa nuoruudessa näitä päävam masia ei ollut. Kukaan ei tappanut itseään eikä ulissut ainakaan julkisesti kuinka on"rankkaa". Suurin osa näistä mt potilaista tarvis uudelleenkoulutus leirin. Nimenomaan some ruokkii kaikkea tätä pas kaa millä saadaan huomiota. 

Ennen ei ollut somea. Vanhemmat häpesivät kun lapsensa päättivät päivänsä. Ei siitä puhuttu. Ilmapiiri mt-ongelmien suhteen oli ennen paljon huonompi kuin nykyään. Mt-ongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet. Ei niissä ole mitään häpeämistä. Liki 30% suomalaisista kokee elämänsä aikana vähintään yhden masennusjakson.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen dopamiinijärjestelmä on tuhottu. Laitteet pois viikoksi.

Heh heh, miten sä sen teet, kun eivät löydä oikeaan luokkaan sen jälkeen, eivät tiedä mitä tuli läksyksi, kun lukee Wilmassa ja kaikki tiedotteet tulevat vain Wilmaan. 

Koulun pitää purkaa digiriippuvuus ja ottaa askel taaksepäin. Reissu- ja/tai läksyvihkot takaisin! 

Takavuosina puhuttiin ylpeänä digiloikasta jonka suomi ottaa, muuta taisi käydä vähän niin kuin Suuresssa harppauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Tämä  +  some.  Muuta ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Teinit ovat muuttuneet, aika on muuttunut. 5-10 vuotta sitten teinit vielä järjestivät bileitä missä milloinkin, käyttivät alkoholia ja tutustuivat uusiin ihmisiin. Nykyään sellainen on liian vaarallista. 

Kyse ei ole vaarallisuudesta. Nuorten ja nuorten aikuisten alkoholinkäyttö on laskenut kautta maapallon niin paljon, että suurtenkin alkoholinvalmistajien osakkeiden arvo on laskenut roimasti. Nykyään voit olla samaan aikaan teekkari ja absolutisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

On tuossa paljon muutakin.

Mt-määrärahoja leikattiin rajusti 1990-luvun laman aikana ja samoja resursseja ei saatu koko 2000-luvun aikana takaisin. 2010-luvulla oli esimerkiksi Helsingissä lastenpsykiatrian jono välillä yhdeksän kuukauden mittainen. Moni ei ole saanut apua pienenä kun ongelmat olivat pieniä ja sitten ne räjähtivät käsiin.

Osittain samaa mieltä. Kun tää korona tuli, niin baarit ja kaikki kiinni. Itse piti tehdä normireissu katsomaan vanhempia ja jäin sinne, 6 viikoksi. Äiti kuoli (ei koronaan vaan se "tiimalasin hiekka valui loppuun"). Kaikki hautajaiset, perunkirjoitukset hoidin ja sitten baariin. .... Entiset baaritutut oli jotenkin äkäisiä, sitä entistä huumorintajua ei tuntunut löytyvän oikein keltään. Itse olin sama jäbä kuin ennenkin.

Tuosta "laskunmaksusta" - oli se ysärin lama - sitä laskua maksettiin, kalliisti. 

Nyt tämä orpopurran hallitus - tullut taas se sama tunne, että joku päivä me maksetaan tätä laskua, taas kalliisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täydellisen elämän tavoittelu, mihin ei kuulu mitään negatiivista. Normaalien tunteiden medikalisointi. "Pahalle ololle" löytyy turhan helposti diagnoosi ja lääkkeet. Koulussa terveydenhoitajat teettävät oppilaille masennuskyselyitä, joiden perusteella ohjaavat nuorisopsykiarian piiriin. 

Tämä on eräänlainen itse itseään ruokkiva kehä. Nuoren mieli on vähän kuin tyhjä taulu, johon tuo kaikki tartuu ja tulee osaksi minäkuvaa.

Normaalien tunteiden medikalisointi aiheuttaa todella pahaa jälkeä. Nuorille(kin) opetetaan, että tunteet ovat sairautta ja "väärin tunteva" nuori on häiriintynyt. Samaan aikaan opetetaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tunteet on tärkeitä yms. Kaikki tunteet ovat siis "sallittuja", mutta jännittäminen, suru ja muut hankaliksi koetut tulee poistaa korjaamalla vialliset aivosi ihmelääkkeillä. Nuo lääkkeet muuten heikentävät a

Mitkä lääkkeet? Ainakin masennuslääkkeet lisäsivät toimintakykyäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Korona kesti jonkun 2 vuotta, säälittävä tekosyy 

2 vuotta lapselle tai nuorelle on hyvin eri asia kuin 2 vuotta aikuiselle.

Lasten ja nuorten sosiaalistumisessa jäi elämästä pois moni tärkeä virstanpylväs, jota aikaisemmin odotettiin edes jollain tavalla. Onhan se eri asia valmistua vaikka rippi- tai peruskoulusta ja juhlistaa asiaa edes vaikka oman perheen kanssa käymällä leivoskahveilla kahvilassa ilman maskia. 

Jos tuo aika etätöineen ja ennen kaikkea uusien etäyhteyksien testaamisineen oli aikuisen hermoja raastavaa, oli se monelle nuorelle vielä vaikeampaa kun piti olla kamera päällä ja naama kaikille näkyvillä. Se ei ole helppoa kun kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta ja siitä, että toiset tallentavat näkemänsä kiusaamistarkoituksiin. Nykyäänhän koulukiusaamisesta ei pääse eroon edes kotona. Se on siellä, missä nettiyhteyskin.

Tuli mieleen sellainen kysymys, että missä päin maailmaa on "onnellisimmat" nuoret? Tarkoitan onnellisuudessa ihan vain sitä hyvinvointia joka on normaalia, onnellisuus kun on häilyvä tunnetila. Onko tällaista tutkittu? Ja mitä siitä voisi oppia?

Opiskelusta ei ole mitään hyötyä. Ainoastaan suhteet merkitsee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Korona kesti jonkun 2 vuotta, säälittävä tekosyy 

2 vuotta lapselle tai nuorelle on hyvin eri asia kuin 2 vuotta aikuiselle.

Lasten ja nuorten sosiaalistumisessa jäi elämästä pois moni tärkeä virstanpylväs, jota aikaisemmin odotettiin edes jollain tavalla. Onhan se eri asia valmistua vaikka rippi- tai peruskoulusta ja juhlistaa asiaa edes vaikka oman perheen kanssa käymällä leivoskahveilla kahvilassa ilman maskia. 

Jos tuo aika etätöineen ja ennen kaikkea uusien etäyhteyksien testaamisineen oli aikuisen hermoja raastavaa, oli se monelle nuorelle vielä vaikeampaa kun piti olla kamera päällä ja naama kaikille näkyvillä. Se

Muistan kun tietokoneet tulivat ja nämä chattihuoneet. Siellä alkoi jo kiusaaminen kun olin ala-asteella, se jo jätti jäljet, tuntui ettei missään ollut turvassa. En voi kuvitellakaan millaista se on nykyään, aivan karseeta.

Tik tok ja kaikki muu nettipa ka koukuttaa niin, että siitä ei pääse eroon kuin kaikkein vahvimmat. Tämä on kiinan ja venäjän  tarkoituskin. 

Niin no, onhan nuorten elämä nyt aika erilaista mitä vaikka reilu 10 vuotta sitten! Silloin vielä tavattiin ystäviä ulkona eikä elämä pyörinyt somessa/älypuhelimissa samalla tavalla mitä nykyään. Itselläni parikymppisenä toimi "raskas työ vaatii raskaat huvit" eli opiskelin ja tein töitä ihan hulluna ja vastapainoksi pidin hauskaa kavereiden kanssa ja nautin elämästä ja siitä tietynlaisesta vapauden tunteesta. Tuntuu, ettei nykynuoret kykene tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit ovat muuttuneet, aika on muuttunut. 5-10 vuotta sitten teinit vielä järjestivät bileitä missä milloinkin, käyttivät alkoholia ja tutustuivat uusiin ihmisiin. Nykyään sellainen on liian vaarallista. 

Kyse ei ole vaarallisuudesta. Nuorten ja nuorten aikuisten alkoholinkäyttö on laskenut kautta maapallon niin paljon, että suurtenkin alkoholinvalmistajien osakkeiden arvo on laskenut roimasti. Nykyään voit olla samaan aikaan teekkari ja absolutisti. 

Joo ja jotain muuta tullut tilalle. Mitä, kun se on tehnyt nuorista sairaampia? 

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä käy, kun lapsista kasvatetaan kermaperseitä ja vanhemmilla on vanhemmuus täysin hakusessa. Tuolle velttoilulle pitää laittaa stoppi ja kaikille laiskureille ryhtiliike. Syyttävä sormi osoittaa vanhempiin. 👉

Nuoriso oli pilalla jo muinaisessa Roomassa. Niitämme historian satoa. "Voi aikoja, voi tapoja."

Vierailija kirjoitti:

Niin no, onhan nuorten elämä nyt aika erilaista mitä vaikka reilu 10 vuotta sitten! Silloin vielä tavattiin ystäviä ulkona eikä elämä pyörinyt somessa/älypuhelimissa samalla tavalla mitä nykyään. Itselläni parikymppisenä toimi "raskas työ vaatii raskaat huvit" eli opiskelin ja tein töitä ihan hulluna ja vastapainoksi pidin hauskaa kavereiden kanssa ja nautin elämästä ja siitä tietynlaisesta vapauden tunteesta. Tuntuu, ettei nykynuoret kykene tällaiseen.

Ennen piti nähdä vaivaa, että oli tekemistä. Nykyään riittää että avaa tietokoneen, kännykän ruudun ja vaan kuluttaa pelejä ja sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täydellisen elämän tavoittelu, mihin ei kuulu mitään negatiivista. Normaalien tunteiden medikalisointi. "Pahalle ololle" löytyy turhan helposti diagnoosi ja lääkkeet. Koulussa terveydenhoitajat teettävät oppilaille masennuskyselyitä, joiden perusteella ohjaavat nuorisopsykiarian piiriin. 

Tämä on eräänlainen itse itseään ruokkiva kehä. Nuoren mieli on vähän kuin tyhjä taulu, johon tuo kaikki tartuu ja tulee osaksi minäkuvaa.

Normaalien tunteiden medikalisointi aiheuttaa todella pahaa jälkeä. Nuorille(kin) opetetaan, että tunteet ovat sairautta ja "väärin tunteva" nuori on häiriintynyt. Samaan aikaan opetetaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tunteet on tärkeitä yms. Kaikki tunteet ovat siis "sallittuja", mutta jännittäminen, suru ja muut hankaliksi koetut tulee poistaa korjaamalla vialliset aivosi ihme

Mitkä lääkkeet? Ainakin masennuslääkkeet lisäsivät toimintakykyäni.

Mielialalääkkeet (ainakin SSRI-lääkkeet, psykoosilääkkeet). Voi lisätäkin toimintakykyä, jos on esim.vaikeasti masentunut ja lääke lievittää oireita. Voi miettiä, että mikä ihmisiä motivoi: tunteet. Jos tunteet lamataan lääkkeillä (tai esim. masennus lamaa tunteet), motivaatio heikkenee. Tuo on sellaista tasapainottelua, että kumpi on missäkin tilanteessa parempi vaihtoehto (tunteet/tunteettomuus). Pidemmällä aikavälillä tunteettomuus on huono asia (silti joskus pienempi paha kuin sairaus, jos esim. psykoottisuutta), lyhyellä siitä voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa (esim .toimintakyvyn vievä ahdistus>otat lääkkeen>oireet lievittyy ja toimintakyky paranee>nyt kykenet menemään terapiaan tm. hoitoon). Ongelma on siinä, kun lääkkeitä syötetään yhä terveemmille ihmisille, niin niiden haitat korostuvat. 

Minun alaikäiseni asuu vielä kotona. On ihan aikuisten oikeasti pienestä pitäen valittu vähän semmoinen kasvatus joka ei ole tätä aikaa. Parhaat puolet ajasta otetaan ja huonoja väistetään. Koulu menee superhyvin, TET-palautteiden perusteella pyysivät kesätöihin ohi useiden amk-kouluttautujien. Käytös on kaunista ja hauskaa. On yksilöurheilija ja treenaa yhdessä ikäistensä kanssa. On ollut isosjuttuja, kuvataidekoulua, tanssia. On kotitöitä, pitkiä keskusteluja ja reissattu on. On kaverit ja vanhemmat. Ei ole koskaan ollut sometilejä ja ruutuajasta on aina puhuttu aivoterveyden ja lapsuuden näkökulmasta. On urahaaveita ja höpsöttelyä, molempia. Kyllä hänetkin olisi vinoon somella saanut, tavallisen ihmisen.

Ennen se videovuokraamo oli vähintään parin korttelin päässä, nyt parin klikkauksen. Ja milloin silloin ennen oli videovuokraamoissa tarjouksia, että kun maksat 10e/kk, saat käydä vaikka joka päivä hakemassa videoita ja niin paljon kuin jaksat kantaa? Sama juttu pelien suhteen. Viihtyminen ja viihdyttäminen ovat tämän päivän avaimet hyvään elämään. Kaikki muu onkin sitten liian vaivalloista ja kuormittavaa, ei tunnu ollenkaan hyvältä. Ei jatkoon.