Varttuneemmat, mihin asiaan tuhlasit liikaa aikaa, jos katsot elämääsi taaksepäin?

Huonoihin sukulaissuhteisiin. Että ihan oikeasti ihmisten kanssa ei tarvitse olla tekemisissä siksi, että he ovat sukua, jos siitä tulee vaan paha mieli ja huono olo, joka heijastuu sitten muuhun elämään. Joku tulee nyt tietysti sanomaan että sehän on itsestään selvää, mutta ei ole yhtään itsestään selvää katkoa välejä omiin vanhempiin ja dysfunktionaaliseen lapsuudenperheeseen, jos on kasvatettu epäilemään itseään ja pahoinpitely mitä kokee on henkistä ja hienovaraisesti toteutettua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuhlasin aikaa miettien mita muut ihmiset mahtavat minusta ajatella ja katumalla tekoja ja sanoja joissa ei oikeasti ollut vikaa. Suurin osa ei ajatellut minua ollenkaan, heilla oli omat murheensa.

Minä teen näin yhä 50-v:nä.

Murehtimiseen. Yksikään murheen aihe ei aktualisoitunut kertaakaan. Ihan muita murheita tuli, jos oli tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekeskeisiin ja narsistisiin miehiin.

Toista ei voi rakastaa ehjäksi eikä terveeksi. Toista ei voi muuttaa. 

 

Ainoa ihminen, jota voit muuttaa tässä maailmassa, olet sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskeluun. En koskaan valmistunut ja opiskelu tuntui tervanjuonnilta. Tajusin vasta vanhempana että opiskelin täysin väärää alaa, joka ei sopinut mulle ollenkaan.

Sama! Valmistuin kyllä lopulta, mutta en ollut tajunnut että sitä omaa opiskelualaa ei kuulu inhota ja että muut eivät vain pakota itseään väkipakolla opiskelemaan jotain mikä ei kiinnosta yhtään. 

Turhat ystävyyssuhteet ja avuttomien, vastuuttomien ihmisten auttaminen. Usein nämä ihmiset puukottivat selkään myöhemmin.

Kaikki se aika ja vaiva olisi kannattanut käyttää itseensä ja vaikka työhön, opiskeluun. Perhe ei ole pettänyt koskaan. 

Olisi kannattanut hyväksyä oma vartalotyyppi ja säilyttää luonnollinen hiustenväri alusta lähtien. Niin paljon hyödytöntä itsevihaa ja rahanmenoa. Nykyään ei ole ikinä huolta juurikasvusta tai hoitoaineiden ostosta kun vihdoin ja viimein on luomutukka kymmenien vuosien hiusten värjäämisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisuuteen, ikävuodet 20-30 kökin lähinnä kotona silloisen miehen kanssa. Olisi pitänyt nähdä ihmisiä, juopotella, kiertää festareita ja kaukomaita, harrastaa seksiä hauskojen ihmisten kanssa,,, nyt olen 45 v. ja eronnut ja karannut ja toki vieläkin voisin, mieli vetäisi, mutta kun kroppa ei jaksa. Ei kestä alkoholia, eikä pysy valveilla hyvällä tahdollakaan. Siitä kunnollisuudesta ei ollut mitään hyötyä. Se oli sellaista todistelua muille, kun perhetausta oli epämääräinen, yritin näyttää etten ole kuten porukat. Olisi pitänyt pitää vain hauskaa.

Ehkä pohjalla oli myös turvallisuuden hakua? Tai itselläni oli. Lapsuus oli levoton että nuorena aikuisena halusin vaan juurtua jonnekin ja elää tosi tasaista ja ennakoitavaa elämää ilman dramatiikkaa ja yllätyksiä. Halusin kotia ja turvaa jota minulla ei ollut koskaan ollut. Ahdistus oli niin suuri ja stressinsietokyky kulutettu jo lapsena että ei puhettakaan että olisin lähtenyt jonnekin seikkailemaan vieraisiin paikkoihin ja vieraiden ihmisten kanssa. Vaikka valinta ei ollutkaan minun niin nyt nelikymppisenä harmittaa, tai suren sitä nuoruutta, joka minulta vietiin.  

Vierailija kirjoitti:

Naisiin, Aivan turhaan.

Oletko miettinyt, että sinussakin saattaa himppasen olla vikaa jos naisia on ollut monta, mutta ei ketään joka jäisi sinun luoksesi.

Laitoin satoja tuhansia autoihin ja autonvaihtoon ...ihan sairasta .häpeän sitä yli kaiken

Parinkymmenen vuoden päästä kysymys on täydellinen. Nauran jo nyt kuinka monta tuntia ja päivää vuodessa, nyky naiset tuhlaa TikTok ja IGhen.. ei ihme että eivät enää osaa mitään eikä ole aikaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisuuteen, ikävuodet 20-30 kökin lähinnä kotona silloisen miehen kanssa. Olisi pitänyt nähdä ihmisiä, juopotella, kiertää festareita ja kaukomaita, harrastaa seksiä hauskojen ihmisten kanssa,,, nyt olen 45 v. ja eronnut ja karannut ja toki vieläkin voisin, mieli vetäisi, mutta kun kroppa ei jaksa. Ei kestä alkoholia, eikä pysy valveilla hyvällä tahdollakaan. Siitä kunnollisuudesta ei ollut mitään hyötyä. Se oli sellaista todistelua muille, kun perhetausta oli epämääräinen, yritin näyttää etten ole kuten porukat. Olisi pitänyt pitää vain hauskaa.

Voi myös ajatella niin, että jos olisit nuorena tehnyt kaiken tuon, miettisit nyt miksen silloin käyttänyt aikaani opiskeluun ja johonkin järkevään vaan parhaat vuodet ryyppäsin ja nain😂 

Tuhlasin 72v rölläämällä vauvalla vaikka olisin voinut elää elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Paskapalkkaiseen umpikujatyöhön jossa ei edennyt palkka eikä urakaan yhtään mihinkään, sinne meni hukkaan parhaat työvuodet :/

 

Tämä! Mulla just täsmälleen sama!!

Työhön.

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisuuteen, ikävuodet 20-30 kökin lähinnä kotona silloisen miehen kanssa. Olisi pitänyt nähdä ihmisiä, juopotella, kiertää festareita ja kaukomaita, harrastaa seksiä hauskojen ihmisten kanssa,,, nyt olen 45 v. ja eronnut ja karannut ja toki vieläkin voisin, mieli vetäisi, mutta kun kroppa ei jaksa. Ei kestä alkoholia, eikä pysy valveilla hyvällä tahdollakaan. Siitä kunnollisuudesta ei ollut mitään hyötyä. Se oli sellaista todistelua muille, kun perhetausta oli epämääräinen, yritin näyttää etten ole kuten porukat. Olisi pitänyt pitää vain hauskaa.

Pidin tuota hauskaa. Olisi voinut  olla se kunnollinen, opiskella, tehdä töitä, panostaa parisuhteeseen. Miksi tuhlasin ajan turhuuteen. Niin tai näin  millon sitä ihminen olisi tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Perhe. Yhteisasuminen naisen kanssa.

Sama. Eivät ole minulle tärkeitä asioita, mutta jostain hölmöstä velvollisuudentunnosta tai "standardielämän" putkesta johtuen näihin se elämä tuli haaskattua.

Avioliittoon riippakivi-naisen kanssa. Kaksi lasta tuli, ne on ainoat positiiviset asiat siitä liitosta. 

Rahaa on tähän palanut tuhoton määrä myös. Nyt onneksi eri meininki.

M47

Ylipäätään koko työelämä on ollut suuri pettymys. Ahkeruus, tunnollisuus, joustavuus, itsensä jatkuva kehittäminen, erinomaiset työtaidot ei ole johtaneet yhtään mihinkään, koska multa puuttuu taito katsoa ylöspäin sitä kaipaavia (nuoleskelu, mielistely, ansaitsematon ihailu). Ei myöskään olisi pahitteeksi osata olla hieman vilpillinen ja edes yksi sukulaisuussuhde auttaa aina myös.

Niin, mitä tässä sitten neuvoisi... Mieti tarkkaan annatko koko osaamispääomasi työnantajien käyttöön vai riittäisikö sittenkin se minimi, mitä työsopimus ja palkka edellyttää? 

Naisiin.