Pian 5v poika lällätti, huitoi kepillä ja huuteli " perse, kakka"

Asiasta tulee vaan suhteettoman iso, ja sitten poika ainakin tietää, millä saa vanhempansa järkyttymään mahdollisimman epäsopivissa tilanteissa! Parempi antaa asian olla, ja jos tekee uudelleen, sitten käyttää pyytämässä anteeksi.



Poika on juuri siinä iässä, että keksii kaikenlaista pientä jäynää ja nauttii " likaisesta" huumorista. Pissakakkameininki on tuon ikäiselle suunnilleen hirveintä (ja hauskinta), mitä voi keksiä. :) Paras on, kun teette selväksi, ettei käytös ole sopivaa, ja sitten annatte olla.

vastaava jästipää siis. Tyttö kuitenkin, joten sukupuolikaan ei pelasta. Ikääkin jo 11v ja aina käydään keskustelua niistä samoista asioista (huoh)



Itse olen tässä vuosien varrella huomannut, että rankaistukset tyyliin " perutetaan karkkipäivä, syntymäpäivä, joulu" tms. eivät toimi. Sillä hetkellä kun lapsi riehuu, hän ei välitä tulevista seurauksista. Paras konsti välttää vastaava tilanne tulevaisuudessa olisi ollut juuri lapsen lähettäminen pyytämään anteeksi naapureilta.



En kuitenkaan enää lähtisi rankaistusta muuttamaan ja poikaa naapureille lähettämään. Rangaistus on annettu ja se siitä. Mutta vastaisuuden varalle siis.



Itsekin aina kadetien katson rauhallisia lapsia, jotka uskovat yhdestä kiellosta. Onneksi sellainen löytyy meiltäkin, ettei tarvi omia kasvattajantaitoja ihan kokonaan kyseenalaistaa.

kiinnostaa on kuolema. Pääsiäispyhinä hän on mm. kysynyt äidiltäni kuoleeko mamma kenties pian. Onneksi äitini vaan nauroi ja sanoi ettei ole vielä ajatellut kuolla.

MUTTA nämä huutelut ja kuolemajutut tuntuvat niin noloilta vaikka tidostankin, että ne jotenkin kuuluvat kehitysvaiheeseen(?) ja ovat varma tapa saada huomiota.

Eilen kyllä oikeasti masennuin tuon pihaepisodin jälkeen ja ajattelin että olen aivan epäonnistunut äiti kun poika tekee KAIKEN kielletyn naapureiden edessä..

ap

piiiiiiitkään aikaan. Sinä se hyvä ihminen olet!

Niin tuttua, niin tuttua. Meidän jästipää on vasta 4v, mutta kerta kiellosta ei usko koskaan mitään, toisin kuin isoveljensä. meillä on käytössä jäähypenkki ja puhuttelu. Huonoa käytöstä pitää pyytää anteeksi, se tepsii jonkun verran. Kakkapuheista tulee " vessakeikka" eli mennään vessanpöntön eteen sanomaan ne kakkajutut ja sinne pönttöön ne jää... (tämä oppi tuli päiväkodista, en sitten tiedä tehoa kun vasta ollaan kokeiltu). Olen kyllä uhannut pestä suunkin saippualla, mutta en tiedä olisiko se sitten aivan väärä ratkaisu vai mitä... nyt on kakka-peppu jutut vähentyneet kuitenkin, niin ei ole tarvetta.



Parhaiten meillä toimii jäähy ja se toteutuu aina tietyssä paikassa (kotona) eli eteisen tuolilla, virikkeettömässä ympäristössä eli ei mitään omaan huoneeseen passitusta, koska siell' ähän on lelut ja kaikki kiva eli ei toimi rangaistuksena. Jäähyaika on 4 minuttia eli iän mukaan ja se lasketaan alkavan siitä kun huuto loppuu ja peppu pysyy penkissä eli jos nousee 3min kuluttua niin aloitamme alusta. Muutamasta kerrasta poika sisäisti tämän ja tosiaan istuu jäähynsä kunnialla loppuun saakka.



Kylässä jos riehuu niin ensin varoitus ja kielto, sitten syliin rauhoittumaan ja jos se ei tehoa niin menemme jäähylle esim eteiseen. Yleensä viimeistään sylissä rauhoittuu, koska tietää mitä siitä seuraa jos ei rauhoitu eli jäähy tai se, että poistumme paikalta kokonaan. tai etät jää ilman herkkuja kahvipöydässä.



Zemppiä sinnekin vaan, kunhan jaksat pysyä itse mahdollisimman rauhallisena ja toimit johdonmukaisest niin eiköhän se kanna pidemmällä aikavälillä hedelmää, vaikka nyt tuntuu toivottamalta. Näin ainakin oma äitini jaksaa lohduttaa ja hän on viisi lasta kasvattanut sekä työskentelee päiväkodissa eli tietää mistä puhuu!

Siis kun kyse on tuon ikäsistä, parivuotiaan kohdalla efekti ei ole ollenkaan sama.



Mutta kun vähän isompi lapsi " joutuu pyytämään anteeksi" , hän samalla joutuu itse ottamaan vastuun teostaan. En tietenkään pistä lasteni harteille mitään kamalia taakkoja, mutta kun esim 5-vuotias itse pyytää anteeksi, hän on silloin käsitellyt itse asian, huomannut, että on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä asia on sitten ns. selvitetty.



Ei tämä kaikkien kohdalla varmaan toimi, mutta meillä olen huomannut, että anteeksipyyntö todella on iso juttu lapsille (erityisesti jos pitää pyytää anteeksi joltain vieraammalta kun oman perheen jäseniltä) eikä mikään nopea sana, jonka avulla on sitten sallittua tehdä mitä vain.

Just yhtä " vakavista" asioista niissäkin huudellaan. Ota vaan ihan rauhallisesti ap. Tällaisia nämä 5-vuotiaat vain sattuvat olemaan. Peace.

Aina pyydetään anteeksi siltä, jota on kohdeltu huonosti, tässä tapauksessa naapurilta. Sitten kaikki puhuttelut, lelujen poisviemiset yms. ovat lisärangaistuksia.

Meillä 3 poikaa, ja koitan pitää kovaa kuria, mutta kyllä minäkin olen ajatellut että naapurin perhe jossa 4 tyttöä pääsevät ainakin tässä vaiheessa todella helpolla.

Jos selvästi huomaisin, että vanhempi on vihainen eikä missään tapauksessa salli sellaista käytöstä tai ole sellaista tottunut lapseltaan näkemään. Lapset oppivat tarhassa ja kavereilta kaikenlaista, ei sille vanhemmatkaan aina mitään voi.

Tietenkään tuollaista käytöstä ei saa hyväksyä, koska sillälailla antaa vain lapselle vääränlaisen viestin oikeasta ja väärästä, mutta ei noita pidä liian vakavastikaan ottaa. Ikätasoon sopiva rangaistus on jäähy, lisäksi anteeksipyyntö kannattaa vaatia, jos se on juuri sillä hetkellä mahdollista. Ei mitään " viikon päästä oleva karkkipäivä perutaan" -meninkiä tai lelujen takavarikointia, koska ne tapahtuvat liian pitkällä aikavälillä. Noin pieni lapsi ei hahmota syy-yhteyttä.

Omat poikani ovat kenties vähän tavanomaistakin kiltimpiä ja tottelevaisempia. Ei ole tarvinnut koskaan pelätä, että juoksentelisivat tai huutelisivat väärässä paikassa. Rumia sanoja eivät ole vielä oppineet mistään. Ei se ihan sukupuoliasia ole, vaikka toki usein pienet pojat ovat vilkkaampia.

Tavallaan se minustakin voi lapsen maailmassa olla ns. rangaistus, koska sillon lapsi itse häpeää tekoaan ja koska hän joutuu tavallaan silmästä silmään kohtaamaan sen, jota kohtaan on käyttäytynyt huonosti. Lapsen maailmassa ei välttämättä ole suurempaa väliä, mitä äiti tai isä sanoo tai pitää kotona puhuttelun, kieltää jotakin kivaa, mutta kun joutuu oikeasti ottamaan vastuun teostaan niin sen voi ehkä kokea jonakin rangaistuksena.



Äh, vaikea selitää mitä tarkoitan. En kuitenkaan halua, että anteeksipyynnöstä tulee sellainen, että sen varjolla kaikki on sallittua ja sillä voi kaiken kuitata. Mutta että sillä voi osoittaa, että on pahoillaan ja tuli tehtyä tyhmästi.