Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa, jonka mies ei koskaan anna mitään lahjaa syntymäpäivänä?
30.10.2025 |
Olemme naimisissa ja meillä on pienet lapset. Olen moneen kertaan kertonut, kuinka paljon pidän kukista ja olisi ihanaa kun niitä olisi kotona useammin. Silti saan ostaa kukkapuskat itse. No, tänään on syntymäpäiväni ja mies kyllä onnitteli aamulla, mukava juttu sekin. Mitään lahjaa, edes niitä kukkasia ei ollut, eikä lapsille oltu kerrottu äidin syntymäpäivästä, eli eivät olleet askarrelleet korttia tai muuta.
Miehen syntymäpäivänä suunnittelemme jonkun pienen lahjan yhdessä lasten kanssa ja teemme kortin. Se on sellainen yhteinen kiva juttu, johon lapset pääsevät mukaan ja heistä on todella jännää ja ihanaa antaa isille lahja.
Että joo, kyllä se harmittaa kun ei itse saa koskaan mitään muuta kuin sanalliset onnittelut. En kehtaa lapsillekaan sanoa että noniin, äidillä on huomenna synttärit, tehkääpäs kortti.
Onko muilla samanlaista?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella tunneköyhiä juntteja osa, ja sillä vielä tässä ketjussa ylpeillään, noloa
Lapset oppii esimerkistä. Kun aikuisena sitten muutetaan samaan huusholliin, sukupuolittuneet kaavat ovat olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet taas katsonut suljettujen sälekaihtimien takana Satuhäiden uusintoja ja kirjoittellut näitä alakouluaineita?
Vierailija kirjoitti:
Olet taas katsonut suljettujen sälekaihtimien takana Satuhäiden uusintoja ja kirjoittellut näitä alakouluaineita?
?
Onko naiset lapsia kun pitää tuoda lahjoja? Ettekö olekaan itsenäisiä ja osta itse haluamanne asiat?
Mitä pidempään ollaan naimisissa, sitä itsestäänselvempinä naisia ja heidän yksin tekemäänsä työtä pidetään. Tästä syystä naisia ei muisteta millään tavalla. Miehet näyttävät tätä esimerkkiä lisäksi omille lapsilleen ainoana oikeana tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään osta vaimolle mitään lahjaa synttäripäivänä. Ei myöskään kukkia.
Siinä on riittävästi lahjaa kun tiskailen kaiken päivää ja teen ruokaa ja maksanut laskut vuosien ajan.
Eli olet tyypillinen suomalainen passiivisaggressiivinen naistenvihaaja, joka katkeroituneena siitä, että joudut välillä tiskaamaan ja tekemään "naisten töitä" kostat olemalla muistamatta vaimosi syntymäpäiviä mitenkään. Varmaankin myös vihaat vaimoasi, jonka mielestäsi kuuluisi olla se ainoa kotiorja ja osoitat sen halventavalla käytökselläsi ja ignooraamalla hänen merkkipäivänsä. Osoitat selkeästi, ettei hän ole sinulle tärkeä. Omat rahasi sitten kulpsautat kurkusta alas. Moninkertaisesti viikossa sen, mitä vaimon muistamiseen menisi.
Ei todellakaan kaikki miehet ole tuollaisia. Onneksi mulla ei ole vastaavaa ollut koskaan, vaikka viimeisin on kyllä selkeästi paras ostamaan lahjoja.
Ja te jotka sanotte, ettei aikuinen tarvitse lahjoja. Niin, ei kai jos on tottunut siihen, että toista ei huomioida ja haluta osoittaa, että hän on tärkeä. Joku tuolla vetosi jo tiskaamiseenkin. Onneksi mun mies tajuaa senkin, ettei yhteisen kodin siivoaminen ole minulle mikään lahja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta on aivan itsestäänselvää että haluaa ilahduttaa toista yhteisenä taikka toisen merkkipäivänä, on ihanaa yllättää toinen ja tietää saavansa myös vastalahjaksi jotain minut ihmisenä huomioivaa ja iloa tuovaa. Mies joka on äärimmäisen pihi ja käytännöllinen, kuten tuo laskujen maksaja ja tiskaajamies, tuntuu salaa vihaavan vaimoaan ja elämäänsä eikä koe halua tähän ihmiseen panostaa ja on varmaan aika iloton änkyrä elämässä muutenkin.
Sääliksi minun käy naisia jotka eivät ymmärrä että miesten tulisi osata myös romantiikkaa, ja miehiä jotka eivät ymmärrä että heidän naiselleen tuottama ilo tulee heille takaisin moninkertaisesti (ja nyt ei puhuta mistään toksisesta instabeibe/provider-asetelmasta vaan parisuhteesta).
Ei kyse ole edes mistään isoista jutuista, vaan juurikin pienistä lahjoista, yllätyksistä, kukista naisille tms. Millaisissa kodeissa nämä miehet on kasvaneet, ilmeisesti jossain alaluokkaisissa sovinistikodeissa joissa äiti on kodinkone ja itsestäänselvyys, ja nämä naiset vuorostaan pitävät tätä normaalina?
Vierailija kirjoitti:
Onko naiset lapsia kun pitää tuoda lahjoja? Ettekö olekaan itsenäisiä ja osta itse haluamanne asiat?
Itse hemmottelen itseäni lahjoilla, ja vien itse itseäni kivoille treffeille :)
Parisuhteessa en ole ollut enää vuosiin, koska mihin sitä tarvitsee jos itse pitää itsensä huomioida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Aina se on sellaista, kuin joku heittäisi märän rätin naamaan.
Ollaan ratkaistu asia näin:
Muistutan miestä hyvissä ajoin asiasta, ja annan rahaa. Sitten lapulle, että mitä haluan, ja mistä. Lopuksi sanon että akka lähtee, jos ei tule lahjaa. Nykyään on aina tullut.
Säälittävää.
On. :) Tiedän. En vaan millään pääse yli tuosta lahjattomuudesta. Tämä on paras ratkaisu. Ollaan niin paljon tapeltu vuosien myötä asiasta, että jos saan viidelläkympillä ongelman pois päiväjärjestyksestä, niin ok minulle.
Kyse kai siitä, mihin on pienenä tottunut. Olen köyhistä oloista, mutta syntymäpäiviin panostettiin. Ehkä kaipaan sitä fiilistä aikuisenakin.
Voisin erota, mutta uudessa miehessä olisi taas jotain, mitä en kestäisi. Jos ongelma on vaan tämä, niin hyvin vähän on ongelmia.
Millon naiset muka ostaa lahjoja miehilleen tai edes muistaa näiden olevan olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin vaimolle lahjaksi kunnon anaalipanon mutta ei sille ole kelvannut edes halaukset viimeisten 30 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Aina se on sellaista, kuin joku heittäisi märän rätin naamaan.
Ollaan ratkaistu asia näin:
Muistutan miestä hyvissä ajoin asiasta, ja annan rahaa. Sitten lapulle, että mitä haluan, ja mistä. Lopuksi sanon että akka lähtee, jos ei tule lahjaa. Nykyään on aina tullut.
Säälittävää.
On. :) Tiedän. En vaan millään pääse yli tuosta lahjattomuudesta. Tämä on paras ratkaisu. Ollaan niin paljon tapeltu vuosien myötä asiasta, että jos saan viidelläkympillä ongelman pois päiväjärjestyksestä, niin ok minulle.
Kyse kai siitä, mihin on pienenä tottunut. Olen köyhistä oloista, mutta syntymäpäiviin panostettiin. Ehkä kaipaan sitä fiilistä aikuisenakin.
Voisin erota, mutta uudessa miehessä olisi taas jotain, mitä en kestäisi. Jos ongelma on vaan tämä, niin hyvin vähän on ongelmia.
Jos toinen vuosikymmenet kieltäytyisi huomioimasta merkkipäiviäni ilman jatkuvaa painostusta, niin kyllä se kertoisi minulle aika paljon toisen todellisista tunteista minua kohtaan.
Jos hän riittävästi välittäisi, laittaisi hän itse itselleen vaikka kännykkään muistutukset asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tuo etta miehiä pidetään parisuhteissa jotenkin lapsen tasolla, että se on muka normaalia ja ok ettei mies vaan muista syntymäpäiviä tai osta edes kukkia vaikka toinen on sanonut että haluaa.
Kuitenkin töissä miehet osaa ottaa vastuun ja ne kavereiden synttäritkin muistetaan tai muut jutut.
Itse puhuisin ihan tosissani että en tiedä voinko olla suhteessa jossa minua ei huomioida mitenkään.
Tämä ajattelu, että miehet vaan ei kykene, on miesvihaa. Missä miesvihahullu nyt luuraa?
Vierailija kirjoitti:
Millon naiset muka ostaa lahjoja miehilleen tai edes muistaa näiden olevan olemassa?
Minä ainakin, ja vastasin tähän ketjuun jo aiemmin että kyse on vastavuoroisesta huomioimisesta. Siis kuinka henkisesti köyhiä voi ihmiset olla? Elämä on varmaan aika vihamielistä ja ilotonta tuollaisella asenteella, ja olen puolestasi pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Millon naiset muka ostaa lahjoja miehilleen tai edes muistaa näiden olevan olemassa?
Itse olen aina parisuhteissa ostanut lahjan. Tarkasti harkitun, koska olen kuulostellut pitkin vuotta, että mistä toinen voisi ilahtua.
Koska toinen on ollut minulle tärkeä. Valitettavasti itse en ole saanut samaa takaisin, joten nykyään huomioin vain itseäni.
En välitä lahjoista; viime vuoden joululahjatkin ovat minulla vielä avaamatta. Osoitan kyllä muilla tavoilla, että puoliso on minulle tärkeä, ja hän tekee samoin minulle. Lapsille ja lapsenlapsille ostan lahjat aina, mutta aikuisille en. Olen ollut onnellisessa avioliitossa yli 30 vuotta ja kokenut aina olevani tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka aikunen viettää syntymäpäiväänsä ellei se ole joku isompi tasaluku kuten 70
Ikinä en ole halunnut enkä kaivannut mitään lahjoja keneltäkään ja olenkin naisystävilleni sanonut etten anna lahjoja enkö pidä että minulle niitä annetaan koska se merkitsisi että jäisin "velkaa".
Kun täytin 40 vuotta en juhlinut lainkaan, en edes lasteni kanssa vaan olin koko päivän omissa oloissani ja puhelinkin oli pois päältä.
Kuulostatkin autistiselta, mt-ongelmaiselta ja oudolta hyypiöltä. Kuin tunnekuollut, henkisesti kuollut robotti. Varmaan vaan suoritat elämää ja käyt töissä. Mitään muuta elämää ei ole. Lapsiakaan ei tarvitse huomioida, kun kasvaahan ne siinä sivussa itsekseenkin. Pääasia vain, ettei kukaan vaan saa itseltä mitään. Ainakaan rakkautta ja välittämistä. Kun ilmeisesti sinäkään et sitä koskaan saanut.
Äärimmäisen pihi ihminen on pihi myös rakkaudenosoituksissa.
Osa miehistä tekee ihan kiusaa sillä, ettei "muista" merkkipäiviä. Nauttii kun toinen pahoittaa mielensä. Onko se sitten jotain kostoa tai kateutta tai jotain muuta alkeellista tunnetta, millä saa mielensä hyväksi.
Toi välinpitämättömyys on vaan yksi monista nauloista avioeron arkkuun. Jos joka vuosi tulee neljä naulaa, niin siinä on arkku naulattu aika pian.
Alkusuhteessahan tämä pelaa, mutta vähitellen se "muisti" vaan huononee.
Alue: Aihe vapaa
Säälittävää.