Lue keskustelun säännöt.
Varttuneemmat, mihin asiaan tuhlasit liikaa aikaa, jos katsot elämääsi taaksepäin?
01.11.2025 |
Olen itse siis 33v., ja voin todeta jos tässä vaiheessa, että olen tuhlannut liikaa aikaa karvojen poistamiseen. Kenellekään ei minun karvat kuulu.
Olisi kiva kuulla joitain ns. kompastuskiviä, jotka voi lopettaa surutta ja keskittyä olennaisempaan.
Kommentit (102)
Tietokonepeleihin ja nettipalstoihin. Pelejä en ole enää moneen vuoteen pelannut, mutta nämä keskustelupalstat ovat vielä sellainen mistä pitäisi päästä eroon, samoin muu sosiaalinen media. Olen kyllä monta palstaa jo hylännyt mutta tännekin tulee palattua turhan usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne enää syyllisyyttä kun ostan kaupan valmiin pinaatti- tai linssikeiton yms. Aivan sama, vaikka kuinka muut valittaisivat prosessoidusta ruoasta. Itse en saa tehtyä edes yhtä hyvää kuin kaupan valmisruoka on ja kun Finelin ruokapäiväkirjalla tarkastan, on ravitsemus kunnossa.
Säästän siis hermojani ja myös rahaa kun en ala itse tekemään jokaista soppalautasellista. Minulla ei ole mitään isoa pakastinta, johon laittaa lukuisia ruoka-annoksia. Minä en ole osannut ikinä leipoa enkä kokata maistuvaa ruokaa. Meillä on kaupallisia toimijoita, joilta saa rahalla terveellistä ruokaa ja leipää. Miksi en ostaisi valmista? Kyllä se on paljon enemmän kiinni siitä, mitä sieltä kaupasta valitsee kuin siitä, missä paikassa niistä aineista soppa keitetään tai leipä leivotaan.
Jotkut valmisruuat on parempia kaupasta, juuri tuo pinaattikeitto. En osaa tehdä hyvää. Samoin maksalaatikkoa tai verilettuja en viitsi edes yrittää, tosin ostan niitä tyyliin kahdesti vuodessa.
Olen "vasta" 33v, mutta pakko sanoa että murehtiminen ja märehtäminen. Luon päässäni kauhuskenaarioita ja sitten menetän yöunia noiden takia.
Nuorena liikaa alkoholia. Myöhemmin typerää parisuhteen etsimistä ja vääränlaisten miesten kanssa olemista.
Yksinolemiseen.
Turhiin entä jos pelkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteeseen, jossa olin onneton ja työpaikkaan, jossa olin onneton.
Typeriä valintoja teit ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen "vasta" 33v, mutta pakko sanoa että murehtiminen ja märehtäminen. Luon päässäni kauhuskenaarioita ja sitten menetän yöunia noiden takia.
Mulla sama. Vatvoin asioita edestakaisin kunnes päätin lopettaa sen hyödyttömänä. Yöunet siinä vain menetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman ulkonäön miettimiseen.
Kun katsoo kuvia,olin kaunis,muodokas ja normaalipainoinen.
Nyt vanha naama ja pallokroppa.
Meni aivan liikaa aikaa siihen, että jätin asioita tekemättä ulkonäön ja kiusaaminen vuoksi.
Lihava N40
Mä taas olin nuorena niin narsisti että luulin olevani kaunis, vaikka ympäristöltä tuli päinvastaista palautetta. Menin ja tein kaikenlaista ihan sillä että kyllä tuo ja tuo mies varmaan kiinnostuu tai kyllä mua varmaan halutaan nähdä teatterin lavalla ym. No, eivät kiinnostuneet eikä haluttu.
Nyt kun katon kuviani niin en tosiaan ollut mikään kaunis, ihan perus pallinaama.
Olin 20 vuotta ikuisuusopiskelija yliopistolla, vaihdoin siis koko ajan opiskelemaani tutkintoa. Tein toki muutakin ohella, mutta käytin aivan turhaan aikaa noiden puoliväliin jätettyjen tutkintojen opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjen käyttö ei ollu niin korkealla tasolla. Mustavalkoisuutta. : D Myös sama mikä useimmilla eli tuli käytettyä liikaa aikaa huonoihin miehiin.
Kaikkeen sellaiseen, mikä ei liittynyt rakastamaani mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman vuoden päästä tulen katumaan nykyhetkeä, jossa olen naimisissa mutta käytän mielettömästi aikaa ja energiaa haaveisiin "kakkosmiehestä" jonka kanssa ollut suhde pari vuotta ja johon olen ihastunut. Tulen katumaan että en panostanut avioliittoon vaan turhaan haihatteluun miehestä joka välittää vähemmän kuin minä.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen etsimiseen. Luulin että olen epäonnistunut ja vaillinainen jos en pariudu. Nuorena aikuisena meni monta vuotta hukkaan kun keskitin kaiken aikani ja energiani kumppanin metsästykseen. Jäi monta kivaa asiaa kokematta.
Muiden tukemiseen.
Minut oli kasvatettu niin, että muut ovat parempia. Ja minun piti tukea heitä ja heidän itsetuntoaan.
Teininä ja parikymppisenä katselin ihan liikaa telkkaria ja varsinkin se oli hölmöintä että nauhoitin elokuvia ja jotain sarjoja vhs-kaseteille!!!! Minulla on edelleen yli sata kpl vhs-kasetteja vintissä. Romuja tietenkin. Iso raha mennyt niihinkin.
Toinen turhuus netin deittisovellukset. En ole löytänyt minkäänlaista parisuhdetta ja se.on aivan järjetön tuntimäärä, mitä olen käyttänyt viestittelyyn ja profiilien selaamiseen. Ainoa positiivinen asia se, että olen löytänyt sitä kautta seksiseuraa. Ilman niitä olisin luultavasti edelleen kokematon seksissä.
Lisäksi olen tehnyt paljon ylitöitä. Senkin hyödyn voi kyseenalaistaa.
Joskus nuorena sairastuin mielenterveyssairauteen. Näin jälkikäteen voin nähdä, että yritin liikaa kuntoutua opiskellen ja työharjoittelujen avulla. Kävin myös terapiassa. Se tie ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Olotila vaan paheni buroutin partaalle. Koska juurisyy oli, että asuin korkean työttömyyden alueella. Ja olisi pitänyt kammeta itsensä tervehenkisempään ympäristöön paljon aiemmin.
Odottamiseen että rakas ystävä pitää yhteyttä.
Itse ujona en uskaltanut soittaa .
En tunne enää syyllisyyttä kun ostan kaupan valmiin pinaatti- tai linssikeiton yms. Aivan sama, vaikka kuinka muut valittaisivat prosessoidusta ruoasta. Itse en saa tehtyä edes yhtä hyvää kuin kaupan valmisruoka on ja kun Finelin ruokapäiväkirjalla tarkastan, on ravitsemus kunnossa.
Säästän siis hermojani ja myös rahaa kun en ala itse tekemään jokaista soppalautasellista. Minulla ei ole mitään isoa pakastinta, johon laittaa lukuisia ruoka-annoksia. Minä en ole osannut ikinä leipoa enkä kokata maistuvaa ruokaa. Meillä on kaupallisia toimijoita, joilta saa rahalla terveellistä ruokaa ja leipää. Miksi en ostaisi valmista? Kyllä se on paljon enemmän kiinni siitä, mitä sieltä kaupasta valitsee kuin siitä, missä paikassa niistä aineista soppa keitetään tai leipä leivotaan.