Lue keskustelun säännöt.
Ennen oli yleistä että kodeissa oli piano ja lapset pantiin pianotunneille
01.11.2025 |
Vaikka vasten tahtoaan. Mutta samalla moni sai käsityksen nusiikin teoriasta ja tiedon että se on vaikeaa, mutta monista kiinnostavaa.
JA SIIHEN AIKAAN EI KUUNNELTU RÄPPIÄ.
Kun pianot kodeista hävisivät, alkoi räpin ja paskamusiikin nousu.
Kommentit (118)
Tasan ei käy onnenlahjat. Minä puolestani olisin lapsena 70-luvulla halunnut pianon, mutta vanhemmat sanoivat aina, ettei siihen ole rahaa. Pianotunneille pääsystä olisin ollut innoissani.
Ikävä kuulla, että jotkut on pakotettu soittamaan pianoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olin pianotunneilla. Ite halusin. No osasin 2 biisiä. Nyt en niitäkään. Ei ollu musa lahjoja edes kitaransoittoo.
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään jolla olisi ollut piano, parilla oli urut
Outoa. Millä vuosikymmenellä? 80-luvulla puolella luokkakavereista oli piano tai sähköurut tai molemmat. Ja muutamassa kodissa harmonikka.
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei käy onnenlahjat. Minä puolestani olisin lapsena 70-luvulla halunnut pianon, mutta vanhemmat sanoivat aina, ettei siihen ole rahaa. Pianotunneille pääsystä olisin ollut innoissani.
Ikävä kuulla, että jotkut on pakotettu soittamaan pianoa.
Haluaisitko yhä pianon tai oletko aikuisena hankk8nut jonkun soittimen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyäänkin lapset pannaan pianotunnilla.
Tuollaiset kommentit pannaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään jolla olisi ollut piano, parilla oli urut
Outoa. Millä vuosikymmenellä? 80-luvulla puolella luokkakavereista oli piano tai sähköurut tai molemmat. Ja muutamassa kodissa harmonikka.
Millä paikkakunnalla? Olen elänyt sellaisilla seuduilla, joilla piano oli harvinainen. Viulu, kitara tai harmonikka löytyi melkein joka talosta.
Ei sitä pianoa ollut läheskään joka kodissa, ei varsinkaan maalla muilla kuin ns. paremmilla ihmisillä kenties.
Kasvoin aikana, jolloin jopa koulussa opettajat olivat sitä mieltä, että jos ei pysty laulamaan nuotilleen oikein, niin ei lapsella voi olla minkäänlaisia musiikillisia kykyjä, ei siis rytmitajua, ei soittotaitoa, ei liikkumista musiikin tahtiin, isompana tanssitaitoa jne. Ja kutenkin nuo taidot ovat kaikki omia taitojaan.
Ei se laulutaito ole vaatimus kaikkeen muuhun. On monia muusikoita, jotka ovat taitavia soittajia, mutta eivät osaa laulaa. Monella laulutaidottomalla voi olla vaikka miten hyvä rytmitaju ja sen myötä myös tanssitaito. Ajattelen vaikkapa omia vanhempiani, joista kumpikaan ei osannut laulaa, mutta tanssitaito ja rytmitaito olivat loistavia.
Ja kannattaa myös muistaa, että laulutaitoakin voi kehittää. Onneksi ei enää kai ajatella, että se ensimmäinen viitonen tai kuutonen laulussa on sitten lopun ikää kuvaamassa ihmisen taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa kodeissa on piano vieläkin, tottakai. Kerrostaloissa jo lapsen liikkuminen saati sitten ääntely herättää suunnattoman raivon, saati sitten pianon tai viulun soitto.
Jep. Ennen oli mahdollista sopia naapurin kanssa milloin olisi hyvä hetki harjoitella. Nykyään jos yrittää niin vastauksena on että ei koskaan. Esim. Meillä oli sovittuna että saan soittaa huilua klo 15-18 välillä. Sunnuntaina täyshiljaisuus. Nykyään asutaan omakotitalossa mutta sielläkin tuntuu että ikkunat pitää sulkea ettei vahingossakaan kuulu mitään
Mä halusin aluksi pianotunneille muttei sitten ollut motivaatiota harjoitella.. Sitten siitä tuli pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Se on vain asenteesta kiinni. Minulla oli luokan paras lauluääni ja nautin kun pääsin luokan eteen laulamaan.
Ei jumaliste. Vai, että asenteesta kiinni ja sitten samalla kerrot, että sulla oli luokan paras lauluääni. Etkö yhtään tajua asioiden yhteyttä?
Mulla ei todellakaan ole hyvä lauluääni. Olin lapsena ja teininä todella ujo ja vihasin ja vihaan edelleen esiintymistä. Sun kaltaiset ylimieliset tollot voisi olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Näettekö yhteyden?
ap
Mäyräkoirani haukkuu usein. Eikä näy murtovarkaita meillä.
Näettekö yhteyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juuri näin. Inhosin pianon soittamista, mutta minulta ei kysytty. Lopetin heti, kun sain tutkinnon suoritettua ja luvan lopettaa.
Soititko kauan? Onko soittotaidosta ollut hyotya aikuisena?
Muistaakseni kahdeksan vuotta. Ei ole ollut mitään hyötyä.
Minut laitettiin pianotunneille, mutta nuorena alkoi riittää, niin aloin tehdä räppiä.
Nyt aikuisena harmittaa, ettei kitaratunneille ole päässyt koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, kaikki kotikadullamme Suomessa soittivat pianoa. Itse soitin muitakin instrumentteja, piano ei ollut pääasiallinen soitin. Tytär oppi soittamaan pianoa paljon paremmin kuin minä, piano on meillä edelleen ja käytössä. Itse en sitä soita, vaan pääinstrumenttiani.
Olisi kiva jos vanhat tavat tulisivat uudelleen muotiin. Esimerkiksi se, että sivistykseen kuuluu osata soittaa itse jotain instrumenttia tai laulaa.
Musiikinteoriaopinnot antavat myös paljon yleissivistävää tietoa.
Millä tavalla? Itse olen opiskellut musiikinteoriaa 11 vuotta eli koko musiikkiharrastuksen ajan, mutta en koe, että se olisi yleissivistystä parantanut. Opiskelin musiikkiopistossa ja konservatoriossa.
Soittaminen muokkaa aivoja, ajattelusta tulee laajempaa. Lisäksi se maailma, jossa olet soittoharrastuksen ajan on sivistävää. Opit tuntemaan musiikin eri tyylejä. Musiikin kieli on kansainvälinen ja ainakin itse huomaan olevani helposti samalla aaltopituudella musiikkia soittaneiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, kaikki kotikadullamme Suomessa soittivat pianoa. Itse soitin muitakin instrumentteja, piano ei ollut pääasiallinen soitin. Tytär oppi soittamaan pianoa paljon paremmin kuin minä, piano on meillä edelleen ja käytössä. Itse en sitä soita, vaan pääinstrumenttiani.
Olisi kiva jos vanhat tavat tulisivat uudelleen muotiin. Esimerkiksi se, että sivistykseen kuuluu osata soittaa itse jotain instrumenttia tai laulaa.
Musiikinteoriaopinnot antavat myös paljon yleissivistävää tietoa.
Millä tavalla? Itse olen opiskellut musiikinteoriaa 11 vuotta eli koko musiikkiharrastuksen ajan, mutta en koe, että se olisi yleissivistystä parantanut. Opiskelin musiikkiopistossa ja konservatoriossa.
Soittaminen muokkaa aivoja, ajattelus
Soittoharrastus kokonaisuudessaan musiikkiopistossa ja konservatoriossa ainakin tuohon maailmanaikaan oli avarampaa, kun tapasi mm. ulkomaisia muusikoita säännöllisesti. Mutta po. kommentissa oli kyse musiikinteoriasta, joka oli aika tylsää ja vaikeaa. En panostanut siihen paljoakaan ja sekin alkoi ajan mittaan nyppiä, että opetus oli joidenkin opettajien kohdalla raakaa ja virheisiin keskittyvää kuten koko järjestelmä. Oman lapsen musiikkiopisto 2000-luvulla oli aivan toista maata, vaikka oli heilläkin esiintymisvaatimus, mutta eipä sitten paljon muuta. Musiikinopetus oli tuolloin jo pikkulapsesta asti tähdätty siihen, että kaikista tulisi ammattimuusikoita. Kun sitten teininä alkoi nyppiä ja mukava oma opettaja muutti pois, aloin lintsata kaikesta, mutta kyllä mä suoritin kaikki tutkinnot, viimeisimmän rimaa hipoen, kunnes lopetin ja vaihdoin rock-bändeihin koko touhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen repussa oli kirves ja leipää.
Ei oo enää reppuakaan.
Nyt on ulko-ovessa lappu "pesäpallomaila sisällä oven pielessä" kolmella kielellä!
Niin se kulttuuri muuttuu ja rikastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli juuri näin. Inhosin pianon soittamista, mutta minulta ei kysytty. Lopetin heti, kun sain tutkinnon suoritettua ja luvan lopettaa.
Soititko kauan? Onko soittotaidosta ollut hyotya aikuisena?
Muistaakseni kahdeksan vuotta. Ei ole ollut mitään hyötyä.
Soitatko enaa lainkaan?Et varmaan sitten omaksi iloksesikaan?
Meillä ei ollut kotona pianoa, eikä olisi ollut ylimääräistä rahaa pianotunteihin. Hyvän koulutuksen kuitenkin saimme.
Mieheni sisaruksineen kävi pianotunneilla (oikeastaan soiton opettaja kävi kotona opettamassa) ja heillä oli piano. Vain yhdestä tuli ammattipianisti. Muut lopettivat heti, kun saivat luvan.
Vierailija kirjoitti:
Idiootti. Pianot katosi siksi kun ihmisiltä vietiin rahat ja pianot on aivan v tun kalliita mutta tärkeitä omistaa jos oikeasti aikoo harjoitella hyväksi. Ei ihmisillä ole enää edes neliöitä kotona sellaiselle.
Hyvinpä siinä haukut idiootiksi, oletkohan sellainen itse? Et oikeasti tiedä, että toimivan pianon saa nykyään jopa ilmaiseksi? Avaa Fb-kirppari tai Tori, niin näet. Ja ne on ihan toimivia laitteita.
Kuljetus maksaa, jos et itse saa riskejä tyyppejä kantamaan. Virittäminen maksaa muutamia kymppejä myös.
Muistan, että meidän koulussa oli orkesteri, joka oli oikeasti aika korkeatasoinen. Siellä soitti monta nykyistä ammattimuusikkoa.