Lue keskustelun säännöt.
Muita tahattomasti lapsettomia koska kumppania ei löytynyt?
31.10.2025 |
Olen itse lapseton ja saan melko usein kysymyksiä siitä miksi valitsin jäädä lapsettomaksi. En osaa oikein vastata kysymykseen sillä en ole ns. vela vaan jäin lapsettomaksi koska en löytänyt parisuhdetta jossa perheenperustaminen olisi tullut ajankohtaiseksi.
Se on minulle suuri henkilökohtainen tragedia. Nytkin näin taloyhtiön pihalla lapsia Halloween-asuissa ja tulin kovin surulliseksi. Olin joskus kauan sitten sellainen joka rakasti järjestää joulun, syntymäpäiväjuhlat tai muut kekkerit. Jo lapsena haaveilin omasta perheestä ja perhe-elämästä mutta omalla kohdallani se ei koskaan toteutunut. Pitkäaikaisessa suhteissa miehet lopulta halusivat elää erilaista elämää ja myöhemmin en enää tavannut ketään. Ajattelen usein, että olisin ollut hyvä äiti. Sekin riipaisee kun ajattelen ettei kukaan mies ikinä ajatellut minua vaimo- tai äitimateriaalina. Tuntuu oikeastaan vähän hassulta ja oudoltakin että omalle kohdalle ei koskaan osunut kosintaa, avioliittoa tai lapsia. Muille ne on niin normaaleja asioita jotka elämä tuo eteen.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Mahdoton se tehtävä onkin jos ajattelee että elämän on mentävä niin et ensin rakastutaan korvia myöten, mieluiten parikymppisenä, sitten ollaan ylionnellisia jatkuvasti, opiskellaan yhdessä, rakennetaan oktalo, mennään naimisiin, ja sitten suunnitellaan siihen täydellisyyteen lapset jotka tietenkin saavat alkunsa ja syntyvät juuri niin kuin suunniteltiinkin. Kukaan ei petä ketään, ei löydä uutta kumppania, avioeroa ei tule, ei sairastu vakavasti, ei addiktoidu esim alkoholiin, ei menetä mielenterveyttään, ei joudu työttömäksi eikä ole maho.
Jos lapsi on tärkeä saada niin tuota kaavaa väkisin noudattamalla ja muiden vaihtoehtojen teilaaminen jo kättelyssä jättää yhä useamman vastentahtoisesti lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole tahattomasti lapseton ellei ole suorastaan steriili tai pahasti vammainen yms. On vain nirsoja ihmisiä, yleensä naisia, jolle ei kelvannut oman tasoinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Moni nainen etsii sitä jotain tunnetta, mikä pitäisi tuntua kun tapaa sen oikean. Ei kaikille ole sama ottaa lähes ketä vaan. Vaivalloista voi olla löytää, mutta ehkä tärppää, tiedä häntä.
Olin noin 35-vuotias ja netin keskustelupalstalla viesteilin yhden miehen kanssa. Olin paljon deittaillut ja miltei luovuttanut. Päätin, että nyt yritän tosissani tuon uuden tyypin kanssa ja jos se ei onnistu, niin sitten luovutan kaikkeni antaneena. Ei mennyt aikaakaan kun olin raskaana ja saimme sitten myös toisen lapsen. Joskus pitää vain "repäistä", eikä antaa periksi. Asiat eivät tapahdu itsestään, eikä elämä ole koskaan täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 35-vuotias ja netin keskustelupalstalla viesteilin yhden miehen kanssa. Olin paljon deittaillut ja miltei luovuttanut. Päätin, että nyt yritän tosissani tuon uuden tyypin kanssa ja jos se ei onnistu, niin sitten luovutan kaikkeni antaneena. Ei mennyt aikaakaan kun olin raskaana ja saimme sitten myös toisen lapsen. Joskus pitää vain "repäistä", eikä antaa periksi. Asiat eivät tapahdu itsestään, eikä elämä ole koskaan täydellistä.
Deittailit nuorena tasokkaampia miehiä ja sitten hedelmällisyytesi loppusuoralla tyydyit epätoivossasi alemman tason mieheen saadaksesi lapsia. Same old story. Ennakoin avioeroa aloitteestasi kun lapset ovat jo vähän vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Moni nainen etsii sitä jotain tunnetta, mikä pitäisi tuntua kun tapaa sen oikean. Ei kaikille ole sama ottaa lähes ketä vaan. Vaivalloista voi olla löytää, mutta ehkä tärppää, tiedä häntä.
Se ns. tunne on vähintään 7/10 mies.
Ei löytynyt?
Olin valmistunut ammattiin, työt mallillaan ja aika riensi. Laitoin siis deittiilmon.
Ilmoon vastasi liuta miehiä. Kävin treffeillä tiuhaan tahtiin. Kerroin, että tahdon naimisiin ja lapsia. Miehet muodostivat jonon. Moni ihastui välittömästi minuun.
Valikoin lopulta yhden yhden. Muuten olisin vitkutellut ja harkinnut kauemmin, mutta ajattelin, että pakko ottaa noista vain yksi, jotta en jää ILMAN LAPSIA. Vaikeinta oli valita kahden viimeisimmän hyvän väliltä, mutta siinä vaiheessa mietin, että millaisen elämän haluan ja kumman kanssa haluni sopii paremmin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 35-vuotias ja netin keskustelupalstalla viesteilin yhden miehen kanssa. Olin paljon deittaillut ja miltei luovuttanut. Päätin, että nyt yritän tosissani tuon uuden tyypin kanssa ja jos se ei onnistu, niin sitten luovutan kaikkeni antaneena. Ei mennyt aikaakaan kun olin raskaana ja saimme sitten myös toisen lapsen. Joskus pitää vain "repäistä", eikä antaa periksi. Asiat eivät tapahdu itsestään, eikä elämä ole koskaan täydellistä.
Deittailit nuorena tasokkaampia miehiä ja sitten hedelmällisyytesi loppusuoralla tyydyit epätoivossasi alemman tason mieheen saadaksesi lapsia. Same old story. Ennakoin avioeroa aloitteestasi kun lapset ovat jo vähän vanhempia.
Väärin. Ensinnäkin voisin kysyä, että mitä sinulle tarkoittaa "alemman tason mies"?
Mies, jonka otin, on älykäs, akateeminen, kielitaitoinen, maailmaa nähnyt, rauhallinen ja kiltti. Sitä edelliset kaksi olivat 1. kaksinkertainen maisteri, mutta juoppo ja 2. peräkylän poika, joka ei halunnut vaihtaa asuinkuntaa, eikä laajentaa maailmankuvaansa muullakaan tavalla. Tämä jälkimmäinen olisi vielä halunnut odottaa ainakin viisi vuotta, ennen kuin olisimme voineet yrittää lasta. Lapsettomaksi jäi tämä jälkimmäinen, vaikka uuden naisen onnistuikin löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käyt ulkona?
Menetkö silloin juttelemaan tuntemattomille ihmisille?
Onko harrastuksia? Yritätkö niissä ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen?
Mä inhoan tällaisia kysymyksiä. Kuka näitä kysyy?
Kuka menee juttelemaan tuntemattomille ihmisille tänä päivänä? Ja harrastuksissa harrastetaan... Ei siellä isketä ketään.
Tsemppiä AP. Yritä löytää elämästäsi hyviä asioita ja ole kiitollinen niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei löytynyt?
Olin valmistunut ammattiin, työt mallillaan ja aika riensi. Laitoin siis deittiilmon.
Ilmoon vastasi liuta miehiä. Kävin treffeillä tiuhaan tahtiin. Kerroin, että tahdon naimisiin ja lapsia. Miehet muodostivat jonon. Moni ihastui välittömästi minuun.
Valikoin lopulta yhden yhden. Muuten olisin vitkutellut ja harkinnut kauemmin, mutta ajattelin, että pakko ottaa noista vain yksi, jotta en jää ILMAN LAPSIA. Vaikeinta oli valita kahden viimeisimmän hyvän väliltä, mutta siinä vaiheessa mietin, että millaisen elämän haluan ja kumman kanssa haluni sopii paremmin yhteen.
No näin minäkin tein, monta kertaa, ja kaikki ne miehet oli kiinnostuneita vain yhden illan jutusta minun kanssani. En siis ole ollut kenellekään tyttöystävä- tai vaimomateriaalia.
(eri kuin ap)
Ikävä myöntää mutta hep, täällä yksi. Haaveet oli ihan muut, mutta todellinen elämä voi olla ihan muuta. Kaikki haaveilee, mutta vain osa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ajatellut varsinaisesti sen enempää että haluaisin lapsia kuin että en haluaisia lapsia. Nyt yli 40-vuotiaana ikisinkkumiehenä asia tuskin on enää ajankohtainen. En tätä suunnitellut - näin vain kävi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole tahattomasti lapseton ellei ole suorastaan steriili tai pahasti vammainen yms. On vain nirsoja ihmisiä, yleensä naisia, jolle ei kelvannut oman tasoinen kumppani.
Tutkimuksetkin kertovat että he ovat yleensä miehiä. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin noin 35-vuotias ja netin keskustelupalstalla viesteilin yhden miehen kanssa. Olin paljon deittaillut ja miltei luovuttanut. Päätin, että nyt yritän tosissani tuon uuden tyypin kanssa ja jos se ei onnistu, niin sitten luovutan kaikkeni antaneena. Ei mennyt aikaakaan kun olin raskaana ja saimme sitten myös toisen lapsen. Joskus pitää vain "repäistä", eikä antaa periksi. Asiat eivät tapahdu itsestään, eikä elämä ole koskaan täydellistä.
Deittailit nuorena tasokkaampia miehiä ja sitten hedelmällisyytesi loppusuoralla tyydyit epätoivossasi alemman tason mieheen saadaksesi lapsia. Same old story. Ennakoin avioeroa aloitteestasi kun lapset ovat jo vähän vanhempia.
Epäilenpä että näin. Toisilla kestää vain kauemmin ymmärtää mikä itselle on tosiasiassa hyvä kumppani. Minä sain lapsennparikymppisenä mutta vasta 35v löysin elämäni kumppanin. Onneksi hänelläkin oli jo lapsiluku täynnä💪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Mahdoton se tehtävä onkin jos ajattelee että elämän on mentävä niin et ensin rakastutaan korvia myöten, mieluiten parikymppisenä, sitten ollaan ylionnellisia jatkuvasti, opiskellaan yhdessä, rakennetaan oktalo, mennään naimisiin, ja sitten suunnitellaan siihen täydellisyyteen lapset jotka tietenkin saavat alkunsa ja syntyvät juuri niin kuin suunniteltiinkin. Kukaan ei petä ketään, ei löydä uutta kumppania, avioeroa ei tule, ei sairastu vakavasti, ei addiktoidu esim alkoholiin, ei menetä mielenterv
Tuo ei oikeastaan ole mikään "kaava", vaan aika lailla normaalin, tavallisen nykysuomalaisen ihmisen elämänkaari - lukuunottamatta omakotitaloa, mutta eipä se kaikkien elämään kuulukaan. Ja osa elää avoliitossa. Mutta mikä osa tuosta on sinusta erityisesti sellainen, josta luopuminen edistäisi lasten saamista?
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla minun kirjoittamani avaus ja kuvaus. Tänä syksynä ja muutenkin viime aikoina oma lapsettomuus on ollut todella musertava suru enkä oikein edes tiedä kuinka tästä ylös voittajana nousen. Ehkä se ei ole edes tarkoitus tai realistista odottaa olevansa asian kanssa vielä jonain päivänä sinut. Useamman vuoden koko asian on vain työntänyt pois mielestään eli tätä ei koskaan aiemmin ole antanut itselleen lupaa surra. Enkä antanut siis vieläkään, mutta enää ei ne entiset keinot toimineet kun asiaa en pääse pakoon kuten ennen.
Just tässä mietin sitäkin, että 20-30 vuotta sitten ei tämä halloween vielä ollut mitenkään iso juhla Suomessa eli omien lasten kanssa ei varmasti olisi päässytkään sitä viettämään ja juhlimaan, mutta mahdollisten lastenlasten kanssa sitä olisi kiva juhlia. Itsekin olen just samanlainen huushollaaja ja häärääjä eli tykkään laittaa kivan kattauksen ja muut härpäkkeet sekä kokata ja leipoa
Täällä yksi kohtalotoveri.
Tämä vuosi on jostain syystä ollut itselleni ihan poikkeuksellisen vaikea henkisesti, lapsettomuuden suru oli sekä pääsiäisen että syyskuun aikoihin niin intensiivinen, että tällaista kipua en edes muista tunteneeni aiemmin.
Koskahan tämä kipu helpottaisi? Koska ei enää tarvitse tuntea tätä surua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Mahdoton se tehtävä onkin jos ajattelee että elämän on mentävä niin et ensin rakastutaan korvia myöten, mieluiten parikymppisenä, sitten ollaan ylionnellisia jatkuvasti, opiskellaan yhdessä, rakennetaan oktalo, mennään naimisiin, ja sitten suunnitellaan siihen täydellisyyteen lapset jotka tietenkin saavat alkunsa ja syntyvät juuri niin kuin suunniteltiinkin. Kukaan ei petä ketään, ei löydä uutta kumppania, avioeroa ei tule, ei sairastu vakavasti,
Lainaa ensin kohta jossa sanoin että se estää lasten saamisen. Mielikuvitteluusi en vastaile.
Nosto