Onko se yleistakin etta mies hylkaa lapset eron jalkeen tai viimeistaan siina vaiheessa kun uuden naisen kanssa tulee ensimmainen yhteinen lapsi?

eikä sanota esim. " ethän sä noin voi ajatella, eihän se oo NORMAALIA" .

taas kiittää onneani siitä että aikanani jänistin miehen kanssa jolla oli lapsi edellisestä liitosta. Kerkesimme seurustella pari kuukautta ja mies alkoi ehdotella lapsen tapaamista minulle. Lapsi siis asui pääasiallisesti äidillään. Lupauduin tähän, mutta kun kelasin yksin mielessäni kaikki ikävät tarinat uusperheistä, viimetingassa ilmoitinkin miehelle ettei suhde toimi ja pakenin.



Lapsesellista varmaan, mutta minusta " äitipuolen" rooliin kuuluu niin suuri vastuu etten ollut varma kuinka minusta siihen olisi ollut. Vaikka kuinka kuuntelee ihmisiä jotka ovat hyvässä tahdossa näihin suhteisiin lähteneet, lähes aina seurauksena on ollut katkeruutta ja kiistaa ties millaista, kärsijinä juuri lapset. Eli ainakin omalta osaltani päätin etten tuossa roolissa tulisi koskaan kenenkään lapsen elämää hankaloittamaan. Uskon sen yhä olevan hyvä päätös vaikka onkin pakko myöntää että tuo mies oli elämässäni se suurin rakastuminen!

että kaikki on mahdollista.

Asia tuli mieleeni kun itse erosin tuossa vuosi sitten miehestäni, meillä on yhteishuoltajuus ja mies tapaa lapsiaan todella paljon. Nyt hän löysi muutama kuukausi sitten uuden naisen itselleen ja huomaan että lapset ovat kiinnostaneet normaalia vähemmän miestä. Olen asiasta miehelle maininnut, mutta hän sanoo vain että koskaan ei lapsiaan laiminlöisi tai jättäisi heitä tapaamatta. Lapset ovat isällään lähes joka vk-loppu. Exsä sanoi myös että uuden naisen kanssa alkavat jo yrittämään lasta. Tämä uusi nainen ei ole vielä tavannut meidän lapsia. Tuli vaan pelko että miten käy kun/jos uusi vauva syntyy, mitä jos uusi nainen ei tule toimeen lapsiemme kanssa. Mikä on se mahdollisuus että mies haluaa olla uudelle naiselleen mieliksi ja hylkää " entiset" lapsensa siksi koska uusi nainen ei hyväksy lapsia.

Siinä luki jotain että oma perhe on se tärkein ja menee edellisen edelle. Se ei tarkoita että edellisen suhteen lapsi hylätään tai unohdetaan. Meillä mies on eronnu edellisestä silloin ku lapsi oli ihan pieni ja suhteet on pysyny hyvänä vaikka meillekin tuli yhteinen lapsi. SIlti on sanomattakin selvää että se kotona asuva on jollain tapaa ykkönen koska elämä pyörii siellä kotona. Kun lapsi tulee kylään niin pakka sekoittuu. Tämä joskus harmittaa äitipuolia koska normaaliarki aina menee totaalisen sekaisin ja kyläilyn jälkeen taas etsitään tuttuja rutiineja.

Reilu 2 vuotta sitten erottiin. Nykyään isä saattaa olla yli 2 viikkoa edes soittamatta lapselle. Ja tapaamisväliä saattaa olla kuukausi. Sitten pikaisesti joskus sunnuntai-iltapäivällä tapaa lasta. Viimeisen vuoden aikana lapsi on ollut isällään yhden yön.



Reilu vuosi sitten mies sanoi että hän tarvitsee aikaa tutustuakseen uuteen vaimoonsa.....kestää melko kauan tuo tutustuminen.

Kyllä jokaisen isän toivoisi erottavan lapsensa kaikista mahdollisista aikuisten ihmissuhdesotkuista. Ja entä jos uudelle perheellekin tulee ero, miten mahtaa ykkösasemaan tottuneen lapsen maailmankuvan käydä?

Useimmissa tuntemissani tapauksissa on näin, että kun miehelle astuu uusi parisuhde kuvioon, niin välit lapsiin etääntyy ja viilenee. Varsinkin, jos uuteen liittoon tulee lapsia, niin " vanhojen" lasten osaksi jää todella rippeet. Saavat vierailla siellä uutta perheonnea ihailemassa, mutta eivät saa olettaa mitään oikeaa omaa roolia siinä uudessa perheessä. Hehän ovat jo niin isoja - tietysti aina tulevat olemaan isompia kuin pienemmät sisaruspuolensa - ja tähän vedoten he eivät saa isänsä aikaa vaan saavat roikkua siinä mukana, kun kaikki päiväohjelma menee niitten pienempien sisarusten mukaan.



Ja totta kai ydinperheessä myös mennään osin pienten rytmissä, mutta yleensä sitä yhteistä aikaa on sen verran enemmän, että isommille on oma spesiaaliaikansa isän tai äidin kanssa. Monesti uudet vaimot vahtii haukkana, että isä ei vietä tippaakaan ns. omaa aikaa " vanhojen" lasten kanssa. Näin sitten isän ja lasten suhde väljähtyy ja etääntyy.



Kyllä suurimmalle osalle miehistä se uusi perhe ajaa kybällä vanhojen lasten tarpeiden ohi. Todella surullista, mutta ainakin mun kokemuksen mukaan enempi sääntö kuin poikkeus.

ihmistä joka asuu 100km päässä. Pyörittäisit arkea miettien tätä ihmistä 24h. Mikä siinä on niin kamalaa että rakastaa toisen naisen lasta. Ja sehän on aivan selvä et se on ykkönen koska elää sen kanssa 24h.

Kyllä tämä kyläilevä lapsi saa hetkensä. Ja mies varmasti miettii lastansa päivittäin. Mutta kyllä tämä hetki on se tärkein heki.

Silloin minä keskityn omaan pallerooni ja annan noiden touhuta mitä touhuavat. Mutta kun sunnuntai tulee niin oma arki alkaa. Got it??

Erottiin 3v sitten lopullisesti, uusi akka oli melko pian kuvioissa, uutta lasta hänellä ei tietääkseni ole mutta ei nämä vanhatkaan kiinnosta. Puhelinnumeronkin vaihtoi enkä tiedä missä asuu. Riitaa meillä ei ole ollut kun viimeksi lapsiaan kävi tapaamassa (eikä sitä ennenkään pitkään aikaan), keskusteltiin ja kaikki oli ok.



Niin ja meillä on yhteishuoltajuus...

aivan sydän kylmänä luen näitä vastauksia. Olemme vasta eronneet ja kauhistuttaa moinen että lapset hyljättäisiin.

mutta kyllä jokaisella lapsella kuuluisi olla oma ainutkertainen kokemuksensa niin isän- kuin äidinrakkaudestakin. Eihän ero sitä isyyden vastuuta poista.

Vai mietittekö te mitään ennen ku riistätte lapselta isän?

Lapsi kaipaa sitä arkea ja yhdessäoloa.. Se lapsi sitä saa joka kotona asuu. Mut jos vierailut on 2xkk viikonloppu niin rakenna siinä nyt suhdetta. Antakaa nyt armoo niille isillekin. On kai se tilanne hankala kaikin puolin. Ei täällä taaskaan kerran kaikki muut oo pahiksia ku sinä.