Ennen oli yleistä että kodeissa oli piano ja lapset pantiin pianotunneille
Vaikka vasten tahtoaan. Mutta samalla moni sai käsityksen nusiikin teoriasta ja tiedon että se on vaikeaa, mutta monista kiinnostavaa.
JA SIIHEN AIKAAN EI KUUNNELTU RÄPPIÄ.
Kun pianot kodeista hävisivät, alkoi räpin ja paskamusiikin nousu.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
Jaa. Meidän kolmasluokkalaisen musatunneilla soitetaan nokkahuilua ja ne jotka haluavat, saavat kokeilla viulua ja selloa. Jälkimmäisistä ei vielä tässä vaiheessa kovin kauniita sulosäveliä tule, mutta innolla oppilaat yrittävät.
Nokkahuiluista sitten (noin vertailun vuoksi) tulee?
En tunne ketään jolla olisi ollut piano, parilla oli urut
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, kaikki kotikadullamme Suomessa soittivat pianoa. Itse soitin muitakin instrumentteja, piano ei ollut pääasiallinen soitin. Tytär oppi soittamaan pianoa paljon paremmin kuin minä, piano on meillä edelleen ja käytössä. Itse en sitä soita, vaan pääinstrumenttiani.
Olisi kiva jos vanhat tavat tulisivat uudelleen muotiin. Esimerkiksi se, että sivistykseen kuuluu osata soittaa itse jotain instrumenttia tai laulaa.
Persut naurais sivistykselle jo sanana.
Minäkin kävin soittotunneilla ja opettaja piti aina peltoreita päässään. En ollut kovin hyvä.
Isänmaallisissa konservatiiviseissa kodeissa lapset pannaan edelleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Mielestäni käsittämätöntä oli se, että meille ei opetettu lainkaan oikeaa laulutekniikkaa, ei sitä miten kuuluu hengittää laulaessa, äänihuulten hallintaa jne. vaan heitettiin suoraan kokeeseen.
Täytyy ensin poimia joukosta lahjakkaimmat joita on edes järkeä opettaa.
Ole hiljaa.
Eli tulevat jazz soittajat kaikki hylätty, on se kyllä sellaista höpölöpö paskaa se pianolla näppäily heillä.
Silloin ennen ei ollut kellään mun tuntemilla pianoa. Meillä ei ollut pianoa.
Idiootti. Pianot katosi siksi kun ihmisiltä vietiin rahat ja pianot on aivan v tun kalliita mutta tärkeitä omistaa jos oikeasti aikoo harjoitella hyväksi. Ei ihmisillä ole enää edes neliöitä kotona sellaiselle.
Meillä oli sähköharmooni. Sellainen pianon koskettimilla oleva urkuharmoonin tapainen, mitä ei tarvinnut polkea. Sähköpuhallin hönki pilleihin ilmaa. Ruma kuin mikä.
Vieläkö on pianopiirejä? Pianonopettaja kävi koululla kerran viikossa koulun jälkeen arvioimassa pianopiirin.
Jokainen ryhmän "oppilas" soitti läksykappaleen omalla vuorollaan ja sai siitä joko hyväksytyn tai hylätyn. Nuotteja ei opetettu, ne piti osata valmiiksi. Uusi läksy vain rastitettiin vihkoon ja siihen saattoi saada jotain vihjeitä, kuten mitä tarkoittaa f ja ff.
Musiikin tunnilla opetettiin nuotit kaikille ja pianoläksyt sai jäädä opettelemaan koulun jälkeen koulun pianolla.
Vierailija kirjoitti:
Näettekö yhteyden?
ap
Näitä yhteyksiä löytää kun vaan keksii. Kesällä jäätelönmyynti kasvaa, kuten myös hukkumiskuolemat. Jäätelö vaarallista?
Meitä ei kyllä p a n t u pianotunteja varten. Sairaat vanhemmat ap.lla
Vierailija kirjoitti:
Idiootti. Pianot katosi siksi kun ihmisiltä vietiin rahat ja pianot on aivan v tun kalliita mutta tärkeitä omistaa jos oikeasti aikoo harjoitella hyväksi. Ei ihmisillä ole enää edes neliöitä kotona sellaiselle.
Pianot ei ole sen kalliimpia kuin ennenkään. Käytettynä saa ja annetaan jopa ilmaiseksi. Siitä vaan etsimään ja ruikutus pois, jos oikeasti kiinnostaa.
Taas yksi syy kerjätä sääliä, pianon puute. Te olette ahneita paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Mielestäni käsittämätöntä oli se, että meille ei opetettu lainkaan oikeaa laulutekniikkaa, ei sitä miten kuuluu hengittää laulaessa, äänihuulten hallintaa jne. vaan heitettiin suoraan kokeeseen.
Yhtä vähän piirtämistäkään opetettiin.
Hulluutta nuo musiikin arvioinnit ainakin ennen (kasarilla). Mitä jos oli vaikka lahjakas jonkun soittimen kanssa mutta ei osannut juurikaan laulaa? Ainakin meidän opettaja olisi antanut musiikista silloin kuutosen. Ainoa arviointi tuli siitä laulamisesta. Jota kyseinen opettaja ei opettanut.
...Edellinen opettaja opetti jonkin verran laulutekniikkaa, ääni tulee palleasta, ääniharjoituksia ym, meille 8 - vuotiaille. Oli muutenkin harrastuneisuutta laulamiseen hänellä, sen opettajan koko perhe oli muusikoita (ovat vieläkin).
Suomalaista opetusta ja musiikinopetusta ylistetään, näin olen lukenut.
Sen täytyy liittyä musiikkiopistoihin, siellä oikeasti opetetaan musiikkia, lopulta konservatoriotasolle asti. Mutta tuo ei ole kaikkien ulottuvilla. Kouluissa ei opeteta. Esim Amerikassa valitset koulussa soittimen ja saat ainakin jotain alkeita ihan oikean soittimeen soittoon. Suomessa ei, jos ei vanhemmilla ole mahdollisuutta / kiinnostuneisuutta laittaa lapsia musiikkiopistoon.
Juu ei musiikkitunneilla mitään koulussa opetettu.Olen syntynyt v. 1970 Räkäisiin nokkahuiluihin saatiin koskea, mutta ei niidenkään soittamista opetettu. Puhumattakaan lalutekniikasta.
No siitä olen kiitollinen, että opetettiin maakuntalauluja ja siniristilippumme ym. Yleissivistävää sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
Jaa. Meidän kolmasluokkalaisen musatunneilla soitetaan nokkahuilua ja ne jotka haluavat, saavat kokeilla viulua ja selloa. Jälkimmäisistä ei vielä tässä vaiheessa kovin kauniita sulosäveliä tule, mutta innolla oppilaat yrittävät.
Yläkoulussa musiikki on sitä levyraatia. Alakoulun musiikkiluokassa, meidän kaupungissa, on rumpuja, kitaroita sun muita. Nokkahuilut jokainen hankki koronan takia itse muutama vuosi sitten. Jousisoittimia ei ollut. Ehkä teidän lapsen opettajalla on itsellään niistä kokemusta ja harrastuneisuutta, jos niitäkin on mahdollista päästä kokeilemaan. Jotta jotain soitinta voi toiselle opettaa, täytyy olla sitä itsekin soittanut, edes vähän.
Nokkahuilut oli jo mun lapsuudessa, kasarilla. Ja laulukokeet. Ei muita soittimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Mielestäni käsittämätöntä oli se, että meille ei opetettu lainkaan oikeaa laulutekniikkaa, ei sitä miten kuuluu hengittää laulaessa, äänihuulten hallintaa jne. vaan heitettiin suoraan kokeeseen.
Sanos muuta! Oliko mitään muuta oppiainetta laulun lisäksi, jota ei ollenkaan opetettu, pidettiin vain koe ja sitten annettiin numero? Liikuntaa ja kuvaamataitoa sentään vähän opetettiin, laulua ei vähääkään.
Meidän luokalla ei kenenkään kotona ollut pianoa, joillakin oli nokkahuilu. Luokalla oli oppilaita 42.
Ilm koko koulussa ei ollut kuin pari lasta, joiden kotona oli piano. Kaikki asuivat enemmin tai vähemmin keskeneräisissä rintamamiestaloissa ja kaikki rahat meni ruokaan ja rakentamiseen.
70 luvulla koulussa olivat omat lapseni ja heidän luokllaankaan ei monen kldissa ollut pianoa. Meillä tytär halusi soittaa ja köyhyydestämme huolimatta säästettiin kaikesta ja hankittiin piano ja hän kyllä aika paljon silloin soittikin.
Ei kovinkaan monessa suomalaiskodissa menneillä vuosikymmenillä pianoa ollut. Viulu oli useammassa, ja monessa oli haitari. Muistan vieläkin erään asunnon, jonka naapuri opetteli soittamaan haitarilla Muistoja Karpaateilta. Pianonsoittajanaapuri oli joskus 1980-luvun lopulla.
Omassa lapsuudessa 1970-luvun maaseudulla ei ollut kuin harmooni yhdessä talossa koko kylässä. Muita soittimia kyllä, mutta pianoja tuli vasta joskus 1990-luvulla. Kerrostaloissa ei ehkä silloinkaan.
50-luvulla?