Olenko ainoa, jonka mies ei koskaan anna mitään lahjaa syntymäpäivänä?

Miksi täällä jatkuvasti annetaan ohjeita että pitäisi sanoa miehelle että tee tämä ja tuo? Onko miehet niin aivovammaisia ettei muka osaa järkätä synttäreitä? Haloo

Kun mies rakastaa naista oikeasti, niin se näkyy ja tuntuu kyllä joka päivä. On ihan potaskaa että miehet olisivat jotenkin avuttomia ja pihalla, eivätkö tietäisi että omaa vaimoaan voisi ja pitäisi huomioida. Kyllä ne osaavat kun motivaatiota on tarpeeksi, ja se motivaatio tulee siitä että rakastetaan toista ja halutaan pitää hänet itsellään ja onnellisena. Välinpitämätön käytös on juuri sitä, välinpitämättömyyttä, ja kertoo ettei oma vaimo enää herätä valloitushaluja, vaan on muuttunut itsestäänselvyydeksi. 

En käsitä miten naiset jaksavat suhteita joissa tulevat jatkuvasti nöyryytetyiksi. Tulee mieleen erään ystävän merkkipäivä, jossa vuorotellen kerrottiin jokin yhteinen muisto ystävästä ja piirre jota hänessä arvostaa, mies totesi siinä julkisesti ettei tule mitään mieleen. Itse olisin eronnut joko siinä heti tai viimeistään seuraavana päivänä, mutta tämä vain sivuutettiin miehen höpsöytenä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka aikunen viettää syntymäpäiväänsä ellei se ole joku isompi tasaluku kuten 70

Ikinä en ole halunnut enkä kaivannut mitään lahjoja keneltäkään ja olenkin naisystävilleni sanonut etten anna lahjoja enkö pidä että minulle niitä annetaan koska se merkitsisi että jäisin "velkaa".

Kun täytin 40 vuotta en juhlinut lainkaan, en edes lasteni kanssa vaan olin koko päivän omissa oloissani ja puhelinkin oli pois päältä.

Onko sulla vaikeuksia ymmärtää että asiat mitkä ei ole tärkeitä sulle voi olla tärkeitä muille ihmisille? 

Ennen kuulumatonta, en ole tällaisesta koskaan ennen kuullutkaan.

Et. Meillä on sovittu että turhaan krääsään, lahjoihin yms paskaan ei tuhlata. Joten en koskaan ole ostanut enkä saanut puolisolta syntymäpäivä lahjoja. Ei meillä osteta myöskään joululahjoja kun pidän noita vaan aivan täysin turhana. Jos tarvitsen jotain, ostan sen. Samoin toimii puoliso. Aikuiset ihmiset mitään lahjoja tarvitse. 

Ensimmäisen joulun jälkeen en ole saanut joululahjaa, ei muita syntymäpäivä-, nimipäivää, eikä  hääpäivänä. Ollaan oltu yhdessä yli 50v ja nyt ei muista muutenkaan. Minä olen tehnyt aina kakun, kukat yms hänen ja omana päivänä..

On. Aina se on sellaista, kuin joku heittäisi märän rätin naamaan.

Ollaan ratkaistu asia näin:

Muistutan miestä hyvissä ajoin asiasta, ja annan rahaa. Sitten lapulle, että mitä haluan, ja mistä. Lopuksi sanon että akka lähtee, jos ei tule lahjaa. Nykyään on aina tullut. 

Mun mieheni on surkea lahjomaan. En edes odota syntymäpäivälahjoja. Tosin en kipaa koruja tai tavaraa mutta voisi viedä esim ulos syömään

Kukkia saan kyllä talvella joka viikko ja mieheni on tosi huomaavainen aina muuten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehet on toivottomia, noin yleisesti."

Ei ole. Vain ne mitkä jotkut naiset jostain käsittämättömästä syystä puolisoikseen valitsevat.

Juuri tämä "miehet nyt vain on tuollaisia" ajattelutapa on se joka mahdollistaa osalle miehistä tällaisen moukkamaisen käytöksen jossa toisia ei huomioida.

Niinpä. Mun oma mies on aivan ihana, muistaa merkkipäivinä ja äitienpäivänä ja hemmottelee muutenkin.

Arjen pienet teot. Mies kerran sanoi ei hän niitä tekisi ellen olisi hyvä tyyppi. Samoin, en minä häntä huomioisi, jos hän olisi täysmulkku. 

Eksä ei ostanut ikinä lahjoja, mikä loukkasi todella paljon. Olisin halunnut, että huomioi ja muistaa. Lahjan sisällöllä ei niin väliä. Ei siihen olisi auttanut, että olisin käskenyt hänen ostaa jotain, koska eihän se silloin olisi ollut huomioimista ja muistamista häneltä.

Vierailija kirjoitti:

On. Aina se on sellaista, kuin joku heittäisi märän rätin naamaan.

Ollaan ratkaistu asia näin:

Muistutan miestä hyvissä ajoin asiasta, ja annan rahaa. Sitten lapulle, että mitä haluan, ja mistä. Lopuksi sanon että akka lähtee, jos ei tule lahjaa. Nykyään on aina tullut. 

Mutta mies selviytyy kuitenkin töiden tuomasta vastuusta eikä tarvitse olla äiti vierellä kertomassa mitä tehdä?

Hyvin on mies kouluttanut sut siihen ettei hänen tarvitse muistaa tai asiaa miettiä vaan sinä äitinä teet kaiken valmiiksi 

Miksi suomi naiset on näin pahasti tossun alla parisuhteissa? 

Seurustelumme ensimmäisenä vuonna ostimme toisillemme lahjat, tietämättä että tulisimme elämään yhdessä yli 40 vuotta, kunnes kuolema erotti. Ne lahjat ovat kestäneet aikaa ja ovat edelleen tallessa. Sen jälkeen lahjoilla ei niinkään ollut suurta tarkoitusta. Perheenä matkustimme aurinkoon hänen syntymäpäivänsä tienoolla, kahden vielä viimeisenäkin vuonna. 

Minä en myöskään osta vaimolle mitään lahjaa synttäripäivänä. Ei myöskään kukkia.

Siinä on riittävästi lahjaa kun tiskailen kaiken päivää ja teen ruokaa ja maksanut laskut vuosien ajan.

Vierailija kirjoitti:

On. Aina se on sellaista, kuin joku heittäisi märän rätin naamaan.

Ollaan ratkaistu asia näin:

Muistutan miestä hyvissä ajoin asiasta, ja annan rahaa. Sitten lapulle, että mitä haluan, ja mistä. Lopuksi sanon että akka lähtee, jos ei tule lahjaa. Nykyään on aina tullut. 

Eihän se mikään lahja ole kun pakotat ostamaan ne lahjat. Niin kauan kuin olet pakottanut muistamaan, et ole mitään lahjaa saanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on surkea lahjomaan. En edes odota syntymäpäivälahjoja. Tosin en kipaa koruja tai tavaraa mutta voisi viedä esim ulos syömään

Kukkia saan kyllä talvella joka viikko ja mieheni on tosi huomaavainen aina muuten

Alkaa joka kerta v i t uttamaa kun joku puhuu lahjomisesta, argh Lahjominen ja lahja ovat kaksi täysin eri asiaa. Vai lahjooko mies sut antamaan pillua? 

Mun exä oikein sanoi minulle, että no ei kai sun synttäreitä nyt tarvi mitenkään muistaa. Se oli kyllä loukkaavaa, vaikkei lahjat ole mullekaan kovin tärkeitä. Lahjat ei siis ole minunkaan pääasiallinen rakkauden kieli, mutta kyllä nyt jotenkin pienesti olisi kohtuullista muistaa kuitenkin. 



Nykyinen mies muistaa kyllä synttärit ja tulee kukat ja vie ulos syömään, vaikkei lahjoja ollakaan toisillemme juuri ostettu (en minäkään hänelle). Sentään välittäminen ja huomioiminen käy ilmi. 

Aika juntti on, jos ei edes yhtä kukkakimppua viitsi hankkia. Kuten oli tuo minun exänikin. 

Mies on hemmotellut mut piloille, mutta syntyärit on pari kertaa mennyt ohi.🤣 

Suomalaiset on todella tunneköyhiä juntteja osa, ja sillä vielä tässä ketjussa ylpeillään, noloa

Mä sellaisen perheen lapsi jossa vanhemmat eivät ainakaan lasten nähden toisiaan onnitelleet. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että varmaan äidillä ja isälläkin on syntymäpäivä. Muutenkin ilmapiiri perheessä oli välillä aika toksinen. Suhteellisen nuorena etäännytinkin itseni henkisesti perheenjäsenistä. Nyt aikuisena suhde äitiin ja isään sekä sisaruksiin on eteisen kohtelias. Olen tarkka siitä, että onnittelen ihmisiä merkkipäivänä, vaikka lapsena ei sellaista esimerkkiä suotu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on surkea lahjomaan. En edes odota syntymäpäivälahjoja. Tosin en kipaa koruja tai tavaraa mutta voisi viedä esim ulos syömään

Kukkia saan kyllä talvella joka viikko ja mieheni on tosi huomaavainen aina muuten

Alkaa joka kerta v i t uttamaa kun joku puhuu lahjomisesta, argh Lahjominen ja lahja ovat kaksi täysin eri asiaa. Vai lahjooko mies sut antamaan pillua? 

No antamaan lahjoja. Ymmärrän sanojen eron kiitos vaan mutta kiireessä kirjoitin koska ajattelin että useimmat ymmärtävät tarkoituksen.

Mieheni ei ole ikinä tarvinnut lahjoa saadakseen pillua, eikä tarvitse.