Mikä nuorisoa vaivaa? Lähipiirissä useampikin tapaus että vedetään masennuslääkkeitä eikä pää kestä opiskeluja,halutaan vain katsoa himassa

Kellä opiskelijalla on varaa lähteä ulos kun kaikki maksaa monin verroin enemmän kuin ennen ja päälle leikataan vähätkin tuet vaikka kuinka kokoomusnuorten kanssa yhdessä ennen vaaleja mainostettiin että opiskelijoilta ei sitten "taaskaan" leikata. Ja väitetään vielä että opintotuki nousee, kun lainaa joutuu ottamaan enemmän. Se laina pitää maksaa joskus poiskin, eikä silläkään rahalla herroiksi eletä. Töitä ei ole työttömillekään niin vielä vähemmän opiskelijoilla, joiden pääasia elämässä pitäisi olla opiskelu.

Ei keskiluokallakaan ole varaa kuluttaa, kun pitää säästää kun turvaverkot leikattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tajua opiskelijoiden uupumusta ollenkaan tai tunteita. Koulun aikataulu liian tiivis ja alkaa aikaisin. Kukaan ei rakasta, on vain alistamista ja simputusta, loputtomia vaatimuksia, tylytystä, yksin ovat vieraassa paikassa, koti-ikävä. Välimatkat ja sää aamulla. Kylmää. Ja lista jatkuu. Mieli voi myllertää nuorena ja energia on poissa, ruoka huonoa tai osa laihduttaa. Osaa käytetty hyväksi ja huudettu. Paheksuttu. Koulu ei ota huomioon jos joku putoaa huonon opetuksen vuoksi kyydistä. Paikkakunta voi olla ankea, siellä ei ole edes lähiluontoa. Osalla ei ole hyviä ystäviä tai vanhemman henkinen tuki, vanhempi voi olla vihainen koko ajan, pelko. Rahaa ei ole.

Kauheeta, kuulostaa pahemmalta kuin keskiaikainen maaorjuus. Voi ressukkaa.

Tuo alkutekstin on kait yritys sarkasmista? Itse koin sen niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.

 

Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä. 

Olen 34-vuotias työssäkäyvä korkeakouluopiskelija, ja (ajanpuutteen lisäksi) aikatauluttomuus ahdistaa. Dedikset kasaantuvat ja lopulta olen niin levoton etten saa mitään tehtyä, vaellan kotona aloittamatta mitään. Lääkitys kaksisuuntaisee

Olen 39-vuotias ja siinä missä olen arjen muissa toiminnoissa ja työssäkäynnissä aktiivinen niin opiskelut varsinkin netissä tai koneella tuottavat tuskaa. Koen ettei temperamenttini oikein sovi näyttöpäätetyöhön. Se on kuitenkin ainoa tulonlähde joka tulevaisuudessa siintää.

Ymmärrän jos joillain nuorilla on vaikeaa opiskella näyttöpäätteen edessä istuen ja kirjoja tankaten kun en usko, että se sopii kaikille. Jostain kivikaudelta minullekin ominainen toimintatapa on periytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Täydellisen elämän tavoittelu, mihin ei kuulu mitään negatiivista. Normaalien tunteiden medikalisointi. "Pahalle ololle" löytyy turhan helposti diagnoosi ja lääkkeet. Koulussa terveydenhoitajat teettävät oppilaille masennuskyselyitä, joiden perusteella ohjaavat nuorisopsykiarian piiriin. 

Tämä on eräänlainen itse itseään ruokkiva kehä. Nuoren mieli on vähän kuin tyhjä taulu, johon tuo kaikki tartuu ja tulee osaksi minäkuvaa.

Normaalien tunteiden medikalisointi aiheuttaa todella pahaa jälkeä. Nuorille(kin) opetetaan, että tunteet ovat sairautta ja "väärin tunteva" nuori on häiriintynyt. Samaan aikaan opetetaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tunteet on tärkeitä yms. Kaikki tunteet ovat siis "sallittuja", mutta jännittäminen, suru ja muut hankaliksi koetut tulee poistaa korjaamalla vialliset aivosi ihmelääkkeillä. Nuo lääkkeet muuten heikentävät aloitekykyä ja motivaatiota tehden ihmisestä passiivisen. Ei ihme, jos ei koulu tai mikään enää kiinnosta. Hulluksi on maailma mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Anhedionaa se vaan on. Kuuluu syysmasennukseen. Pillerit eivät siihen auta. Tieteellisesti katsottuna pillereiden NNT on noin 10, eli jos 10 syö pillereitä, 1 saa niistä hyödyn verrattuna lumelääkkeeseen.

Kirkasvalolamppua ja aamusuihkun päättämistä 90 sekunnin kylmään suihkuun suositellaan kaamosmasennuksen ehkäisyyn ja hoitoon. Toki hoitokeinona voi tarvia myös masennuslääkkeitäkin muiden elintapojen korjaamisen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelusuhteetkin nykyään ovat että tavataan jossain Snaphatissa ja suhdetta pidetään yllä ääniviesteillä,niin onko se mikään ihme ettei pää kestä muutakaan normaalia elämää.  Kun pitäisi pistää se kännykkä laukkuun ja kohdata oikea,elävä ihminen livenä. 

En ole moisesta seurustelusuhteesta kuullutkaan. Ihan tavallisesti seurustelevat tietämäni nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on muna tai kana. Luulen nimenomaan, että sisällä istuminen koneiden ääressä tylsistyttää, tyhmentää ja masentaa ihmisen. Jotakuinkin jokaisen oma valinta.

Joo koska joku lammen ympäri lenkkeily tekee älykkääksi. Not.

Elämme tietoyheiskunnassa. Kulttuurin ja informaation kultakautta. Kaikki siirtyy älylaitteilla. Vain miehet ja koirat juoksevat pallojen perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Korona kesti jonkun 2 vuotta, säälittävä tekosyy 

2 vuotta lapselle tai nuorelle on hyvin eri asia kuin 2 vuotta aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Sanoisin että vanhemman esimerkillä ja ohjaamisella on iso rooli tässä. Oma äitini oli ihan todella ahdistunut ja hermoheikko ja opin sen itsekin. Kaikki pelotti, ahdisti ja lamaannutti, kunnes n. 25-vuotiaana tajusin, ettei maailma olekaan niin armoton ja kamala paikka. Tuli usko, että rankoista asioista selvitään. Itse pyrin omalle lapselleni kertomaan, että huonot vaiheet menevät ohi ja muiden tuella selvitään. 

No eipä esim.pitkäaikaistyöttömille pahemmin riitä muiden tukea nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alle 30-vuotias ja melkein kaikki tutut joilla on tuota sanovat, että on vaikea saada itseään niskasta kiinni ja tekemisen kasautuessa ahdistus alkaa lamaannuttamaan. Suurimmalla osalla pelaaminen ja Tiktok koukuttavat niin, että ei malta lopettaa -> stressi oikeista asioista kasvaa aikapaineen myötä -> pitää taas vähän nollata päätä ettei stressaa -> ei saada mitään hoidettua ja kierre valmis.

 

Kaikista eniten tätä on juuri korkeakouluopiskelijoilla, kun ei ole hirveästi aikatauluja, vaan itse pitäisi saada asiat hoidettua. Jatkuva kotona nysvääminen myös pahentaa ja mahdollistaa tätä. 

Olen 34-vuotias työssäkäyvä korkeakouluopiskelija, ja (ajanpuutteen lisäksi) aikatauluttomuus ahdistaa. Dedikset kasaantuvat ja lopulta olen niin levoton etten saa mitään tehtyä, vaellan kotona aloittamatta mitään. Lääkitys kaksisuuntaiseen on ollut nyt 7 vuotta, mutta ajoittain ahdistus ja masennus ovat niin järkyttäviä että on oltava töistä pois.

Kyllä minulls riittää ymmärrystä nuorten mt-haasteisiin. Ei voi olla pelkästään "huonosta kasvatuksesta" tai "heikommasta aineksesta" kiinni kun puolet länsimaisista nuorista ovat ahdistuneita. Ilmiö on paljon moninaisempi.

Kohta varmaan 2/3 suomalaisista enemmän tai vähemmän oireilevia, mutta edelleen syytetään yksilöä. Selväähän sen pitäisi olla, että jossain muussakin on vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Se, ettei joudu tekemään itselleen epömiellyttäviä asioita, ei tee ihmiselle hyvää. Uskon että kokemus selviämisestä on tärkeä. Siis se, että joku asia tuntuu inhottavalta, pelottavalta, jännittävältä tai muuta, mutta joutuu tekemään sen ja huomaa, ettei se ollutkaan niin kauheaa, tai että siitä selvisi. Ripari-ikäiset eivät halua olla paria yötä poissa kotoa, vieraiden ihmisten kohtaaminen on pelottavaa, lähes kaikki ahdistaa (=jännittää? huomattavasti lievempi tunne, mutta #sanoitetaan ahdistukseksi). Kaikki tämä vaikuttaa aivan kummalliselta.

Kyllä se 1990-luvun alussakin oli vaikea olla riparilla, eikä ollut pari yötä kesto vaan koko viikko. Muut mölysivät eikä saanut nukuttua. Oli raskasta.

Aivojen dopamiinijärjestelmä on tuhottu. Laitteet pois viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Kasvatat hänestä tunnetaidot hallitsevan ihmisen, jolla on hyvä itsetunto. Yli-ihmistä ei voi kenestäkään kasvattamalla kasvattaa. Ajattelepa kahta puuta kovassa tuulessa. Toinen taipuu ja selviää elämään kovan tuulenkin jälkeen. On vain karaistunut kokemastaan. Toinen puu katketa napsahtaa poikki, vaikka on kehuttu kovaksi puuksi. Sellainen puu siis sortuu kovassa tuulessa ja tarina ei jatku. 

Ihmistä voidaan sentään korjata ja auttaa toisin kuin puuta. On meidän aikuisten asia äänestää tähän yhteiskuntaan sellaiset päättäjät, jotka osaavat resursoida matalan kynnyksen avunantopaikkoihin ja -mahdollisuuksiin. Mitä enemmän asiat pitkittyvät, sitä enemmän ne mutkistuvat.

Nykyinen somemaailma on lisännyt valtavasti syömishäiriöitä ja itsetunto-ongelmia. Jo eskarilaiset surevat painoaan ja laihduttavat. Ulkonäköpaineet voivat olla niin valtavat, että ihminen kieltää itseltään elämän kun kerran ei ole samannäköinen kuin somekuvien kuvankäsittelyt idolit. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on muna tai kana. Luulen nimenomaan, että sisällä istuminen koneiden ääressä tylsistyttää, tyhmentää ja masentaa ihmisen. Jotakuinkin jokaisen oma valinta.

Totta! Ulos luontoon, some kiinni 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on muna tai kana. Luulen nimenomaan, että sisällä istuminen koneiden ääressä tylsistyttää, tyhmentää ja masentaa ihmisen. Jotakuinkin jokaisen oma valinta.

Joo koska joku lammen ympäri lenkkeily tekee älykkääksi. Not.

Elämme tietoyheiskunnassa. Kulttuurin ja informaation kultakautta. Kaikki siirtyy älylaitteilla. Vain miehet ja koirat juoksevat pallojen perässä.

Aivot tarvitsee rutiineista poikkeavaa tai sinulla on dementia 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Aivojen dopamiinijärjestelmä on tuhottu. Laitteet pois viikoksi.

Heh heh, miten sä sen teet, kun eivät löydä oikeaan luokkaan sen jälkeen, eivät tiedä mitä tuli läksyksi, kun lukee Wilmassa ja kaikki tiedotteet tulevat vain Wilmaan. 

Koulun pitää purkaa digiriippuvuus ja ottaa askel taaksepäin. Reissu- ja/tai läksyvihkot takaisin! 

Aina on toivoa. Opiskelee Suomessa ammatin, on maailma avoinna.

Vierailija kirjoitti:

Täydellisen elämän tavoittelu, mihin ei kuulu mitään negatiivista. Normaalien tunteiden medikalisointi. "Pahalle ololle" löytyy turhan helposti diagnoosi ja lääkkeet. Koulussa terveydenhoitajat teettävät oppilaille masennuskyselyitä, joiden perusteella ohjaavat nuorisopsykiarian piiriin. 

Tämä on eräänlainen itse itseään ruokkiva kehä. Nuoren mieli on vähän kuin tyhjä taulu, johon tuo kaikki tartuu ja tulee osaksi minäkuvaa.

Niin ihminen on omalla tavallan kuin tietokone ja lopputulos on sitä mitä ohjelmistoja/äppejä sinne "pilvestä" ajetaan, tai omaksutaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli 40 ja sama juttu.

#naiset

Vierailija kirjoitti:

Kellä opiskelijalla on varaa lähteä ulos kun kaikki maksaa monin verroin enemmän kuin ennen ja päälle leikataan vähätkin tuet vaikka kuinka kokoomusnuorten kanssa yhdessä ennen vaaleja mainostettiin että opiskelijoilta ei sitten "taaskaan" leikata. Ja väitetään vielä että opintotuki nousee, kun lainaa joutuu ottamaan enemmän. Se laina pitää maksaa joskus poiskin, eikä silläkään rahalla herroiksi eletä. Töitä ei ole työttömillekään niin vielä vähemmän opiskelijoilla, joiden pääasia elämässä pitäisi olla opiskelu.

Ei keskiluokallakaan ole varaa kuluttaa, kun pitää säästää kun turvaverkot leikattiin.

Kasarilla viinipullo Alkossa maksoi monin verroin enemmän kuin nykyään.