Muita tahattomasti lapsettomia koska kumppania ei löytynyt?
Olen itse lapseton ja saan melko usein kysymyksiä siitä miksi valitsin jäädä lapsettomaksi. En osaa oikein vastata kysymykseen sillä en ole ns. vela vaan jäin lapsettomaksi koska en löytänyt parisuhdetta jossa perheenperustaminen olisi tullut ajankohtaiseksi.
Se on minulle suuri henkilökohtainen tragedia. Nytkin näin taloyhtiön pihalla lapsia Halloween-asuissa ja tulin kovin surulliseksi. Olin joskus kauan sitten sellainen joka rakasti järjestää joulun, syntymäpäiväjuhlat tai muut kekkerit. Jo lapsena haaveilin omasta perheestä ja perhe-elämästä mutta omalla kohdallani se ei koskaan toteutunut. Pitkäaikaisessa suhteissa miehet lopulta halusivat elää erilaista elämää ja myöhemmin en enää tavannut ketään. Ajattelen usein, että olisin ollut hyvä äiti. Sekin riipaisee kun ajattelen ettei kukaan mies ikinä ajatellut minua vaimo- tai äitimateriaalina. Tuntuu oikeastaan vähän hassulta ja oudoltakin että omalle kohdalle ei koskaan osunut kosintaa, avioliittoa tai lapsia. Muille ne on niin normaaleja asioita jotka elämä tuo eteen.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.
No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.
ei ap
En odota tähän mitään suoria vastauksia, mutta tuntuu että ennen oli normaalia mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niistä sitten huolehdittiin vaihtelevasti. Mutta nykyään moni vaan jää ilman partneria jonka kanssa perustaa perhe. Ihmiset haluaa eri asioita ja se heille suotakoon. Ehkä me olemme se sukupolvi jonka pitää keksiä tuohon joku normalisoitu vastaus.
Tuntuu vaan jotenkin nololta myöntää ettei kukaan mies halunnut kanssani naimisiin tai perhettä. En ajattele itse että olisin täysin epäkelpo vaan itseasiassa hyvin äidillinen mutta tuuri saneli näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan avoimena ja veetuilematta kysymyksenä että kun sanot että "kukaan mies ikinä ajatellut minua vaimo- tai äitimateriaalina" niin mistä luulet tuon johtuvan?
Vaikea kuvitella tilannetta kun itse ollut vuosikausia onnellisesti parisuhteessa, ja vastaan tulee jatkuvasti naisia jotka joku mies on tulkinnut vaimo-ja äitimateriaaliksi vaikka ulkonäössä tai luonteessa on ollut toivomisen varaa.
Ajatuksia?
Kiitos kysymyksestä. En oikein tiedä miten vastata. Olen ollut aina melko itsevarma ja rohkea tyyppi ja kaikki parisuhteet ovat alkaneet omasta aloitteesta. En ole mitenkään silmäänpistävän rumakaan. En vaan koskaan viehättänyt ketään jonka kanssa asiat olisivat edenneet. Ajattelen sen ehkä vaan olevan huonoa tuuria. Ap
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Mitä sä ap uliset.
Palstalla kerrotaan päivittäin kuinka naiset ovat onnellisia sinkkuina ja lapsettomina, mies ja lapset vain tappavat naisen hitaasti.
Voitit siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.
No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.
ei ap
En odota tähän mitään suoria vastauksia, mutta tuntuu että ennen oli normaalia mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niistä sitten huolehdittiin vaihtelevasti. Mutta nykyään moni vaan jää ilman partneria jonka kanssa perustaa perhe. Ihmiset haluaa eri asioita ja se heille suotakoon. Ehkä me olemme se sukupolvi jonka pitää keksiä tuohon joku normalisoitu vastaus.
Tuntuu vaan jotenkin nololta myöntää ettei kukaan mies halunnut kanssani naimisiin tai perhettä. En ajattele itse että olisin täysin epäkelpo vaan itseasiassa hyvin äidillinen mutta tuuri saneli näin. Ap
Tiedätkös... incelit ajattelee just tuolla tavalla. Ei heissä koskaan mitään vikaa...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Meillä on duunissa yks tuollainen 30+ nainen
Ihan perusnätti, tosi mukava, single af
Sit se on vuorotellen "voimakas, itsenäinen nainen joka ei edes tarvitsis miestä" ja kuukauden päästä aftereilla itkee kun ei löydä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.
No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.
ei ap
En odota tähän mitään suoria vastauksia, mutta tuntuu että ennen oli normaalia mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niistä sitten huolehdittiin vaihtelevasti. Mutta nykyään moni vaan jää ilman partneria jonka kanssa perustaa perhe. Ihmiset haluaa eri asioita ja se heille suotakoon. Ehkä me olemme se sukupolvi jonka pitää keksiä tuohon joku normalisoitu vastaus.
Tuntuu vaan jotenkin nololta myöntää ettei kukaan mies halunnut kanssani naimisiin tai perhettä. En ajattele
Huomaa, ettet ole paljon ollut miesten kanssa tekemisissä. 80% on kirjaimellisesti perhekelvottomia, eivätkä ymmärrä mitään kosimisista, juovat kaljaa ja katsovat töllöä tai pelaavat pelejä. HEISTÄ ei ole perheisiin, ongelma ei ole sinussa. Niistä jotka ovat, vaativat esim. loputonta s eksiorjuutta ja joutuvat downshiftaamaan jonnekin itä-suomeen saadakseen ketään. Sinäkään et välttämättä kelpuuttaisi tällaista miestä, vaikka saisitkin mahdollisuuden
Miehet ovat ehkä hippasen sinua nopeampia ja luovuttavat jo ennakkoon havaitessaa, että olet sitä priimavaimomateriaalia, ymmärtäen että heidän rahkeensa eivät riitä pitämään sinua onnellisena. Kun mies saa pakit, hän huorittelee naista. Joskus he antavat itse itselleen pakit ja haukkuvat naista "jääkuningattareksi", "kympin tytöksi" tai "tylsäksi", jos ovat itse ongelmaisia. Sitä kutsutaan defenssiksi, eikä se ole sinun vikasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Meillä on duunissa yks tuollainen 30+ nainen
Ihan perusnätti, tosi mukava, single af
Sit se on vuorotellen "voimakas, itsenäinen nainen joka ei edes tarvitsis miestä" ja kuukauden päästä aftereilla itkee kun ei löydä ketään.
Niin eli normaali hormonitoiminta on tasapainoinen ja hyvinvoiva, holistinen. Kännissä ilmeisesti verensokeri laskee, eli ei osaa juoda ja syödä samaan aikaan. Sellaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.
No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.
ei ap
En odota tähän mitään suoria vastauksia, mutta tuntuu että ennen oli normaalia mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niistä sitten huolehdittiin vaihtelevasti. Mutta nykyään moni vaan jää ilman partneria jonka kanssa perustaa perhe. Ihmiset haluaa eri asioita ja se heille suotakoon. Ehkä me olemme se sukupolvi jonka pitää keksiä tuohon joku normalisoitu vastaus.
Tuntuu vaan jotenkin nololta myöntää ettei kukaan mies hal
Olen deittailut ja ollut pitkissä suhteissa joten tiedän ettei moni mies sovellu isäksi tai kumppaniksi. Silti tuntuu pahalta etten ikinä kelvannut siinä mielessä kellekään. Ap
No, tottahan se on pettymys kun ei lapsia saa vaikka haluaa ja perhe-elämä jää elämättä. Epäonnistuminen kieltämättä, ei saavuta sitä mikä on kaiken elämän tarkoitus. Ei kuitenkaan auta jäädä märehtimään asiaa. Kyllä lapsettomana voi myös elää ihan hyvän elämän.
Jos olisin lapseton niin yrittäisin ajoissa hed.hoitoja. Eihän ne hoidotkaan lasta takaa mutta olisin edes yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan ymmärrettävää. Ei kaikille lapsia siunaannu, älä syyllistä itseäsi.
No ei, mutta ainakin itselleni se olisi helpompaa hyväksyä ettei lapsia saatu yrittämisestä huolimatta kuin tämä, ettei perheenperustamista päässyt ikinä edes suunnittelemaan ja yrittämään.
ei ap
En odota tähän mitään suoria vastauksia, mutta tuntuu että ennen oli normaalia mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Niistä sitten huolehdittiin vaihtelevasti. Mutta nykyään moni vaan jää ilman partneria jonka kanssa perustaa perhe. Ihmiset haluaa eri asioita ja se heille suotakoon. Ehkä me olemme se sukupolvi jonka pitää keksiä tuohon joku normalisoitu vastaus.
Tuntuu va
Olen deittailut ja ollut pitkissä suhteissa joten tiedän ettei moni mies sovellu isäksi tai kumppaniksi. Silti tuntuu pahalta etten ikinä kelvannut siinä mielessä kellekään. Ap
Varmasti tekee pahaa tajua ettei sovellu parisuhteeseen tai äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naiselle löytyy mies, jos nainen oikeasti haluaa lapsen. Vähän epäilen, että et sittenkään sisimmässään halunnut lasta.
Ai, lapsi jollekin random kännipanolle?
Ei vaan itselle. T: eri
mulla on lapsi joka on 100% mun lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin lapseton niin yrittäisin ajoissa hed.hoitoja. Eihän ne hoidotkaan lasta takaa mutta olisin edes yrittänyt.
Nämä pitäisi kieltää, yhteiskunnan varojen väärinkäyttöä
Ei se unelmien prinssi tai prinsessa ketään tule kotoa hakemaan. Jos haluaa miehen se pitää hakea ja iskeä. Pitää olla itse aktiivinen. Joka viikonloppu vain radalle, harrastuksiin ja ihmisiä tapaamaan. Näin se menee. Puolison etsinnästä pitää ottaa itse vastuu.
Tee lapsi yksin. Jos kerran elämäsi on kaikinpuolin ok ja vain mies puuttuu. Hyvä, rakastava ja huolehtiva äiti on 100parempi kuin hyvä äiti ja paska isä joten ihan turha murehtia ettet muka yksin selviäisi kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Ystäväpiirissä ollut ihmisiä, jotka ei vaan sitä kumppania ole löytänyt. Ihan normaaleja, kivoja ihmisiä, ja myös niitä susirumia. Jotkut ovat sen lapsen tehneet sitten vaan "sopivan" henkilön kanssa, jotkut jääneet ilman. Tästä näkökulmasta itse enemmänkin ihmettelen, että miten ihmiset ovat sen oikean löytäneet, tuntuu ihan mahdottomalta tehtävältä.
Meillä on duunissa yks tuollainen 30+ nainen
Ihan perusnätti, tosi mukava, single af
Sit se on vuorotellen "voimakas, itsenäinen nainen joka ei edes tarvitsis miestä" ja kuukauden päästä aftereilla itkee kun ei löydä ketään.
No paha hänestä kommentoida mutta ehkä hänellä on samanlainen tausta kuin minulla. Tuntuu, että oma sukupolvi on niitä jotka oikeasti jää lapsettomiksi koska kumppanit ei ole siitä kiinnostineita, siinä missä avioliitto - lapset oli normi joskus. AP.
No paha hänestä kommentoida mutta ehkä hänellä on samanlainen tausta kuin minulla. Tuntuu, että oma sukupolvi on niitä jotka oikeasti jää lapsettomiksi koska kumppanit ei ole siitä kiinnostineita, siinä missä avioliitto - lapset oli normi joskus. AP.
##
Varmasti näin.
Katsos... mitä nainen tuo nykyään parisuhteeseen?
Muuta kuin riskejä ja kuluerän miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Naisilta täysin turha avautuminen ja selitys.
Miksi olisi? Miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä sitä, että on olemassa sellaisia naisia, joista miehet eivät ole kiinnostuneet joko ollenkaan tai ainakaan niin pitkällä tähtäimellä, että perhettä alettaisiin perustamaan? Tällekin palstalle kirjoittaa jatkuvasti tuollaisia naisia, mikä intressi sinulla on kieltää heidän kokemuksensa? Ylipäätään henkilön, jolle ihmissuhteiden luominen on ongelma, kannattaisi enneminkin kehittää ihmissuhdetaitojaan ja empatiakykyään ja pyrkiä ymmärtämään muita ihmisiä eikä vetäytyä tällaiseen poteroon, että 'kaikki naiset/miehet aina kuitenkin sitä ja tätä...' Kohtaamattomuuden ja yksinäisyyden ongelmat eivät ole erityisesti minkään sukupuolen ongelmia, vaan ne ovat jaettuja.
Naisilta täysin turha avautuminen ja selitys.