Lue keskustelun säännöt.
Muita tahattomasti lapsettomia koska kumppania ei löytynyt?
31.10.2025 |
Olen itse lapseton ja saan melko usein kysymyksiä siitä miksi valitsin jäädä lapsettomaksi. En osaa oikein vastata kysymykseen sillä en ole ns. vela vaan jäin lapsettomaksi koska en löytänyt parisuhdetta jossa perheenperustaminen olisi tullut ajankohtaiseksi.
Se on minulle suuri henkilökohtainen tragedia. Nytkin näin taloyhtiön pihalla lapsia Halloween-asuissa ja tulin kovin surulliseksi. Olin joskus kauan sitten sellainen joka rakasti järjestää joulun, syntymäpäiväjuhlat tai muut kekkerit. Jo lapsena haaveilin omasta perheestä ja perhe-elämästä mutta omalla kohdallani se ei koskaan toteutunut. Pitkäaikaisessa suhteissa miehet lopulta halusivat elää erilaista elämää ja myöhemmin en enää tavannut ketään. Ajattelen usein, että olisin ollut hyvä äiti. Sekin riipaisee kun ajattelen ettei kukaan mies ikinä ajatellut minua vaimo- tai äitimateriaalina. Tuntuu oikeastaan vähän hassulta ja oudoltakin että omalle kohdalle ei koskaan osunut kosintaa, avioliittoa tai lapsia. Muille ne on niin normaaleja asioita jotka elämä tuo eteen.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Ai, lapsi jollekin random kännipanolle?
Mies kyllä löytyy esimerkiksi jostain uskonnollisista piiristä.
No ei ainakaan normikirkosta. Nuoria miehiä on todella vähän siellä.
Minä on tahattomasti kumppaniton koska lapsia ei tule
Joo. Eikä näillä näkymin tulekaan, koska olen limainen setämies eikä alle 35-vuotiaiden vikittely ole soveliasta (varsinkaan vakavassa mielessä, herranjumala!) näinä muuten niin seksuaalisesti vapaamielisinä aikoina.
M51
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Joo mies ja siittäjä kyllä löytyy, mutta vastuunsa kantavan isän löytäminen on täysin toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minkä ikäinen olet?
Lapsi kannattaa hankkia vielä 40-50 v, esim. ulkomainen klinikka. Itsellä 2 lasta. Sain 42 v luomuna. Toinen on 48 v klinikalla.
Minä suunnittelin sijaislasta ennen kuin toka biolapsi syntyi. Suunnitelmissa vielä sijoitettuja joku päivä.
Uudelle miehellä onneksi pieni lapsi ja yksi iso, joten talo täynnä elämää
Vähän ohis, mutta mulla oli paljon ylisukupolvista traumaa ja lapsuudessa syntynyttä muuta traumaa kannettavana, ja vietin ikävuodet 20-30 terapiassa eikä kukaan todellakaan pitänyt minua vaimo- tai äitimatskuna, en pitänyt itsekään itseäni ja olin jo hyväksynyt, että elän tämän elämän yksin.
Nyt olen 34v ja traumat selättäneenä yllätin itseni ja löysinkin tosi ihanan ja kiltin 37v miehen Bumblesta, joka haluaisi lapsen kanssani.
JOS on vielä hedelmällistä ikää jäljellä, niin en heittäisi toivoa romukoppaan, jotain saattaa löytyä, vaikka olisi jo asennoitunut siihen, että mitään kumppania tai lapsia ei tule.
Serkkuni (nainen) halusi suurperheen, mutta ei tosiaan löytänyt sopivaa miestä ja nyt tuli menopaussi, joten aika loppui kesken. Surettaa kyllä hänen puolestaan, koska hän yritti loppuun saakka löytää kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisilla se on pitkälti naisen vanhemmista kiinni, millaisia miehiä vetää puoleensa. Lähes kukaan mies ei nai naista, jonka isä ei tätä pakota tai siihen painosta. Jos annat miehelle tilaa olla apina, hän on apina. Sama juttu kuin jos et vahdi koirasi käytöstä, se taantuu takaisin alkeelliseksi susieläimeksi
Nevertheless, lapsettomuus on todellisuudessa suurimpia siunauksia ja lahjoja, mitä voi elämänsä aikana vastaanottaa. Propaganda väittää muuta, mutta kun hyväksyt todellisuuden ja katselet sitä lapsettoman perspektiivistä huomaat, että olet vapaa jopa valaistumaan, mitä lapselliset eivät ole koskaan
Kyselijöille täytyy tietysti olla joku poliittisesti korrekti vastaus, jotta välttyy ongelmilta. Jumalan tiet ovat tutkimattomat on hyvä ja sopii vastaukseksi moneen epäasialliseen kysymykseen!
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ole halunnut puolisoa, en ole kokenut sellaiselle mitään käyttöä, mutta lapsen halusin. Olen aina kokenut pärjääväni oikein hyvin ihan omillani ja kykeneväni hoitamaan myös lapseni "yksin". En nähnyt lisääntymiselleni minään ongelmana sitä etten halua puolisoa. Joten tein lapsen itsellisenä naisena, kumppanin puute ei ollut tälle mikään este, ei edes hidaste. (en olisi tehnyt lasta edes kumppanin kanssa jos en kokisi pärjääväni yhtä hyvin yksin, kun koskaan ei voi tietää ja pitää olla valmis jäämään myös yksinhuoltajaksi) Lapsi on jo aikuinen mutta rakensin aikanaan jo ennen pojan syntymää lasta ajatellen ns. turvaverkon joka on pysynyt lapsen elämässä nyt vielä nyt aikuisiälläkin. Esim. Rakkaat ja läheiset miespuoliset sukulaiset sekä ystävät halusivat ottaa koppia ja antaa miehen mallia ja puuhailla pojan kanssa "poikien juttuja" jne. Poika on sanonut ettei koskaan ole isää kaivannut eikä koe että on mistään
Jäi vähän tuo viimeinen kommenttisi mietityttämään. Meinaatko että sinkkumiehen on helppo tuosta vain adoptoida lapsi? Haluamatta olla skeptinen niin vaikka se on varmasti teknisesti mahdollista niin käytännön tasolla epäilisin että jäävät jonon hännille. Jos joku työskentelee alalla ja voi varmana sanoa vastaan niin kuuntelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Silloinen mies sairastui vakavasti psyykkisesti ennen kun ehdittiin aloittaa lapsen yrittäminen. Sittemmin erottiin eikä uutta miestä ole löytynyt. En usko että ehtii löytyäkään tai jos löytyisi niin pitäisi aloittaa lapsen yrittäminen tyyliin heti.
Itsellinen äitiys ei ole oma juttu. Tuntuisi niin "yksinäiseltä" ja oma tukiverkosto on niukka.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis, mutta mulla oli paljon ylisukupolvista traumaa ja lapsuudessa syntynyttä muuta traumaa kannettavana, ja vietin ikävuodet 20-30 terapiassa eikä kukaan todellakaan pitänyt minua vaimo- tai äitimatskuna, en pitänyt itsekään itseäni ja olin jo hyväksynyt, että elän tämän elämän yksin.
Nyt olen 34v ja traumat selättäneenä yllätin itseni ja löysinkin tosi ihanan ja kiltin 37v miehen Bumblesta, joka haluaisi lapsen kanssani.
JOS on vielä hedelmällistä ikää jäljellä, niin en heittäisi toivoa romukoppaan, jotain saattaa löytyä, vaikka olisi jo asennoitunut siihen, että mitään kumppania tai lapsia ei tule.
Serkkuni (nainen) halusi suurperheen, mutta ei tosiaan löytänyt sopivaa miestä ja nyt tuli menopaussi, joten aika loppui kesken. Surettaa kyllä hänen puolestaan, koska hän yritti loppuun saakka löytää kumppanin.
Lapsikin saattaa haluta syödä 3kg karkkia eikä saa, eikä kukaan kyseenalaista, miksi näin. Perhefantasia on fantasiaa. Todellisuudessa suurin osa naisista on ottanut erot miehistä eivätkä kannata avioliittoa tai lisääntymistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Ai, lapsi jollekin random kännipanolle?
Mies kyllä löytyy esimerkiksi jostain uskonnollisista piiristä.
No ei ainakaan normikirkosta. Nuoria miehiä on todella vähän siellä.
Miehet perustavat omia lahkoja ollakseen alfa liidereitä xD Siihen sopisi pari sisarvaimoakin varmasti! Ensin tietysti monogamisesti, mutta jumala voi muuttaa mieltään, kun mies kypsyy apinallisesti...
Vierailija kirjoitti:
Joo. Eikä näillä näkymin tulekaan, koska olen limainen setämies eikä alle 35-vuotiaiden vikittely ole soveliasta (varsinkaan vakavassa mielessä, herranjumala!) näinä muuten niin seksuaalisesti vapaamielisinä aikoina.
M51
Kyllä alle 35-vuotiaiden vikittely on ihan sallittua. Olen itse nainen ja löysin elämänkumppanini ja lasteni tulevan isän 23-vuotiaana. Ja hän taisi olla se osapuoli, joka vikitteli ensin minua. Opiskelun puitteissa tavattiin, kun opiskeltiin samaa alaa ja oltiin samoilla kursseilla. Hän oli 24-vuotias.
Sinunkin olisi siis kannattanut toimia silloin 15-20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ole halunnut puolisoa, en ole kokenut sellaiselle mitään käyttöä, mutta lapsen halusin. Olen aina kokenut pärjääväni oikein hyvin ihan omillani ja kykeneväni hoitamaan myös lapseni "yksin". En nähnyt lisääntymiselleni minään ongelmana sitä etten halua puolisoa. Joten tein lapsen itsellisenä naisena, kumppanin puute ei ollut tälle mikään este, ei edes hidaste. (en olisi tehnyt lasta edes kumppanin kanssa jos en kokisi pärjääväni yhtä hyvin yksin, kun koskaan ei voi tietää ja pitää olla valmis jäämään myös yksinhuoltajaksi) Lapsi on jo aikuinen mutta rakensin aikanaan jo ennen pojan syntymää lasta ajatellen ns. turvaverkon joka on pysynyt lapsen elämässä nyt vielä nyt aikuisiälläkin. Esim. Rakkaat ja läheiset miespuoliset sukulaiset sekä ystävät halusivat ottaa koppia ja antaa miehen mallia ja puuhailla pojan kanssa "poikien juttuja" jne. Poika on sanonut ettei koska
Öö, ei tietenkään. Ei sinkkumies taida saada edes adoptoida. Mies on siittävä koiras ja lapsi tulee naisesta, ja on naisen. Ihminen on nisäkäs. Vauva on kiinni äidin tisussa ja kiintyy tähän. Hän on kirjaimellisesti osa naisen ruumista eikä vielä pitkään syntymänsä jälkeen edes erota olevansa äidistä erillinen olento :D
On todella suuri vääryys ja harmi, että miehille on valehdeltu "isyydestä", jonka varjolla he ovat kehitelleet näitä psykooseja, että heillä olisi oikeus lapsiin. Teillä ei ole sen enempää oikeutta lapsiin kuin naisten kuukautisvereen tai virtsaankaan. Ymmärrätkö? Jos nainen syö siemenen ja se tulee paskana ulos, niin ei se siemenen tuottaja (puu tai kukka) omista kyseistä paskaa. Mies voi luovuttaa siemenen ja siihen päättyy hänen roolinsa. On seksuaalista väkivaltaa naisia JA lapsia kohtaan, että mies huseeraa äitiydessä ja larppaa emoa. Ihan niin kuin äidillä on oikeus seksuaalisuuteensa naarasnisäkkäänä myös lapsella on oikeus äitiinsä eli emoonsa.
Tällä hetkellä lainsäädäntö on erittäin julma ja misogyninen äideille ja lapsille, koska sukupuoleton vanhemmuus. Tätä aikaa ja lainsäädäntöä tullaan tarkastelemaan historiassa epäinhimillisenä seksuaailväkialtana, ihan niin kuin sitäkin aikanaan, että aviossa sai r aiskata naista oman mielen mukaan. Mies "omistelemassa" lasta on täysin yhtä psykopaattista ja hirviömäistä.
Miehellä on oma sukuelimensä, joka tuottaa asioita, joista mies voi nauttia. Tai sitten ei. Ei kuulu kenellekään, mitä mies tekee spermallaan. Se mitä tulee ulos naisen sukuelimestä ei myöskään kuulu kenellekään muulle, kuin naiselle. End of story.
Minä en saa lapsia ikä 38v. Kyylään nyt varakkaampi yh isiä. Niitä saa varmasti helpolla jo on vaikka 3 lasta. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Moni jää tahattomasti lapsettomaksi. Siinä on yleensä myös omaa valintaa mukana. Meille opetettiin kyllä jo nuorena, että jos oikeasti haluaa lapsia, pitää sitoutua nuorena ja tehdä ne lapset nuorena. Kukaan ei takaa perhettä enää yli 30-vuotiaalle.
En ole sillä tavalla ajatellut, että tätä olisi oikeus surra. Tämä on vela valinta. Itse olen jokaisen ehkäisypillerin ottanut, eikä kukaan ole pakottanut.Mutta I feel you, tulee hetkiä, jolloin herkistää.
Minä en syytä tilanteestani ketään tai mitään, mutta ajattelen kasvaneeni yhteiskunnassa missä kehotettiin opiskelemaan ja menemään töhin. Tuolla osa-alueella asiat onkin melko hyvin, mutta en silti ikinä tavannut kumppania ja se koko perheruljanssi vaan jotenkin omalta osaltani jäi kokematta vaikken piilotellut kotona. AP
Ehkä kaikelle on tarkoitus, mitä ei ihmismieli voi ymmärtää. Sielu on kumminkin energiaa ja energia ei koskaan katoa se vain muuttaa muotoaan. Ehkä universumi tai jumala mikä lie joko näyttää kaikille sopivan puolison tai jos sopivaa ei ole niin ei näytä tässä elämässä, mutta ei se lopullista ole. Kaikenlainen pakottaminen, kuten miksi en vaan ole "ottanut" puolisoa aiheuttaa minussa lähinnä reaktion, että nostan kysyjän seinälle hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla minun kirjoittamani avaus ja kuvaus. Tänä syksynä ja muutenkin viime aikoina oma lapsettomuus on ollut todella musertava suru enkä oikein edes tiedä kuinka tästä ylös voittajana nousen. Ehkä se ei ole edes tarkoitus tai realistista odottaa olevansa asian kanssa vielä jonain päivänä sinut. Useamman vuoden koko asian on vain työntänyt pois mielestään eli tätä ei koskaan aiemmin ole antanut itselleen lupaa surra. Enkä antanut siis vieläkään, mutta enää ei ne entiset keinot toimineet kun asiaa en pääse pakoon kuten ennen.
Just tässä mietin sitäkin, että 20-30 vuotta sitten ei tämä halloween vielä ollut mitenkään iso juhla Suomessa eli omien lasten kanssa ei varmasti olisi päässytkään sitä viettämään ja juhlimaan, mutta mahdollisten lastenlasten kanssa sitä olisi kiva juhlia. Itsekin olen just samanlainen huushollaaja ja häärääjä eli tykkään laittaa kivan kattauksen ja muut härpäkkeet sekä kokata ja leipoa
Olen tosi pahoillani että sinulla samanlainen tilanne :( Ap
En ole itse lapseton, vaan kahden teinin äiti, mutta kommentoin tähän silti, että eihän perheitä perusteta vain sillä kriteerillä, että toinen on "vaimo- tai äitimateriaalia". Kyllähän siinä täytyy olla molemminpuolista kiinnostusta, seksuaalista ja romanttista kemiaa, ja myös henkistä kohtaamista. Tuskin kukaan perustaisi perhettä kenen tahansa sellaisen kanssa, josta tulee hyvä vanhempi. Ja se, löytyykö oikeanlainen ihminen ja molemminpuolinen kiinnostus, on sitten tuurista kiinni.