Mikä nuorisoa vaivaa? Lähipiirissä useampikin tapaus että vedetään masennuslääkkeitä eikä pää kestä opiskeluja,halutaan vain katsoa himassa

90luvulla sitä vasta ahdistikin,mutta silloin vain ei tehty muodikkaita somevideoita asiasta vaan kuunneltiin Black metallia ja vedettiin ranteita auki. 

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Vierailija kirjoitti:

 

17vuotiaan tytön äitinä voin ikävä kyllä allekirjoittaa. Viiltely,masennuslääkkeet ja keskeytyneet  opiskelut ovat arkipäivää tyttäreni ystäväpiirissä. Oma tyttö ei onneksi viiltele,mutta jätti ammattikoulun kesken ja käy nuortenpsyk.polilla keskustelemassa ahdistuksesta ja unettomuudesta.  Ja kun koko kaveriporukalla sama fiilis,niin siinä sokea taluttaa sokeaa.

Niin, kanalaumassa kun yksi päättää viillellä, muut pitävät sitä siistinä koska sillä saa huomiota. Omassa taloudessa teini kuuli kaverinsa viiltelevän ja angsteissaan koitti sitä joskus itse. Emme sanoneet asiaan muuta kuin että se on todella myötähäpeää herättävää huomionhakuisuutta, eikä lasta vaivaa yhtään mikään. 

Seuraavana päivänä totesi itsekin miten tyhmää se on ja koko kaveriporukassa asian kokeileminen tyssäsi siihen.

Ainoastaan kasvatustaidoton typerys alkaa tekemään asiasta numeroa ja ulkoistaa asian hoitamisen julkiselle terveydenhuollolle. Kannattaa harkita joskus ihan sitä oman lapsen kasvattamista itse.

Ehkä opiskelu ei ole vain itsessään kauhean motivoivaa eikä ole kuvitelmaa että sillä saisi edes hyvän tulevaisuuden. 

Sirullista

Adhd:t ym nepsyt laitettiin pienluokista tavallisiin luokkiin. Sitten luokat poistettiin ja tuli avoimet  tilat joissa tehdään tehtäviä samalla,kun porukkaa ravaa läpi. Liian myöhään tajuttiin,ettei  tämä muuten toimi.

'Ja sitten on kännykät,joita ilman teinejä ahdistaa. Elämää katsotaan kännykän läpi eikä haluta tehdä mitään,jota ei voi hoitaa kännykkää hieromalla.

Vanhemmat voi katsoa peiliin!

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kaikki harrastukset jäi tauolle ja koulut suljettiin. Sen satoa niitetään nyt.

Tämähän se. Koronalla oli laajamittaista vaikutusta ihmisten psyykeeseen ja ongelmat näkyvät vielä vuosikymmenien päästä. Samaa tasoa kuin sota tai laajamittainen syrjintä.

Tuki opiskelun kannustaminen sekä ammattikoulun täys remontti. Opettajat vaatimaan opintojen laajamittaista muutosta. Turhat täyte aineet esim ruotsi pois. Keskittyminen ammatti aineisiin. Työtunnin takaisin päiväjako 3h teoriaa ja 3-4h töitä. Ensimmäinen vuosi opintoja harjoittelut toisen vuoden kevääseen. Jatkuva miten tunnetilojen vellominen pois. Elämä on elämistä varten ei nukkumista ja lääke tokkurassa pyörimistä. Jos nuori jää kotiin ,kotityöt vastuulle. Siivous pyykit ruoka. Ei ylimääräistä rahaa ilman vastiketta. Ei huoneen siivousta,ei pyykkihuoltoa jos jää kämppään loisimaan. Kauheaa! Ei vaan realiteetit näkyviin,jos koulu ei kiinnosta ei ole täysihoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Sanoisin että vanhemman esimerkillä ja ohjaamisella on iso rooli tässä. Oma äitini oli ihan todella ahdistunut ja hermoheikko ja opin sen itsekin. Kaikki pelotti, ahdisti ja lamaannutti, kunnes n. 25-vuotiaana tajusin, ettei maailma olekaan niin armoton ja kamala paikka. Tuli usko, että rankoista asioista selvitään. Itse pyrin omalle lapselleni kertomaan, että huonot vaiheet menevät ohi ja muiden tuella selvitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorisoa vaivaa se, ettei heitä ole kasvatettu kestämään mitään. Kun on silotettu tietä kokoajan ja annettu aivan liikaa sitä huomiota. Miltä tuntuu, onko paha mieli yms. Niin heikkoa on nuoriso tänään.

Koko ajan analysoidaan, miltä nyt tuntuu. Negatiivisia tunteita ei osata kestää ja käsitellä, vaan hanskat putoavat heti ja käperrytään peiton alle ahdistumaan. Huono resilienssi. Jotain on kasvatuksessa mennyt pieleen. 

Juuri tätä analysointia on tänä päivänä! Kun pomo käskee tulla ajoissa töihin tai ope katsoo vihaisesti, tehdään itkuinen somepostaus!

Et tajua opiskelijoiden uupumusta ollenkaan tai tunteita. Koulun aikataulu liian tiivis ja alkaa aikaisin. Kukaan ei rakasta, on vain alistamista ja simputusta, loputtomia vaatimuksia, tylytystä, yksin ovat vieraassa paikassa, koti-ikävä. Välimatkat ja sää aamulla. Kylmää. Ja lista jatkuu. Mieli voi myllertää nuorena ja energia on poissa, ruoka huonoa tai osa laihduttaa. Osaa käytetty hyväksi ja huudettu. Paheksuttu. Koulu ei ota huomioon jos joku putoaa huonon opetuksen vuoksi kyydistä. Paikkakunta voi olla ankea, siellä ei ole edes lähiluontoa. Osalla ei ole hyviä ystäviä tai vanhemman henkinen tuki, vanhempi voi olla vihainen koko ajan, pelko. Rahaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Pienestä pitäen kohdata pettymyksiä. Ei nameja koska tänään ei ole herkkupäivä. Ei kaupasta mitään ylimääräistä vaikka kinuaa ja kiukuttelee. Kiukuttelu ei auta kun ruokaillasn,istutaan pöydässä ,käyttäydytään. Ravintolassa ei riehuta, eikä muissakaan julkisissa esityksissä. Siitä se lähtee. Aloitus tärkeä,pienestä taaperosta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

 

17vuotiaan tytön äitinä voin ikävä kyllä allekirjoittaa. Viiltely,masennuslääkkeet ja keskeytyneet  opiskelut ovat arkipäivää tyttäreni ystäväpiirissä. Oma tyttö ei onneksi viiltele,mutta jätti ammattikoulun kesken ja käy nuortenpsyk.polilla keskustelemassa ahdistuksesta ja unettomuudesta.  Ja kun koko kaveriporukalla sama fiilis,niin siinä sokea taluttaa sokeaa.

Annas kun arvaan: hallituksen vika koska sinun tukiasi leikattiin?

Merkillisen empaattista porukkaa tuo sinun tyttäresi kaveripiiri kun kokoontuvat tekemään veitsirituaaleja vedotakseen hallitukseen ettei sinun tarvitsisi mennä töihin.

Opet voivat huutaa ja koulut kylmiä. Koko ajan vaihdetaan tuntien mukaan luokkia ja rakennuksia. Retkiä. Nuorilla ei omaa sananvaltaa missään.

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

 

Kuuntelemalla,kysymällä, asettamalla rajoja,olemalla se ``paska joka ei mitään ymmärrä``, rakastamalla ja puhumalla asioista aidosti.Anna hänelle aikaa,lapsi kyllä huomaa oletko oikeasti kiinnostunut hänestä ja asioistaan.

sivu

Vierailija kirjoitti:

Huono resilienssi.

Sitä tässä mietin pienen lapsen vanhempana, että miten ihmiselle kehittyy hyvä resilienssi. Miten kasvattaa lasta, jotta hän kestää vastoinkäymiset murtumatta.

Se, ettei joudu tekemään itselleen epömiellyttäviä asioita, ei tee ihmiselle hyvää. Uskon että kokemus selviämisestä on tärkeä. Siis se, että joku asia tuntuu inhottavalta, pelottavalta, jännittävältä tai muuta, mutta joutuu tekemään sen ja huomaa, ettei se ollutkaan niin kauheaa, tai että siitä selvisi. Ripari-ikäiset eivät halua olla paria yötä poissa kotoa, vieraiden ihmisten kohtaaminen on pelottavaa, lähes kaikki ahdistaa (=jännittää? huomattavasti lievempi tunne, mutta #sanoitetaan ahdistukseksi). Kaikki tämä vaikuttaa aivan kummalliselta.

Ongelma on siinä että se kotona nysvääminen on vaihtoehto. Jos nuorten olisi pakko mennä kouluun ja pakko pitää yllä normaalia päivärytmiä niin ei vajottaisi yhteiskunnan ulkopuolelle. Nykyään vaan se uhriutuminen tuntuu olevan vaihtoehto ja on ihan sallittua maata vuosikausia kotona ja vetää nappia naamaan.

Kuten joku yllä sen sanoikin niin 90 luvulla viilleltiin ranteita, mutta silti mentiin kyllä kouluun ja valmistuttiin eikä maattu perse homeessa kotona odottamassa että ne asiat vaan itsestään ratkee. Nykyään pullamössö sukupolvi ei saa mitään aikaan vaikka pahaa oloa ja masennusta on ollut kaikilla sukupolvilla kautta aikojen.

Omat vanhemmat ei olisi ikinä antaneet lopettaa koulua kesken ja ihan nuoresta pitäen on pitänyt kaikki opetella hoitamaan itse. Ehkä niitä lapsia ei kannattaisi hoivata siellä pumpulissa kun ne ei sitten kestä edes normaali elämää.

Voisi koko yhteiskunta katsoa peiliin. Ei ne lapset ole niitä puhelimia itselleen hankkinut 7-vuotiaana. Muistatteko Sipilän ja koulun digiloikan? Eihän nuorilta voi enää takavarikoida puhelimia, koska ne eivät löydä sen jälkeen oikeaan luokkaan. Kaikki ilmoitukset tulevat Wilmaan, paperisia lukujärjestyksiä ei ole olemassa jne jne. 

Koulujen rahoitusta ei ole nostettu samalle tasolle enää 90-luvun jälkeen ja jälki on rumaa. Digimateriaalit korvanneet kirjat ja kouluilla ei ole varaa ostaa kaikille edes omaa tekstikirjaa, puhumattakaan tehtäväkirjoista.

Harrastukset maksavat järjettömän paljon ja vaativat sitoutumista 3-4 treeniin viikossa. Joko harrastat täysillä, tai et harrasta ollenkaan. 

Tulevaisuuden näkymät todella heikot. Voit opiskella vuosikymmeniä ja se ei silti takaa sitä, että työllistyt. Jäljelle jää vain valtava opintolaina, jota et edes voi maksaa takaisin nopeasti. 

Eli onko kyse vain heikosta nuorisosta? Tuskin. Nuorten tilanne on monella tapaa vaikea. Eikä siihen tule muutosta, jos koko yhteiskunta ei tee sitä ja ala panostaa nuorten elämään, mielenterveyteen ja kouluun rahaa, oikeaa rahaa ja aikaa. 

Kaikki aika vietetään läppärillä tai puhelimella. Opetus on netissä. Kun pääsee koulusta kotiin, tehtävät tehdään läppärillä tai puhelimella. Ulkona sataa ja on kylmä, ei huvita mennä ulos. Kaikki ajanviete (kahvilat, elokuvat, harrastukset) kodin ulkopuolella on kallista. Tai sitten turvatonta. Nuorten vapaa-aika menee sängyssä tai sohvalla maaten puhelin kourassa. Mitään töitä ei ole mahdollista saada viikonlopuiksi tai loma-ajoille. Masentavaa elämää. Ei käy kateeksi nuoria.