Onko se yleistakin etta mies hylkaa lapset eron jalkeen tai viimeistaan siina vaiheessa kun uuden naisen kanssa tulee ensimmainen yhteinen lapsi?

äitipuolta. He kyllä ainakin tekevät aika paljon sen eteen, että ne vanhat lapset eivät edes viihtyisi heillä ja siten eivät tulisi kyläänkään. Toinen ainakin on kunnostautunut tässä asiassa erityisen paljon. Mua ärsyttää, mutten voi asialle mitään.

Ei

Vedän eronneiden äitien tukiryhmää. Joka neljäs mies varmaan katoaa eron yhteydessä ihan totaalisesti. Enkä kauheasti luottaisi, että ns. hyvätkään miehet pystyy eron jälkeen olemaan viisaita!!!!

vaan ihan isänrakkaudesta lapseensa. ja siis siitä katoaako/himmeneekö tuo rakkaus uuden puolison ja uusien lapsien myötä.



Itsestäni äitinä on vaikea kuvitella että jos eroaisimme ja perustaisin uuden perheen, näiden uusien lapsien myötä omat vanhemmat lapseni alkoisivat tuntua toissijaisilta tai ulkopuolisilta perheessäni. Ja samaa ajettli osaltaan myös mieheni jonka kanssa näitä yhtenä iltana pohdimme. Eli hänkään ei voisi kuvitella että uudet lapset syrjäyttäisivät nämä tärkeimmät ihmiset elämässään.



Näin villinä veikkauksena heitän, että voisiko tuossa olla kysymys muustakin kuin lapsista? Jos vaikka miehen uuden perheen perustaminen ottaa ex:ää niin koville että hän heittäytyy hankalaksi ja näin itse vahingoittaa lasten ja isän suhdetta? Esimerkiksi uuden vaimon arvostelu ja liiallinen sekaantuminen lasten isä-viikonloppuihin ajaa luonnollisesti miehen puolustamaan uutta vaimoaan. Ja ikäväkyllä lapset siinä jouituvatkärsimään ja kokemaan olonsa vaikeaksi kun huomaavat kuinka heidän asioistaan riidellään.

Ja meidän perhe pysyy ja jatkaa elämää. En kyllä tunne ketään äitipuolta joka yrittäisi tuota mitä edellä kuvasit. Ja tunnen monta. Kyllä elämä vie sinne minne vie. Lapset säilyy aina rakkaana mutta olosuhteet muuttuu ja näin suhde muovautuu sellaiseksi kuin se on mahdollista. Kyllä kai kaikki kauniita ajattelevat kun perhe on vielä yhdessä. Mutta kun ero tulee niin käytäntökin jo sanelee niin paljon ettei siinä tarvi olla erkoisen juonikkaita uusia naisia taustalla.

Tai sitten miehenne ovat vaan sitä tyytyväisempiä mitä vähemmän tarvii olla exän kanssa tekemisissä.

Eron kohdalla harvoin ollaan aikuisia ja asiallisia, ja pystytään ajattelemaan vain lapsen parasta.

Mitä te kuvittelette? Harvoin elämä niin menee. Onhan se selvä että suhde menee erilaiseksi ja varsinkin jos tulee uusi lapsi jonka kanssa eletään elämää.

Vai mitä mietit? Kerro millai sen PITÄISI mennä.

Eron jälkeen lapset olivat vuoro-asumisessa pari vuotta. Koko tuon ajan ex-mies uhkaili, syyllisti ja kiusasi milloin mistäkin arjen asiasta. Milloin lapsilla oli hänelle tullessaan vääränväriset villasukat, milloin haalarissa oli palkeenkieli ja uusi haalari oli ostettava välittömästi (minulla vastuu vaatteista)...

Jatkuva lastenvalvojalla, poliisilla ja oikeudella uhkailu ilman järkevää syytä kulutti minut niin loppuun, että annoin lapset isälleen arjiksi, muutin kauemmas (exästä) ja otan lapset vain joka toinen viikonloppu.



Eksällä on taloudellisesti ja muutenkin (asuminen jne) paremmat mahdollisuudet hoitaa lapsia arkisin. Siksi päätin että lapset hänellä arjet, kun molempien luona ei voinut olla.



Tällä tavalla ns. katosin lasteni elämästä tai ainakin arjista, mutta nyt saavat olla yhdessä kodissa arkipäivät eikä minun tarvitse kuunnella jokapäiväistä kiusaamista ja tekstiviestejä ja puheluita.

ikinä tavannut yhtään paria joka olisi pysynyt kaiken kaikkiaan asiallisina eron kohdalla. Miehet, joista naiset kuvittelivat paljon mennessään naimisiin muuttuvat apinoiksi ja naiset jotka väittävät olevansa asiallisia muuttuvat noidiksi.



Erossa on niin paljon painolastia ja pettymyksiä, että niillä on kurja tapa heijastua lapsen elämään lopuksi ikää. Osa ihmisistä ei edes kestä että lapsi on sen toisen näköinen!

Mutta ex on ihan hyvä lapsille (kiusaa vain minua) ja hän asuu lähellä lasten koulua. Itse asuin kauempana.



Lapset itse ovat olleet tyytyväisiä elämäänsä (pl. ikävä).



Itselleni ratkaisu oli kovan pohdinnan ja suremisen takana. En kuitenkaan enää jaksanut eksän vihoittelua ja oli pakko päästä kauemmaksi hänestä.

Kyllä ne samata virheet mitkä oli jo liitossa on sitten eron jälkeenkin.

oikein hyvin.

Erosta on neljä vuotta. Syistä, joita tässä nyt en lähde erittelemään, erossimme sulassa sovussa. Aluksi oli tietysti vaikeaa. Lapsella on ajoittain vaikeaa vieläkin. Asiallisesti olemme lapsen asiat hoitaneet ja pitäneet välimme senverran kunnossa, ettei riitaa ole sanottavasti ollut.



Miestä ei kiinnosta lapsen vaatetus kunhan se on vuodenaikaan sopiva. Tästä kykenen huolehtimaan. Raha-asiat sovimme ihan lakimiehellä heti ensimmäiseksi ja sopimus on pitänyt. Uusia puolisoita ei ole, toisen syystä en tiedä mutta minä olen ainakin saanut miehistä tarpeekseni pitkäksi aikaa.



Näitä kauhujuttuja luettuani voinen olla tyytyväinen tilanteeseeni.

Jos oman pelkosi vuoksi alat julistaa omien lastesi oikeuksia saada isänsä aikaa ja huomiota, on aika varmaa, että samalla tulet julistaneeksi myös sodan, jossa sinä ja ex-miehesi puoliso käytte kisaa siitä, kumman lapset ovat miehelle tärkeämmät. Ja siinä sodassahan sinä et voi olla kovin vahvoilla, koska olet miehelle vain ex-vaimo, jonka kanssa miehellä ei ole enää perhe-elämää elettävänä ja parisuhdetta tasapainoiltavana.

Teet varmasti lapsillesi suuren palveluksen, jos asennoidut myönteisesti ex-miehesi perheen tulevaan lapseen - ja ennen kaikkea osoitat sen myönteisyytesi erityisesti kyseisen lapsen äidille. Jos hän huomaa, että olet iloinen hänen raskaudestaan ja sitten myöhemmin kiinnostunut lapsen kuulumisista yms., on hänenkin helppo suhtautua myönteisesti sinun lapsiisi.

Jos taas käytöksestäsi huomaa, että koet hänen lapsensa uhkaksi sinun lapsillesi, ja sen takia yrität epätoivoisesti saada erilaisilla tempuilla hänen lapsensa isän huomion omille lapsillesi ja mitätöidä hänen lapsensa oikeutta isäänsä, niin siitä vain seuraa se, että lapsen äiti puolestaan kokee sinut uhkaksi oman lapsensa isäsuhteelle. Ja sitten tulevat vuodet ovatkin jatkuvaa kyräilyä puolin ja toisin, eivätkä lapsesi ehkä ole kovin tervetulleita tuon naisen huusholliin.

Siispä kannattaa heti alkuun jättää turhat pelkäämiset ja mustasukkaisuudet taka-alalle ja käyttäytyä fiksusti ja toisten perhettä arvostavasti, niin varmasti - toivottavasti ainakin - saa itsekin takaisin arvostusta ja hyvän mielen.

Vierailija:

Exsä sanoi myös että uuden naisen kanssa alkavat jo yrittämään lasta. Tämä uusi nainen ei ole vielä tavannut meidän lapsia. Tuli vaan pelko että miten käy kun/jos uusi vauva syntyy, mitä jos uusi nainen ei tule toimeen lapsiemme kanssa. Mikä on se mahdollisuus että mies haluaa olla uudelle naiselleen mieliksi ja hylkää " entiset" lapsensa siksi koska uusi nainen ei hyväksy lapsia.

Hylkää lapsensa tai nai ex;sä kanssa - HOHHOIJAA TÄTÄ KAIKKEA!

Yrittää viettää kaksin aikaa uuden naisen kanssa, johon ei mahdu vanhat lapset. Jos olisi tosi paljon kiinnostunut lapsista, uusi kokee sen hylkäyksenä. Ts. hänelle ei riitä mies, jonka sydän on muualla. Eli miehen on hieman ainakin hyljättävä vanhaa perhettä, jotta uusi saa tilaa olla. Ihmisiähän me ollaan. Jokainen haluaa omistaa jotakin. Kyllä tosi moni uusi nainen ihannoi ydinperhettä eikä valmiiksi ole innoissaan miehen lapsista.

Ei ole noin ainakaan meillä eikä tuttavieni perheessä. Mutta onhan noitakin tapauksia olemassa. Mutta ei pidä yleistää.

Miten itse toimisitte jos olisitte se mies? Johan täällä yksi etä-äiti kirjoittikin jotain, mutta ei ottanu itse asiaan kantaa.

Liian moni jättää miettimättä ja toimii vaan ja huomaa elävänsä paskassa. Itse olen tyytyväinen tilanteeseeni ja pidän elämästäni näin. Ei tää kuvio ole normaali eikä niin pidä luulla. Tää on täynnä haasteita. Ja jotkut osaa tän ja jotkut ei.

Vierailija:

Vedän eronneiden äitien tukiryhmää. Joka neljäs mies varmaan katoaa eron yhteydessä ihan totaalisesti. Enkä kauheasti luottaisi, että ns. hyvätkään miehet pystyy eron jälkeen olemaan viisaita!!!!

lastenkasvatuksen(kin) osalta. Tai neljänneksessä näistä tukiryhmiin osallistuvista perheistä (äideistä) lapset jäävät vaille isän tukea.

Mutta ei kai 100% osallistu tukiryhmiin, joten isät katoavat siten vähemmässä kuin 25% tapauksista - vastaavasti reilu enemmistö isistä (yli 75%) ei katoa lastensa elämästä.