Varttuneemmat, mihin asiaan tuhlasit liikaa aikaa, jos katsot elämääsi taaksepäin?

Siivoamiseen, kodin puunamiseen. En tarkoita mitään perussiivousta vaan vuosina 20-35 en pystynyt yhtään rentoutumaan,jos kotona mikään oli vähän sinnepäin. No,hallitsin sillä ahdistustani, mutta ei se ollut toimivaa. Olisin voinut sen sijaan opetella hyvinvointitaitoja ja viettää aikaa läheisten kanssa.

Oman ulkonäön miettimiseen.

Kun katsoo kuvia,olin kaunis,muodokas ja normaalipainoinen.

Nyt vanha naama ja pallokroppa.

Meni aivan liikaa aikaa siihen, että jätin asioita tekemättä ulkonäön ja kiusaaminen vuoksi.

Lihava N40

Pitkittyneeseen eroon seurustelusuhteessa. Halusin lopettaa mutta kumppani puhui useasti ympäri. Viisi turhaa vuotta lupauksiin. Tulee mieleen  Laura Närhen kappale Mä annan sut pois. Tämä on nuoremmille hyvä ketju, lukekaa ajatuksella.

Sama täällä kuin monella. Roikkuminen huonossa ihmissuhteessa harmittaa. Vuosia hukkaan. Samoin ystävyyssuhteet joihin panostin ja nyt loppuneet. Sukujuhlat ja muut kutsut joihin osallistuin velvollisuudesta. Liika kiltteys ja osaamattomuus sanoa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisiin, Aivan turhaan.

 

Oletko miettinyt, että sinussakin saattaa himppasen olla vikaa jos naisia on ollut monta, mutta ei ketään joka jäisi sinun luoksesi.

Heh osu ja uppos. Pitääkö teidän naisten joka asia ottaa kritiikkinä, enkä minä tuota edes kirjoittanut, aika hauska kommentti :P

Avioliittoon. 

Eron jälkeen on ollut muutama seksisuhde ja useita kertakäyttödoriksia. Elämä on paljon laadukkaampaa ja stressittömämpää. 

Työpaikan kahvittelusessioihin, olisi pitäny rohjeta lähteä siitä vartin jälkeen.

Juomiseen ja baareissa käymiseen. Suhteessa tuloihin siihen meni myös tosi paljon rahaa. Tein myös liikaa töitä, olisi pitänyt antaa enemmän aikaa puolisolle ja lemmikeille. 

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen, jossa olin onneton ja työpaikkaan, jossa olin onneton.

Minä en elämässäni kadu juuri mitään, mutta myös vastaan, että onnettomaan ja epätoivoiseen rakkauteen käytetty aika.  Olisi pitänyt itsekin tajuta asioiden mielettömyys.

Kamanvetoon. Siihen meni neljä vuotta kauan sitten. Kivaakin kyllä oli ajoittain, ei siinä.

Vatsarutistuksiin. Jopa 200 päivässä. 

Stressaavaan työhön

Oon ollu umpihullu ja huhtonu töis kymmeniä vuosia. Vähemmälläki olis köyhänä pysyny !

Baldur's Gateen. Kaikkiin versioihin. Niitä enne Eye of the Beholderiin. 

Nyt kun ajattelen tarkemmin, ei nuo ole olleet ajan tuhlaamista vaan ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Huonoihin sukulaissuhteisiin. Että ihan oikeasti ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä siksi, että he ovat sukua, jos siitä tulee vaan paha mieli ja huono olo, joka heijastuu sitten muuhun elämään. Joku tulee nyt tietysti sanomaan että sehän on itsestään selvää, mutta ei ole yhtään itsestään selvää katkoa välejä omiin vanhempiin ja dysfunktionaaliseen lapsuudenperheeseen, jos on kasvatettu epäilemään itseään ja pahoinpitely mitä kokee on henkistä ja hienovaraisesti toteutettua. 

Jep. Minulla on sairas lapsuudenperhe, mutta vielä en ole saanut täysin katkottua suhteita. Olen mahdollisimman vähän tekemisissä ja siitäkin minua syyllistetään. Minulla on oma perhe, mutta kaikki aika ja huomio pitäisi antaa lapsuudenperheelle. Onneksi fyysistä välimatkaa on hyvin, etteivät pääse suoraan vaikuttamaan perheeseeni.

Kiltteyteen, toisten ihmisten auttamiseen ja ystävällisyyteen. 

Ulkonäöstä murehtimiseen. En koskaan ollut tyytyväinen, ja jälkikäteen kuvia katsoessa olen ollut hyvännäköinen, mutta pidin itseäni rumana ja lihavana, vaikka en ollutkaan.

Huonoihin kavereihin. Pitäisi uskoa heti, kun joku näyttää sen oikean minänsä.

Akkain peräs hyppääminen olis saanu jäärä vähemmälle. Vanhemmiten oon vasta huamannu runkkoon olovan helepompaa. Eikä silli haise .

Nuorena pidin itseäni läskinä ja rumana, vaikka en ollut. Tajusin sen vasta sitten kun minusta oikeasti tuli läski.

Toisaalta, tuhlasin nuoruuteni kun rakastuin juoppoon. Sain lapsen hänen kanssaan kun "vauvakuume" iski, ja se oli paras asia elämässäni, että oli siitä juoposta jotain  hyötyäkin, mutta siinä se sitten olikin. Elämänkokemusta toki tuli roppakaupalla. Seuraavan miehen osasin valita paremmin.

Moni asia olisi voinut elämässäni mennä paremmin, mutta toisaalta, sitten en olisi tässä missä nyt olen. Minulla on paljon hyviä asioita joista en luopuisi mistään hinnasta, kuten mies ja lapset ja myös työ. Joten sen olen elämässä oppinut, että menneitä ei kannata märehtiä, niille ei enää mitään voi. Ainoa asia jolle jotain voi on tämä päivä ja kaikki päivät tämän jälkeen niin pitkään kun henki pihisee. Kaikki mennyt on mennyttä.

Kohtele muita kuten haluat muiden kohtelevan itseäsi. Muuten, älä mieti mitä muut sinusta ajattelevat, koska heidän ajatuksillaan ei ole väliä, he eivät elä sinun elämääsi. Ja elämä oikeasti ihan liian lyhyt, ja ainutkertainen, että ei ole mitään järkeä tuhlata yhtään minuuttia asioihin joilla ei ole väliä.

Minäkin olen ollut läski jo 30 vuotta, eikä sillä ole mitään merkitystä miten moni ihminen on  mielessääna ajatellut, että kylläpä tuo on läski. Ne ajatukset eivät ole tuoneet minun elämääni yhtään mitään. Mulla on rakkaat ihmiset ja mielekästä tekemistä josta saan nautintoa, kaikki muu on vain taustahälyä.