Lue keskustelun säännöt.
Ennen oli yleistä että kodeissa oli piano ja lapset pantiin pianotunneille
01.11.2025 |
Vaikka vasten tahtoaan. Mutta samalla moni sai käsityksen nusiikin teoriasta ja tiedon että se on vaikeaa, mutta monista kiinnostavaa.
JA SIIHEN AIKAAN EI KUUNNELTU RÄPPIÄ.
Kun pianot kodeista hävisivät, alkoi räpin ja paskamusiikin nousu.
Kommentit (118)
"Miten opit sitten tunnistamaan klassisen musiikin pääteokset ja säveltäjät? Vanhemmilta?"
Musiikinteoria tarkoittaa puhtaasti musiikin soittamiseen, säveltämiseen, lukemiseen ja kuulemiseen liittyviä asioita eli esimerkiksi muoto-oppi, musiikkianalyysi, rytmioppi, sointuoppi, soitinnus, sävellysoppi ja säveloppi. Opin mm. kirjoittamaan kuulemani rytmin tai sävellyksen nuoteiksi tai laulamaan/naputtelemaan minkä tahansa sävellyksen. Noista asioista oli myös kokeet kerran lukukaudessa.
Jokainen musiikkiopistossa ja konservatoriossa opiskeleva soitti myös orkesterissa, tietty määrä piti käydä muiden soittamissa konserteissa ja usein myös kesällä olin musiikkiorkesterissa. Kerran lukukaudessa vähintään piti itse konsertoida soolona eli musiikkiin tutustui soittamisen ja tulkitsemisen sekä kuuntelemisen kautta. Ja kyllä meillä kotonakin musisoitiin, erityisesti isoäitini oli todellinen oopperafani, olen nähnyt tietyt oopperat hänen kanssaan useita kertoja eri versioina jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinussa meni 11 vuotta sitten aika hyvin hukkaan, ellet oppinut tuon ohella mitään musiikin ja samalla maailman historiasta.
Onneksi olkoon!"
Kommenteista päätellen juuri kukaan ei ole opiskellut musiikkiopistossa tai konservatoriossa eikä tiedä mitä musiikinteoria tarkoittaa.
Mä olin 90-luvulla ala-asteella musiikkiluokalla. Sai valita oman soittimen, niin aloin käydä pianotunneilla. Edelleen nyt aikuisena soitan omaksi iloksi. Mulla on kodissani pappani vanha piano 50-luvulta. Opetan myös 5-vuotiaalle tytölleni perusteita, ja hän menee tulevaisuudessa pianotunneille 😊
Meillä kuunnellaan kotona eri musiikkilajeja, myös räppiä 😄
Vierailija kirjoitti:
"Miten opit sitten tunnistamaan klassisen musiikin pääteokset ja säveltäjät? Vanhemmilta?"
Musiikinteoria tarkoittaa puhtaasti musiikin soittamiseen, säveltämiseen, lukemiseen ja kuulemiseen liittyviä asioita eli esimerkiksi muoto-oppi, musiikkianalyysi, rytmioppi, sointuoppi, soitinnus, sävellysoppi ja säveloppi. Opin mm. kirjoittamaan kuulemani rytmin tai sävellyksen nuoteiksi tai laulamaan/naputtelemaan minkä tahansa sävellyksen. Noista asioista oli myös kokeet kerran lukukaudessa.
Jokainen musiikkiopistossa ja konservatoriossa opiskeleva soitti myös orkesterissa, tietty määrä piti käydä muiden soittamissa konserteissa ja usein myös kesällä olin musiikkiorkesterissa. Kerran lukukaudessa vähintään piti itse konsertoida soolona eli musiikkiin tutustui soittamisen ja tulkitsemisen sekä kuuntelemisen kautta. Ja kyllä meillä kotonakin musisoitiin, e
*kesällä siis olin musiikkileirillä (sielläkin oli orkesteri, joka konsertoi leirin päätteeksi). Leireillä saattoi olla opettajina hyvinkin nimekkäitä muusikkoja, jotka tulivat juhlimaan suomalaiseen suveen ja meno oli myös aikuisilla vähän kosteampaa. Muusikkopiirit olivat silloinkin aika boheemeja. Olin niin pieni ekalla leirilläni, että nukuin opettajani vieressä, kun tuli koti-ikävä :)
Meillä oli piano kotona. Pianotunneille en halunnut, koska olen perfektionisti, enkä halunnut ottaa riskiä epäonnistumisesta. Opettelin kyllä soittamaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pianoja on Suomessa ollut asukaslukuun suhteutettuna paljon.
Syynä osittain varmasti kotimainen pianoteollisuus, mutta myös musiikin opiskelulla oli itseisarvo sinänsä.
Ehkäpä tulee taas aika, jolloin kulttuuria ja sivistystä arvostetaan.
Nykyään kun voi valita useammasta soittimesta paljon helpommin. Silloin oli lähes ainoa vaihtoehto tuo piano ja sai olla valveutuneempi, jos lähti muuhun. Meillä oli piano keskiluokkaisuuden symbolina ja pianotunnit myös. Itse vihasin niitä. Mitään merkitystä ei ollut vihallani tai sillä, että en oppinut yhtään mitään. Jotain muuta soitinta olisin saattanut oppia tai sitten en sitäkään. Olisin mielelläni oppinut vaikka kaksikieliseksi ja nähnyt vaivan kielen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näettekö yhteyden?
ap
No ei se räppi vielä mitään muitta se sen mukana tuoma asenne, siinä se ongelma on, kirjoillaan, syljetään, uhotaan, laiskotellaan ja halutaan kaikki rahat ja tavarat töitä tekemättä.
Tämä malli on opittu todella hyvin mutta viisarikelloa tai kertotaulua ei ole oppinut enää kukaan, eikä käytöstapojakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Ja nythän kaikki laulaa jo lapsena hyvin tai kohtalaisesti, niin eihän siinä ole enää mitään nöyryyttävää.
ps jännä että tuo on opittu, voisiko muut asiat opetttaa samalla tavalla, joskus 20 vuotta sitten tosiaan melkein kukaan ei osannut laulaa lainkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kun voi valita useammasta soittimesta paljon helpommin. Silloin oli lähes ainoa vaihtoehto tuo piano ja sai olla valveutuneempi, jos lähti muuhun. Meillä oli piano keskiluokkaisuuden symbolina ja pianotunnit myös. Itse vihasin niitä. Mitään merkitystä ei ollut vihallani tai sillä, että en oppinut yhtään mitään. Jotain muuta soitinta olisin saattanut oppia tai sitten en sitäkään. Olisin mielelläni oppinut vaikka kaksikieliseksi ja nähnyt vaivan kielen kanssa.
Milloin tuo oli? Meillä äiti ja isä ovat soittaneet pianoa, minä myös pianoa, siskoni poikkihuilua, toinen sisko viulua, veli pianoa, toinen veli kanteletta jne. Naapurissa lapsuudenkaverit soittivat yksi poikkihuilua, toinen viulua, yksi käyrätorvea, yksi pianoa. Toisessa naapurissa oli näitä samoja soittimia, paitsi yksi lapsista soitti myös selloa. Trumpetti oli myös aika yleinen.
Minä olisin halunnut soittaa myös klarinettia, mutta sille ei jäänyt pianon, kuoron, taidekoulun, ratsastuksen ja urheilun lisäksi aikaa.
Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan.
Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monissa kodeissa on piano vieläkin, tottakai. Kerrostaloissa jo lapsen liikkuminen saati sitten ääntely herättää suunnattoman raivon, saati sitten pianon tai viulun soitto.
Juu on ja virittämättä ja valtaosa jo seissyt niin pitkään, että ei ole enää edes virityskelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Mielestäni käsittämätöntä oli se, että meille ei opetettu lainkaan oikeaa laulutekniikkaa, ei sitä miten kuuluu hengittää laulaessa, äänihuulten hallintaa jne. vaan heitettiin suoraan kokeeseen.
Kun sitä puhumistakin pitäisi harjoitella oikein, monelta poistuisi kurkkikipuja ja kaiken maailman sössötystä tai tukkoista peruna- tai nenä-ääntä kun oppisi vähän kielen ja leuan asentoa puhuessa korjaaman, kuten laulajatkin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui!
Mielestäni käsittämätöntä oli se, että meille ei opetettu lainkaan oikeaa laulutekniikkaa, ei sitä miten kuuluu hengittää laulaessa, äänihuulten hallintaa jne. vaan heitettiin suoraan kokeeseen.
Täytyy ensin poimia joukosta lahjakkaimmat joita on edes järkeä opettaa.
Joo mutta jokainen kehittiyy siinä jonkin verran, tuossa oppii musikaalisuutta ja rytmiä ja tavallaan myös matematiikkaa ja motoriikkaa jos tarkkoja ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ollut. Suurin osa suomalaisista oli köyhiä torppareita, ei ollut mitään hiton pianoja. Se oli rikkaitten harrastus.
Mulla oli pieni sähköpiano, joka ostettiin kansalaisopiston pianotunteja varten 80-luvulla. Se ei paljon maksanut.
Niin siis ne torpparit, joilla ei ollut pianoja löytyi 1800- luvun sääty-yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Moksi ihmiset Suomessa eivät enää osta soittimia ja stereoita koteihinsa, osaako joku selittää?
Ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan.
Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.
Näin on. Soittoharrastus oli yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi.
Jaa. Meidän kolmasluokkalaisen musatunneilla soitetaan nokkahuilua ja ne jotka haluavat, saavat kokeilla viulua ja selloa. Jälkimmäisistä ei vielä tässä vaiheessa kovin kauniita sulosäveliä tule, mutta innolla oppilaat yrittävät.
Minusta nämä nokkahuilut ja triangelit voisi jo jättää pois, nämä opettavat lähinnä vihaamaan musiikkia ja soittamista ja sitten se tutustuminen tulee vasta 14 vuotiaan sen aloituksessa mainitun räpin kautta ja sitten ruvetaan esikuvan tavoin diilaamaan niitä huumeita jne.
Kyllä nykyäänkin lapset pannaan pianotunnilla.
Ihmisten musiikkimaku on huonontunut puhelimien myötä. Genelecin kaiuttimet ovat kalliit, mutta huonoilla kaiuttimilla musiikki on kamalaa, kuten muutenkin suurin osa musiikista. Kansan maku on jotakin seiskan humppa/räppitasoa.