Ennen oli yleistä että kodeissa oli piano ja lapset pantiin pianotunneille

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan. 

Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.

Mutta musiikkiopistot on vain kaupungeissa. Maalla voi olla tunnin matka suuntaansa, ja ihan joka perhe ei siihen kykene arki-iltaisin (työpäivien jälkeen, lypsyaikaan!, vuorotyön takia, tai rahan puutteen vuoksi) Minä olin köyhästä perheestä, en saanut pianotunteja vaikka halusin. Pskapuhetta, että "jokaisella" on varaa. Et tiedä, mitä on oikeasti köyhä. 

Eri juttu jos lapsi voi itsenäisesti kulkea. Mutta silloinkin ne musiikkiopistot maksaa rahaa. Soittimen voi alkuun vuokrata, mutta oma soitin (pl käytetty piano) on hirveän kallis. Kulttuurirahasto tukee köyhiä perheitä mutta tuskin sieltäkään kaikki rahaa saa. 

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan. 

Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.

Tuoreimmat kapellimestarit, suomalaiset suuret nimet, on vasta  syntyneet 1980-  tai 90-luvulla. Klaus Mäkelä, Dalia Stasevska, Santtu-Matias Rouvali.... On se musiikkikoulutus ollut pätevää kasarin jälkeenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö on pianopiirejä? Pianonopettaja kävi koululla kerran viikossa koulun jälkeen arvioimassa pianopiirin.

Jokainen ryhmän "oppilas" soitti läksykappaleen omalla vuorollaan ja sai siitä joko hyväksytyn tai hylätyn. Nuotteja ei opetettu, ne piti osata valmiiksi. Uusi läksy vain rastitettiin vihkoon ja siihen saattoi saada jotain vihjeitä, kuten mitä tarkoittaa f ja ff.

Musiikin tunnilla opetettiin nuotit kaikille ja pianoläksyt sai jäädä opettelemaan koulun jälkeen koulun pianolla. 

Vastaavan "opetuksen" saa ihan  youtubesta nykyään. Piano on siitä helppo soitin, toisin kuin jousisoittimet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan. 

Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.

 

Mutta musiikkiopistot on vain kaupungeissa. Maalla voi olla tunnin matka suuntaansa, ja ihan joka perhe ei siihen kykene arki-iltaisin (työpäivien jälkeen, lypsyaikaan!, vuorotyö

Tuo on ihan totta, että pitkät välimatkat voivat estää opiskelun, mutta minä kirjoitinkin taloudellisesta esteestä. Soittimen sai aivan ilmaiseksi lainaksi ja myös vapaaoppilaspaikkoja oli olemassa, ellei ollut varaa opintoihin. Kuten kerroin, tarkoituksena oli madaltaa kaikkien lahjakkaiden kynnystä muusikoksi Neuvostoliiton mallin mukaisesti. Mutta siihen ei kukaan voinut puuttua, jos vanhemmilla ei ollut tietoa tai halua antaa lapsen opiskella musiikkia. Ainakin keskustelun perusteella moni ei tiennyt, että tällaisella mallilla opiskeltiin vielä kasarilla ainakin.

Moni ketjussa kirjoittaa yksityisestä musiikinopiskelusta, se on monellakin tavalla ihan eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan. 

Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.

 

Tuoreimmat kapellimestarit, suomalaiset suuret nimet, on vasta  syntyneet 1980-  tai 90-luvulla. Klaus Mäkelä, Dalia Stasevska, Santtu-Matias Rouvali.... On se musiikkiko

Tiedän, mutta perinteet rakennettiin juuri sinä aikana kun itse opiskelin. Ehkä mallia on sen verran muutettu (siksikin, että valtio tuskin enää subventoi toimintaa), että opinnot alkavat vaativina vasta konservatoriossa, sillä oman lapsen opinnot eivät sis. musiikinteoriaa eikä orkesteria, niiden opettaminenhan on kallista. Omana aikana musiikinteorian opinnot alkoivat heti kun kouluun hyväksyttiin, siis omalla kohdalla jo ennen kouluikää.

Vierailija kirjoitti:

Idiootti. Pianot katosi siksi kun ihmisiltä vietiin rahat ja pianot on aivan v tun kalliita mutta tärkeitä omistaa jos oikeasti aikoo harjoitella hyväksi. Ei ihmisillä ole enää edes neliöitä kotona sellaiselle.

Meidän 40 neliön loma-asunnossa on käytetty piano, jotta lapset voivat myös loma-aikoina harjoitella. Ei ollut kallis juttu ja tilaa on ihan sopivasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja täsmälleen samoihin aikoihin musiikinopetus kouluissa muuttui levyraadin pitämiseksi. 

No ainakin se nöyryyttävä laulutestien pitäminen koko luokan kuullen loppui! 

Se on vain asenteesta kiinni. Minulla oli luokan paras lauluääni ja nautin kun pääsin luokan eteen laulamaan.

Joskus yksinlaulusta nauttivat myös nuotin vierestä mäkivät.

Joka juhlassa sitten lumi teki epävireisen enkelin eteiseen.

Vierailija kirjoitti:

Näettekö yhteyden? 

ap

Meillä on piano ja kolme lasta kasvanut sen kanssa. JA kuunnellaan räppiä. Et mitenkäs me tähän sun totuuteen mahdutaan ap?

No ei todellakaan köyhän perheen lapset mitään musiikkia harrastanu 80-90 luvulla. Olisin halunnut soittaa viulua (+pianoa), mutta ei meiän mutsilla semmoseen ollut varaa ysärin lamassa, hyvä kun oli edes ruokaa pöydäs. Nyt aikuisena soitan soittimiani omalla rahalla.

Pimputtakaa pianoa niin paljon kuin sielu sietää mutta katsokaakin että pimputus ei kuulu naapuriin! Mikä siinä on että niin moni ei pysty vain olemaan hiljaa ja rauhallisesti? Onko se jokin sisäinen levottomuus joka riivaa hakemaan kaikenlaista ääntä pitävää vekotinta?

Vierailija kirjoitti:

"Miten opit sitten tunnistamaan klassisen musiikin pääteokset ja säveltäjät? Vanhemmilta?"

Musiikinteoria tarkoittaa puhtaasti musiikin soittamiseen, säveltämiseen, lukemiseen ja kuulemiseen liittyviä asioita eli esimerkiksi muoto-oppi, musiikkianalyysi, rytmioppi, sointuoppi, soitinnus, sävellysoppi ja säveloppi. Opin mm. kirjoittamaan kuulemani rytmin tai sävellyksen nuoteiksi tai laulamaan/naputtelemaan minkä tahansa sävellyksen. Noista asioista oli myös kokeet kerran lukukaudessa.

Jokainen musiikkiopistossa ja konservatoriossa opiskeleva soitti myös orkesterissa, tietty määrä piti käydä muiden soittamissa konserteissa ja usein myös kesällä olin musiikkiorkesterissa. Kerran lukukaudessa vähintään piti itse konsertoida soolona eli musiikkiin tutustui soittamisen ja tulkitsemisen sekä kuuntelemisen kautta. Ja kyllä meillä kotonakin musisoitiin, e

Mielenkiintoista, kiitos vastauksesta. Varmaan opettajan oma pedagogiikka vaikuttaa siihen miten laajasti ja puhtaasti hän teoriatunneilla keskittyy vain pelkkään teoriaan. Jotkut ottavat konkreettisia esimerkkejä eri teoksista ja tällöin ehkä aiheestakin on tullut kiinnostavampaa.

"Mielenkiintoista, kiitos vastauksesta. Varmaan opettajan oma pedagogiikka vaikuttaa siihen miten laajasti ja puhtaasti hän teoriatunneilla keskittyy vain pelkkään teoriaan. Jotkut ottavat konkreettisia esimerkkejä eri teoksista ja tällöin ehkä aiheestakin on tullut kiinnostavampaa."

Ole hyvä. Tehtävissä oli tietenkin olemassaolevaa musiikkia (vaikka teoriatuntien pitäjä oli säveltäjä, en ainakaan muista, että hän olisi omia sävellyksiään pitänyt esillä tunnilla), mutta sellaista en muista, että mitään "ylimääräistä" olisi teorian ohella opetettu. Soitonopettajan kanssa sitten enemmän käytiin läpi jonkun tietyn teoksen tulkintatapojen historiaa ja sen sellaista. Jos musiikinteoria olisi ollut sellaista, että olisi kuvailtu säveltäjien elämää tai aikakautta, se ehkä olisi ollut vähän kevyempää ja hauskempaa. Mutta se oli todella tylsää :)  Tietyt oppimistavoitteet oli saavutettava, opiskeltiin siis tutkintoja varten, joihin kuului myös teoriaosuus. Tutkinnossa piti soittaa kolma erityylistä kappaletta, joissa kontrolloitiin tekniikka ja tulkintaa ja siitä sai sanallisen arvion. Arvosanaa ei saanut, vain hyväksytty/hylätty. Tutkintoon kuului myös orkesterissa soittaminen, oppilasorkesterit olivat loppuvaiheessa jo isoja ja esiinnyttiin suurissakin saleissa. Alussa esiinnyttiin kevät- ja joulujuhlassa. Sen lisäksi oli vielä kaksi pakollista sooloesitystä. Mutta moni hankki pientä taskurahaa soittamalla myös, itsekin soitin kvartetissa ja esiinnyimme yrityksissä ym. paikoissa maksua vastaan sitten kun osasimme jo esittää vähän vaikeampia kappaleita. 

Näistä selityksistäni varmaan saa käsityksen, että kyseessä oli aikaavievä harrastus. Joka päivä olisi pitänyt lisäksi soittaa vähintään tunti. Orkesteri kerran viikossa kesti kolme tuntia, teoriaa tunti viikossa. Sain vasta aikuisena HS:n kuukausiliitteen laajasta jutusta tietää, että tuo systeemi oli kopio Neuvostoliiton musiikkiopistoista ja konservatorioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi, että vain rikkailla oli mahdollisuus pianoon tai musiikin opiskeluun. Se on täyttä pötyä, koska suomalainen musiikkiopisto ja konservatoriojärjestelmä oli rakennettu neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti. Jokaisella lahjakkaalle haluttiin taata mahdollisuus opiskella musiikkia lähes ilmaiseksi. Soittimen sai lainaksi ja lukukausimaksut olivat edullisia. Mutta musiikkiopistoon oli pääsykoe kuten on edelleenkin eli sinne pääsee musikaalisuuden mukaan. 

Tuo 70-80 -luvun musiikinopetus on pitkälti mahdollistanut, että tänä päivänä suomalaisia kapellimestareita, säveltäjiä ja muita muusikkoja on nykyisin maailman huipulla. Opetus oli hyvin vaativaa ja laadukasta.

 

Tuoreimmat kapellimestarit, suomalaiset suuret nimet, on vasta  syntyneet 1980-  tai 90-luvulla. Klaus Mäkelä, Dalia S

Tiedän, mutta perinteet rakennettiin juuri sinä aikana kun itse opiskelin. Ehkä mallia on sen verran muutettu (siksikin, että valtio tuskin enää subventoi toimintaa), että opinnot alkavat vaativina vasta konservatoriossa, sillä oman lapsen opinnot eivät sis. musiikinteoriaa eikä orkesteria, niiden opettaminenhan on kallista. Omana aikana musiikinteorian opinnot alkoivat heti kun kouluun hyväksyttiin, siis omalla kohdalla jo ennen kouluikää.

Oho! Tuota en ole tiennyt. Minun aikanani 2000-luvun taitteessa ja alkupuolella orkka ja teoria kuuluivat vielä pakettiin. 

Teoria ja orkesteri kuuluvat edelleen pakettiin, ja valtio subventoi edelleen vahvasti toimintaa. Erona vanhaan on, että opintosisällöt ja taidonnäytteet eli entiset tutkinnot muovataan enemmän oppilaan kiinnostuksen kohteiden mukaan. Sen sijaan että koulutettaisiin klasarimuusikoita kulkemaan tiettyä polkua, pyritään saamaan oppilaat tietoisiksi musiikin mahdollisuuksista.

Siinä missä ennen valittiin listalta tutkinnossa soitettavat kappaleet, nykyään kannustetaan säveltämään itse omat biisit tasosuoritusesitykseen.

t. Kolmen musiikkiopistomuksun mutsi 

Vierailija kirjoitti:

Pimputtakaa pianoa niin paljon kuin sielu sietää mutta katsokaakin että pimputus ei kuulu naapuriin! Mikä siinä on että niin moni ei pysty vain olemaan hiljaa ja rauhallisesti? Onko se jokin sisäinen levottomuus joka riivaa hakemaan kaikenlaista ääntä pitävää vekotinta?

Onko sinulla jokin sisäinen levottomuus, joka pakottaa haastamaan riitaa kädessäsi olevalla vekottimella? Lasten soittoharrastus on normaali elämään kuuluva ääni, ja tämä on oikeudessakaan todettu.

Meillä oli piano ja kävin pakkosoittotunneiilla n. 2 vuotta kunnes kieltäydyin. Vanhempien myydessä lapsuudenkodissa oli pianosta todella vaikea päästä eroon edes ilmaiseksi. 

Oma musiikkimaku oli tyyliä punk-uusiaalto- heavy. 

"Oho! Tuota en ole tiennyt. Minun aikanani 2000-luvun taitteessa ja alkupuolella orkka ja teoria kuuluivat vielä pakettiin. "

Voi olla, että kuuluu, saattaa riippua soittimesta. Tytär soitti pianoa, minun pääsoittimeni oli jousisoitin. Sen vielä olen unohtanut kertoa, että tiettyjen vuosien jälkeen oli pakollista aloittaa toisen instrumentin tunnit. Siinä vaiheessa aloitin pianonsoiton, mutta en oikein koskaan innostunut siitä. Ei opetettu mitään kivaa ja kevyempää siinäkään, kun taas oma tytär sai soittaa kevyttäkin musiikkia, heti alusta opeteltiin säestämään jne. Todella hyödyllisiä taitoja. 

Se vanha systeemi oli hyvin raskassoutuinen eikä pedagogisia taitoja ollut monellakaan opettajalla. He kun tekivät töitä varsinaisen työnsä ohella rahaa saadakseen. Orkesterinjohtaja hakkasi tahtipuikkoa aika lähellä kasvoja, jos meni väärin ja oli ekaluokkalaisen mielestä todella pelottava. Mutta kesäleirille menin vain orkesterinjohtajan takia, hän oli ihan mahtavan hauska tyyppi ja huomattavasti kuuluisampi muusikko kuin tuo vakkariorkanjohtaja. Hänellä oli myös omat lapset soittamassa, joten varmaan siksi tuli töihin leirille. 

Vierailija kirjoitti:

Teoria ja orkesteri kuuluvat edelleen pakettiin, ja valtio subventoi edelleen vahvasti toimintaa. Erona vanhaan on, että opintosisällöt ja taidonnäytteet eli entiset tutkinnot muovataan enemmän oppilaan kiinnostuksen kohteiden mukaan. Sen sijaan että koulutettaisiin klasarimuusikoita kulkemaan tiettyä polkua, pyritään saamaan oppilaat tietoisiksi musiikin mahdollisuuksista.

Siinä missä ennen valittiin listalta tutkinnossa soitettavat kappaleet, nykyään kannustetaan säveltämään itse omat biisit tasosuoritusesitykseen.

t. Kolmen musiikkiopistomuksun mutsi 

Tuohan kuulostaa kivalta! Ei se että opetus on keveämpää tarkoita, etteikö se voisi olla vaativaa ja tähdätä korkealle. Mutta klasari on vaativaa ja harjoiteltava on paljon, jos aikoo omaksua hyvät taidot. Ja se pitää myös aloittaa aikaisin. Odotin vähän kauhulla oman lapsen opintoja, mutta homma oli muuttunut tosiaan paljon kivemmaksi, kun opettajatkin varmaan olivat jotain koulutustakin opettamiseen saanut. Kun itse opiskelin, olivat opettajat vain muusikoita, joilla oli rahapula. Koko järjestelmähän oli polkaistu tyhjästä eikä ollut mitään musiikkipedagogian pakollisia opintoja. Tavallinen koulun musiikkiopettajahan ei olisi ollut pätevä opettamaan niitä asioita, joita meille opetettiin.