1980-luvun fiftari-ilmiö synnytti Helsinkiin väkivaltaisen jengi-ilmiön
Uutuuskirja kertoo 1950-luvun amerikkalaisen kulttuurin suosiosta 1970-luvun Suomessa.
Ilmiö alkoi elokuvista ja musiikista ja levisi nopeasti muotiin, kampaustyyleihin ja elämäntapaan. Rasvikset, spittarit, pillifarkut ja jenkkitakit ilmestyivät katukuvaan.
Fiftari-kulttuuri oli valtavirtaa noin neljä vuotta, mutta vaikuttaa edelleen tapahtumissa ja alakulttuureissa.
Samaan aikaan syntyi väkivaltainen jengi-ilmiö. Etenkin Helsingin rautatieaseman seudusta tuli turvaton. Yksi tappelu päättyi jopa kuolemaan.
Pelkästään Helsingin kantakaupungissa laskettiin olevan 18 jengiä vuonna 1978.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo sekoilu mennyt niin pitkälle että Suosikki julkaisi jutun jossa Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers julkaisi yhteishaastattelun, jossa sanoivat että ovat hyvissä väleissä ja nuorison kannattaa lopettaa se toistensa pieksäminen?
Michael Monroe meinattiin piestä lukuisia kertoja Helsingissä liikkuessaan. Muisteli tätä elämäkerrassaan. Myös muut sen ajan erikoiset tyypit oli pulassa. Mutta eivät antaneet periksi.
Typerää touhua on kyllä ollut.
Andy kuulemma veteli polkupyörän ketjulla jotakin diinariporukkaa korville ollessaan tulossa Kill Citystä.
Jos on herra Hulkon itse kertoma tarina niin suhtautuisin pienellä varauksella. Herra Hulkko kun puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle.
No kun ei edes ollut, vaan jonkun mukana olleen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo sekoilu mennyt niin pitkälle että Suosikki julkaisi jutun jossa Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers julkaisi yhteishaastattelun, jossa sanoivat että ovat hyvissä väleissä ja nuorison kannattaa lopettaa se toistensa pieksäminen?
Michael Monroe meinattiin piestä lukuisia kertoja Helsingissä liikkuessaan. Muisteli tätä elämäkerrassaan. Myös muut sen ajan erikoiset tyypit oli pulassa. Mutta eivät antaneet periksi.
Typerää touhua on kyllä ollut.
Erilaisen hakkaaminen kertoo yhtenäiskulttuurin vakavasta kriisistä. Sen on ajoitettu alkaneen Suomessa juuri 80-luvun alussa. Sitä sitten oirehdittiin kaikkialla. Siinä missä kaupungeissa tapeltiin, maaseudulla ei saanut ihan helposti edes julkisesti esiintyä erilaisena.
Kova teinien kännäyskulttuuri 1990-luvulla on selitetty paitsi lamalla my
Vanhemmilta opittua monisukupolvista alkoholin ongelmakäyttöä. Jossain piireissä se elää vieläkin.
Kyllä jokaisen noiden aikojen nuoren luulisi muistavan miten väkivaltaista aika oli. Esimerkiksi Kaivopuiston punkkonsertteihin diinarit menivät nimenomaan hakkaamaan ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Jari Halosen jengi hakkasi ja ryösti vastaantulijoita. Mike Monroe sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä. Kannattaa lukea kirja Lepakon historiasta: Nupit kaakkoon,jos ei aikalaisia usko ja kuvittelee sen ajan Suomen olleen joku lintukoto.Itse 1980- luvun alussa asuin Tampereella ja viikonloput olivat tosi levottomia ja väkivaltaisia.
Vierailija kirjoitti:
No voi. Sitten tulivat rauhaa rakastavat vassarit. Nyt on sitten jengisodat ja porukka oikeasti aseistettu tuliasein.
Et tiedä mistään mitään. Tuli punk-liike, jotka pisti turpaan näitä rasistififtareita. En voi edelleenkään sietää näitä torttupäitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen noiden aikojen nuoren luulisi muistavan miten väkivaltaista aika oli. Esimerkiksi Kaivopuiston punkkonsertteihin diinarit menivät nimenomaan hakkaamaan ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Jari Halosen jengi hakkasi ja ryösti vastaantulijoita. Mike Monroe sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä. Kannattaa lukea kirja Lepakon historiasta: Nupit kaakkoon,jos ei aikalaisia usko ja kuvittelee sen ajan Suomen olleen joku lintukoto.Itse 1980- luvun alussa asuin Tampereella ja viikonloput olivat tosi levottomia ja väkivaltaisia.
Kyllä minä tämän tiedän. Olen jutellut sen aikaisten ihmisten kanssa jotka ovat liikkuneet siihen aikaan paljon kaupungilla ja tapahtumissa. Kaikkien, korostan siis joka ikisen tarinoissa on toistunut hillitön väkivalta ja sen uhka. Se ei voi olla sattumaa. Olen itsekin kokenut ja nähnyt väkivaltaa 90-luvulla, mutta se ei ole samalla tavalla aikakautta leimaavaa kuin näiden vanhempien tyyppien muistot 70/80-lukujen taitteesta. Ja nämä tyypit ei ole mitään draamailijoita, vaan hyvin asiallisia ja rauhallisia tyyppejä, jotka tuskin päästä näitä keksivät. Myös juuri monet julkkikset ovat muistelleet samaa, kuten vaikka juuri Mike Monroe ja moni muu.
En ymmärrä miksi tämä asia kiistetään sillä kulmalla, että jotenkin sen katsotaan vähättelevän nykypäivän rikollisuutta. Eihän se niin mene. Nykypäivänä on sairaita ilmiöitä myös, en minä sitä ainakaan lähde kiistämään. Mutta on turha kiistää asiaa toisinkaan päin. 70/80-lukujen taite oli poikkeuksellisen äkäistä aikaa ainakin Helsingissä.
Tää siis menee niin, että ei saa osallistua keskusteluun aiheilla jotka vain sivuavat asiaa, vaan on pakko pysyttäytyä tiukasti aiheessa -ja sitä sanotaan keskusteluksi?
Esim. jengit ennen vs jengit nyt on kielletty aihe?
Vaikka aiheena oleviin jengeihin liittyykin.
Eli "keskustelu" ei saa rönsyillä yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen noiden aikojen nuoren luulisi muistavan miten väkivaltaista aika oli. Esimerkiksi Kaivopuiston punkkonsertteihin diinarit menivät nimenomaan hakkaamaan ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Jari Halosen jengi hakkasi ja ryösti vastaantulijoita. Mike Monroe sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä. Kannattaa lukea kirja Lepakon historiasta: Nupit kaakkoon,jos ei aikalaisia usko ja kuvittelee sen ajan Suomen olleen joku lintukoto.Itse 1980- luvun alussa asuin Tampereella ja viikonloput olivat tosi levottomia ja väkivaltaisia.
Kyllä minä tämän tiedän. Olen jutellut sen aikaisten ihmisten kanssa jotka ovat liikkuneet siihen aikaan paljon kaupungilla ja tapahtumissa. Kaikkien, korostan siis joka ikisen tarinoissa on toistunut hillitön väkivalta ja sen uhka. Se ei voi olla sattumaa. Olen itsekin kokenut ja nähnyt väkivaltaa 90-luvulla, mutta se ei ole samalla tavalla aikakautta leim
Kyse on vanhasta ilmiöstä. Luin juuri kirjaa jossa 50-60-luvun helsinkiläisnuoret muistelivat. Väkivalta, suvaitsemattomuus ja öykkäröinti olivat jo tuolloin valtavirtaa. Mielestäni joskus vasta 2000-luvun alussa Helsinki alkoi olla ystävällisempi ja sivistyneempi kaupunki. Nykyään on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä että saatiin tää nykyinen katusekoilu vieritettyä kätevästi sinne 70-80 luvun nuorten niskaan eikä tarvitse ketään muuta siitä syytellä /s
Hesalaisena voin kertoa ettei mitään tuollaista ollut. Joku joskus tehnyt väärin ja sen nyt sitten joku tarinoi Hyysärille näin.
Olin nuori noihin aikoihin ja ainakin meilläpäin koulussa nuo oli vaan tarinoita jotka tapahtui "jossain muualla" muttei näkyneet meidän arjessa mitenkään. Joku koulusta ehkä tappeli jonkun toisen kanssa mutta mitään laajempaa tappeluilmiötä varsinkaan isoilla joukoilla ei pk-seudun lähiöissä näkynyt.
Olin nuori 70- ja 80-lukujen vaihteessa ja kyllä Espoossa oli ainakin jengejä, jotka tappelivat aika ajoin keskenään. Ja steissillä oli kyllä satojen nuorien lössi aina viikonloppuisin.
Kyllä oli jengejä ja väkivaltaa. Tapiola vastaan Jeda jne. Muistan johtohahmojen nimiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi oli hyvä ku 1978 ihannoitiin 50-luvun amerikkaa.
50-luvun suomessa on asuttu maatiloilla ja savupirteissä metsässä ilman sähköä ja kukasn ei oo sillon vielä täällä tienny elviksestä ja james deanista
Mun isä asui todella maalla nuorena 50-luvulla, kulki aina farkuissa ja näytti ihan James Deaniltä. Kapinoi kaikessa isäänsä vastaan, ei jäänyt maatilan jatkajaksi, vaan lähti Helsinkiin. Äiti tykkäsi Elviksestä ja Paul Ankasta ja oli sellainen pärinäsussu. Ihailvat Amerikan lisäksi myös Ruotsia, kun siellä oli parempi elintaso.
Tätini lähti maalta Helsinkiin ja näki Paul Ankan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. 80-luvun Helsinki oli varsin väkivaltainen ja puolifasistinen paikka. Rautatieaseman ympärillä velloi kymmentuhatta kännistä nuorta joka viikonloppuilta. Anna armias jos sinulla oli pitkät tai tummat hiukset niin päähän sateli karatepotkua. Juppiaatteet myös levisivät, ja oli taas luvallista olla itsekäs, tietämätön ja pinnallinen. Nykyään on erittäin sivistynyttä ja rauhallista.
Minulla on täysin erilaiset muistikuvat 80-luvun Helsingistä. Sinä unohdat kaikki nykyajan jengirikollisuudet, peukunkäyttäjät ja negatiivisella tavalla lisääntyneen kansainvälisyyden. 80-luvun Helsinki oli aikamoinen lintukoto vielä.
Kontulalainen exä kertoi 90-luvulla ihan muuta.
Heikäläiset retkut pistivät tekosensa jo aiemmin m-muuttajien syyksi, mutta jäivät kiinni.
Lehti kirjoitti vanhanajan keskustan juoppojen häviämisestä. Tilalle alkoi tulla nuoria sekakäyttäjiä 80-luvun lopulla. Tosin he harjoittelivat "uralleen" aluksi lähiöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo sekoilu mennyt niin pitkälle että Suosikki julkaisi jutun jossa Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers julkaisi yhteishaastattelun, jossa sanoivat että ovat hyvissä väleissä ja nuorison kannattaa lopettaa se toistensa pieksäminen?
Michael Monroe meinattiin piestä lukuisia kertoja Helsingissä liikkuessaan. Muisteli tätä elämäkerrassaan. Myös muut sen ajan erikoiset tyypit oli pulassa. Mutta eivät antaneet periksi.
Typerää touhua on kyllä ollut.
Andy kuulemma veteli polkupyörän ketjulla jotakin diinariporukkaa korville ollessaan tulossa Kill Citystä.
Jos on herra Hulkon itse kertoma tarina niin suhtautuisin pienellä varauksella. Herra Hulkko kun puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle.
Herra Hullko ja loppuyhtye olivat silloin kyllä lähinnä vastaanottavana osapuolena. Diinarit vihasivat Pelleä ja Hanoita.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä oli kaupunginosajengejä tai porukoita 70 ja 80 luvuilla lähiöissä, Munkassa, Haagassa, Maunulassa. Keskenään tapeltiin. Kyse ei ollut mistään musiikeista tai rokkari-hämy-punkkari-raggari jutuista. Vaan ihan nuorten miesten halusta tapella keskenään. Silloin touhu oli kiltimpää eikä päässyt uutisiin. Ei ollut huumeita tai aseita kuten nykyään. Nykyinen jengitouhu on sairasta ja rikollista.
Silloin sniffailtiin, vedettiin kaljaa ja pillereitä. Oli nyrkkirautoja ja stilettejä. Eivät tietenkään kaikki tehneet näin, mutta jokaisessa kaupungissa oli näitä.
Joskus 80-luvun alussa Korsosta lähti parisataa nuorta Puistolaan joukkotappeluun. Muistan se siitä että isobroidi ja sen kaverit oli koko loppukesän siteissä kun sai niin kovasti turpiin. Kovia aikoja. Hyviä muistoja !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä oli kaupunginosajengejä tai porukoita 70 ja 80 luvuilla lähiöissä, Munkassa, Haagassa, Maunulassa. Keskenään tapeltiin. Kyse ei ollut mistään musiikeista tai rokkari-hämy-punkkari-raggari jutuista. Vaan ihan nuorten miesten halusta tapella keskenään. Silloin touhu oli kiltimpää eikä päässyt uutisiin. Ei ollut huumeita tai aseita kuten nykyään. Nykyinen jengitouhu on sairasta ja rikollista.
Kyllä tappeluissa käytettiin myös aseita. Ei aina paljain nyrkein pelkästään.
Joskus lähettiin autoilla isolla porukalla toisten mestoille katsomaan saadaanko rähinää aikaiseksi. Pesäpallomailoista puhuttiin. En kyllä kertaakaan itse sellaisella lyönyt. Nyrkein piestiin ja potkittiin daijuun jos saatiin joku kiinni. Jotain vammoja joillekin tuli mutta kukaan ei kuollut.
Myös tavallisiin bileisiin tunki siipijengiä. Oli porukoita jotka erikseen etsivät näitä.
Sinänsä, kun nuoret saivat alkaa näyttää tunteitaan ja ongelmiaan, siitä tuli uusi normi. Ehkä vanhemmat ulkoistivat tähän omiaan, kun levittelevät käsiään.
Olin kasarilla nuori Hkissä, enkä kyllä havannoinut tuollaista ilmiötä ja alakulttuuria ollenkaan.
Muunlaisia alakulttuureja kyllä näkyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen noiden aikojen nuoren luulisi muistavan miten väkivaltaista aika oli. Esimerkiksi Kaivopuiston punkkonsertteihin diinarit menivät nimenomaan hakkaamaan ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Jari Halosen jengi hakkasi ja ryösti vastaantulijoita. Mike Monroe sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä. Kannattaa lukea kirja Lepakon historiasta: Nupit kaakkoon,jos ei aikalaisia usko ja kuvittelee sen ajan Suomen olleen joku lintukoto.Itse 1980- luvun alussa asuin Tampereella ja viikonloput olivat tosi levottomia ja väkivaltaisia.
Kyllä minä tämän tiedän. Olen jutellut sen aikaisten ihmisten kanssa jotka ovat liikkuneet siihen aikaan paljon kaupungilla ja tapahtumissa. Kaikkien, korostan siis joka ikisen tarinoissa on toistunut hillitön väkivalta ja sen uhka. Se ei voi olla sattumaa. Olen itsekin kokenut ja nähnyt väkivaltaa 90-luvulla, mutta se ei ole samalla tavalla aikakautta leim
Näin oli vielä 80/90-lukujen taitteessakin. Ala-asteikäisenäkin jäi mieleen se, miten uhkaavalta Helsinki tuntui pe-la iltaisin kun siellä tuli vanhempien kanssa liikuttua kyläreissuilla paljon. Tosi aggressiivisen oloista porukkaa siinä keskustan alueella joka paikassa. Luokkakavereita myös ryöstettiin päiväsaikaan isojen poikien toimesta, kun olivat saaneet lähteä Helsinkiin ostoksille.
Tämä ilmiöhän tietyllä tavalla kulminoitui Oulun nuorisomellakkaan 1989. Ei sen mittakaavan selkkausta ole koskaan sen jälkeen nähty.
Vierailija kirjoitti:
Olin kasarilla nuori Hkissä, enkä kyllä havannoinut tuollaista ilmiötä ja alakulttuuria ollenkaan.
Muunlaisia alakulttuureja kyllä näkyi.
Keskustassa ilmeisesti oli jotain himinää ja olikin, mutta Itä-Helsingistä katsoen oli täysin marginaalinen ilmiö kasarin alussa tuo. Ei meillä kukaan koulussa ollut teddy, näyttänyt siltä. Itä-Helsinki oli hyvin vasemmistolaista aluetta 70-80 luvuilla. Ei siellä olisi ollut oikein edes mitään markkinoita teddy-aatteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisen noiden aikojen nuoren luulisi muistavan miten väkivaltaista aika oli. Esimerkiksi Kaivopuiston punkkonsertteihin diinarit menivät nimenomaan hakkaamaan ihmisiä sukupuoleen katsomatta. Jari Halosen jengi hakkasi ja ryösti vastaantulijoita. Mike Monroe sai pelätä kirjaimellisesti henkensä edestä. Kannattaa lukea kirja Lepakon historiasta: Nupit kaakkoon,jos ei aikalaisia usko ja kuvittelee sen ajan Suomen olleen joku lintukoto.Itse 1980- luvun alussa asuin Tampereella ja viikonloput olivat tosi levottomia ja väkivaltaisia.
Kyllä minä tämän tiedän. Olen jutellut sen aikaisten ihmisten kanssa jotka ovat liikkuneet siihen aikaan paljon kaupungilla ja tapahtumissa. Kaikkien, korostan siis joka ikisen tarinoissa on toistunut hillitön väkivalta ja sen uhka. Se ei voi olla sattumaa. Olen itsekin kokenut ja nähnyt väkivaltaa 90-luvu
Kyse on vanhasta ilmiöstä. Luin juuri kirjaa jossa 50-60-luvun helsinkiläisnuoret muistelivat. Väkivalta, suvaitsemattomuus ja öykkäröinti olivat jo tuolloin valtavirtaa. Mielestäni joskus vasta 2000-luvun alussa Helsinki alkoi olla ystävällisempi ja sivistyneempi kaupunki. Nykyään on paremmin.
Minä olin kasarilla nuori, enkä kyllä muista ollenkaan tuollaista. Kyllä valtavirta oli tavallisia, mukavia nuoria, eikä mitään öykkäreitä. Tunsin oloni myös ihan turvalliseksi kaupungilla liikkuessani.
🤭