Lue keskustelun säännöt.
Muistikuvia 60- ja 70-lukujen töistä ja työskentelystä???
Oliko ennen oikeasti paremmin? Oliko työtahti hitaampaa?
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Se tyhmä lapiomies (ja miksei -nainenkin) eli palkallaan. Elätti siinä sivussa mahdollisen perheensäkin.*
Nykyinen työtönkin elää leveämmin kuin tuolloinen sekatyömies, mutta oltiin vähempään tyytyväisiä. Saatettiin asua jossain piharakennuksessa tai omakotitalon yläkerrassa kantoveden varassa. Eivät asuneet lapiomiehet kerrostalohuoneistoissa tai omakotitaloissa ellei sellaiseksi lasketa mökkiä kaupungin laidalla ilman mukavuuksia. Töihin poljettiin pyörällä tai korkeintaan ajettiin mopolla, ellei oltu viikot parakkimajoituksissa työmaan lähellä. Tämä siis lapiomiehillä.
Totta. Jotenkin naurattaa tämä nykyinen lounaalla syöminen ravintolassa. Normi duunari menee siis työpäivänäkin ravintolaan syömään. Itse 70 -luvulla olisinko kahdesti käynyt vuoden aikana. Eikä nnäissä nykyduunarin vaatteissa olisi edes päässyt sinne ravintolaan. Nyt
Ketä ovatkaan ne normiduunarit, joita näen lounasravintolassa tänään? Aika moni on Wurthin tamineissa kulkeva asentaja tai muu sellainen, jolla ei ole työpaikalla eväitten syöntimahdollisuutta. Tai sitten hyväpalkkainen toimistoduunari. Ravintoloitten lounashinnat ovat nykyään sitä luokkaa, että laatu ei vastaa sitä ja yhä useampi ottaa töihin omat eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin ainakin oli töitä enemmän ja monenlaista, mutta suhteilla usein töihin päästiin.
Tämä on totta. Itse olin 15-vuotiaana äitini työpaikalla (valtion virasto) kesätöissä tittelillä apulaiskanslisti. Lähinnä keittelin kahvia ja kävin hakemassa pullaa viereisestä kaupasta. Mitään konekirjoituksen näköistäkään ei muistaakseni koko kuukauden aikana tarvinnut tehdä/osata. Se oli sen ajan tapa, että jokaisen työntekijän lapset tulivat vuorollaan vanhempiensa työpaikoille kesätöihin.
Oikeita töitä tehtiin lähitöinä joista sai kohtuullisen korvauksen. Eikä persuja lähimaillakaan räyhäämässä. Joskus joku taistolaiskommunisti agiteeraamassa, mutta ne ei pilanneet työmaata. Samalla nuotiolla paisteliin Suomi-makkaraa ja juotiin kahvit villasukalla ja Työmies-lehdellä vuoratusta lasipullosta. Joillakin oli oikea Airam-termospullo. Punainen kuin aatteemmekin. Oi niitä aikoja...
Vierailija kirjoitti:
Oikeita töitä tehtiin lähitöinä joista sai kohtuullisen korvauksen. Eikä persuja lähimaillakaan räyhäämässä. Joskus joku taistolaiskommunisti agiteeraamassa, mutta ne ei pilanneet työmaata. Samalla nuotiolla paisteliin Suomi-makkaraa ja juotiin kahvit villasukalla ja Työmies-lehdellä vuoratusta lasipullosta. Joillakin oli oikea Airam-termospullo. Punainen kuin aatteemmekin. Oi niitä aikoja...
Tuon ajan palkkoihin verrattuna peruspäivärahalla oleva työtönkin saa kohtuullisen korvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen palkan eteen joutui tekemään enemmän töitä.
Myös lauantai oli työpäivä klo 13.00. Moni arkipyhä oli palkaton.Vuosiloma 24 päivää/v , joka tuli vasta 3v työsuhteen jälkeen.
Sairasajan omavastuu palkaton ensimm. 2-3 pv, sairaanlapsenhoitoa ei ollut, äitiysloma 1-3 kk, 60-luvulla naisilla avioliitto oli irtisanomisperuste.
Töitä oli enemmän tarjolla, koska avustavia työtehtäviä , jotka nyt teknologia vienyt. Toisaalta, tukia ei ollut, jostakin työtä oli saatava. Ihmiset menivät vain aamuisin esim. raksalle kysymään töitä ja jos töitä oli, jäätiin töihin tai lähdettiin kotiin.
Eli ennen oli töitä ja siitä sai palkkaa? Ymmärsinkö oikein?
Ymmärsit. Sillä miehen palkalla eli koko 4 henkinen perhe usein.
Elipä tietysti, mutta siinä tapauksessa vaatimustaso ja elintaso oli täysin toinen kuin nykyajan köyhimmilläkään. Sitä on nykyihmisen vaikea kuvitella.
Rahaa ei juuri mennyt muuhun kuin vaatimattomaan asymiseen ja erittäin vaatimattomaan syömiseen. Säällistä elämää silti vietettiin, juopot oli erikseen, kuten nykyäänkin.
Työmiehilläkin oli nahkasalku eväitä varten, naisilla käsilaukuissa eväät. Joillain se oli kädessä ja toisilla polkupyörän ohjaustangolla roikkumassa. Ruokatunti kesti tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomesta tehty monikulttuurinen kehitysmaa. Verotoimistoja Vantaalla: nolla. Verotoimistoja Espoossa: nolla.
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/ver…
Duunaritkin asui omakotitalossa. Uusi velaton auto + kesämökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt maksat puhelinliittymästä 30 eur/kk että saa palvella itseäsi. 12 x 30 = 360 = 2138,40 mk
Elintaso oli hyvin vaatimaton ja monella oli pihalla kasvimaa ja hedelmäpuita. Perunat, nauriit, lantut, porkkanat, sipulit ja omenat säilöttiin kellariin talveksi. Lihaa syötiin vähän, ruoka oli perunaa ja kastiketta ja pellillisestä lihapiirakkaa riitti moneksi päiväksi. Jääkaapit tulivat 60-70 -luvulla myös koteihin, pienet, paksuoviset Upot.
Kylän keskellä oli jokin tehdas, joka elätti koko kylän ja sen ansiosta kylältä löytyi kauppa, pankki, postikonttori ja kirjasto. Kauppa sulkeutui arkisin viideltä (tehtaasta pääsi neljältä niin ehti käydä kaupassa) ja lauantaisin yhdeltä. Töihin kuljettiin polkupyörällä ja linja-autolla. Jokaisessa perheessä ei ollut omaa autoa, vain paremmalla väellä. Tehtaan omistuksessa oli usein asuntoja, joissa työntekijät asuivat vuokralla ja edistyksellisimmät tehdassuvut omistivat ja ylläpitivät päiväkoteja ja kouluja työläisten lapsille. AY-liike vasta teki tuloaan ja herranpelko asui syvällä.
Ulkomaille matkustivat vain porvarit, duunarit rakensivat pieniä lautamökkejä kesämökeiksi kun tontteja sai halvalla jokien ja järvien rannalta (monet näistä ostettiin sieltä tehtaan omistajaportaalta). Harrastuksia ei sen kummemmin ollut kenelläkään, kotitöissä oli riittävästi kun ei ollut mitään koneita ja moni meni sinne tehtaaseen töihin jo 15-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä luulet onko se läppärin näpyttely kotona , sipsiä ja kaljaa nauttien niin rasittavaa, vai tukkimetsähommat paukkupakkasilla?
Vierailija kirjoitti:
Duunaritkin asui omakotitalossa. Uusi velaton auto + kesämökki.
Hyvin harva duunari.
Oma isä oli duunari ja hänen palkallaan ostettiin meille omakotitalo. Talossa oli keittiö ja kamari, siihen mahtui meidän nelihenkinen perhe. Mitään hienouksia kuten viemäriä ja vesijohtoa ei talossa ollut. Pihalla oli porakaivo, josta saatiin käyttövesi, juomavesi piti hakea puolen kilometrin päästä. Ulkorakennuksessa oli sauna ja puucee. Tuollaisia taloja on vieläkin myynnissä, osta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt maksat puhelinliittymästä 30 eur/kk että saa palvella itseäsi. 12 x 30 = 360 = 2138,40 mk
Tuohon hintaan ei ennen saanut puhelinosaketta. Puhelut oli myös kalliita, joten niistä soitettiin vain välttämättömät ja lyhyesti.
Vierailija kirjoitti:
Duunaritkin asui omakotitalossa. Uusi velaton auto + kesämökki.
1970-luvulla duunarit asuivat omakotitaloissa, joissa ei välttämättä ollut juoksevaa vettä tai korkeintaan kaupungin vuokrataloissa, jos oli suhteilla sen saanut. Auton tilalla oli usein mopo tai polkupyörä ja kesämökki oli se homeinen lapsuuskoti jossakin Pohjois-Karjalassa tai Kaimuussa. Muuten meni oikein. Ehkä joskus 1980- luvun lopulla saattoi olla jo velkaisen omakotitalo, velkainen auto, mutta se kesämökki oli vain harvoilla.
Ei ainakaan meillä ollut erikseen koulubusseja, joihin ei otettu aikuisia ennen kuin vasta tällä vuosikymmenellä.
Meidän kaupungissa yhdessä lähiössä oli iso peruskoulu, jonne kuskattiin yläastelaiset entisen maalaiskunnan alueelta. Sinne kulki erikseen koulubussit ympäri kaupunkia eikä niissä kulkenut aikuisia, koska bussit oli tupaten täynnä eikä koulun lähistöllä ollut mitään työpaikkoja. Kaupungin keskustaan oli muutaman kilometrin matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapiohommina kaivettiin perustuksia kovillakin pakkasilla. Monttuun mentiin kuudelta ja kangilla pilkottiin kovaa jäätynyttä savea. Ei ollut koneita vaan lihasvoimin tehtiin kaikki. Yksi tauko oli päivällä jolloin syötiin eväät. Maitopullo ja pari voileipää ja taas monttuun. Työt loppuivat joskus myöhään illalla ja lauantai oli myös työpäivä.
Nyt oli puhe 60- ja 70-luvuista eikä 30-luvusta.
60- luvulla oli lauantait työpäiviä. Myös 70-luvun alussa, kouluakin käytiin lauantaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapiohommina kaivettiin perustuksia kovillakin pakkasilla. Monttuun mentiin kuudelta ja kangilla pilkottiin kovaa jäätynyttä savea. Ei ollut koneita vaan lihasvoimin tehtiin kaikki. Yksi tauko oli päivällä jolloin syötiin eväät. Maitopullo ja pari voileipää ja taas monttuun. Työt loppuivat joskus myöhään illalla ja lauantai oli myös työpäivä.
Nyt oli puhe 60- ja 70-luvuista eikä 30-luvusta.
60- luvulla oli lauantait työpäiviä. Myös 70-luvun alussa, kouluakin käytiin lauantaisin.
Työllisyystöitä tehtiiin lapiotöinä vielä 1980-luvulla, että oli työttömille töitä, vaikka koneilla olisi hommat tehty nopeammin. Palkat olivat nykyrahassa muutama satanen kuussa. Varsinkaan vielä 1970- luvulla ei maksettu makoilemsesta ja myöhemminkin yhteiskunnalla oli velvotteita työllistää työttömiä lumettomaksi ajaksi, jolloin oli enemmän ruumiillisen työn tarvetta.
Muistan vielä 1970-luvun alkupuolella koulusta jaettiin lappuja, joilla sai anoa vaatteita ja kenkiä. Ihan duunariperheissä näitä käytettiin eli rahaa ei ollut liikaa törsäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunaritkin asui omakotitalossa. Uusi velaton auto + kesämökki.
Hyvin harva duunari.
Oma isä oli duunari ja hänen palkallaan ostettiin meille omakotitalo. Talossa oli keittiö ja kamari, siihen mahtui meidän nelihenkinen perhe. Mitään hienouksia kuten viemäriä ja vesijohtoa ei talossa ollut. Pihalla oli porakaivo, josta saatiin käyttövesi, juomavesi piti hakea puolen kilometrin päästä. Ulkorakennuksessa oli sauna ja puucee. Tuollaisia taloja on vieläkin myynnissä, osta pois.
Täsmälleen näin. Hyvin usein sen duunariperheen rintamamiestalon yläkerran huone+ keittiökomero asunnossa asui vuokralaisena nuori kihlapari tai joku yksinäinen eläjä. Tuohon aikaan kun ei juurikaan ollut duunarilla varaa pitää tuottamattomia neliöitä. Autoja alkoi olla yleisimmin -70 luvulla jo duunareillakin, mutta esim. nuorilla ei todellakaan ollut varaa hankkia autoja kuten nykyään liki jokaisella nuorella on. Isäni kävi varusmiespalveluksen -50 luvun loppupuolella, hän kertoi että ainoastaan yksikön päällikkö- kapteenilla oli oma auto. Itse kävin intin 80- luvun alkuvuosina, silloin oma auto oli ehkä neljäsosalla varusmiehistä. Poikani kävi intin muutamia vuosia sitten. Liki jokaisella varusmiehellä oli oma auto. Voi, kumpa aikakone olisi keksitty! Jokaiselle esim. -70 lukua haikailevalle olisi hyvä käydä elämässä muutama viikko 70- luvulla. Voisi liialliset haikailut lähteä....
Hei haloo, oli kyse 70-luvusta! Silloin naiset olivat mm. rakennuksilla tekemässä raskaita töitä ja hoitopaikoissa oli silloinkin raskaita nosteltavia. Myös maataloudessa oli paljon raskasta nostettavaa kuten aiemmin mainittujen säkkien lisäksi maitotonkkia.