Mikä nuorisoa vaivaa? Lähipiirissä useampikin tapaus että vedetään masennuslääkkeitä eikä pää kestä opiskeluja,halutaan vain katsoa himassa

Johtuu ihan siitä, että se on mahdollista. Opiskelut kannattaa jättää, jos ne eivät oikeasti kiinnosta, ja ryhtyä tekemään jotain suorittavaa. Vaikka esim. töitä. Jos palkka on huono niin työpaikalta saa sosiaalisia kontakteja, ja saattaapa joku olla samassa tilanteessa kuin sinä itse ja keskustellakin asiasta. Työpaikkaa voi aina vaihtaa, ja se on jopa suositeltavaa.

Siitä sitten vedät väkkärillä seuraavat 35 vuotta töitä, ja kun lapset muuttaa kotoa, stressiä on yhtäkkiä 80 prossaa vähemmän. Sitä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen dopamiinijärjestelmä on tuhottu. Laitteet pois viikoksi.

Ai viikko ilman Tiktokia parantaa tytöt? 🤣😂

Öö, no kyllä. Olepa tuo viikko luonnossa niin tulet uutena ulos. Traumoista, paykoosista, mistä vaan.

Aika usein ovat elatusmaksuja saavien lapsia. Voittajaäitien kasvattamia lapsia ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.

 

Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä. 

Olen 34-vuotias työssäkäyvä korkeakouluopiskelija, ja (ajanpuutteen lisäksi) aikatauluttomuus ahdistaa. Dedikset kasaantuvat ja lopulta olen niin levoton etten saa mitään tehtyä, vaellan koto

Olen kuusikymppinen ja minusta paperiset materiaalit olivat opiskelun kannalta helpompia, koska niihin pystyi tekemään alleviivauksia ja omia merkintöjä ja paperinipusta tai kirjasta näki konkreettisesti materiaalin laajuuden tai suppeuden.

Kun pitää tutkia asiat koneelta, niiden hallinta tuntuu vaikeammalta. Sanoin tästä työterveyslääkärillekin, joka vastasi, että niin se oikeasti onkin. Hän tosin oli samaa ikäluokkaa kuin minä.

Ryhti on jokaisen itse tehtävä. Ei yhteiskunnan. Unta, ruokaa ja liikuntaa. Tällä on aikuisen osattava pelata ja opetettava lapsellekin. Rakkaudella ja kognitiivisia kykyjä kehittäen. Ei oo vaikeeta ihan joka päivä jos oma käytös kestää tarkastelun.

Ei tarvii tyhmistyä, vaikka alustat niin haluaisi. Pistä hanttiin ja hanki ELÄMÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Niin no, onhan nuorten elämä nyt aika erilaista mitä vaikka reilu 10 vuotta sitten! Silloin vielä tavattiin ystäviä ulkona eikä elämä pyörinyt somessa/älypuhelimissa samalla tavalla mitä nykyään. Itselläni parikymppisenä toimi "raskas työ vaatii raskaat huvit" eli opiskelin ja tein töitä ihan hulluna ja vastapainoksi pidin hauskaa kavereiden kanssa ja nautin elämästä ja siitä tietynlaisesta vapauden tunteesta. Tuntuu, ettei nykynuoret kykene tällaiseen.

Sanoisin, ettei koske pelkästään nuoria. Aikuistenkin sosiaalinen elämä on työn ja perheen lisäksi somessa. Enkä tarkoita, että pitäisi harrastaa "raskaita huveja". Toki kaikki on kallistunut ja monet joutuvat säästämään omista harrastuksistaan ja muista vapaa-ajan jutuistaan, että edes lapsilla olisi mahdollisuus tehdä jotain. 90-luvun laman aikaan oli vielä kyläilykulttuuri ja myöhemmin alettiin enemmän tavata kotien ulkopuolella. Nyt ei tehdä oikein kumpaakaan. Somessa on kaikki. Että turha aikuisten syytellä nuoria, kun monella on itselläänkin sama ongelma.

Jos jokaisen risauksen sairastaminen ei toimi. Ihminen on ikänsä asioista-yli-menijä ja siitä huolimatta -tekijä. Tätä ei ole opetettu eikä vaadittu.

Ihminen on sairas jos pitää puhelimella olosta erityisesti. Valtavirta on usein just ihan paskaa.

Syvälliset keskittymistaidot takaisin jokaiselle. Mitä kukin sitten tekeekin, mutta ihan kaikkeen!

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Höpsistä! 

Tiktok ja lyhytvideot tuli someen noin 6 vuotta sitten ja koko Suomen kansa jäi nettikoukkuun tuolloin. Ollaan kuin zombie-kansa luuriin tuijottamassa. Nelinkertainen määrä eurooppalaiseen keskiarvoon nähden, ja ruotsalaisiinkin nähden kaksinkertainen. 

 

En kyllä syyttäisi koronaa. Oma nuori oli lukiossa ja lukion viimeinen vuosi meni etäillessä. Yliopistoon mennessä 2022 oli onneksi palattu normaaliin ja nyt suorittaa maisteritutkinntoa ja itseohjautuvasti opiskelee, kuten kaikki kaverinsakin. Noudattaa itse itselleen asettamia aikatauluja ja opiskelutahtia, ei paria-kolmea biletystä vuodessa enempää biletä vaan huolehtii kunnostaan ja terveydestään liikkumalla vapaa-ajalla ja käymällä kesäisin töissä.

Eli en yleistäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen sellainen kysymys, että missä päin maailmaa on "onnellisimmat" nuoret? Tarkoitan onnellisuudessa ihan vain sitä hyvinvointia joka on normaalia, onnellisuus kun on häilyvä tunnetila. Onko tällaista tutkittu? Ja mitä siitä voisi oppia?

Suomessa

No sitä nuorisoa vaivaa se, että ei ole mitään sietokykyä mihinkään. Uskomattomia tohvelisankareita ja vätyksiä. Onneksi toi ei sentään koske kaikkia, aika montaa kylläkin. Vetääkö ne kaikki jotain pössyä, vai mistä se mahtaa johtua. Salilla näkee ajoittain tekoreippaita treenaajia, joilla puhtia riittää juuri ja juuri pukuhuoneeseen saakka. Salin puolella sitten istutaan laitteissa kännykkä kädessä, ja varataan muilta se laitepaikka. Millä ihmeellä nää luulee selviävänsä kaikesta siitä, mitä on tulossa. No varmaan just sillä pössyttelyllä ja lääkepurkilla.

Enkä muuten ole mitenkään vahingoniloinen, tai muuta. Harmittaa niitten nuorten puolesta, kun niillä olis latu auki horisonttiin saakka. Mutta ei voi, kun tiktok, insta, some jne jne.

Kaiken paskan perässä ne ihmiset viitsiikin juosta, vaan ei arvokkaiden juttujen. En ole miljonääri mutta olen kaiken aivokapasiteettini käyttänyt opiskeluun, sivistykseen ja lapsiin. On todella kannattanut ja olo on kuin rikas oisin.

Nuoret koettaa ottaa johtajan paikan ja äänialan. Heitä pitäisi paapoa mutta heidän ei tarvii muita huomioida. Se on sairasta ja niinpä he ovat sairain ikäpolvi. Huomiota ihan liikaa eikä kohtuutta missään. 

ihan toisin olen lapseni kasvattanut ja kyllä pärjää opinnoissaan ja ihmissuhteissa. Vaikeinta on ollut löytää toisia samanlaisia ystäviksi mutta onneksi heitäkin on. Melko varma olen ettei löydä itseään päihteiden ja ääliökumpoanien parista.

Ilman tukea ja terapiaa on mahdollista elää. Kuvitelkaa.

Vuonna 2024 onnellisimmat nuoret oli Liettuassa. Syinä mm. talouskasvu ja elintason nousu.

https://www.ess.fi/uutissuomalainen/6692965

Vierailija kirjoitti:

Nuoret koettaa ottaa johtajan paikan ja äänialan. Heitä pitäisi paapoa mutta heidän ei tarvii muita huomioida. Se on sairasta ja niinpä he ovat sairain ikäpolvi. Huomiota ihan liikaa eikä kohtuutta missään. 

ihan toisin olen lapseni kasvattanut ja kyllä pärjää opinnoissaan ja ihmissuhteissa. Vaikeinta on ollut löytää toisia samanlaisia ystäviksi mutta onneksi heitäkin on. Melko varma olen ettei löydä itseään päihteiden ja ääliökumpoanien parista.

Niinhän sinä luulet. Työskentelen mielenterveyshoitoa tarvitsevien asiakkaiden parissa, ja kyllä heillä on taustakulissit kunnossa. On yritysjohtajien poikaa ja tyttöä, valtionhommissa työskenteleviä, mutta niin he vaan sinunkin selkäsi takana polttelevat mm. kannabista.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ovat elatusmaksuja saavien lapsia. Voittajaäitien kasvattamia lapsia ;)

Niin. Heitä ei ole kasvatettu raatamaan perse ruvella, jotta ei saa isältä turpaan. Aika luonnollista vaan nautiskella elämästä, jos ei muuhun pakoteta.